Kirjallinen kysymys Yleisradion monikulttuurisuustehtävästä

Torstai 3.5.2012 klo 15:24 - Vesa-Matti Saarakkala

Eduskunnan puhemiehelle

Hallituksen muutosesitykset lakiin Yleisradio Oy:stä (1380/1993) on tuotu kevätistuntokaudella eduskunnan käsittelyyn. Vanhasta tv-lupamaksujärjestelmästä luovutaan ja Yleisradion toiminta on jatkossa tarkoitus turvata kaikkia yli 18-vuotiaita kansalaisia sitovalla Yle-verolla. Veron suuruus määräytyy tulojen mukaan, mutta jo 22 000 euron vuosittaisilla ansiotuloilla, tulee veronmaksajalle ylin mahdollinen 140 euron Yle-vero maksettavaksi. Valtion tavoitteena on kerätä vuosittain kansalaisilta noin puoli miljardia euroa Yle-veron muodossa. Hallitus on myös luvannut kustannusten pitämiseksi kurissa valvoa, että Yleisradio keskittyy vain sille määriteltyjen julkisten palveluiden tuottamiseen.

Yleisradiolain 7 §:ssä mainitaan Ylen ohjelmatoiminnan tehtäväksi monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden tukeminen samoin kuin huolehtiminen vähemmistö- ja erityisryhmien ohjelmatarjonnasta. Niin ikään Ylen tehtäväksi säädetään kulttuurien vuorovaikutuksen edistäminen.

Kun Ylen rahoitustapaa ollaan muuttamassa erittäin merkittävällä, periaatteellisesti jopa vallankumouksellisella tavalla, syntyy siitä paineita tarkastella entistä tarkemmin myös Ylen ohjelmatoiminnan tehtäviä. Tarvittaessa on kyettävä ohjelmatoiminnan tehtävien ennakkoluulottomaan arviointiin puhtaalta pöydältä. Esimerkiksi monikulttuurisuus, joka eri ilmenemismuodoissaan on kansalaisia yhä enenevässä määrin puhuttava tekijä, on syytä kyetä määrittelemään ja rajaamaan sisällöllisesti hyvin tarkkaan, jos Yleä aletaan rahoittaa verovaroin ja monikulttuurisuuden tukeminen pidetään jatkossakin Ylen tehtävänä. Lisäksi on syytä käydä kattavasti läpi ohjelmatoiminnan tehtäviä kokonaisuudessaan ja keskustella Ylen eri ohjelmatoiminnan tehtävien välisistä suhteista toisiinsa.

Monien mielestä esimerkiksi monikulttuurisuuden edistäminen saattaa käsitteen sisällöstä riippuen asettaa vaakalaudalle kaikkia täysi-ikäisiä Suomen kansalaisia koskevan Yle-veron uskottavuuden ja yleisen hyväksyttävyyden. Monikulttuurisuus voidaan ymmärtää esimerkiksi siten, että jos sen tavoitteena on lisätä erilaisten kulttuurien hyväksyttävyyttä, voidaan kansalaisille ajatella kerrottavan eri kulttuureista vain hyviä asioita, mikä ikään kuin näennäisesti lisäisi myös Ylen ohjelmatoiminnan toisen periaatteen eli kulttuurien vuorovaikutuksen edistämistä. Välttämättä kaikki monikulttuurisuuteen liittyvät seikat, kuten esimerkiksi se, etteivät muslimitaustaiset naiset kulttuurisista syistä johtuen juurikaan solmi avioliittoja kristittyjen miesten kanssa, eivät ole yhteiskunnallisen eheyden ja tasapainon kannalta sellaisia, joista pitäisi vaieta monikulttuurisuuden nimissä. Monelle suomalaiselle yhteiskunnallinen eheys ja yksilöiden välinen tasa-arvo ovat monikulttuurisuutta tärkeämpiä arvoja. Jos jonkin kulttuurin piirissä on sen kaltaisia piirteitä, ettei siinä tosiasiassa suvaita toisenlaista kulttuuria, vaikka kyseessä olisi tarve suvaita valtakulttuuria, tulee tämä piirre selkeästi tuoda ilmi kansalaisille, jotka sanomaa rahoittavat.

Jos esimerkiksi monikulttuurisuus yhteiskuntapoliittisena ideologiana tasa-arvoisuuden nimissä kieltää mahdollisuuden arvottaa eri kulttuureita, tarjoaa Yle mahdollisesti varsin arvoneutraalin, mutta samalla köyhän ja riskialttiin, jopa utopistisen, yhteiskunnallisen toimintahorisontin toiminnan rahoittajille. Tämän päivän kansainvälisessä maailmassa ja Suomessa korostuu pikemminkin tarve sille, että media pystyisi tarjoamaan kansalaisille tietoa kulttuurisista ristiriidoista ja haasteista kuin luoda kuvaa utopistisesta yhteiskunnasta, jossa monikulttuurisuus olisi toimiva yhteiskuntapolitiikan lähtökohta. Toisin sanoen siitä, että ihmiset liikkuvat yhä enemmän yli valtioiden rajojen, ei voi vetää sellaista johtopäätöstä, jonka mukaan tätä ilmiötä tulisi tehdä kaikin tavoin entistä hyväksyttävämmäksi.

Edellä olevan perusteella herää myös kysymys, tarkoittaako Ylen tehtäviin niin ikään kuuluva kotimaisen kulttuurinen tuottaminen, luominen ja edistäminen vain sellaista kulttuurituotantoa, jonka katsotaan olevan sopusoinnussa monikulttuurisuuslähtökohdan kanssa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

 

Miten hallitus uudessa tilanteessa, jossa Ylen rahoitus erillisen Yle-veron seurauksena siirretään verovaroin hoidettavaksi, perustelee Ylen ohjelmatoiminnan tehtäviä ja onko hallitus tarvittaessa valmis esittämään muutosta Yleisradiolain 7 §:ään, jossa mainitaan mm. monikulttuurisuuden tukeminen?

 

Helsingissä 3  päivänä toukokuuta 2012

Vappu on yhteiskunnan juhlaa, johon ainekset kerätään arjesta

Tiistai 1.5.2012 klo 13:00 - Vesa-Matti Saarakkala

Vappu on suomalaisen työn juhla ja kevään juhla. Perinteisesti vappuun on liittynyt myös politiikka. Takavuosien marssit ovat vähentyneet radikaalisti, ja osittain syynä on ehkä se, että kun yhteiskunnallinen maisema on muuttunut, koemme vaikutusvaltammekin vähentyneen.

Marssiminen on mielekkäämpää, jos samalla saadaan aikaan positiivisia tuloksia, vaikka sitten askel kerrallaan. Nyt sellainen toiminta, joka ennen vaikutti valveutuneelta ja kunniakkaalta, saattaakin jonkun mielestä vaikuttaa lähinnä koomiselta perinteiden ylläpitämiseltä. Monen mielestä olemme tavallaan mukana valtamerilaivalla, joten marssiminen koetaan ehkä jopa yhteisen veneen keikuttamiseksi.

Perinteille voi kuitenkin olla vielä jatkossa paljon käyttöä, jos saamme taas kovaa maata jalkojemme alle, joten niitä kannattaa pitää yllä, varsinkin, kun ne kuitenkin tuottavat iloa sekä ylläpitäjille itselleen että pääosalle yleisöstä.

Kuntauudistus odottaa vaaleja

Yhteiskunnassamme on tällä hetkellä odottava tunne: Hallituksen kuntauudistus taitaa odottaa kunnallisvaaleja ja niiden saamista pois päiväjärjestyksestä. Kylmä vesi Kurikan ja monien muiden kaupunkien ja kuntien niskaan heitetään vasta vaalien jälkeen. Jos siis haluaa pysäyttää hallituksen suurkuntahankkeen, on toiminnan aika nyt, kun kuntia on kuultu ja vastustus voimakkaaksi havaittu. Kaikki puolueet keräävät parhaillaan riveihinsä kunnallisvaaliehdokkaita, ja yksi tapa vaikuttaa kuntauudistukseen puolesta tai vastaan, on asettua itse ehdolle. Vaaleissa on toki muitakin teemoja, joiden puolesta voi asettua ehdolle, mutta kysymys, johon ehdokas vaaleissa joutuu yleisimmin vastaamaan, on kuntauudistus.

Euro-kriisi kerää voimiaan

Syksystä on tulossa siis merkittävä, kun euron myrskykin kerää voimiaan vain voimistuakseen syksyyn mennessä uudestaan. Kesäkuukausina, kun ihmiset ovat lomalla, tehtäneen isoja institutionaalisia euro-päätöksiä eri maissa. Muun muassa kabineteissa jo sovittu talousunionisopimus, joka kaventaa jäsenmaiden budjettivaltaa aivan ennen kuulumattomalla tavalla, vietäneen läpi, kun kansa jo marssii hiekkarannoille.

Uppoamattomaksi markkinoitu, mutta riskialttiiksi tiedetty rahayksikkö euro ehti olla käytössä alle seitsemän vuotta, kun sitä kuljettanut laiva eli euro-sopimukset jo törmäsivät velkavuoreen. Aika näyttää, selviääkö euro törmäyksestä. Menetyksiä on joka tapauksessa luvassa, tehtiinpä mitä tahansa, sillä nykyisen laivan kyydissä euro ei pysy pinnalla, tai ainakaan pelastusveneitä ei ole kaikille.

Toisaalta, jotta kaikki voisivat pelastua, ratkaisuksi tarjotaan siirtymistä suoraan toisenlaiseen alukseen. Tuosta aluksesta on tarkoitus tehdä niin uppoamaton, että siihen ei enää asenneta pelastusveneitä lainkaan. Tavallaan siis uhmataan luonnonvoimia, sillä vaikka aluksen peräaallot vaikuttavatkin mahtavilta, kun vieressä pienet veneet välillä keikkuvat, ei mikään alus ole kyllin iso voidakseen kilpailla merten omien aaltojen kanssa. Tarvitaan siis luja usko, jos haluaa astua tuolle laivalle ja tavallaan kyse on peruuttamattomasta valinnasta ja matkasta, sillä laivasta tehdään niin massiivinen, ettei sillä ole mahdollista edes rantautua. Turvasatama puuttuu. Sitä vettä on melominen, jota kanootin alla on, jos halutaan jatkaa valtameriristeilyä!

Kurikka on vahva kaupunki

Omat yritykset ja työpaikat, puhdas ympäristö ja mahdollisuus kohtuuhintaiseen energiaan yhdessä omavaraisen ruoantuotannon kanssa ovat Kurikan valtteja taloustilanteesta riippumatta. Kun tähän yhdistetään aktiivinen yhteisöllisyys ja erinomaiset harrastusmahdollisuudet, tarjoaa Kurikka nyt ja jatkossa hyvät puitteet asua ja elää. Joissakin naapurikunnissa on halua liittyä Kurikkaan, toisissa ei. Mutta kaikkialla syy on sama: Kurikka koetaan vahvaksi kaupungiksi, joka on ja pysyy. Juuri siksi meillä ei olekaan kiire mihinkään. Voimme tavallaan yhtyä naapureidemme arvioon.

On toiminnan aika

Vappu on hyvää aikaa keskustella yhteiskunnallisista asioista, sillä juhlipa vappua sitten mistä syystä tahansa, se ei onnistu yksin, ja siten kyse on siis joka tapauksessa yhteiskunnallisesta juhlasta. Vappuna yhteiskunta näyttää mahtinsa. Vain hölmö puolustaa yhteiskuntaa yksin tai tekee vallankumousta yksin. Vain erakko pitää hauskaa yksin. Vappu tarjoaa kaikille mahdollisuuden tehdä asioita yhdessä, jokainen omalla tyylillään. Vapussa maistuvat vahvat perinteet, mutta vappu on myös mahdollisuus hakea uusia tuulia ja uusia suuntia. Jos ei muuta, kannattaa vappuna muistuttaa itselleen, että ensi kuun perästä on jo heinäkuu. Toiminnan ja tekemisen aika on siis nyt.

Toivotan kaikille hyvää vappua tasapuolisesti!

(Puhe pidettiin Kurikan torilla 1.5.2012)

Välikysymysryhmäpuheenvuoro euro-kriisistä 24.4.2012

Tiistai 24.4.2012 klo 17:59 - Vesa-Matti Saarakkala

Arvoisa puhemies! Suomen taloudellisten kokonaisvastuiden noustessa euro-kriisissä kaikki vastuut mukaan lukien nyt vähintään 43 miljardiin euroon eli lähes Suomen budjetin kokoluokkaan ja kriisin yhä pahentuessa, on aika kysyä pääministeri Kataisen kansanedustajilta, missä teidän mielestänne tulee vastaan uhkapelinokitusten yläraja?

Kysymys on oikeutettu, sillä hallitusvallan edustajien kanta on aiemmin ollut, ettei ERVV:n ja EVM:n yhteenlaskettu uhkapelikapasiteetti saa ylittää 500 miljardia euroa. Nyt samat edustajat näkevät välttämättömäksi nokittaa panostuksia 700 miljardiin euroon, josta Suomen nokitus on 21,19 miljardia euroa! Teihin on iskenyt pelihimo, ja pelaatte nyt kaikkien suomalaisten rahoilla.

Nokituksen suuruusluokan voidaan todeta olevan niin uhkarohkean, että jos kaikki riskit realisoituisivat, ei Suomella olisi siinä tilanteessa mahdollisuutta vastata perustuslain velvoitteiden toteutumisesta eli siis mm. erilaisten peruspalveluiden takaamisesta kansalaisille. Tämä on järkyttävää!

Perussuomalaiset kysyvät, miksi hallitus haluaa jatkuvasti nokittaa suomalaisten rahoilla? Onko hallituksen mukaan niin, että jos kapasiteettia ei korotettaisi, syntyisi totaalikatastrofi eli kaikki menisi? Omat ja lainatut. Vai haluaako Suomi vain solidaarisuudesta muita kohtaan korottaa rahoitusvastuutaan? Mistä on kyse, sen haluavat kuulla ei vain perussuomalaiset, vaan koko Suomen kansa.

Arvoisa puhemies! Elinkeinoelämän 28.3. julkaiseman arvo- ja asennetutkimuksen mukaan hallitus on suomalaisten mielestä jo ennen viimeisimpää lisäpanostusta suhtautunut talousongelmiin ajautuneiden euromaiden tukemiseen liian myöntyvästi. Enemmistö ei halua Suomen ottavan vastuuta toisten maiden talousongelmista. Valtaosa suomalaisista pitää epätoivottavana myös sitä, että EU:sta muodostuisi liittovaltio, jonka osavaltio Suomi olisi. Vain alle 10 % suomalaisista toivoo liittovaltiota. EU:n hajoamisellakin on enemmän kannatusta, samoin EU:sta ja eurosta eroamisella kuin liittovaltiolla. Valtaosalle suomalaisista kuitenkin mieluisin vaihtoehto vaikuttaisi olevan se, että euromaista heikoimmat jättäisivät rahaliiton. Nykyinen rahaliitto on toimimaton ja jollei amputaatioita suoriteta, leviää verenmyrkytys koko kehoon.

Suomalaiset haluavat eurooppalaista yhteistyötä, mutta eivät hinnalla millä hyvänsä. Itsenäisyyttä ei haluta myydä. Tässä on iso ero hallituksen politiikkaan, jonka päässä häämöttää sen sijaan täydellinen yhteisvastuu peliveloista.

Arvoisa puhemies! Me perussuomalaiset olemme suomalaisten ylivoimaisen enemmistön kanssa näistä asioista samaa mieltä. Olemme ainoana eduskuntapuolueena alusta alkaen vastustaneet tukitoimia, jotka rikkovat EU:n omia sopimuksia ja joita runnotaan läpi tavalla, joka ei saa edes perustuslakivaliokunnassa yksimielistä hyväksyntää.

Olemme ainoana eduskuntapuolueena myös todistetusti aina vastustaneet liittovaltiokehitystä vauhdittavia päätöksiä. Finanssikriisin yhteydessä ehdotimme heti kärkeen, että sijoittajat saavat itse kantaa riskeistään realisoituneet tappiot. Islannissa näin tehtiin, ja se porskuttaakin jo eteenpäin.

Me perussuomalaiset olemme kantaneet vastuuta siitä, että Suomen kansan enemmistön mielipide tulisi myös eduskunnan päätökseksi ja olemme puolustaneet Suomen kansaa, jotta sen mielipiteillä voisi jatkossakin olla painoarvoa. Perussuomalainen eduskuntaryhmä kantaa siis vastuuta tavalla, joka tukee demokraattisen päätöksentekojärjestelmän uskottavuutta ja olemassaolon oikeutusta. Se tapa on pitkässä juoksussa ainoa oikea tapa kantaa vastuuta demokratiassa.

Arvoisa puhemies! Koska hallitukselle vastuunkanto tuntuu tarkoittavan eri asiaa, herää kysymys, missä järjestelmässä osa poliitikoista haluaa vastuuta oikein kannettavan? Tähänkin kysymykseen on hyvä saada hallitukselta vastaus. Jos todella joidenkin mielestä kansat ja kansanvalta ovat ongelma, ja hyvä veli –verkostot sekä kabinetit ja uhkapeli ratkaisu, on meidän aidosti vastuullisten kansanedustajien syytä yhdessä suomalaisten enemmistön kanssa palauttaa politiikkaan parlamentarismin ja kansanvallan kunnioittaminen pelihimoisten vastustuksesta huolimatta.

Puhemies! Kannatan edustaja Pietari Jääskeläisen tekemää epäluottamuslausetta.

Lämmittelykysymys hallitukselle europolitiikasta

Torstai 19.4.2012 klo 21:35 - Vesa-Matti Saarakkala

Hallituksella pitää olla ennen välikysymykseen vastaamista oikeus harjoitella kirjallisesti. Siispä:

KIRJALLINEN KYSYMYS

Hallituksen tarkoitusperät ERVV:n ja EVM:n yhteenlasketun kapasiteetin korottamisen osalta

Eduskunnan puhemiehelle

 

Suomi on hallituspuolueiden myötävaikutuksella yhdessä muiden euroa käyttävien maiden kanssa päättänyt, että Suomen aiemmasta kannasta poiketen Euroopan rahoitusvakausvälineen ERVV:n ja perusteilla olevan Euroopan vakausmekanismin EVM:n yhteenlaskettua kapasiteettia kasvatetaan 500 miljardista eurosta 700 miljardiin euroon.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan 3/2012 vp korostanut kokonaisarvioinnin tärkeyttä Suomen taloudellisia vastuita koskien seuraavasti: ”Valiokunta viittaa aikaisempaan, Euroopan vakausmekanismia (EVM) koskevaan lausuntoonsa (PeVL 25/2011 vp, s. 3/11) ja korostaa, että Euroopan rahoitusvakauden turvaamiseen liittyviä Suomen taloudellisia vastuita tulee valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa tarkastella kokonaisuutena niistä aiheutuvan eduskunnan budjettivallan rajoituksen selvittämiseksi. Tähän liittyy myös kysymys siitä, voidaanko vastuilla vaarantaa ”Suomen valtion mahdollisuudet vastata niistä velvoitteistaan, jotka sillä Suomen perustuslain mukaan on” (PeVL 5/2011 vp, s. 4/11). Kokonaisarviointiin sisältyvät nykytilanteessa paitsi Suomen takausvastuut ERVV:lle myös ERVV:n perustamista edeltäneet Suomen antamat rahoitustuet sekä Suomen tuleva osuus EVM:n kapasiteetista samoin kuin kysymys siitä, miten ERVV:n ja EVM:n kapasiteetit yhteensovitetaan. Arvioinnissa on myös otettava huomioon riskien kasvaminen, muun muassa ERVV:n kapasiteetin mahdollisessa laajentamisessa niin sanotulla vivutuksella. Valiokunta toteaa, että avoinna olevien kysymysten vuoksi kokonaisarviointia Suomen taloudellisista vastuista ei ole vielä tässä vaiheessa tehtävissä.”

Suomen uuden kannan seurauksena Suomen mahdolliset taloudelliset kokonaisvastuut kasvavat aiempiin päätöksiin nähden, mikäli eduskunta lopulta hyväksyy esitetyn ERVV:n ja EVM:n yhteenlasketun kapasiteetin kasvattamisen. Kun otetaan huomioon kaikki euro-kriisiin liittyvät Suomen taloudelliset vastuut, on kyse kymmenien miljardien eurojen vastuista, mikäli ne realisoituisivat täysimääräisinä. Jo tämä suuruusluokka on omiaan vaarantamaan perustuslaista johtuvien velvoitteiden toteutumisen, mikäli riskit realisoituisivat. Samoin ko. taloudelliset vastuut sitovat merkittävällä tavalla seuraaviakin eduskuntia. Kyse on paitsi sopimusten luonteen arvioimisesta, myös sopimuksiin sisältyvien riskien arvioimisesta samoin kuin Suomen taloudellisten vastuiden kokonaisarviosta sisältäen arvion niihin liittyvistä riskeistä.

Ennen esitystä ERVV:n ja EVM:n yhteenlasketun kapasiteetin kasvattamisesta 700 miljardiin euroon talouden vakautukseen liittyvistä sopimuksista lausuttaessa perustuslakivaliokunnan enemmistö on valtioneuvoston tapaan arvioinut riskien olevan sellaiset, että sopimukset ovat olleet hyväksyttävissä eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä. Perustuslakivaliokunnan lausunnot eivät tosin ole olleet yksimielisiä.

30.3.2012 valtioneuvosto esitti Suurelle valiokunnalle Suomen kokonaisvastuiden kasvattamista ERVV:n ja EVM:n yhteensovittamisessa ilmeisesti juuri sen takia, että valtioneuvoston mielestä olemassa olevat riskit voisivat alkaa toteutua, mikäli Suomen vastuita ei kasvatettaisi. Tämä tempoilevuus kuvastaa hyvin valtioneuvoston kykyä arvioida riskien toteutumisen todennäköisyyttä. Siihen ei ole voinut luottaa. Ei näytäkään olevan mitään takeita siitä, etteikö jatkossakin valtioneuvosto voi päätyä arvioon, jonka mukaan nyt esitetty rahoituskapasiteetin kasvattaminen ei riitä, vaan kapasiteettia olisi riskien realisoitumisen pelossa edelleen nostettava.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

 

Päätyikö hallitus esittämään ERVV:n ja EVM:n yhteenlasketun kapasiteetin korottamista niin, että Suomen taloudelliset kokonaisvastuut kasvoivat yli sen, mitä Suomen aiempi kanta on ollut, koska muuten olisi ollut todennäköistä talouden syöksykierre ja todennäköisyys aiempien taloudellisten vastuiden realisoitumiseen olisi kasvanut vai johtuuko Suomen kannanmuutos vain siitä, että Suomi nöyrästi suostuu toisten esityksiin kasvattaa Suomenkin taloudellisia vastuita?

 

Helsingissä 19 päivänä huhtikuuta 2012

Vesa-Matti Saarakkala /ps

Kehyspuhe 11.4.2012

Keskiviikko 11.4.2012 klo 21:31 - Vesa-Matti Saarakkala

Arvoisa herra puhemies! Joku voisi ajatella, että kun lasketaan pois EU- ja kuntapolitiikka, hallituksen kehysriihen tulos ei ole katastrofi.

Mutta arvoisa herra puhemies! Kataisen-Urpilaisen –vaalilupaustenpitämättömyyssopimus on sopimus Suomen kansan pettämisestä. Meillä onkin Suomessa pettäjien hallitus. Vastoin aiemmin luvattua, Kokoomus käytännössä kiristää palkkaverotusta ja Sdp nostaa arvonlisäveroa. Kaikki tämä sen takia, että kokoomus sai vastineeksi suojeltua ökyrikkaitaan osinkoineen ja vasemmisto pääsi perusturvakorotuksen yhteydessä korottelemaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa niin, että hyvätuloisten ansioturva nousi sadoilla euroilla.

Kaikki tämä toteutetaan lainarahalla ja paisuttamalla Suomen taloudelliset vastuut ja riskit eurokriisissä aivan ennennäkemättömälle, perustuslakimme velvoitteiden toteutumisen vaarantavalle, tasolle. Tämä ei ole vastuullista ja isänmaallista, vaan kuvastaa sitä suunnatonta vallanhalua, mikä hallituspuolueilla kaikilla on. Ollaan valmiita vaikka äitinsä myymään, jotta päästään Brysselin hanhenmaksapöytiin nopeasti luovuttamaan Suomen itsenäisyys ja näin hautamaan ne vuosien poliittiset rappiopäätökset, joista lankeaisi poliittinen lasku maksettavaksi, kunhan kansalaiset vain yhä voisivat kokea, että Suomen eduskunnalla, siis kansanvallalla, olisi enemmän painoarvoa kuin Brysselin byrokratialla.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen eurolinjan myötä voidaan siis ihan objetiivisestikin tarkasteltuna puhua suuresta pluffista, jonka turvin hallitus elää ja hengittää. Kukaan ei toivo, että markkinavoimat lähtisivät katsomaan europelaajien kortit, sillä kärsijöinä olisivat kaikki suomalaiset. Harmi vain, että vastineeksi siitä, että markkinat suostuvat leikkimään kortinpeluuta eurohuijareiden kanssa, markkinat saavat vakuudet liittovaltioon johtavien päätösten läpirunnomisesta.

Hallitus on siis valinnut tien, jossa kansanvaltainen päätöksentekojärjestelmä lopullisesti siirretään museoon ja tilalle tuodaan ylikansallinen yhteiskuntakokeilu läntisen Neuvostoliiton muodossa. Kunnat hallitus pudottaa polvilleen miljardiluokan leikkauksilla, joilla yhdessä hallituspuolueiden kuntapäättäjien avustuksella grillataan kuntalaiset kypsiksi kuntakolhooseihin ja lopulta jättämään harvaanasutut alueet. Jopa 10 000- 20 000 asukkaan kunnat, joissa kuntalaiskohtainen kulu on tutkitusti matalin, haukkovat henkeään, kun hallitus potkaisee niitä navan alle valtavalla vimmalla. Hallituspuolueiden on varmasti vaikea peitellä hymyään, jonka kuntien ja kuntalaisten hämmennys nostaa niiden suupieliin, kun gallupeissakin tulee kannatusta. Osa kuntalaisista lienee jo luovuttanut, mikä saa hallituksen edustajat kabineteissaan suorastaan nauramaan vedet silmissä, niin että Katainen joutuu pian jo komentamaan hymyt pyllyyn ja sordiinot päälle.

Kataisen hallituksen punainen lanka on viedä kansalaisilta usko poliittiseen järjestelmään. Mukana ovat niin äärimmäiset porvarit kuin tulenpalavimmat sosialistit. Niin ikään hallituksen joukoista löytyvät pienpuolueiden nyökkyniskakonservatiivit sekä notkeselkäiset liberaalit. Kaikki samaa massaa. Kaikki he nauttivat tilanteesta ja eriävät mielipiteet eivät käy edes mielessä.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksessa pelataan nyt kaikkien kustannuksella upporikasta tai rutiköyhää. Riskit, joita päällemme kasataan, ovat jättimäiset, vaalilupausten pettämisellä kerskutaan ja kansanvaltainen järjestelmä järsitään palasiksi. Tuntuukin siltä, että kun kansa tutkitusti vaaleissa halusi perustavanlaatuista muutosta suomalaiseen politiikkaan, haluavat hallituspuolueet tehdä selväksi, että jos se niistä on kiinni, muutosta ei tule nyt eikä ikinä. Se on hallituksen punainen lanka ja sen langan varaan on pantu painoa pahaenteisen liikaa.

Media kuittasi Jytkyn pintakuohuntana

Perjantai 30.3.2012 klo 15:40 - Vesa-Matti Saarakkala

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkaisi eilen tutkimuksen ”EU vai EI?”, jossa käsiteltiin suomalaisten suhtautumista EU:hun ja sen tulevaisuuteen. Tutkimuksesta kävi ilmi, että selkeä enemmistö ei halua erota EU:sta eikä myöskään aktiivisesti palata markkaan. Sen sijaan EU:n liittovaltiokehitykseen suhtaudutaan kielteisesti. Nämä tulokset eivät ole yllätys.

Suomen mediakentässä on yksi paha vika ja se on median keskinäinen kilpailu samoista uutisaiheista. Poliittisia uutisia voi Suomessa olla esillä siis yleensä vain yksi kerrallaan, koska media ei uskalla käsitellä aiheita pitkäjänteisesti. Jos vaikka jokin asia, kuten EU ja sen tulevaisuus, olisivatkin siis poikkeuksellisen ajankohtaisia jatkuvasti, se ei näy mediassa. Tästä seuraa, etteivät monetkaan ole tietoisia siitä, millaisia – mahdollisesti hyvinkin epätoivottuja – ratkaisuja, tulee tehdä, jos halutaan pitää kiinni jostakin toivotusta ratkaisusta. Asioita siis käsitellään erillisinä toisistaan, mikä taas ei ole yhteiskunnallisesti järkevää. Esimerkiksi suomalaisten näkemys siitä, kuinka todennäköisesti EU:sta kehittyy seuraavan kymmenen vuoden aikana liittovaltio, on varsin polarisoitunut merkittävimmän osan vastatessa ”vaikea sanoa”. Se vie pohjaa pois tutkimustuloksilta, joista on uutisoitu valikoivasti.

Euroopasta voi löytyä monta poliitikkoa, jotka ilmoittavat, että euro-maiden ei tarvitse muodostaa liittovaltiota nykymuotoisen talous- ja rahaliiton säilyttämiseksi. Sen sijaan erittäin harva politiikantutkija ja yhteiskuntatieteilijä tai taloustieteilijä on tuota mieltä. Käytännössä on niin, että euromaiden keskinäiset taloudelliset vastuut sekä esimerkiksi talousunionisopimuksen luominen ovat isoja askeleita kohti EU-liittovaltiota. Lopulta ne murentavat kansallisten parlamenttien vallan ja käytännössä lakkauttavat kansallisvaltiot tehden niistä vain Brysselin postikonttoreita. Uskallan veikata, että ellei talous- ja rahaliitto purkaudu, meillä on kymmenen vuoden sisällä EU:ssa liittovaltioksi tunnistettava päätöksentekorakenne, jota suurin osa suomalaisista EVA:n tutkimuksen mukaan siis tällä hetkellä ei pidä toivottavana.

On ongelmallista, jos media ei raportoi merkittävistä institutionaalisista kehityskuluista, vaan kansan valitsemat poliitikot joutuvat tyytymään pahimmassa tapauksessa romaanien kirjoittamiseen siitä, mitä on tapahtunut ja tapahtumassa. Harva on kiinnostunut lukemaan tiiliskiviä. Sen sijaan moni kansalainen olisi kiinnostunut saamaan säännöllisesti kattavaa ja analyyttistä informaatiota siitä, mitä tapahtuu, koska silloin myös moni muu yhteiskunnallinen asiakokonaisuus avautuisi paremmin ja yhteiskuntaa olisi helpompi tulkita. Parlamentti on areena, jossa poliitikot toimivat ja puhuvat, ja median tehtävänä olisi analyyttisesti kertoa siitä, mitä kaikkea kiinnostavaa parlamentissa sitten puhutaan ja kirjoitetaan. Usein mediaa kuitenkin kiinnostavat vain yksityiskohtiin puuttuminen ja suoranainen hömppä.

Kansanedustajana yksi työnkuvaani kuuluva tehtävä on avata kansalaisille sellaisia yhteiskunnallisia kehityskulkuja, jotka koen merkittäviksi ja joista esimerkiksi hallitus poliittisista syistä vaikenee. Samalla tietysti vaikutan ja tulkintani on aina poliittinen ja puolueellinen. Politiikassa jos missä, puolueetonta tulkintaa ei ole. Sen ei kuitenkaan saisi vähentää tulkintojen uutisarvoa sinänsä. Mediassa on ilmeisesti kuitenkin tulkittu, että avoin poliittisuus ei ole suotavaa sille. Poliittinen vaikuttaminen tapahtuu hienovaraisesti ja esimerkiksi sillä, mistä kerrotaan ja mistä ei. Kyse on ns. indoktrinaatiosta.

Itse näen median näennäisen antipolitisoitumisen ja politiikanvastaisuuden ongelmalliseksi, sillä se johtaa ennen pitkää siihen, että yhteiskunnallisesti merkittävät kehityskulut käynnistyvät ja osittain tapahtuvatkin huomaamattomasti, ilman että niihin ymmärrettäisiin puuttua vasta kuin on liian myöhäistä. Poliittisen tietoisuuden ollessa aiempina vuosikymmeninä parempi mikään kehityskulku ei tullut kansalaisille yllätyksenä, ja se ehkäisi vallankumouksellisuutta ja lisäsi tasa-arvoa. Vastakkainasettelua oli, mutta se ei estänyt hyvinvoinnin kasvamista. Nyt media on kuitenkin ruokkimassa toimintaympäristöä, jossa se harhauttaa kansalaisia, mutta ennen kaikkea itseään. Epäpoliittisuuden ja pinnallisuuden tien päässä ei todellakaan ole tasapainoinen yhteiskunta, vaan riskit ulkoparlamentaariselle vallankumouksellisuudelle kasvavat.

Kevään 2011 eduskuntavaalitulos kertoi rakentavasta halusta muuttaa yhteiskunnallista toimintaympäristöä ja -kulttuuria, mutta mediassa Suomen poliittisen historian merkittävin asennemuutos on kuitattu lähinnä sillä, etteivät perussuomalaiset sopeutuneet vanhaan poliittiseen kulttuuriin ja lähteneet hallitusvastuuseen ja ovat yhä eduskunnan vähemmistöä, marginaalissa. Sille ei anneta arvoa, koska on totuttu lehmänkauppohin. Perussuomalaisten kohdalla ei tunnisteta ja tunnusteta, että nyt ollaan luomassa uutta isoa yhteiskunnallista liikettä, ja vertailukohtia pitäisi hakea pikemminkin 1900-luvun alkupuolelta kuin 1980-luvun vihreän liikkeen noususta.

Osittain tietysti perussuomalaisella puolueellakin on peiliinkatsomisen paikka, ja siinä ehkä juuri puolueen kipupisteistä, haasteista ja kehityskohteista vaikeneminen sekä tietynlainen keskustelemattomuus on ollut omiaan antamaan todellista heikomman kuva perussuomalaisen liikkeen potentiaalista. Olemme poliittisesti sen verran samanmielistä joukkoa puolueessa, ettei aina ymmärretä antaa arvoa ja aikaa keskustelulle. Mutta jos katsotaan työskentelyämme juuri euro- ja EU-kysymyksissä, olemme tehneet todella hyvää ja pitkäjänteistä työtä eduskunnassa ja kansanedustajiemme aktiivisuus muissakin asioissa kestää vertailun. Organisaatiossa annamme vielä tasoitusta ja toimintakulttuurissamme on kehittämistä, mutta se voidaan toisaalta nähdä myös potentiaalina.

Perussuomalaisten vähättelyssä näkyy median vaalikrapula ja suoranainen morkkis perussuomalaisia, perussuomalaisten politiikkaa ja perussuomalaisuutta kohtaan. Koetaan, että on tehty syntiä, kun on annettu kansan tuntojen kanavoitua 39 kansanedustajan ja tuhansien jäsenten sekä satojen tuhansien kannattajien kehittyväksi poliittiseksi liikkeeksi. Sama mediakenttä, joka koki ennen vaaleja, että kansan tuntojen on annettava kanavoitua myös vaaleissa kannatukseksi, on nyt sitä mieltä, että ei muuta kuin monttuun vaan ja maata päälle! Kritiikitön uutisointi EVA:n EU-tutkimuksesta oikein alleviivaa sitä intoa, millä perussuomalaisille yritetään jopa suorastaan nauraa tyyliin ”se oli vain pahaa unta!” :O

No, tästä ei auta kuin sisuuntua. Olemme oikealla asialla.

Hallituksen virheelliset riskiarviot ERVV:n osalta tulivat ilmi

Torstai 29.3.2012 klo 14:00 - Vesa-Matti Saarakkala

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan 3/2012 vp korostanut kokonaisarvioinnin tärkeyttä Suomen taloudellisia vastuita koskien seuraavasti: ”Valiokunta viittaa aikaisempaan, Euroopan vakausmekanismia (EVM) koskevaan lausuntoonsa (PeVL 25/2011 vp, s. 3/II) ja korostaa, että Euroopan rahoitusvakauden turvaamiseen liittyviä Suomen taloudellisia vastuita tulee valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa tarkastella kokonaisuutena niistä aiheutuvan eduskunnan budjettivallan rajoituksen selvittämiseksi. Tähän liittyy myös kysymys siitä, voidaanko vastuilla vaarantaa "Suomen valtion mahdollisuudet vastata niistä velvoitteistaan, jotka sillä Suomen perustuslain mukaan on" (PeVL 5/2011 vp, s. 4/II).

Kokonaisarviointiin sisältyvät nykytilanteessa paitsi Suomen takausvastuut ERVV:lle myös ERVV:n perustamista edeltäneet Suomen antamat rahoitustuet sekä Suomen tuleva osuus EVM:n kapasiteetista samoin kuin kysymys siitä, miten ERVV:n ja EVM:n kapasiteetit yhteensovitetaan. Arvioinnissa on myös otettava huomioon riskien kasvaminen, muun muassa ERVV:n kapasiteetin mahdollisessa laajentamisessa niin sanotulla vivutuksella. Valiokunta toteaa, että avoinna olevien kysymysten vuoksi kokonaisarviointia Suomen taloudellisista vastuista ei ole vielä tässä vaiheessa tehtävissä.”

Lehtitietojen perusteella Suomen taloudelliset kokonaisvastuut olisivat kasvamassa, jos EVM ja ERVV päätetään sovittaa yhteen. Kun otetaan huomioon kaikki euro-kriisiin liittyvät Suomen taloudelliset vastuut, on kyse kymmenien miljardien eurojen vastuista, mikäli ne realisoituisivat täysimääräisinä korkoineen. Jo tämä suuruusluokka on omiaan vaarantamaan perustuslaista johtuvien velvoitteiden toteutumisen, mikäli riskit realisoituisivat täysimääräisinä. Samoin vastuut sitovat merkittävässä määrin seuraaviakin eduskuntia. Kyse on paitsi sopimuksen luonteen arvioimisesta, myös sopimukseen sisältyvien riskien arvioimisesta samoin kuin Suomen taloudellisten vastuiden kokonaisarviosta sisältäen arvion niihin liittyvistä riskeistä.

Aiemmin talouden vakautukseen liittyvistä sopimuksista päätettäessä valtioneuvosto on arvioinut riskien olevan sellaiset, että sopimukset ovat olleet hyväksyttävissä eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä. Nyt herääkin kysymys, että olisivatko valtioneuvoston mielestä aiemmin otetut riskit nyt realisoitumassa, ellei Suomen vastuita kasvatettaisi nykyisestä lisää? Jos näin on, tämä tempoilevuus kuvastaa hyvin valtioneuvoston riskien arviointikykyä. Siihen ei voi luottaa, eikä sillä perusteella voi arvioida esimerkiksi lainsäätämisjärjestystä Suomessa. Ei ole mitään takeita siitä, etteikö jatkossakin voida päätyä arvioon, jossa nyt esitetty rahoituskapasiteetin kasvattaminen ei riitä, vaan kapasiteettia olisi riskien realisoitumisen pelossa edelleen nostettava.

Miljardien eurojen vastuiden kasvattamista ei ymmärtääkseni tehdä kuin vain pakon edessä. On poliittinen arvio, milloin pakottava tarve syntyy. Toisin kuin on väitetty, ovat Suomen riskit siis etenkin ERVV:n osalta jo aiemmin olleet merkittävät, ja tämä paljastuu viimeistään nyt esillä olevista rahoituskapasiteetin kasvattamisaikeista. Niinpä esillä olevien uusien vaihtoehtojen EVM:n ja ERVV:n yhteenlasketun kokoluokan kasvattamiseksi voidaan todeta olevan jo lähtökohtaisesti sellaisia, ettei niitä ole mahdollista hyväksyä eduskunnassa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä yksinkertaisella enemmistöllä.

Maahanmuutosta rasisminvastaisella viikolla

Lauantai 24.3.2012 klo 20:21 - Vesa-Matti Saarakkala

Hesarin hs-raadilta kysyttiin perjantaina 23.3., suhtaudutaanko Suomessa tarpeeksi vakavasti rasismiin. Kysymystä alustettiin mm. kertomalla kyselytutkimuksesta, jonka tulosten mukaan perussuomalaisten kannattajissa olisi keskimääräistä enemmän rasistisia asenteita omaavia kansalaisia.

Vastasin itse hesarin kysymykseen seuraavasti:

Kyllä. Suomalaiset eivät hyväksy rasistista syrjintää, mikä on hyvä asia. Se on kuitenkin aivan eri asia kuin epäkohtiin puuttuminen yhteiskunnallisessa keskustelussa. Leimaavan keskustelukulttuurimme takia jotkut kokevat täysin perustellun ja realistisen oman näkemyksenkin olevan rasistinen, koska haluavat olla rehellisiä ja ajattelevat, että nykytulkinnan mukaan ennakkoluulotkin ovat rasismia eikä mielipiteitä jakavia näkemyksiä ole toivottavaa tuoda esille.

Vain silloin kun itsellä on perusteltuja ja punnittuja näkemyksiä, voi olla aidosti suvaitsevainen, sillä suvaitsevaisuushan ei tarkoita kaiken pitämistä yhtä hyvänä ja tavoiteltavana, vaan se tarkoittaa enemmänkin erilaisuuden sietämistä, mikä on eri asia kuin yksilön pyrkimys olla muuttamatta hänen mielestään huonoja toimintatapoja. Mielestäni osa sellaisesta toiminnasta, jota jotkut yhteiskunnalliset toimijat pitävät suvaitsevaisuutena, on pikemminkin leväperäistä passiivisuutta ja laiskuutta vaikeiden asioiden edessä. Varauksellisuutta, ennakkoluuloisuutta ja arvojen ja elämäntapojen laittamista arvojärjestykseen ei voi mielestäni yksisilmäisesti nimittää rasismiksi.

Kaikkien raatilaisten vastaukset:

http://www.hs.fi/haku/?haku=hs-raati

Jätin maahanmuutosta seuraavan kirjallisen kysymyksen ministeri Räsäsen vastattavaksi:

Suomen kanta EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan muodostamiseen

Eduskunnan puhemiehelle

EU on pyrkinyt 1990-luvun lopusta lähtien luomaan yhteistä strategiaa turvapaikkapolitiikasta, ja viime vuosina tähän kokonaisuuteen on myös liittynyt pyrkimys yhteisiin käytäntöihin koskien työvoiman maahantuloa EU-alueen ulkopuolelta unionialueelle. Vuonna 2007 silloinen sisä- ja turvallisuusasioista vastaava komissaari Franco Frattini esittikin jopa 20 miljoonan siirtotyöläisen tuontia EU:n ulkopuolelta jäsenmaiden huoltosuhdetta helpottamaan. Komissio on myös pyrkinyt pakolaispolitiikassa lisäämään vastaanotettavien määrää ehdottamalla mm. yhteisen pakolaisten sijoitusohjelman kautta kymmenientuhansien kiintiöpakolaisen vastaanottoa vuosittain EU:n alueelle nykyisen n. 5 000:n sijasta.

Maahanmuuttopolitiikka on eräs kansallisvaltioiden itsenäisen päätäntävallan kulmakivistä. Suvereenilla valtiolla on kansainvälisten sopimusten asettamissa rajoissa oltava oikeus pääpiirteittäin valita maahantulijat. EU:n yhteinen strategia maahanmuutolle asettaa kuitenkin vakavia haasteita Suomen ulkomaalaishallinnolle. Muun muassa EU:n sininen kortti -hanke työvoiman maahantulon edistämiseksi on luonut vain lähinnä päällekkäistä lainsäädäntöä Suomen ulkomaalaislain kanssa, jossa jo ennestään on mahdollistettu mekanismit erityisosaajien maahantulolle.

EU:lla on muutaman vuoden ajan ollut tavoitteena luoda yhteinen turvapaikkapolitiikka vuoden 2012 loppuun mennessä. Komissio on pyrkinyt konsultoimaan jäsenvaltioita tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tarvittavan yhteisölainsäädännön säätämisprosessissa. Tähän mennessä käydyissä keskusteluissa ministerineuvostossa ja muissa yhteyksissä on tullut esiin komission ongelmalliset näkökohdat liittyen humanitaarisen maahanmuuton sääntelyyn. Komissiolla on ollut mm. halua avata perheenyhdistämisdirektiivi ja ulottaa perheenyhdistämisoikeus ydinperheen ulkopuolelle, heikentää kielitaito-, ikä- ja asuntorajoitteiden asettamista perheenjäsenille sekä yhdenmukaistaa toissijaista suojelua saaneiden oikeudet varsinaisen pakolaisstatuksen saaneiden kanssa. Ottaen huomioon kolmansien maiden kansalaisten perheenyhdistämisten korkean osuuden koko EU-alueen nettomaahanmuutosta komission kaavailema perheenyhdistämisdirektiivin liberalisointi johtaisi huomattavaan humanitaarisen siirtolaisuuden kasvuun.

EU:n komissiolla on ollut pitkään toiveena mahdollistaa ns. taakanjako vastuunmäärittämisasetusta reformoimalla, jolloin äkillisen maahanmuuttopaineen alle jääneeseen maahan ei palautettaisi turvapaikanhakijoita. Vastuunmäärittämisasetukseen haluttaisiin sisällyttää ns. varhaiseen varautumiseen ja kriisinhallintaan liittyvä mekanismi, jonka lainsäädännöllinen perusta on hyvin tulkinnallinen ja hatara. Tämä asettaisi koko eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan peruslähtökohdan kyseenalaiseksi. Voimassa olevana periaatteenahan on turvapaikanhakijan asian käsittely siinä maassa, johon hakija ensimmäiseksi saapuu. Lisäksi komissio on perustanut Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston, jonka roolia ilmeisesti halutaan kasvattaa yhteiseurooppalaisen turvapaikkapolitiikan linjaamisessa. Taakanjaon mahdollistamiseksi on perustettu myös solidaarisuusrahasto, josta annetuilla rahoilla pyritään houkuttelemaan jäsenmaita vastaanottamaan toisten jäsenmaiden vastuulla olevia turvapaikanhakijoita.

Suomen olisi pyrittävä EU:n yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta neuvoteltaessa toimimaan rakentavasti siten, että maahantulon säätelyssä säilytetään tehokkaat lainsäädännölliset välineet, laitonta maahanmuuttoa torjutaan ja kolmansien maiden kansalaisten palautukset toimivat tehokkaasti. EU:n komission ajama maahanmuuton liberalisointi ei tule johtamaan kotouttamisen kannalta parempaan tilanteeseen, sillä kaikki Länsi-Euroopan maat ovat monen vuosikymmenen ulkoeurooppalaisen maahanmuuton jälkeen suurissa vaikeuksissa kotouttamistoimissaan. Maahanmuuton määrää lisäämällä, varsinkin tässä taloudellisessa tilanteessa, ei Euroopan kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten ihmisten turvallista ja kestävää yhteiseloa voida turvata.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mikä on hallituksen kanta EU:n yhteisestä maahanmuuttostrategiasta neuvoteltaessa, etteivät komission tavoitteet maahanmuuton radikaalista lisäämisestä toteudu, ja

onko hallituksella aikeita irtautua erityisesti EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan viitekehyksestä, mikäli yhteinen turvapaikkapolitiikka johtaisi lainsäädännöllisesti Suomen noudattamien hyvien käytäntöjen vastaiseen linjaan tai kasvavaan taloudelliseen taakanjakoon solidaarisuussitoumusten kautta?

Helsingissä 21 päivänä maaliskuuta 2012

Vesa-Matti Saarakkala /ps

Puheeni eduskunnan Wallin-keskustelussa 21.3.

Perjantai 23.3.2012 klo 7:21 - Vesa-Matti Saarakkala

puheenvuoro 1

Vesa-Matti Saarakkala /ps: Arvoisa herra puhemies! Kannatan puolustusvaliokunnan mietintöä, jota on puolustusvaliokunnassa valiokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistön johdolla ansiokkaasti valmisteltu.

Sen sijaan en voi hyväksyä ja kannattaa niitä toimintatapoja, joilla puolustusvoimauudistusta on ministeri Stefan Wallinin johdolla valmisteltu. Kaiken kukkuraksi eduskuntaa on johdettu ministeri Wallinin toimesta harhaan puolustusvoimauudistusta koskevassa välikysymyskeskustelussa helmikuun 29. päivänä, ja sillä on saattanut olla merkitystä hallituksen luottamuksesta äänestettäessä. Kun näin on, ei puolustusministeri Stefan Wallin voi mielestäni jatkaa tehtävässään. Koko puolustusvoimauudistus on käsiteltävä uudestaan.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Tiilikaisen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

puheenvuoro 2

Vesa-Matti Saarakkala /ps: Arvoisa herra puhemies! Ministeri Wallin peräänkuulutti todisteita niille väitöksille, että hän on harhauttanut eduskuntaa. Hän nyt ehti poistua jo paikalta, vaikka esimerkiksi hän kohdisti asianomaiseen edustajaan tämän todistelutaakan näyttämisen. Käydään sitä nyt seuraavaksi läpi.

Täällä eduskunnassa 29. helmikuuta ministeri Wallin antoi ymmärtää, että puolustusvoimauudistusratkaisut pohjautuisivat vain maanpuolustuksellisiin ratkaisuihin. Myös taloutta sivuttiin tässä keskustelussa, ja sitäkin lähinnä välillisesti niin, että niillä taloudellisilla ratkaisuilla perusteltiin tätä kokonaisratkaisua. Näin se täällä varmasti enemmistön toimesta myös ymmärrettiin.

Ministeri Wallin ei tuonut mitenkään esiin 29. helmikuuta myöhemmin esiin tuomiaan varusmiesten äidinkieleen liittyviä perusteluita tässä puolustusvoimauudistuksessa. (Ulla-Maj Wideroos: Hallitusohjelma!) Hän ei myöskään oikaissut pääministerin puheenvuoroa samassa istunnossa, kun pääministeri totesi seuraavaa: "Hallitus ei ole näpelöinyt varuskuntauudistusta aluepolitiikan perusteella, ei minkään muunkaan politiikan perusteella, vaan ainoastaan luottanut siihen, että puolustuksen asiantuntijat tekevät maanpuolustuksen kannalta parhaimmat ratkaisut. Tämä on absoluuttinen fakta." Lisäksi pääministeri puhui sotilaiden asiantuntijuudesta ja siitä, miten hallitus on halunnut nojautua siihen. Kyllä minusta tämä on eduskunnan harhaan johtamista. En peräänny tästä väitteestä ollenkaan, en yhtään.

Sitten kun puhutaan tästä kielipoliittisesta ulottuvuudesta, siinähän on eronsa todella joukko-osastolla ja varuskunnalla, (Seppo Kääriäinen: Se on iso ero!) ja se on myös tuotu sittemmin esille.

Kyllä tässä nyt on muodostumassa sellainen tilanne, että joko se on ministeri Wallin, joka vetää johtopäätöksensä, tai sitten se on todella koko hallitus, jos häntä ruvetaan täällä puolustelemaan ja väittämään sellaista, että hän ei olisi harhaanjohtanut eduskuntaa. (Ulla-Maj Wideroos: Eiköhän me äänestetä huomenna!) - Huomenna varmasti tästä äänestetään, ja koko puolustusvoimauudistuksen valmistelu on aloitettava alusta.

puheenvuoro 3

Vesa-Matti Saarakkala /ps: Arvoisa herra puhemies! Minusta edustaja Tiilikainen kuvasi täällä hyvin tätä tilannetta. Hän toi esille sen, että kyse on hallituksen vastauksesta eduskunnalle. Taisi moni muukin edustaja tätä näkemystä tuoda esille. Silloin täysistunnossa esimerkiksi 29. helmikuuta on tämä vastaus eduskunnalle tähän välikysymykseen annettu, ja tilanne on muodostumassa nyt sellaiseksi, että joko sitten hallitus on harhauttanut tai ministeri Wallin. Ainakin näistä tämänpäiväisistä puheista päätellen täällä, niin lähinnä ministeri Wallin puolustaa itse itseänsä ja ryhmätoverinsa siinä ehkä vielä mukana, mutta ei noin muuten ole näkynyt kauheasti tukea hallituksen sisältä tulevan. Huomennahan se sitten lopulta nähdään, mutta en tiedä, mikä on se totuus. Mitä tarkoitetaan näpelöinnillä? Mitä tarkoitetaan kielipoliittisilla perusteilla? Mitä hallitus... (Välihuuto) - Se on hallituksen ongelma, ei se ole meidän ongelmamme täällä. Hallitus tässä nyt päättää, lähteekö se kokonaisuudessaan vai lähteekö ministeri Wallin, ja joka tapauksessa tämä puolustusvoimauudistus pitää käsitellä uudestaan.

puheenvuoro 4

Vesa-Matti Saarakkala /ps: Arvoisa herra puhemies! Meillä Etelä-Pohjanmaalla ihmetyttää sellainen asia, että Kauhavan lentosotakoulun lakkautus on noussut tänne listalle mukaan. Se on noussut sinne. Se on ollut yllätys meille, ja se ei ole ollut lakkautussuunnitelmissa aiemmin mukana. Ei ole pystytty osoittamaan näitä kustannussäästöjä, mitä tästä lakkautuksesta aiheutuu. Se herättää ison kysymysmerkin.

Samoin, kun on aiemmin sanottu, että eri nopeusluokkien lentokoneet eivät voi lentää samalla kentällä, on siirretty Vinka-koulutus Tikkakoskelle Kauhavalta. Nyt sitten tässä uudistuksessa kuitenkin esitetään myös Hawkien siirtämistä Tikkakoskelle, siis kentälle, jossa on eri nopeusluokan koneita ja myös siviililiikennettä. Eli kun näin on, että nämä vaihtoehtoiset laskelmat osoittavat tämän lakkautusesityksen täysin kannattamattomaksi, aiemmat argumentit eivät tunnu pitävän paikkaansa, ei ole myöskään mitään maanpuolustuksellista perustetta esitetty - tai sitten se on täysin salattu, mikä ihmetyttää toisaalta sekin - niin kyllä vain herää kysymys, onko tässä nyt käynyt niin, että Dragsvikin koulutuksen siirtämisestä mahdollisesti aikaan saatavia säästöjä, kun ei ole nyt Dragsvikin koulutusta sitten siirretty muualle, niitä näennäisiä säästöjä, on lähdetty hakemaan muualta ja todella kovalla kiireellä, koska kyllä tämä Kauhavan lakkautusesitys saa tällaisen kysymyksen väkisinkin aikaan, ja mielestäni se kysymys on täysin oikeutettu, ja kun näin on, on selvää, että tämä puolustusvoimauudistus on avattava kokonaisuudessaan. Tässä ei nyt ole kyse mistään pelkästä Dragsvikistä vaan aika paljon muustakin Suomesta.

 

Kauhavan lentosotakoulu uhrataan Dragsvikin takia

Sunnuntai 18.3.2012 klo 9:14 - Vesa-Matti Saarakkala

Kataisen hallitus ja puolustusvoimien ylin johto pitivät eduskunnan parlamentaarisen kontaktiryhmän loppuun asti pimennossa Kauhavan lentosotakoulun lakkautusesityksen osalta. Niinpä lentosotakoulun lakkautusesitys tuli varmasti kaikille muille paitsi todella pienelle piirille, johon myös puolustusministeri Wallin kuuluu, puskista. Perussuomalaiset jättivät ryhmän sen jälkeen epäluottamuslauseena ryhmän toimintatavoille. Teimme myös välikysymyksen puolustusvoimauudistuksesta ja kantelimme oikeuskanslerille.

Kun tieto lakkautusesityksestä tuli, Kauhavan kaupunki tuotti poliittisille päättäjille sekä puolustusvoimille ansiokkaasti laadukkaat vaihtoehtoiset kustannuslaskelmat, jotka lentosotakoulun lakkauttamisesta seuraisivat. Niihin on ollut helppo tukeutua mm. eduskunnassa käydyssä keskustelussa. Allekirjoitan kauhavalaisten laskelmat.

Harmi vain, että hallituspuolueiden edustajat myös Vaasan vaalipiirissä sinisilmäisinä hyväksyivät puolustusvoimiin lähivuosina kohdistettavat massiiviset säästöpäätökset viime joulukuussa tämän vuoden talousarviosta päätettäessä. Vahinkoja sattuu ja torstaina 15.3. tuli varmistus, että hallitus, tai ainakin puolustusministeri Wallin, on harhauttanut nyt myös omiaan eli hallituspuolueiden kansanedustajia.

Mutta nyt pitääkin katsoa eteenpäin. Eduskunta kävi puolustusvoimauudistuksesta jo välikysymyskeskustelun ja hallitus sai luottamuksen hallituspuolueiden äänin. Protestiääniä ei havaittu silloin, mutta entäs jatkossa? Ovatko alueeltamme olevat hallituspuolueiden edustajat, ministereistä nyt puhumattakaan, valmiit uhmaamaan ministeri Wallinia vai onko kyse puhtaasta teatterista?

Eduskunta ei pääse päättämään Kauhavasta, joten ministeri Wallin on saatava kuuntelemaan. Mutta jos omatkin vain painavat vihreää nappia eduskunnassa, eivätkä näy uhmaavan hallitusta, laittamalla oman itsensä likoon siinä vaiheessa, jos yhteistyöasenne ja hattu kourassa kerjääminen eivät auta, niin kyllä tilanne huonolta vaikuttaa. Siitä todisteena Kauhavan vierailulla havaittu ministeri Wallinin asenne, joka ainakin lehtitietojen mukaan oli tyrmäävä.

Hyväuskoisuutta on käytetty hyväksi. Faktat, yhteistyö ja puoluerajat ylittävät kädenojennukset eivät näytä tuottavan tulosta, jota Etelä-Pohjanmaalla odotetaan. Tuntuu jopa siltä, että oppositionkin edustajien rakentavaa asennetta on käytetty hyväksi.

Niinpä katseet kääntyvät nyt entistä tiukemmin hallituspuolueiden toimijoihin. Teillä on nyt kevät aikaa näyttää, miten tosissaan te Kauhavan lentosotakoulua puolustatte. On selvää, että aina ei voi onnistua, mutta jos ei edes tosissaan yritä, on onnistuminen mahdotonta. Se, miten te tosipaikassa toimitte, on ratkaisevaa. Valitusvirret eivät ketään auta, ja harvoja ne lämmittävätkään.

Nyt, kun on tullut selväksi, että Kauhavan lentosotakoulusta on tullut ministeri Wallinin ja hallituksen ajaman kielipolitiikan uhri, ja Wallinin harhautus ainakin eduskuntakeskustelussa, virallisella areenalla, on ilmeinen, niin eiköhän eduskuntakin vielä palaa puolustusvoimauudistukseen, jos oppositio saa hallituspuolueiden edustajilta tukea. Toisaalta uusi välikysymys on yksi mahdollisuus. Mahdolliseen oikeusprosessiin en ota perustuslakivaliokunnan jäsenenä kantaa.

Kun vaalipiirin kansanedustajien neuvottelukunnan puheenjohtajana yritin heti Kauhavan lakkautusesityksen tultua julki 8.2. saada vaalipiirin kansanedustajilta yhteisen julkilausuman, Rkp:n edustajat eivät halunneet lähteä kannanottoon mukaan, vaikka esimerkiksi Miapetra Kumpula-Natri (sd) sekä kokoomuksen edustajat siihen lähtivät mukaan. Tämä herättää kysymyksiä siitä, oliko Rkp:läisillä ja mahdollisesti myös ministereillä tiedossa Kauhavan uhraaminen Dragsvikin takia jo ennen kuin esitys asiasta tuli tai kokivatko he, että heille on ikään kuin hallitusohjelman kielipoliittiseen osion seurauksena tullut jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä siitä voi seurata, kun kielipolitiikka yhdistetään puolustusvoimien säästöpäätöksiin? Tiedotteemme sisältö kun oli, että lentosotakoulun lakkautusesitys tuli vaalipiirin kansanedustajille ikävänä yllätyksenä.

Keille tuli, keille ei?

 

ALKUPERÄINEN TIEDOTE VAASAN VAALIPIIRIN KANSANEDUSTAJILTA 8.2.2012:

Tiedote 8.2.2012

julkaisuvapaa heti

 

Lentosotakoulun lakkautus oli kansanedustajille ikävä yllätys

Puolustusvoimien esitys Kauhavan lentosotakoulun lakkauttamiseksi oli allekirjoittaneille Vaasan vaalipiirin kansanedustajille ikävä yllätys. Lentosotakoulun lakkautus ei ollut millään tavalla tai missään vaiheessa esillä puolustusvoimauudistusta pohtineessa parlamentaarisessa kontaktiryhmässä.

Eduskunta ei suoranaisesti päätä siitä, mitkä varuskunnat säilyvät ja mitkä lakkaavat eduskunnan tekemien säästöpäätösten myötä, mutta eduskunnan tekemien säästöjen seurauksena muutoksia oli odotettavissa. Alueen kansanedustajien näkökulmasta päätöksentekoprosessi on ollut erikoinen, koska vaikuttamisen mahdollisuus asiaan on minimoitu. Oletuksena on koko ajan ollut lentosotakoulun toiminnan jatkuminen Kauhavalla, eikä asiaan ole näin kyetty ennalta vaikuttamaan.

Vaasan vaalipiirin kansanedustajat eivät voi hyväksyä päätöksentekoprosessia ja kyseenalaistavat päätöksen Kauhavan lentosotakoulun lakkauttamisesta.

Alueen kansanedustajat eivät ole tyytyväisiä myöskään Vaasassa sijaitsevan Pohjanmaan sotilassoittokunnan lakkauttamisesta. Sotilassoittokunnan poistumisen myötä puolustusvoimien vetäytyminen Vaasasta jatkuu, mikä ei ole ainakaan omiaan nostamaan maanpuolustustahtoa alueella.

 

Vesa-Matti Saarakkala

Lasse Hautala

Reijo Hongisto

Mika Lintilä

Markku Mäntymaa

Janne Sankelo

Mikko Savola

Maria Tolppanen

Miapetra Kumpula-Natri (tuli mukaan myöhässä)

 

Lisätiedot:

vaalipiirin kansanedustajien puheenjohtaja 2012

Vesa-Matti Saarakkala

puh. 050 512 0632

ERVV-takauslaista on päätettävä määräenemmistöllä

Keskiviikko 14.3.2012 klo 13:42 - Vesa-Matti Saarakkala

Perussuomalaisten edustajat esittivät perustuslakivaliokunnan käsittelyssä tänään 14.3., että hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi Euroopan rahoitusvakausvälineelle eli ERVV:lle annettavista valtiontakauksista annetun lain 2 §:n muuttamisesta tulee päättää eduskunnassa vaikeutetussa käsittelyjärjestyksessä määräenemmistöllä.

 

Perusteluna esitykselle on Suomen tämänhetkisten taloudellisten kokonaisvastuiden ja niihin sisältyvien riskien suuruus (yhteensä yli 30 miljardia euroa), joiden seurauksena perustuslain mukaisista velvoitteista vastaaminen voi vaarantua, jos riskit realisoituisivat.

 

Myös eduskunnan viimekätinen budjettivalta kaventuisi lakiesityksen hyväksymisen seurauksena. EU:n huippukokouksen 26.10.2011 tekemän päätöksen, jonka mukaan ERVV:tä voidaan käyttää pankkien pääomittamisen rahoittamiseen, seurauksena EU-tuomioistuimen roolin voidaan tulkita kasvaneen niin, että jos jokin ERVV-jäsenmaa estäisi välineen käyttämisen em. tarkoitukseen, saattaisi huippukokouksen kyseinen päätös olla EU-tuomioistuimen ratkaisuperustana jäsenmaita velvoittavaan ns. vilpittömän yhteistyön periaatteeseen perustuen. Näin ollen eduskunnan todellisen päätösvallan ERVV:n käytössä voidaan tulkita olevan tietyissä tapauksissa ehdollista.

 

ERIÄVÄ MIELIPIDE KOKONAISUUDESSAAN:

Perustelut

 

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Euroopan rahoitusvakausvälineelle annettavista valtiontakauksista annetun lain 2 §:n muuttamisesta on seurausta siitä, että hallituksen aiempi, syksyllä 2011 ERVV-sopimuksen yhteydessä käsitelty, lakiesitys oli laadittu tavalla, josta oli voinut saada virheellisen kuvan Suomen valtion vastuiden laajuudesta.

 

Mahdollisuus ERVV:n käyttämiseen ennakollisen tuen antamiseen jäsenmaalle, joukkovelkakirjojen jälkimarkkinaostoihin sekä pankkien pääomittamisen rahoittamiseen ja myös välineen vivutusmahdollisuus ovat kasvattaneet välineen käytön yleistä riskitasoa merkittävästi.

 

Se, että laista seuraavaa euromääräistä enimmäismäärää, jonka Suomen valtio ottaa vastatakseen, ei voida esimerkiksi vaihtelevasta korkotasosta johtuen yksiselitteisesti arvioida, ei ehkä ole ongelma sinänsä. Toisaalta se alleviivaa sitä, että laista päättämisen käsittelyjärjestystä arvioitaessa on arvioitava paitsi lain aiheuttamia riskejä, myös niiden kokoluokkaa ottaen huomioon myös Suomen valtion aiemmat taloudelliset vastuut.

 

Hallituksen mukaan Suomen takausvastuut voisivat ääritilanteessa, ilman mahdollisia tulevia EVM-vastuita, nousta jopa yli 30 miljardin euron, joten riskien realisoituessa voidaan hyvällä kysyä, pystyisikö valtio vastaamaan perustuslain mukaisista velvoitteistaan.

 

Vaikka välineen käytöstä päätetäänkin aina tapauskohtaisesti ja eduskunnallakin on roolinsa päätöksentekoprosessissa hallituksen tiedonannon myötä, täytyy huomioida se, että Suomi on Eurooppa-neuvoston kokouksessa 26.10.2011 sitoutunut päätöslauselmaan, jonka mukaan viime kädessä ERVV:n kautta osallistutaan pankkien pääomittamisen rahoittamiseen.

 

Tämä lauselma on merkittävä, koska ilman sitäkin on selvää, että ERVV:tä sopimusmuutoksen myötä on mahdollista käyttää pankkien pääomittamisen rahoittamiseen. Päätöstä voidaankin tulkita siten, että se on tehty huippukokoustasolla erikseen juuri siksi, että ERVV:tä todella käytetään tarvittaessa pankkien pääomittamisen rahoittamiseen, mikäli pääomittaminen ei onnistu pankkien omistajien tai kotivaltioiden toimesta, jotka mainittiin huippukokouspäätöksessä ensisijaisina toimina.

 

Tällainen yksimielinen päätöslauselma huippukokouksesta saattaa luoda pohjaa EU-tuomioistuimen ratkaisuille tilanteessa, jossa jokin ERVV:n jäsenmaa vaarantaisi EU:n yhteiset tavoitteet (huippukokouspäätöksen toimeenpanon) esimerkiksi estämällä ERVV:n käytön tilanteessa, jossa muut ERVV-jäsenmaat haluavat käyttää välinettä pankkien pääomittamisen rahoittamiseen. Huippukokouspäätökset luovat pohjaa EU-tuomioistuimen ratkaisuille Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklassa mainittuun ns. vilpittömän yhteistyön periaatteeseen perustuen. EU:n tuomioistuin on usein käyttänyt ko. periaatetta EU:n toimivaltaa ja tavoitteita vahvistavana argumenttina.

 

Varsinkin sen jälkeen, kun EU:n perustamissopimuksen artiklaan 136 tehtiin keväällä 2011 muutos, jonka katsomme olevan vähimmäisedellytys ERVV:n oikeusperustalle artiklan 122 sijaan, kytkeytyy ERVV tiukasti unionioikeuteen ja EU:n päätöksenteon voidaan katsoa olevan siinä merkittävässä roolissa. Artiklamuutoksellahan mahdollistettiin se, että EU:n jäsenmaat voivat perustaa ERVV:n turvaamaan euroalueen rahoitusvakautta. Lissabonin sopimuksen voimaanastumisen myötä Eurooppa-neuvosto on vieläpä saanut EU:n virallisen toimielimen aseman.

 

Edellä kuvatuista syistä johtuen voidaan ERVV-jäsenyyden, ja tässä tapauksessa takauslain, tulkita loukkaavan eduskunnan budjettivaltaa.

 

Ehdotus

 

Lakiehdotus on käsiteltävä eduskunnassa vaikeutetussa käsittelyjärjestyksessä, niin että lain voimaansaattamisesta tulee päättää perustuslain 95 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla.

 

 

Helsingissä 14. päivänä maaliskuuta 2012

                     

Vesa-Matti Saarakkala       

Tom Packalen                     

Lea Mäkipää

Hallituksen kuntauudistus on epäluonnollinen ja hätiköity

Keskiviikko 7.3.2012 klo 17:47 - Vesa-Matti Saarakkala

Jalasjärvi, Ilmajoki ja Kurikka Paras-hankkeen 20 000 hengen väestöpohjavaatimuksen velvoittamina päättivät 2007 kuntaliitoksen sijaan muodostaa alueelle peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän. Sittemmin mukaan tuli myös Jurvan alue, joka Paras-hankkeen viitoittamana liittyi osaksi Kurikkaa vuoden 2009 alusta. Väestöpohja alueella on n. 36 000.

Tästä lähtökohdasta tarkasteltuna ministeri Virkkusen asettama kuntarakennetyöryhmä esitti Etelä-Pohjanmaalle varsin erikoista kuntarakennemallia. Olisi odottanut, että hallituksen työryhmä peruskuntahankkeineen esittäisi esimerkiksi tälle kolmen kunnan alueelle liitosta. Sen sijaan se esittääkin koko ajan kehittyvän palvelurakenteen ja yhteistyön purkamista ja Ilmajoen ja Jalasjärven ohjaamista osaksi suur-Seinäjokea ja Etelä-Pohjanmaan taloudellisesti vahvimman kunnan eli Kurikan kaupungin liittämistä osaksi Suupohjaa, jolloin Kurikasta tulisi käytännössä uuden kunnan reuna-aluetta.

Edellä kuvattu tempoilevuus antaa aihetta kyseenalaistaa hallituksen kuntauudistus täydellisesti. Kun vielä otetaan huomioon, että kunnissa ei ole tietoa hallituksen näkemyksistä sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön uudistamisesta, valtionosuuspolitiikan uudistamisesta eikä kuntalain uudistamisesta, vaan se työ on vasta alussa, niin nyt esillä oleva kuntauudistus on pysäytettävä.

On ennakkoluulottomasti mietittävä kunta-valtio -suhdetta palvelujen rahoituksessa sekä esimerkiksi maakunnan roolia päätöksenteossa. Palvelujen ja demokratian turvaamiseksi on tarjolla useita erilaisia vaihtoehtoja, mutta niistä päätettäessä pöydällä on oltava kaikki avoimena olevat rakenneuudistukset ja lainsäädäntöhankkeet, jotka koskettavat kuntia. Valmistelun tulee olla parlamentaarista ja siihen on varattava riittävästi aikaa.

On suuri yllätys, että hallitus ei halua esimerkiksi kehittää Paras-hankkeen seurauksena syntyneitä alueita, vaan se haluaa jopa hajottaa niitä. Tämä antaa toisaalta mahdollisuuden miettiä koko Paras-hanketta kriittisesti siten, että kunnassa voisi aivan hyvin olla vaikka alle 5000 asukasta, jos tehtävänjakoja mietittäisiin kunta-maakunta-valtiotasolla uudestaan. Luonnottomat ja tasapainottomat suurkunnat eivät mielestäni ole oikea ratkaisu uudistustarpeeseen.

Hallituspuolueiden 124 kansanedustajasta 108 asuu kuntauudistuskartassa hahmotelluissa ns. keskuskunnissa, jos Helsinkiä ei lasketa keskuskunnaksi suhteessa Espooseen ja Vantaaseen. Ministereistä tällä perusteella vain yksi on ytimien ulkopuolelta ja hänkin on ammattiministeri Jari Koskinen Hauholta. Tälläkin kylmällä faktalla saattaa olla osansa keskittämispolitiikassa.

Kirjallinen kysymys ympärileikkauksista

Tiistai 6.3.2012 klo 17:00 - Vesa-Matti Saarakkala

Suomessa juutalais- ja muslimiyhteisöjen uskonnolliseen doktriiniin kuuluu ympärileikkauksen suorittaminen noin viikon ikäisille poikalapsille. KKO linjasi 2008 poikalasten ympärileikkauksen suorittamisen olevan lainmukaista uskonnollisten syiden nojalla, mikäli se tehdään asiallisesti lääkärin valvonnassa. Sosiaali- ja terveysministeriö valmisteli vuoteen 2010 asti lakia, joka olisi voimaantulleessaan sallinut juutalaisuutta ja islamia tunnustaville yhteisöille poikalasten ympärileikkaamisen. Poikien ympärileikkauslakia kuitenkin vastustivat useat kansalaisjärjestöt, poliisi ja lääkärikunnan enemmistö. Myös Lastensuojeluliitto ja Lääkäriliitto ottivat erikseen eettisistä syistä kielteisen kannan uskonnollisin perustein tehtyihin ympärileikkauksiin.  Peruspalveluministerinä lokakuussa 2010 toiminut Paula Risikko päättikin olla tuomatta poikien ympärileikkauksen laillistavaa lakiesitystä eduskunnan käsittelyyn.

 

Tuoreimmissa Helsingin käräjäoikeuden ratkaisuissa joulukuulta 2011 ja helmikuulta 2012 on päädytty erilaisiin ratkaisuihin koskien poikien ympärileikkausta. Edellisessä tapauksessa sakkotuomion sai ympärileikkauksen suorittanut maallikko ja lasten vanhemmille langetettiin tuomio pahoinpitelyyn yllyttämisestä. Uusimmassa Helsingin käräjäoikeuden ratkaisussa 2.3.2012 ympärileikatun pojan isä tuomittiin pahoinpitelystä sakkoihin leikkauksen suorittaneen lääkärin jäädessä ilman tuomiota.

 

Yhä jatkuva juridisen tulkinnan epävarmuus poikalasten ympärileikkausten lainmukaisuudesta ei ole oikeusvaltion periaatteiden mukaista. Suomessa yleisesti tunnustettujen yksilön perusoikeuksien turvaamisen vuoksi olisi kestävää ulottaa ympärileikkausten kriminalisointi tyttölapsista myös poikalapsiin rikoslakia sovellettaessa. Myös erillisen pykälän säätäminen maamme rikoslakiin lapsia koskevien ympärileikkausten kiellosta voisi tulla kysymykseen lasten edun turvaamiseksi. Tätä näkökantaa tukee varsinkin Suomen ratifioima lastensuojeluun velvoittama yleissopimus, jossa lapselle taataan ajatuksen-, omatunnon- ja uskonnonvapaus ja vaaditaan suojelemaan lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä vahingoittamiselta, väkivallalta ja pahoinpitelyltä.

 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ratkaista poikalasten ympärileikkauksiin liittyvän lainsäädännöllisen pattitilanteen ja yhdenmukaistaa laintulkinnan uskonnollisin perustein suoritetusta ympärileikkauksesta koskemaan molempia sukupuolia, jolloin sekä tyttö- että poikalapselle tehty ympärileikkaus olisi rikoslain mukaan rangaistava teko tai onko hallituksella valmiutta säätää rikoslakiin pykälä, jossa lapselle sukupuolesta riippumatta suoritettu ympärileikkaus kielletään?

 

P.S. Viime perjantaina 2.3. suuressa valiokunnassa puutuin yhdessä muun PS-ryhmän kanssa EU:n yhteiseen turvapaikkapolitiikkaan siten, että esitimme jo tässä vaiheessa Suomen vastustavan taakanjakoa. Suomen kanta vaikuttaa valtioneuvoston ilmaisemana varsin epäselvältä tai ainakin tulkinnanvaraiselta, koska samalla valtioneuvosto ajaa maidenvälistä solidaarisuutta turvapaikkaongelmissa. Asiaan palataan vielä.

Suomi allekirjoittaa laput silmillä talousunionisopimuksen 1.-2.3.

Keskiviikko 29.2.2012 klo 12:38 - Vesa-Matti Saarakkala

Suomessa perustuslakivaliokunta on kuullut valtiosääntöasiantuntijoita samasta talousunionisopimuksesta, joka ollaan Irlannissa alistamassa kansanäänestykseen. Perustuslakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa ilmeni, ettei sopimus ole Suomen perustuslain kannaltakaan läpihuutojuttu. Silti Suomi aikoo allekirjoittaa sopimuksen lopullisen version Eurooppa-neuvoston kokouksessa 1.-2.3.

Asian käsittely on yhä kesken eli perustuslakivaliokunnassa asia on jäänyt pöydälle 9.2. perussuomalaisten vaatiessa asian käsittelyn jatkamista siten, että jatkettaisiin asiantuntijoiden kuulemista ajoissa. Irlannissa asiaa siis katsotaan etukäteen, Suomessa jälkikäteen.

Aiemmin perustuslakivaliokunta antoi asiassa suurelle valiokunnalle lausunnon, jossa enemmistö valiokunnan jäsenistä ei osannut vielä sanoa lopullista kantaansa asian vaatimasta käsittelyjärjestyksestä eduskunnassa tai halusi palata asiaan sitten, kun sopimus on valmis. Näin toimivat myös asiantuntijat, jotka tosin toivat näkemyksiään esille varsin kattavasti. Sittemmin valtioneuvosto on perustuslakivaliokunnan toiveiden mukaisesti toimittanut valiokunnalle lisää informaatiota ja näkemyksiään sopimuksen luonteesta. Tarve asian käsittelyn jatkamiselle on akuutti, jottei käsittelyä hoidettaisi taas kiireellä, kuten tapahtui mm. ERVV:n osalta surullisen kuuluisin seurauksin.

Ennen kuin suuri valiokunta 20.1. perussuomalaisia lukuun ottamatta poliittisesti sitoutui talousunionisopimuksen eteenpäinviemiseen, perussuomalaiset ilmoittivat jo perustuslakivaliokunnassa sopimuksen hyväksymisen edellyttävän vähintään kahden kolmasosan määräenemmistöä eduskunnassa. Sopimus saattaa vaatia jopa Suomen perustuslain muuttamista. Kaikissa asiaa käsitelleissä valiokunnissa olemme jättäneet asiasta perustellut eriävät mielipiteet.

Juridinen kantamme perustuu siihen, että tällä hallitustenvälisellä sopimuksella Suomen eduskunnan viimekätistä budjettivaltaa siirrettäisiin maamme rajojen ulkopuolelle ja EU:n tuomioistuimelle luotaisiin uutta valtaa toimia valtion täysivaltaisuuden ydinalueella. Tämä edellyttää nähdäksemme asian käsittelyä perustuslain 94 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla.

On ollut silmiinpistävää, että hallituspuolueiden sekä keskustan kansanedustajat yrittävät välttää julkista keskustelua asiasta. Keskustalle asiassa saattoi tapahtua myös ns. työtapaturma, kun sen edustajia eduskunnassa meni hyväksymään valiokunnissa sopimuksen ennen perustuslakivaliokunnan asiantuntijakuulemista.

Jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, vaitonaisuus tarkoittaa vain sitä, että sopimus yritetään tuoda mahdollisimman matalalla profiililla ja lopulta kovalla kiireellä eduskuntaan ja paras tuki hallituksen strategialle on nyt kuprun asiassa tehnyt keskusta. Toivottavasti Suomen perustuslaki on kuitenkin jatkossa arvossaan myös keskustassa, kun asia tulee valiokunnassa käsittelyyn. Käytännössä Suomen keskusta kannallaan talousunionista ratkaisee nyt Suomen EU-politiikan suunnan, sillä yhdessä perussuomalaisten kanssa talousunionihanke voidaan Suomen osalta torpata, mikäli perustuslakivaliokunnassa päädytään siihen arvioon, että sopimuksen hyväksyminen edellyttää eduskunnassa 2/3 määräenemmistöä.

Hallitus on EU-eliitin tavoin perustellut talousunionisopimusta käytännössä ERVV:n ja EVM:n toimimattomuudella ja niihin sisältyvillä riskeillä. Suomen EU-politiikan linja onkin jo pitkään ollut, että ensin hyväksytään yksi sopimus ja kohta seuraavaa perustellaan sillä, ettei edellinen toimi. Tie vie lopulta EU-liittovaltioon. Jos liittovaltio oli keskustan oppi-isän Santeri Alkion toivomuslistalla jo vuonna 1920, mikä on liikkeen tämänhetkinen kanta? Puolueen sisällä tuntuu olevan monta linjaa.

Eurohuiputus on huipentumassa - Pitkä marssi on alkamassa

Torstai 23.2.2012 klo 18:51 - Vesa-Matti Saarakkala

Eurovaalien 2004 alla nimitin Euroopan unionin huippukokouksia huiputuskokouksiksi. En osunut kovin harhaan, kun katsoo EU-päätöksenteon kehityskulkua.

Talous- ja rahaliiton kasvu- ja vakaussopimus, joka solmittiin euron turvaksi, oli kuollut jo syntyessään, kun ainakin Kreikka tuli mukaan vääristellyin paperein ja tämä kyllä tiedettiin ytimessä. Kohta suuret jäsenmaat rikkoivat itsekin alijäämäsäännöksiä ja velkavuorten annettiin kasvaa. Sopimus tehtiinkin alun alkaen vain siksi, että sillä vakuutettiin kunnollisten jäsenmaiden kansalaisille kaiken olevan kunnossa. Toisaalta siitä tehtiin juridisesti velvoittamaton, jotta se saatiin hyväksytettyä eri maissa ilman, että kysymykset kansallisesta itsemääräämisoikeudesta olisivat nousseet kovinkaan suuriksi ja näin tie syvenevään EU-liittovaltioon saatiin poliittisesti ja juridisesti auki.

Kun euron kujanjuoksu osana kansainvälistä finanssikriisiä sitten 2008 käynnistyi, päättivät EU-uskossa olevat poliitikot käyttää kriisin täysimääräisesti hyväksi liittovaltiohankkeen loppuunsaattamiseksi. Työ aloitettiin ensin maidenvälisin lainoin. Suomelta rahaa lähti Kreikkaan ensimmäisen kerran 2010. Sitten luotiin kiireellä Euroopan vakausrahasto. Seuraavaksi vuorossa oli ERVV:n eli Euroopan rahoitusvakausvälineen perustaminen. Pian ERVV:tä uudistettiin niin, että jäsenmaat vastaavat myös välineen velkojen koroista ja välinettä voidaan nyt käyttää väljemmin ja moninaisemmin. Riskit kasvoivat merkittävästi. Eduskunnassa kaikki eivät edes ymmärtäneet, mistä olivat päättämässä. Sen jälkeen huippukokoustasolla sitouduttiin tarvittaessa jopa pankkien pääomittamisen rahoittamiseen ja huippukokouspäätökset ovat EU:n tuomioistuimen tulevien päätösten perusteena mahdollisissa ristiriitatilanteissa yksittäisiä tukipäätöksiä tehtäessä.

Koko ajan perusteilla on ollut myös Euroopan rahoitusvakausmekanismi EVM ja sen piti alun alkaen korvata ERVV. Nyt molempien välineiden kokoluokkaa ollaankin kasvattamassa, ja ne saattavat toimia pian jopa rinnakkain. Jos kaikki nyt tiedossa olevat järjestelyt toteutuvat, ovat Suomen kokonaisriskit esimerkiksi Helsingin Sanomien laskelmien mukaan yli 50 miljardin suuruusluokkaa eli Suomen valtion budjetin suuruiset, kun mukaan lasketaan myös EU-päätöksentekoon suoraan kuulumattomat vastuut, jotka tosin muodostavat vain murto-osan kokonaisvastuista.

Välineeseen ja mekanismiin sisältyvien riskien takia perustellaan kokonaan uuden talousunionisopimuksen solmimista. Sopimus on vakavassa ristiriidassa perustuslakimme kanssa ja on viemässä viimekätisen budjettivaltamme unionille, sillä EU:n tuomioistuimelle on tulossa käytännössä uutta toimivaltaa suhteessa talousunionin maihin. EVM:ää ja talousunionia ei ole vielä hyväksytty Suomen eduskunnassa, mutta hallitus näyttää niille jo vihreää valoa.

Suomen EU-politiikkaa on koko Suomen jäsenyyden ajan viety eteenpäin niin, ettei kansalle ole koskaan kerrottu, mihin uusi askel johtaa. Sen sijaan seuraavaa askelta on aina perusteltu sillä, että jos sitä ei oteta, maa jalkojen alta murenee. Isoa kuvaa ovat maalanneet vain perussuomalaiset. Niin nytkin.

Perussuomalaisten linja on koko ajan ollut selkeä: Me vastustamme liittovaltiokehitystä ja tukipaketteja. Tukipaketeilla pelastetaan ensisijaisesti sijoittajia ja suurpankkeja riskien siirtyessä veronmaksajille, ja liittovaltiokehitys mitätöi esimerkiksi Suomen vakuusjärjestelyt, jotka voivat laueta aikaisintaan 15 vuoden päästä. Tätä menoa tuolloin euroa käyttäviä itsenäisiä valtioita ei ole edes enää olemassa, vaan voidaan puhua euroa käyttävistä alueista Brysselin ollessa pääkaupunki. Alueilla on yhteiset velat ja saatavat ja yhteinen sosiaali- ja terveyspolitiikka, eläkepolitiikka, maahanmuuttopolitiikka jne. Suomen osalta tämä tarkoittaa roimaa elintason laskua.

Jo ennen ensi viikolla Suomen eduskunnassa lopulliseen käsittelyyn tulevaa Kreikka-takausta osana ERVV:n toimia tiedetään, ettei paketti Kreikkaa pelasta eikä Kreikka pakettia edes ansaitsisi. Silti järjestely tehdään, jottei kalkkiviivoilla ennen talousunionisopimuksen solmimista pyramidihuijaus romahda. Julkiseksi syyksi Suomessa esitetään lähinnä se, että jos Kreikka romahtaa, menetämme kaikki vanhojen puolueiden ja vihreiden Kreikalle lainaamat rahamme. Tietysti vedotaan myös putoamisella suureen tuntemattomaan, jonka Kreikan kaatuminen voisi käynnistää, kun vain lähinnä pääomapiirit ovat päättäneet varautua euron hajoamiseen EU-poliitikkojen markkinoiman yhden vaihtoehdon politiikan sijaan.

Kaiken kaikkiaan on käymässä niin, että kun vanhan mantereen nykyisissä kansallisvaltioissa eivät johtavat poliittiset voimat ole itse kyenneet muuttumaan globaalin ajan haasteiden mukaan ilman että niiden kannatus laskisi, ne ryhtyvätkin hävittämään kansanvaltaa ja markkinoivat sitä kansoille leveämpien hartioiden luomisena Euroopalle. Väitetään valheellisesti, ettei Euroopan tarvitse juurikaan muuttua, kun luodaan EU:sta vahva globaali toimija, joka laittaa niin markkinat kuin Kiinankin kuriin. Huijarit tietävät itsekin tämän olevan hölynpölyä, mutta juuri siksi ne luovatkin sellaisen poliittisen rakenteen, jossa lopulta epädemokraattisesti runnotaan muutokset läpi ja hyvät maat, kuten Suomi pannaan pilalle osana suurta uusjakoa. Takaisin demokratiaa onkin sitten vaikeampi saada.

Suomessa ne poliittiset voimat, jotka ovat tehneet täydellisen virhearvion EU:sta ja talous- ja rahaliitosta, väittävät pääministeri Katainen nykyisenä keulakuvanaan yhä tietävänsä asiat muita paremmin ja olevansa vastuullisia. Ehkä näin on siksi, että ne ovat tosiasiassa tienneet alusta alkaen, mihin niiden ajamat valinnat Suomen voivat johtaa. Ne haluavat viedä työnsä loppuun.

Tämä poliittinen prosessi, joka Suomessa osana talous- ja rahaliittoa on käynnissä, on ylivoimaisesti merkittävin asia suomalaisten tulevaisuuden kannalta. On selvää, että mikäli vastustaa tällaista menoa, on oltava valmis luopumaan myös eurosta, joka saattaa nykymuodossaan hajota joka tapauksessa. Jos esimerkiksi Suomi ilmoittaisi, että se ei osallistu Kreikan lainojen takaamiseen, ja jättäisimme hyväksymättä myös EVM-valtiosopimuksen sekä sopimuksen talousunionista, niin talous- ja rahaliitto alkaisi siitä mahdollisesti purkautua. Vaikka Suomen jääminen sopimusten ulkopuolelle ei juridisesti estä muita maita solmimasta ko. sopimuksia, voi poliittisen esimerkin voima olla suuri.

Jos ei ole valmis luopumaan mistään tutusta ja turvallisesta, niin peli on selvä: Suomi taantuu takuuvarmasti ja pitkään, ja kaupan päälle menetämme ratkaisevalla tavalla oman päätösvaltamme omiin asioihimme. Esitetyt varuskuntalakkautukset ovat alkusoitto pitkälle marssille, jolle Suomen kansaa ollaan lähettämässä.

Juhlapuhe Kurikan toimintakeskuksen vihkimistilaisuudessa

Tiistai 21.2.2012 klo 16:10 - Vesa-Matti Saarakkala

Hyvä juhlaväki

Kiitoksia Kurikan toimintakeskuksen väelle pyynnöstä saapua tähän toimintakeskuksen vihkimistilaisuuteen juhlapuhujaksi. Kutsu oli aidosti mieluisa ja merkitsinkin sen heti kalenteriini lyijykynän sijaan kuulakärkikynällä.

Kuten voimme jokainen itse todeta, Kurikan toimintakeskus on saanut Kurikan kaupungilta hienot uudet tilat ja muuttanut sekä nyttemmin jo asettunut tänne teollisuusalueelle. Kankaan kylästä tultiin Kirkonkylään. Taakse jäivät vanhat ja epäkäytännölliset tilat Kotoplassilla, joka tosin ympäristönä oli mitä parhain toimintakeskukselle.

Yllättävän hyväksi on osoittautunut kuitenkin myös tämä uusi paikka. Täällä on paljon erilaisia yrityksiä, ja vieressä toimii työkeskus Eke-tuote. Elämää ympärillä riittää. Täältä on helppo kulkea ja onhan lähellä mm. Paulaharjun koulun pelikenttä miniareenoineen. Kun katsoo ikkunasta pihalle, niin talvella täällä voi nähdä ulkona liikkuvan kirjaimellisesti monen moista hiihtäjää. Kesällä voi lähteä vaikka mustikkametsään lähimaastoon. Kuntorata tarjoaa silloin myös hyvät lenkkimahdollisuudet.

Toimintakeskuksessa järjestetään kuntouttavaa työtoimintaa. Se tarkoittaa esimerkiksi käsitöitä, puutöitä, kotitaloustöitä, erilaista alihankintatyötä oikeille yrityksille ynnä muita puhdetöitä. Välillä voidaan käydä lenkillä tai jollakin retkellä sekä jumpata tai pitää taukoa. Työtoimintaan osallistuville maksetaan myös pieni rahallinen korvaus, jota nimitetään kannustinrahaksi tai työosuusrahaksi.

Kun korvaus on kansalaisten keskipalkkoihin verrattuna pieni ja työtoimintaan osallistuvilta peritään myös aterioista maksut, on enemmän kuin oikein, että puitteet työtoiminnalle ovat hyvät ja viihtyisät. Se tuo mielekkyyttä ja luo laadukkuutta kaikkeen tekemiseen. Toimijoille tulee tunne, että heitä oikeasti arvostetaan ja että heidän työllänsä ja toiminnallansa on merkitystä. Tämä koskee niin työtoimintaa tekeviä kuin ohjaajia, joilla on suuri rooli arjen pyörittämisessä. Tilojen suunnitteluun täällä on ainakin henkilökunta saanut myös vaikuttaa. Se näkyy käytännöllisyytenä ja persoonallisuutenakin. Rakennuksen sisätilojen osalta voi puhua jopa arkkitehtuurista eikä pelkästä toimintatilasta. Siinä arkkitehti Ranto on todella onnistunut. Työn jälki vaikuttaa olevan myös laadukasta, mistä tietysti pääurakoitsija Perän timpurit ansaitsee tunnustuksen.

Ihan kaikki ne henkilöt, jotka olisivat oikeutettuja kuntouttavaan työtoimintaan toimintakeskuksissa, eivät Suomessa osallistu siihen. Heillä voi olla muuta tekemistä tai he voivat esimerkiksi työskennellä muualla. Osalle voi olla tarjolla työtoimintaa kuntien muissa työyksiköissä, muissa julkisyhteisöissä ja pieni osa toimii yrityksissä. On hyvä, että löytyy valinnanvaraa, kuten yhteiskunnassa yleensäkin.

Kuntien järjestämä kuntouttava työtoiminta on kuitenkin lakisääteistä eli siihen on oikeus niillä kuntalaisilla, keille järjestelmä on valtakunnallisesti luotu. Laissa tosin sanotaan, että tällaista toimintaa on pyrittävä järjestämään eli ilmeisesti pakkoa ei ole tai toiminnan tunnusmerkistön täyttävät määritelmät ovat aika väljät. Kurikassa asia on hoidettu hyvin eli meidän ei tarvitse miettiä, täyttyvätkö lain tarkoittamat kriteerit vaiko eivät.

Kuntouttava työtoiminta edustaa niitä positiivisia oikeuksia, joista Suomi on maailmallakin tunnettu. Esimerkiksi Amerikassa niitä positiivisia oikeuksia on paljon vähemmän. Siellä kun painotetaan enemmän vapausoikeuksia. Yhä useammin yhteiskunnassa pahoinvointi ja syrjäytyminen johtuvat kuitenkin juuri siitä, että monella on kyllä vapautta ja riippumattomuutta jostakin, mutta vähemmän oikeuksia johonkin - velvollisuuksista nyt puhumattakaan. Positiivisia oikeuksia eli oikeuksia johonkin ei voida jättää pelkän vapaaehtoisen hyväntekeväisyyden varaan. En sitä paitsi näe mitään väärää siinä, että varsinkin yhteiskunnan heikoimmille luodaan hyviä mahdollisuuksia yhteisin verovaroin. Jokainen voi sitten itse tykönään miettiä sitä, keiden asema on heikko luonnostaan ja kenen taas on syytä katsoa enemmän peiliin eli kantaa itse enemmän vastuuta hyvinvoinnistaan.

Ehkä sana kuntouttava tosin on työtoiminnan yhteydessä hiukan väärän kuvan antava, sillä kyse on pikemminkin toimintakykyä ylläpitävästä toiminnasta. Kellään täällä toimivalla ei ole sellaista vammaa, jonka voisi jotenkin kuntouttamalla hoitaa kuntoon, eikä tarvitsekaan. Työtoiminnan yhteydessä voisi puhua paremminkin mahdollisuudesta toteuttaa itseään ja elää hyvää arkea. Valtaosalle kansalaisista hyvä arki merkitsee juuri työtä. Sitä tänne on tultu tekemään, mutta tahti ei ole yhtä kiivas kuin perinteisessä työelämässä, jossa mikään ei tunnu enää riittävän. Onkohan niin, että jos tahtia ei pystytä Suomessa enää kiristämään, edessä onkin palkkojen alentaminen, kun toisella puolella maailmaa se normaali palkka saattaa olla samaa tasoa kuin täällä meidän toimintakeskuksessamme maksettava pieni kannustinraha?

Elämme tässä suhteessa varmasti jonkinlaista murrosaikaa eli muutoksia tulee, mutta millaisia, sitä emme vielä aivan tiedä. On nimittäin selvää, että muutosta ei pystytä enää pysäyttämään, kun se ei ole enää meidän käsissämme, vaan sen sanelevat lähinnä miljardit kiinalaiset. Meitä on paljon vähemmän ja vaikutusvaltamme maailman asioihin on erittäin pieni, kun mennään Euroopan ulkopuolelle ja Euroopassakin vaikutusvaltamme korostuu lähinnä silloin, jos haluamme torpata jonkin meille tehdyn ehdotuksen ja samalla näyttää esimerkkiä muille. En usko, että pystyisimme muuttamaan kehityksen suuntaa edes silloin, vaikka kotimaamme olisi Suomen sijaan Euroopan unioni.

Minusta meidän on itse pystyttävä ratkomaan ongelmiamme eikä tuudittauduttava siihen, että vaikuttamalla muihin ongelmamme ratkeaisivat. Täytyy myös huomioida se, että me emme pysty vaikuttamaan omiin asioihimme enää niin paljon, jos tähtäämme siihen, että pystyisimme vaikuttamaan enemmän toisten asioihin. Se kun vaatii yhä suurempia järjestelmiä, mikä hankaloittaa omaan lähiympäristöömme vaikuttamista ja siten passivoi kansalaisia.

Siitähän yhteiskunnassa loppujen lopuksi on kyse, että mahdollisimman moni voisi tuntea hallitsevansa omaa elämäänsä. Minusta täällä toimintakeskuksessa tavoitteena on juuri se sama: luoda edellytyksiä sille, että jokainen täällä työskentelevä voisi kokea, että hänelle muodostuu tunne oman elämänsä hallitsemisesta arjessa. Juhlapäivätkin, kuten tämä toimintakeskuksen uuden rakennuksen vihkipäivä, tuntuvat todella juhlapäiviltä juuri sen ansiosta, että meillä on arki, jonka me itse rakennamme. Juhlapäivinä voimme sitten hyvillä mielin pysähtyä miettimään elämän ja yhteiskunnan isoja kysymyksiä tai saavutuksia tai vaikkapa rentoutua hyvän seuran ja herkullisten tarjottavien parissa.

Valon määrä lisääntyy nyt päivä päivältä, ja se on omiaan piristämään meitä kaikkia. Toivotan teille Kurikan toimintakeskuksen väki onnellista arkea uudessa komeassa työpaikassa sekä hyvää pian alkavaa kevättä!

TV-lupa -asiani ovat olleet ja ovat yhä kunnossa

Lauantai 18.2.2012 klo 19:18 - Vesa-Matti Saarakkala

Aamulehti on 18.2.2012 uutisoinut kansanedustajien tv-lupamaksuista ja antanut ymmärtää, että minulla tv-lupa -asiat eivät olisi kunnossa.

Aamulehden uutisointi on kuitenkin harhaanjohtavaa eli lehti kertoo, etten olisi maksanut tv-lupamaksua. Se pitää paikkansa, mutta en ole tiennytkään, että samassa taloudessa pitäisi olla maksettuna useampikin tv-lupa. Minun kotiosoitteessani on nimittäin tv-lupa ollut voimassa ja maksusuoritukset hoidettuna katkeamattomasti ties kuinka kauan. Ilmeisesti pitäisi ottaa varmuuden vuoksi vielä toinenkin tv-lupa kotiini ja laittaa se nimiini, jotta säästyisi median ajojahdilta. Hullua touhua.

Mitään epäselvyyksiä tv-lupa -asioissani ei siis ole ollut eikä ole tällä hetkelläkään, ja siksi olenkin tänään pyytänyt Aamulehteä oikaisemaan harhaanjohtavan uutisointinsa, josta luin Ilta-Sanomien verkkosivuilta. Oikaisu on lähtenyt myös Ilta-Sanomiin, STT:lle sekä Ilkkaan ja Pohjalaiseen.

Uutisoinnin kulku on ollut muuten hämmästyttävän skandaalihakuista: Ensin on uutisoitu Aamulehdessä, että lupani olisi maksamatta ja samassa uutisessa on eriteltynä erilaisia tapauksia. Ilta-Sanomien verkossa asia oli kohdaltani paisutettu sitten jo entistä isommaksi eli että minulla olisi maksu suorittamatta, kuten eräällä toisella kansanedustajalla, joka oli Aamulehden jutussa myöntänyt laiminlyöneensa maksun maksamisen, vaikka katsoo tv:tä kotonaan. Lopulta erään sanomalehden verkkouutisissa asia oli jo paisutettu muotoon "kärähti tv-luvan maksamattomuudesta". Että tällä tavalla! Kannattaisikohan jonkun tai joidenkin nyt pyytää anteeksi. Onneksi satuin pitkän ajomatkan jälkeen lauantai-iltana katsomaan internetiä. Muuten olisi lehdissä nyt laajemminkin ollut kansalle tarjolla harhaanjohtavaa informaatiota jo muutenkin paljon puhuttavasta tv-lupamaksusta.

Viimeisin käänne oikaisujen jälkeen uutisoinnissa oli 19.2.2012 se, että Aamulehdestä oli väitetty STT:lle minun kiistäneen kysyttäessä sen, että lupa olisi jonkun muun kuin minun nimissäni. Tähän valheelliseen väitteeseen olen lähettänyt seuraavan oikaisun STT:lle:

 

"En ole kiistänyt tv-lupani olevan toisen henkilön nimissä

Ilta-Sanomien mukaan Aamulehden toimitus väittää minun sanoneen puhelinhaastattelussa, että olisin kieltänyt tv-lupani olevan jonkun toisen nimissä. Tämä ei pidä paikkaansa.

Sanoin haastattelussa, että tv-lupa -asiani ovat kunnossa, vaikka lupa ei ole nimissäni. En siis ole missään nimessä väittänyt, että kotiosoitteeni lupa ei olisi jonkun muun nimissä. Tällaista minulta ei edes kysytty.

Oletin toimittajan ymmärtävän luvan olevan jonkun muun kuin minun nimissäni, kun kerroin tv-lupa -asioideni olevan osaltani kunnossa, vaikka lupa ei ole nimissäni, eli että siitä jo ymmärrettäisiin sen olevan jonkun muun henkilön nimissä ja maksettuna. Kyse on siis toimittajan virheestä. TV-luvat ovat talouskohtaisia, eivät varsinaisesti henkilökohtaisia, mitä toimittaja ei tuntunut tietävän.

Vesa-Matti Saarakkala

kansanedustaja (ps)"

Ykkösaamussa kuultavana

Perjantai 10.2.2012 klo 18:25 - Vesa-Matti Saarakkala

Ohessa linkki YLE Areenan Ykkösaamu -radio-ohjelmaan (10.2.), jossa annoin selvityksen viimeaikaisesta toiminnastani puolueen organisaation, johtohenkilöiden, toiminnan ja vaalikampanjan kritisoimisen osalta.

http://areena.yle.fi/audio/1328859131332

Hallituksen kuntauudistus kriittiseen ja kokonaisvaltaiseen tarkasteluun

Keskiviikko 8.2.2012 klo 17:36 - Vesa-Matti Saarakkala

Kuntaministeri Virkkusen asettaman työryhmän tänään julkaiseman, kuntarakenteen uudistamista käsittelevän selvityksen perusteella näyttää siltä, että iso kuntakoko nähdään itseisarvona.

Mielestämme esityksessä väläytelty pakkoliitoslinja on torjuttava heti alkuunsa. Sen sijaan on ennakkoluulottomasti pohdittava jopa epäonnistuneen Paras-hankkeen seurauksena aikaansaatujen ja kuntalaisten vaikeasti seurattavissa olevien ylikunnallisten palvelu- ja päätöksentekorakenteiden purkamista siellä, missä kunnille viimeksi asetettu 20 000 asukkaan väestöpohjavelvoite ei vastaa kunnan tulevaisuudennäkymiä.

On siis kyseenalaistettava myös aiempia päätöksiä, jolloin myös paluu takaisin pienempiin hallinnollisiin yksikköihin voi olla mahdollista. Tämä tosin saattaisi edellyttää vastuusuhteiden uudelleenmäärittämistä mm. erikoissairaanhoidon osalta, mutta jos uudistusta aiotaan todella jatkaa, tulee siinä yhteydessä päättää myös eri palveluita koskevista rakenteellisista uudistuksista.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on perustanut kuntatyöryhmän valmistelemaan eduskuntaryhmän tarkempaa ja laajempaa kantaa kuntauudistukseen. Kantamme valmistuu rinnan kuntien kuulemisten ja hallituksen jatkovalmistelun kanssa.

Emme vastusta järkeviä ja vapaaehtoisuuteen perustuvia kuntaliitoksia, mutta korostamme, että pakkoliitoksia ei tule toteuttaa ja kuntia sekä kuntalaisia on aidosti kuultava.

 

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä

 

Lisätietoja:

Pirkko Ruohonen-Lerner

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja

p. 050-512 2788

 

Vesa-Matti Saarakkala

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän kuntatyöryhmän puheenjohtaja

p. 050-512 0632

Talousunioni ja EVM etenivät taas suuressa valiokunnassa

Maanantai 30.1.2012 klo 12:16 - Vesa-Matti Saarakkala

Eduskunnan suuri valiokunta käsitteli tänään taas kerran euroasioita. Esillä olivat talousunionisopimus sekä sopimus Euroopan vakausmekanismista EVM:stä. Perussuomalaiset eivät hyväksyneet valiokunnassa valtioneuvoston toimintalinjaamme kummankaan sopimuksen osalta. Alla perustelut, joita ei ole tarvinnut ikävä kyllä aiemmista kannanotoistamme käytännössä lainkaan muuttaa.

Äänestytimme asiakohdat, mutta hävisimme ensin keskustalle, jolla on valiokunnassa yksi jäsen enemmän kuin meillä ja lopulta keskustan esitys hävisi sitten hallituspuolueiden kannattamalle jees-linjalle. Keskusta oli hallituksen linjoilla talousunionisopimuksen osalta toisin kuin perussuomalaiset. Sopimus on selkeä askel kohti liittovaltiota ja todella arveluttava Suomen perustuslainkin näkökulmasta.

Mielenkiintoista nähdä, pettääkö keskusta lopulta taas EU-kriittiset suomalaiset, kuten Esko Aho aikoinaan ja ratkaisevassa kohtaa (siinä kohtaa, jossa valtiosääntöasiantuntijoiltakin on tullut varsin kriittistä lausuntoa) hyväksyy sopimuksen, joka euro-jäsenyyden jälkeen on todennäköisesti merkittävin askel Suomen kansallisen päätösvallan murenemiseen.

 

Eriävä mielipiteemme talousunionia ja EVM:ää koskien (Viimeksi asiaa on käsitelty valiokunnassa 20.1.2012):

Perussuomalaisten mielestä talousunionisopimus käytännössä kaventaa Suomen budjettivaltaa ja on askel kohti EU-liittovaltiota, vaikka sopimuksen itsessään ei katsottaisikaan vaativan Suomen perustuslain muuttamista.

Talousunionisopimus liittyy kiinteästi sopimukseen EVM:n perustamisesta. Näin ollen perustuslakivaliokunnan, suuren valiokunnan ja eduskunnan pitäisi voida käsitellä näitä kahta sopimusta samanaikaisesti yhtenä kokonaisuutena, vaikka muodollisesti sopimuksista päätettäisiinkin eri asiakohdissa.

Talousunionisopimuksessa on Suomen perustuslain kannalta sellaista ainesta, jonka seurauksena eduskunnassa vaadittaisiin käytännössä kahden kolmasosan enemmistö sopimuksen hyväksymiseksi. On myös epäselvää, vaatisiko sopimus talousunionin perustamisesta Suomen perustuslain muuttamista, jos sopimus päätettäisiin hyväksyä.

Käytännössä EVM-valtiosopimuksen voimaantulo edellyttää sopimuksen hyväksyviltä jäsenmailta myös talousunionisopimuksen hyväksymistä. Suomen perustuslain näkökulmasta sopimusten käsittelyyn tulee siksi jättää varauma, jossa huomioidaan kahden sopimuksen yhteys toisiinsa. Tämän tulee ehdottomasti näkyä myös Suomen kannassa.

Määräenemmistöpäätöksenteko EVM:ssä asettaa sopimukseen mukaan lähtevät maat keskenään eriarvoiseen asemaan, sillä veto-oikeus on vain osalla jäsenmaista. Myös määräenemmistöpäätöksenteon edellytykseksi asetetun hätätilamenettelyn sisältö on varsin epäselvä. Käytännössä siitä todetaan vain se, keiden tahojen pitää poliittisesti arvioida euroalueen kestävyyden olevan vaarassa, jotta yksimielisyysvaatimuksesta voidaan tinkiä ja tehdä päätöksiä määräenemmistöllä. Kuitenkin jo tähän mennessä harjoitetun politiikan yhteydessä perusteluna vakausjärjestelyille on käytetty euroalueen olemassaolon turvaamista. Näin ollen voidaankin todeta, että määräenemmistöpäätöksenteosta saattaa tulla pääsääntö päätettäessä mekanismin toiminnasta.

Suomen vastuut perusteilla olevassa EVM:ssä peruspääoman osalta ilman muita riskejä ovat 12,58 miljardia euroa ja jo perustetussa ERVV:ssä 13,97 miljardia euroa. Vastuiden taso on kokoluokaltaan niin suuri, että on täysin oikeutettua kyseenalaistaa tämän kokoluokan vastuiden hyväksyminen, varsinkin kun kokonaisuus huomioon ottaen mekanismein ja sopimuksin Suomen omaa päätösvaltaa ollaan luovuttamassa maamme rajojen ulkopuolelle, eikä sopimuksiin käytännössä sisälly mahdollisuutta niiden irtisanomiseen. Riskien toteutuessa Suomen perustuslain kansalaisille takaamien oikeuksien toteutuminen vaarantuisi vakavasti.

Jo tähän mennessä voidaan todeta, ettei Euroopassa viime aikoina toteutetuilla ylikansallisilla toimenpiteillä ole kyetty hillitsemään, saati sitten ratkaisemaan taloudellispoliittisia ongelmia, joiden syntyyn talous- ja rahaliitolla on ollut ratkaiseva vaikutus. Kyse on ahneuden ja poliittisen rappion yhdistelmästä. Kivutonta ratkaisua ei ole enää tarjolla. Kuitenkaan nyt esillä olevilla järjestelyillä ei pystytä ratkaisemaan kriisiä ja kun se on jo tiedossa, on entistäkin selvempää, että järjestelyjen ainoa tavoite on ostaa aikaa - Suomen kannalta erittäin kalliilla hinnalla - ja samalla syventää ilman laajaa ja avointa kansalaiskeskustelua talous- ja rahaliittoa kohti liittovaltiota.

Suomen jääminen pois talousunionisopimuksesta ei estä muita maita solmimasta sopimusta, joten kyse on nyt täysin siitä, mitä Suomi haluaa omalta osaltaan päättää.

Siltä osin kuin, mitä elellä olevasta näkökulmasta tarkasteltuna on yhä ajankohtaista, viittaamme SuV:ssa 20.1.2012 jättämäämme eriävään mielipiteeseen talousunionisopimusta koskien.

 

Ehdotus

Edellä olevan perusteella esitämme

 

että suuri valiokunta ei yhdy valtioneuvoston toimintalinjaan asiassa E 122/2011 vp ja U 27/2011 vp

 

Helsingissä 30 päivänä tammikuuta 2012

Vesa-Matti Saarakkala /ps
Pietari Jääskeläinen /ps

Juho Eerola /ps
Anne Louhelainen /ps