Vesa-Matti Saarakkala

kansanedustaja Vaasan vaalipiiristä, Kurikasta

 

Rasismin ja homorummutuksen rumat päät

Perjantai 24.3.2017 klo 15:14 - Vesa-Matti Saarakkala

Tällä viikolla on vietetty taas rasisminvastaista viikkoa. Rasismista on monta määritelmää, ja nykyään vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgrasismiksi helposti leimataan myös eri kulttuureita eli arvo- ja normijärjestelmiä kritisoivat tai priorisoivat mielipiteet. 

 

Minusta rasismia on lähinnä yksilöä koskeva syrjintä tai kiusaaminen, jos syrjintä tai kiusaaminen perustuu syrjittävän/kiusattavan rotuun tai etniseen taustaan tai kulttuuriin. Rasismi on yksiselitteisesti tuomittavaa. Yleinen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tähtäävä kannanottaminen eri kulttuureihin taas ei ole rasismia, vaan filosofiaa ja politiikkaa. Toki siinäkin on mahdollista sortua toimimiseen hyvän maun rajojen ulkopuolella tai jopa lainvastaisella tavalla kiihottaen kansanryhmää vastaan.

 

Olen huomannut, että moni, joka heiluttaa rasismikorttia herkimmin, vaikuttaa itse helposti jonkinlaiselta tirskuvalta ”koulukiusaajalta”. He nostavat itsensä toisten yläpuolelle epärakentavalla tavalla pilkkakirveet kourissaan. Heidät tunnistaa siitä, että he ovat valmiita käyttämään kaikkia mahdollisia retorisia (ehkä muitakin) keinoja vaientaakseen vastapuolen ja leimatakseen hänet/sen. Erityisesti taannoin käydyissä avioliittolakikeskusteluissa tuo ilmiö nosti rumaa päätään. Oikein tunsi, miten perinteistä avioliittokäsitystä monipuolisesti puolustavat tahot joutuivat suoranaisen vihan, pilkan ja ivan kohteiksi. Kyse oli homorummutuksesta, jolla yritettiin vaientaa kaikki kulttuurinen, historiallinen ja älyllinen argumentointi sukupuolineutraalisuutta vastaan. 

 

Minusta homorummutuksessa kaikui totalitarismi ja ulossulkeminen: Kaikki perinteistä avioliittokäsitystä julkisesti kannattaneet ja puolustelleet pyrittiin leimaamaan yksinkertaisiksi, epä-älyllisiksi, sivistymättömiksi ja suvaitsemattomiksi. Tuli tuntuma, että jos kovimmat homofanaatikot olisivat saaneet päättää, yksikään perinteistä avioliittokäsitystä julkisesti puolustava taho ei ansaitsisi sananvapautta, ja jos valta olisi punavihreillä/vasemmistoporvareilla, niin ei taitaisi perinteisesti ajatteleville ihmisille löytyä edes töitä, koska väärä mielipide sukupuolikysymyksiin. Siihen viittaa myös se, että monet pienet ja isot yritykset katsoivat asiakseen yhtyä homorummutukseen. Palkkaisivatkohan nämä yritykset töihin julkisesti homoavioliittoja vastustavia henkilöitä vai syrjisivätkö ne heitä (vai pitäisikö sanoa: niitä?)? Sen verran kovaksi homorummutus yltyi, että en voi ainakaan itse olla enää varma, miten nuo homorummuttaneet yritykset toimisivat. Oliko noiden yritysten työntekijöillä mahdollisuus näkyvästi ottaa kantaa homoavioliittoja vastaan, koska heidän oma työnantajansa katsoi tärkeäksi osallistua poliittiseen vaikuttamiseen homorummutukseen yhtyen? Mukanahan oli jopa pörssiyrityksiä.

 

Minusta Suomen suurin ulossulkemisprojekti ei ole arjessa yksilöiden toimesta tapahtuva rasismi, joka on satunnaista ja organisoimatonta vaan homorummutus. Maahanmuuttokriittisyys ja monikulttuurikriittisyys, joita rasismiin usein samaistetaan, ovat taas parhaimmillaan erittäin rakentavia tulokulmia arkeen ja yhteiskuntaan. Sen sijaan homorummutuksen valtakunnallisesti näkyvimmät ja kuuluvimmat toimet ovat olleet totaalisia: Niissä on kaikunut anarkistien rautakärkimaihareiden päinjuoksuaskeleet ja möly sekä mökä, jossa mylvien jyrätään, vaiennetaan ja tukahdutetaan mielipiteenvapaus vastapuoli häpäisten.

 

Rasismi on potentiaalinen uhka yhteiskunnalliselle koheesiolle, mutta homorummutus ei, sillä homorummutus on jo uhannut ja uhkaa parhaillaankin yhteiskunnallista koheesiota. Toivottavasti ilmiö saadaan kuriin tai laantuu, nyt kun homorummuttajat ovat saaneet, mitä ovat halunneet. Jäljet kuitenkin pelottavat.

Mahdollisen poliittiseen mielipiteeseen perustuvan syrjinnän osalta tarkkiltavat yritykset/yhteisöt: 

Aalto-yliopiston Taiteiden ja Suunnittelun ylioppilaat TOKYO ry; Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY); Active People Oy; Activeark JWT; Aikaa, Ammattijärjestäjä Professional Organizer; AITO Helsinki; Akavan Erityisalat; A-klinikkasäätiön Dopinglinkki; Akselimedia; Aktuaali; Alda Media Oy; Alkuvoima; Aller Media Oy; Alligaattori Kustannus Oy; Amnesty International - Suomen osasto; Amurin Suutari Oy; Angel Films Oy; Anglica ry.; Anima Vitae Oy; Anna Matilainen Design; Another Castle; Antikvariaatti Omituiset Opukset; Anton & Anton; AP Haglund Oy / Amazement; AppCampus; Apple-käyttäjät ry; Apropos lingua; Archipelacon; Armon Vihreät; Arts Management Helsinki; Asianajotoimisto Hippi; Ateneum; Attendo; Avain; Avaus Marketing Innovations; Avoin ministeriö

Backline Rental Finland Oy Ltd; Backline Rental Finland Oy Ltd; Backstage Rock Shop Oy; Balansia Films; Bar Piilo; Barefoot Wine; Bear Park Cafe; Beiz Oy; Bella Parete Oy/Seinäruusu; Ben & Jerry's; Betulla Production Oy; Bieder Kukkakaupat; Black Moda Oy; Blic Oy; Bob the robot; Bom Tuotanto; Bright Finland Oy; Buena; Bulevardin Viestintä

Café Cavalier; Calcus kustannus; Chef & Sommelier; Chez Marius; Chocochili; Cityklinikka; Claybay Hockey ry; Cocomms Oy Ltd; Codento; Colossal Order Oy; Competition&Sales CS Oy; Cooma Dance Academy Oy; Cosa Nostra Crew Oy; Costo; Cosvision ry; Cresense

Demi; Demoni ry; Desucon; Diagonal; Diktamen; Dingle; DJ Online; DNA Oy; DocPoint - Helsinki Documentary Film Festival; Domdom; Done IT Oy; Down to Size; DRG Medical Systems Oy; DTM; Durat; dynamo&son

EDIT; Edumate Consulting Oy; EduWeb; Eerikkilän Urheiluopisto; Eficode; Ei vihapuheelle -liike | No Hate Speech Movement; Eino Nurmisto Photography; Eiring; E-kontakti.fi; Ekumeenisen Yhteys-liikkeen tuki ry; Elisa Oyj; ELMU ry; elomedia.fi; Elovirkku Oy; EM Group Oy; EMMA - Espoon modernin taiteen museo; Emotion Tracker; Esmes Digital Oy; Ethica Oy; Euro Motor Center Oy; EuroGames Helsinki; Exogenic Music Group; Exove

FAB makeup - hair; Fake; Fallen Angel Promotion; Fatgillet rf; FC Fox; Feathr Oy; FinFami ry; Finlayson; Finnmatkat Oy; Flockler; Flow Festival; Food from Hel; Footbalance System Oy; Frantic; Freedom; Fried Music; Frozen Vision; Frozenbyte Oy; Fullsteam; Funny Films Oy; Futurice Oy; Fyysikkokilta ry

Gaggui Kaffela; GAYY ry; Gegwen Getaways; Geysir ry; GimmeYaWallet; Girls Rock! Finland; Glad Game Studio; Glorian Ruoka & Viini; Go Lightly; Go Lightly; Gofore Oy; Good Life Coffee; Grand Cru; Great Minds Oy; Green Spot Media Farm; Groop & Tiensuu Arkkitehdit Oy; GrooveFM; gTIE; Guiart Oy

H.O.T. ry; Habitat Finland; Hahmo Design Oy; Hannan Soppa; hasan & partners; HeiaHeia; Heimo Community Oy; Hella ja Herkku; HELNO Oy; Helsingin Diakonissalaitos; Helsingin gaykuoro Out ‘n loud ry. Helsingfors gaykör Out ‘n loud rf.; Helsingin Jäätelötehdas Oy; Helsingin kauppatieteiden ylioppilaat; Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö (Hoas); Helsingin yliopisto; Helsingin yliopiston science fiction klubi ry; Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY); Helsinki Think Company; Helsinki-filmi; HELtours; Hercules Gay Club; Herman & Noice; Hiltusen pyörähuolto; Homoware.fi; Hotelli- ja ravintolamuseo; Hr Solutions; HUHU Visual Productions Oy; Human@Work; HYPR Agency; Hyvinvoinnin Tavaratalo Oy; Hää- ja juhlapukujen erikoisliike Revelations; Häät.fi

iasy Oy; Ida Fram; Ilosaarirock; Improvisaatioteatteri Intopiukeet Ry; Indian Summer; Indie Films Oy; Ingrid Music Oy; Insinööritoimisto Mittatyö Timo Holopainen Ky; INT2000 Oy; Into; Intotiimi; Invalidiliitto ry; Inverse Music Group; Iskelmä; Iskelmä Rex; It’s Yoga Helsinki; IVALO Creative Agency

Jam In the Box; Jamera Oy; Jatkoaika; Jerone Group Oy; Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys JoMoni ry; Joensuun seudun seksuaalinen tasavertaisuus Hobiles ry; Johnny Kniga; Jokierä Oy; Joy & Order; Julkisten ja hyvinvointialojen liitto; Jumppahullu; Jyväskylän anime- ja mangaseura Tsukiai; Jyväskylän Elävän Musiikin Yhdistys Jelmu ry & Tanssisali Lutakko; JYY | Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta; Jädelino; Järjestöammattilaiset - Jami ry; Järvenpään Vaatepuu

Kaffa Roastery Oy; Kaiku Agency Oy; Kalevan Kello; Kallio Rolling Rainbow; Kalliolan Nuoret ry; Kalliomedia; Kamarikuoro Värinä; Kampaamo Maa; Kansallinen edistyspuolue; Kansallinen sateenkaariryhmä - Kasary ry; Kanta ry; Karkkikauppa Sweetheart; Karreinen.org; Kaskas Media; Kassette Oy; Katajanokan Pyöräkorjaamo; Kauneushuone Janiika; Kaupunkimedia City; Kehvola Design; Kellariompelimo; Kellopeli Lifestyle Clinic; Keski-Suomen Psykologiyhdistys (Kepsy); Keskustan Opiskelijaliitto ry (KOL); Keskustanuoret; Kierrätystehdas ry; Kinda Oy; Kinokokko Oy; Kinostamo; Kitka; KLOK Creative Agency Oy; Kohokohdat.fi; Kokoomuksen Naisten Liitto ry; Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta; Kokoro & Moi; Konst hair & gallery; KotiHammas Oy; Koversis Marja Hannula; Kristallipuolue; Kristian Tervo Photography & Liedon Kuvaus; Krohnsoft; Kroma Productions Oy; Kubo Oy; Kultaranta Resort Oy; Kulttuuria kaikille -palvelu; Kuntien asiantuntijat - KUMULA ry; Kuopio Roller Derby Ry; Kurio; Kustannusliike Robustos; Kustannusosakeyhtiö Nemo; Kustannusosakeyhtiö Paasilinna; Kuubi; Kuusikorven tila; KWD Digital Oy; Kyrö Distillery Company; Käpylä Maanantai PP '11 ry; Käännöstoimisto Magus

Lahden Taiteilijaseura ry; Lankakauppa Kerä; Lapin yliopiston ylioppilaskunta (LYY); Lappeenrannan ja ympäristön Vapaa-ajattelijat ry; Lasinen lapsuus; Lasipalatsin Mediakeskus Oy; Latva; Le Bonk; Lemminkäinen Oyj; Leonidas Oy; Levier Group Oy; Liekku Ry; Lieska-Tuotanto Oy; Liikunta- ja tanssistudio Fiilis Fitness; Like Kustannus Oy; Lippupalvelu; Lippupiste Oy; Live Nation; Loop; Love Me Do; Luckan i Helsingfors; LumiWAU Oy; Luontopalvelu Erätaival

Maa ja ilma ry; Mad House Helsinki; MadCraft; MAFY-valmennus; Magistrum; Magnusborgin Studiot; MaHa Graphics - Hipstaphoto Oy; Mainostoimisto Adams Oy; Mainostoimisto Convoy Oy; Mainostoimisto Pohjolan Mylly; Majava Baari (Beaver Restaurants Oy); Maku Brewing; Mangaani Motion Pictures; Mannerheimin Lastensuojeluliitto; Mann's Street; Mantelina; Maritori; Mattolaituri; McCann Helsinki; Me We; me&i; Mediatoimisto Voitto; Mediayhtiö B105 Oy; Meido; Mekaanisen Musiikin Museo; Mellakka Helsinki Oy; Mennään naimisiin! -lehti; mesenaatti.me; MesiJussi; Messua Oy; Metro Helsinki; Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijakunta METKA; Microsoft Oy; Mielikuvituksia; MIG Salibandy ry; Miia Magia Design; Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijakunta MAMOK; Mili Viita Communications Oy; Miltton Oy; Ministry of Games; Miracle Members; Modern Artisans United MAU Oy; Moision KauppaCafe; Moline; Momono; MOoCB* Concept; Mountain Sheep; MU Health Group; Muotoilutoimisto Ehee; Muru; Musan Salama ry; Musiikkitalo; MUTE Musiikkiteatterikuoro; MY Collection Accessories; My Music Agency; Mysema Oy; Måndag

Naisasialiitto Unioni ry.; Naistoimittajat ry; Nekocon Ry; Neliökilometri; Nem Agency Oy; Nomad Cellars Oy; Nordkapp; Nordkapp; North Pole Dance Company; Nosh Company Oy; Nosto Solutions Oy; Nuoret Lakimiehet ry - Unga Jurister rf; Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijat ry; Nurmi; Nykytaiteen museo Kiasma; Nyyti ry; Nörttitytöt ry

OAJ Pääkaupunkiseudun alueyhdistys ry; Obscure Entertainment; Ohjelmapalvelu Mielihyvä; Ohjelmatoimisto Anselmi; Oktober; On the Rocks; Onemanband OMB Finnish Designers Boutique; Onno; Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry (OLL); ORACLE Finland; Oranssi ry; Oranssimedia; Osk Hiiden Hoito ja Taito; Osuuskumma; Osuuskunta Lilith; Osuuskunta Mielipäivä; Osuuskunta Sange; Osuuskunta Satoria; Osuuskunta Team Kestävä; Oulu Roller Derby ry; Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY; Oulun Ylioppilasteatteri ry.; Oy Aurinkomatkat - Suntours Ltd Ab; Oy Bakom micken Ab; Oy Basso Media ltd; Oy Höntsy Ab; OY KILROY Finland Ab

Packdesign ID Oy; Pajumaja; Pakanaverkko ry; palminen.com Oy; Palvelualojen ammattiliitto PAM ry; Panic Marketing Oy; Panimoyhtiö Hiisi Oy; PAPARAZZI Model Management; Paper Planes; Papit tasa-arvoisen avioliittolain puolesta; Paradise Tattoo & Piercing; Parisi; Parku ry; Parnassia Oy; Patisserie Teemu & Markus; Pelastakaa Lapset ry; Peliyhdistys Legacy ry; Pentagon Design Oy; Photo Do ry; Pihka; PIÑATA; Piraattipuolue; PlayRaven Oy; Pohjantähti-Elokuva; Pohjois-Helsingin Vihreät; Pohjoisranta Burson-Marsteller; Pohjola-Nordenin Nuorisoliitto; Point Panic Oy; Polar Illusions; Popcult Helsinki; Popkatu; ProCom - Viestinnän ammattilaiset ry; Profit Interior Oy; Program Finland Oy; Prometheus-leirin tuki ry; Prominda Revolution Oy; Pro-tukipiste ry; Proud Optiikka; Provinssi; Provisual Oy; Pub Sirdie; Puistokadun Kukkatupa; Punavuoren Folio Oy; Pure Orange Ekokampaamo; Pure Waste Textiles Oy; Putkinotko ry; Puusepänpalvelu Siniranta; Pyöräpalvelu Berggren Oy; Pääkaupunkiseudun Partiolaiset

Qi Store / Urbanstory; Q-teatteri; QX.fi

Radical Soul Oy; Radio City; Radio Helsinki; Radio Nova; Rangunkorpi Oy; Ravintola Aito; Ravintola Demo; Ravintola Ilves; Ravintola Juuri; Ravintola Kerubi; Ravintola Manala; Ravintola Oiva; Ravintola Sointula; Ravintola Tirra; Ravintola Torvi; Reaktor; RedBerg Agency; Redland Oy; Regnbågsankan rf.; Remedy Entertainment ltd; REPUTATION Helsinki; Rival Games Oy; Rohkea Suomi; Roll-On Derby; Rosebud; Routa Travel; Rovio Entertainment Ltd; Rovio Entertainment Ltd; Royal Ravintolat Oy; Ruisrock; Rune & Berg Design Oy; Runsaudensarvi; Ruohonjuuri Oy; Ruokaa Suomesta; Ruokablogi Kokit ja Potit; Ruosniemen Panimo; Rusto-Osiris; Rva K.A.Koskisen Tili- ja toimistopalvelu Oy; Rymy-Eetu; Rytmihäiriöklubi

Saana ja Olli; Sahara Oy; SAK; SAKKI ry; Samuji; Satakunnan Elävän Kuvan Keskus ry; Sateenkaariperheet ry; Sateenkaarisohva; Sateenkaariyhteisöt / ranneliike.net; Satelnet Oy; Saunayoga International Oy; Savukeidas; SC5 Online Oy; Scandic; Secrays; Seema oy; Seijan Laskenta; Seinäjoen Elävän musiikin yhdistys Selmu ry; Seinäjoen Elävän musiikin yhdistys Selmu ry; Seinäjoen vapaa-ajattelijat; SEK; Sempre Media Oy; Seta; Sexpo-säätiö; Sharetribe Oy; Sherpa; Shine Finland Oy; Siili Solutions Oyj; Silencio Oy; SilverFrame Photography; Sininen Meteoriitti Oy; Sisustusarkkitehdit Fyra Oy; Sisustuskauppa.com; Slush; SMT Oy; Snowbird Airlines Oy / Lumilintu Oy; Sokkeli Oy; Somewhere; Sonera; Soppa365; Sori Brewing Finland Oy; Sorware ay; Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry; Sosialidemokraattiset Nuoret Ry; SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry; Soundtravel Oy; SPECIA – Asiantuntijat ja ylemmät toimihenkilöt ry; Special Film Company SFC Oy; Steep Interactive; Stilton Literary Agency Oy Ab; Storyville; Strateginen viestintätoimisto Ellun Kanat; Studentbladet; Studerandekåren vid Yrkeshögskolan Novia - Novium; Studio Carpelan; Studio Skaala Oy; Studio Tambor; Sugar Helsinki; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura; Suomen freelance-journalistit; Suomen Lakimiesliitto- Finlands Juristförbund ry; Suomen Lääkäriliitto; Suomen Mielenterveysseura; Suomen Mikroyrittäjät Ry; Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto – Nuva ry; Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi; Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry; Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry; Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry; Suomen PEN; Suomen Psykologian Opiskelijain Liitto ry; Suomen Psykologian Opiskelijain Liitto ry; Suomen Psykologiliitto ry; Suomen RFSU Oy; Suomen Sosialidemokraattinen Puolue SDP; Suomen Säveltäjät ry; Suomen Työväen Urheiluliitto; Suomen UN Women ry; Suomen Yhteiskunta-alan Ylioppilaat SYY ry; Suomen ylioppilaskuntien liitto; SupaDupa Design; Susannan Työhuone; Suunnittelutoimisto BOTH; Suutari Varis; Svensk Ungdom; Symbio; Sähköliike Helle & Helle Oy; Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry

Tabulaland Art Store; Taidehalli; Taideyliopisto; Taideyliopiston ylioppilaskunta; Takomo Alkutuli; TAKU ry; Tammi; Tampere Roller Derby.; Tampere Rugby Club; Tampereen elokuvajuhlat - Tampere Film Festival ry; Tampereen journalistiikan ainejärjestö Vostok ry; Tampereen Kulttuurikamari Oy; Tampereen seudun tradenomit ry; Tampereen taidekasvatus ry; Tampereen YK-yhdistys TAYK ry; Tampereen yliopiston ylioppilaskunta; Tanssin Tiedotuskeskus; Tanssiteatteri Auraco; Tapahtumat M.A.T Oy Ab; Tapp Commerce Oy; Tarasow Films Oy; Tasty Living Helsinki; Tavastia; Team Unique; Tekstihuoltamo; Tero Saarinen Company; Terveysklinikka Pisara; Terästarvike Oy; The Family Inc. Advertising Network Oy; The Helsinki Distilling Company; The Natural Goods Company; Tieteentekijöiden liitto; Tikau; Tiketti; Tmi Tuomas Jäntti; TOIMISTO makeup & hair agency; Toukka Lastenkirjakioski; Toveri Hki; Tracon ry; Trapesti OY; Traplight Games; Trasek ry; Trendi; Tsto; Tuffi Films; Tulos Helsinki Oy; Turku Design Festival; Turre Legal; Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta - TUO; Turun Ompelimo; Turun Sarjakuvakauppa; Turun seudun psykologiyhdistys ry; Turun yliopiston Politiikan tutkimuksen klubi ry; Turun yliopiston ylioppilaskunta TYY; Turun ylioppilaslehti; Tuska Open Air Metal Festival; Tutkimuspaja Avanto Helsinki osk.; TV Tools Oy; Tyra Therman

Ugly Twins Helsinki; Uhana Design; UKKO.fi; Unionimedia Oy; Unique Sales Oy; Universal Music Finland; Universum ry; Uploud Audio; urbansauna

Vaadin Oy; Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi; Wacky Tie Films; Vapaa-ajattelijain Liitto ry; Vapamedia; Varusteleka; Wasa Teater; Vasemmistoliitto / Vänsterförbundet; We Love Cruises Oy; Web Fellows Oy; Web-veistämö Oy; Veikkausliiga; VELVET; Venuu; Verkkojulkaisut Oy; Verkkolehti Yhtiönkatu; Verkkoteollisuus ry; Werklig; Verso Globe Oy; Viestinnän asiantuntijoiden ammattijärjestö Viesti; Viestintä- ja markkinointitoimisto Myy; Viestintätoimisto Deski Oy; Viestintätoimisto Wolfcom Oy; Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO; Vihreä Lanka Oy; VILD Music Company; Vividin Oy; Volume -Vaasan uuden kulttuurin yhdistys; WSOY; WTF Helsinki; Wunderdog Oy; Vuohi Media; Vuokraturva; VUORIORTTA; WWF Suomi; Väestöliitto; Wörks Oy

YAD Youth Against Drugs ry; Über Helsinki; Yellow Film & TV; Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry; Yhteismaa; Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL

Ziamaria Oy; Zum Beispiel

Åbo Akademis Studentkår; Åke & Pulla Oy

Ämy ry

Sitä saa, mitä tilaa

Tiistai 14.3.2017 klo 16:40 - Vesa-Matti

Timo Soinin ilmoitettua, että hän ei hae ensi kesänä jatkokautta perussuomalaisten vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgjohdossa, on puheenjohtajaehdokkaaksi ilmoittautunut useampia henkilöitä. Se on arvostettavaa, sillä puheenjohtajaksi pyrkiminen on iso päätös.

 

Itse toimin puolueen puheenjohtajistossa 2005-2007 ja uudestaan 2009-2011. Puoluehallituksessa olin 2003-2011 yhteen pötköön. Olin vuoteen 2011 asti laatimassa myös puolueen valtakunnallisia vaaliohjelmia. Tiedän tasan tarkkaan, mitä puolue on syönyt ja suunnilleen, millaisia toimijoita siinä ytimessä on. Kaikkia uusia ulompana ytimestä olevia en tunne, mutta epäilen kyllä, etteivät kaikki uudet tunne myöskään puolueensa ydintä. Eivät ainakaan puolueen ytimen historiaa.

 

Nyt puolueen nykylinjaa koettelee ja haastaa moni. Itse aikoinaan haastoin puolueen johtamista, toimintatapoja ja ehkä hieman linjaakin, vuosikaupalla. Tein sen silloin, kun oli siihen oikea aika ja mielestäni perustelin kohtuullisen hyvin. Näin päivänselvästi, millaiseen tilanteeseen puolue tulee joutumaan. Mikään ei ole yllättänyt. Ymmärsin, että monella, joka puoluetta ajoi tähän asemaan, ei todellisuudessa ollut mitään suunnitelmaa, miten puolue onnistuu tässä. Linja oli ns. herran haltuun. Sain jonkinlaisen pahan ilman linnun tai ainakin ilonpilaajan maineen, kun olin kriittinen. Ilmeisesti olisi pitänyt olla hiljaa, jos ei pyri puheenjohtajaksi. Asenne, jota en ole koskaan ymmärtänyt, kun kerran pitäisi yhdessä tehdä asioita.

 

Tämän hallituskauden myötä koen, että puolue, sen johto ja kenttäväki tekivät kuitenkin lähes yksimielisesti linjavedon siitä, millaiseksi puolueeksi perussuomalaiset pyrkii. Tämä tapahtui toukokuussa 2015. Muistan sen erityisen hyvin, koska huomasin jääneeni tarkasti perustellun hallitusohjelmaan liittyvän vaihtoehtovaatimukseni kanssa vähemmistöön – yksin. En tiedä, missä silloin luurasivat ne kaikki muutosvoimat, joita puolue onkin yhtäkkiä mukamas täynnä. Mistä järjen valo, visiot ja viisaus ovat nyt yhtäkkiä tupsahtaneet tajuntaan? Mistä rohkeus? Ilman että edes kukaan myöntää mitään.

 

Niinpä. Siksi katselenkin nykyisiä vaihtoehtolinjan esittäjiä erityisen kriittisesti. Olen toiminut ytimessä niin kauan. Tiedän ja muistan, kuka on ollut äänessä milloinkin, kuka hiljaa, kuka poissa. Tiedän, kuka on luottanut kehenkin, ja miten hyvällä tai huonolla menestyksellä. Tunnistan monenlaisia motiiveja, jaloja ja epäjaloja. Kannattaa raaputtaa vaihtoehtoja pintaa syvemmältä eikä olla heti lääpällänsä, kun joku vähän politiikassa heruttaa. Ainakaan kukaan konservatiivi ei voi toimia niin.

 

Tiedostan, että suuri yleisö ei nykyisissä viestinnän oloissa pysty pääsemään perille eri poliittisten toimijoiden todellisesta luonteesta ja kyvyistä kovin helpolla. Eletään julkisuuspelin varassa. Ei tarvitse kuin vilkaista erilaisia faniryhmiä ja voi todeta, että pääosin niissä ollaan aivan pihalla siitä, mitä on tapahtunut milloinkin ja miksi. Ehkä osalle sillä ei ole edes väliä: Aivan sama, kunhan vain sattuu ja tapahtuu. Tuollainen hämärtynyt käsitys todellisuudesta ja sen ruokkiminen antavat mahdollisuuden erittäin arvaamattomille, ja etenkin hallitsemattomille, kehityskuluille. Henkilöpalvonnasta seuraa ”yllätyksiä” ja pettymyksiä.

 

Itse kaipaan konservatiivisempaa otetta asioihin henkilöpalvonnan ja pinnallisen huutelun sekä mustavalkoisten iskulauseiden sijaan. Jälleen kerran kenttä päättää, mitä se tällä kertaa haluaa ja mikä sille riittää. Sitä saa mitä tilaa – aivan kuten tähänkin asti.

Johdetaanko Perussuomalaiset oppositioon?

Tiistai 7.3.2017 klo 8:07 - Vesa-Matti Saarakkala

Sunnuntaina perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti, että hän ei aio jatkaa vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgenää ensi kesänä puolueen johdossa, vaan edessä on hänellä jotakin muuta. Soinin pitkä, ansiokas ja varmasti raskaskin työrupeama puolueen johdossa päättyy. On aivan selvää, että kukaan ei Soinia Soinina pysty korvaamaan. En tiedä toista niin vahvauskoista, joka olisi nähnyt niin paljon vaivaa puolueemme eteen kuin Soini. Soini on oikea poliittinen muuli.

 

Sen sijaan kysymys kuuluukin lähinnä nyt, miten Soinin jättämä perintö puoluejohtajana säilyy vai säilyykö? Soinin kauden loppupuolella puolue on muutettu protestipuolueesta vaihtoehdoksi, joka kykenee myös yhteistyöhön ja silti olemaan vaihtoehto. Hintansa sillä on, tietenkin. Olettiko joku, ettei ole?

 

Eilen maanantaina eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Sampo Terho tuli ulos ja kertoi, että hän pyrkii puolueen puheenjohtajaksi nyt kun Soini väistyy. Teemat hän lupasi esitellä myöhemmin, mutta jotakin esimakua jo saatiin. Yksi asia Sampon ulostulossa särähti jonkin verran omaan korvaani.

 

Kuuntelin televisiosta ja luin lehdistä viime eduskuntakaudella ehkä noin parin vuoden ajan, että puolueemme on mentävä hallitukseen ja että ”me menemme hallitukseen”. No, se tarkoitti, että kyse oli jo suoranaisesta vaalilupauksesta. Tämä tehtiin puoluejohdossa tietoisesti. Sillä haluttiin varmistaa, että kukaan ei uskaltaisi kyseenalaistaa asiaa, kun olisi h-hetki. Mielestäni vähempikin pohjustus julkisuudessa olisi riittänyt luottamuksen saamiseen äänestäjiltä, ja olisi olleet ehkä paremmat lähtökohdat käydä hallitusneuvottelut puolueen tavoitteiden läpisaamisen kannalta.

 

Kun sitten hallitusovet aukesivat, ensimmäiseksi kuulin, että puolueesta aiotaan nyt tehdä valtionhoitajapuolue. Se tarkoittaa sitä, että ylimääräinen kipuilu vaikeiden asioiden edessä saisi väistyä ja hallitusvaltaa käytettäisiin jatkossa vakaasti ja arvokkaasti, saaden vaaleissa hankittu luottamus sitä kautta säilytettyä. Tämä oli ehkä aika ylevä ja jalo tulokulma raadolliseen politiikkaan, mutta se otettiin johtotähdeksi.

 

Kun usko meinasi horjua, ammuttiin rivit suoriksi ottamalla käyttöön retoriikka rintamakarkureista. Se on kovaa puhetta, mutta sillä on puolueen asema nyt paalutettu nykyiselleen. Yhä edelleen puolueen viesti äänestäjille on se, että vain hallituksesta käsin voi vaikuttaa ja että puolueen ei ole viisasta päästää vihervasemmistoa hallitusasemaan. Olemme saaneet paljon aikaan ja saamme loppukautta kohden entistä enemmän.

 

Sitten, kaiken tämän jälkeen, tullaan takaisin eiliseen maanantaihin. Olin kuulevinani ryhmäpuheenjohtajamme sanovan, että perussuomalaiset voisi mahdollisesti ottaa seuraavien eduskuntavaalien johtotähdekseen Fixit-äänestyksen järjestämisvaatimuksen eli puolueemme ottaisi käytännössä kärkitavoitteekseen saada aikaan Suomessa kansanäänestyksen Suomen EU-jäsenyydestä.

 

Paljon olen nähnyt, paljoon olen taipunut, aika paljon olen myös uskonut. Puolueessa mukana 16-vuotiaasta, vuodesta 2000. Nyt minulle kuitenkin nousi mieleen kysymys, onko tämä kaikki taipuminen ja uskominen ollut turhaa? Peräänkuulutan linjakkuutta. Toki, Euroopassa voi tapahtua paljon lyhyessäkin ajassa, mutta jos katsoo Suomea, kuuntelee suomalaisia ja huomio maantieteellisen asemaamme sekä lukee ja ymmärtää yhdessä eduskunnassa hyväksyttyjä ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksiamme, olisiko Fixit-äänestys johdonmukaista ja todella realismia? Jos Fixit-äänestyksestä tehdään puolueen uusi keihäänkärki, sopii kyllä epäillä sitä, onko puolue enää jatkossa hallituspuolue seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Millainen olisi Suomessa vaadittava vaalikannatustaso, jolla puolue voisi marssia lyömään nyrkkiä neuvottelupöytään, että muut puolueet (oletan, että puolueemme ei saa yli 50 %:n kannatusta) lähtisivät sisällyttämään hallitusohjelmaan EU-kansanäänestyksen järjestämisen? Kreikan kolmatta tukipakettia ei saatu ja uskallettu vastustaa edes yli 17 %:n kannatuksella viime eduskuntavaalien jälkeen.

 

Eiköhän nyt ole viisaampaa jatkaa sillä linjalla, joka on valittu 2015, ja jota linjaa pitkään pohjustettiin. Ymmärrän kyllä, että jotakin täkyjä pitää keksiä, mutta ei mennä takaisin hokkuspokkus –osastolle. Kyllä pettymysten tie on jo läpikäyty. Ei mennä kohti uusia. On parempi rakentaa puolue kriittiselle realismille eikä pelata itseään takaisin nurkkaan, josta on päästy kovalla vaivalla pois – ja josta pois pysytään tälläkin hetkellä kovalla vaivalla.

 

Peräänkuulutan johdonmukaisuutta. Jos johdonmukaisuuden sijaan toiminta alkaa näyttää taas epäjohdonmukaiselta, jonkun on otettava vastuu ja kerrottava, onko nyt tehty sitten jokin virhe, jos suunta muutetaan, ja jos on, ketkä virheen ovat tehneet ja miksi.

 

Nuo taitavat olla sen verran vaikeita kysymyksiä vastattavaksi, että eiköhän pysytä nyt vain linjalla, vaikka vaikeaa näyttää olevankin ja kiusaus olisi kova linjalta poiketa.

Hyödylliset idiootit

Sunnuntai 5.3.2017 klo 12:24 - Vesa-Matti Saarakkala

Historia tuntee politiikasta käsitteen ”hyödylliset idiootit”. Alun perin Leninin kerrotaan lanseeranneen vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgkäsitteen ja tarkoittaneen sillä Neuvostoliitolle myötämielisiä ei-kommunisteja.

 

Hyödyllinen idiootti on hyväuskoinen hölmö, jota muut pystyvät käyttämään hyväkseen omiin tarkoitusperiinsä. Politiikassa hyväuskoisuus on perisynti, koska politiikassa on keskeistä hahmottaa poliittisten toimijoiden motiivit. Hyväuskoinen ei halua uskoa toisesta pahaa eikä epäillä. Hän on politiikan pelinappula, jota muut liikuttelevat. Hyväuskoinen etsii aina jotakin, johon tarrautua. Jotakuta, itsensä ulkopuolista, johon uskoa.

 

Vallanpitäjissä ympärillä ilmenevä hyväuskoisuus ruokkii itseriittoisuutta ja voi itse asiassa synnyttää tilanteita, joissa ns. tilaisuus tekee varkaan. Se synnyttää epäjaloa motivaatiota. Epäjaloista motiiveista seuraa huonoja päätöksiä, jopa hallitsematonta kaaosta.

 

Jalot motiivit taas voimaannuttavat ihmisiä, ne ovat happea edustukselliselle demokratialle. Jalot motiivit synnyttävät luottamuksen ilmapiiriä. Sitä tarvitaan, jos halutaan aidosti onnistua jossakin, sillä jaloja päämääriä tavoiteltaessa joudutaan tekemään myös ikäviä pääöksiä kurinalaisella otteella. Jos ei ole luottamuspääomaa tehdä niitä, syntyy ongelma. Kaikesta tulee silloin vaikeaa. Tehdään helposti epäjohdonmukaista politiikkaa, ”paikon paikkoja”. Syntyy älämölöä, johon tarinan punainen lanka hukkuu. Jos tarina ei lennä, siihen on ulkopuolisen mahdotonta uskoa. Juoni ei voi olla epäjohdonmukainen.

 

Hyväuskoinen ei voi koskaan olla hyvä johtaja. Hyväuskoisesta ei ole esittämään visiota, koska pitäisi uskaltaa kertoa ne karutkin keinot vision saavuttamiseksi, mikä on hyväuskoiselle erittäin vaikeaa. Lopulta hän on talutettava ja autettava, vähintään toinen silmä poliittisesti sokea. Kaikkein pahinta on, että syvästi hyväuskoiset ihmiset ajattelevat, että tapahtuneet virheet voi aina korjata ja tehdyn saa tekemättömäksi. Hyväuskoinen on jopa hieman lapsellinen, eräänlainen tapatunari. Hän ei uskalla kohdata tosiasioita, vaan ajautuu ojasta allikkoon.

 

Vastuunkanto ja kunniallisuus on hyväuskoiselle toissijaista. Siksi hänelle on mahdollista olla hiljaa kun olisi aika avata suunsa ja vastaavasi hän saattaa avata sen, kun olisi pikemminkin aika olla hiljaa. Hän ei häpeä, siksi hän saattaa muutkin häpeään. Hyväuskoinen vieroksuu kunnianhimoa, joka tosiasiassa on valoa poliittiseen pimeyteen. Hyväuskoinen hätkähtää ja kammoaa sitä, koska valokeila osoittaa myös epäkohdat ja valuvirheet.

 

Älä usko hyväuskoiseen, älä ole hyväuskoinen, hyödyllinen idiootti. Äläkä koskaan usko ihmiseen, jonka ympärillä hyväuskoiset parveilevat. Hän kun ei enää näe ympäröivää todellisuutta hyväuskoistensa takana. Hyvä johtaja ei kerää ympärilleen parvea pörräämään ja surraamaan. Hän pystyy kohtaamaan sekä maailman että itsensä juuri sellaisina kuin ne tosiasiassa ovat. Sellainen johtaja on riittävän luotettava ja riittävän oikeudenmukainen. Vain hyväuskoinen sanoisi, että joku itsensä ulkopuolinen on politiikassa luotettava ja oikeudenmukainen.

(Kirjoitus on julkaistu Uudessa Suomessa 10.2.2017)

Alammeko hyysätä vauhtisokeutuneita rikkaita?

Keskiviikko 1.3.2017 klo 19:57 - Vesa-Matti Saarakkala

Liikenne- ja viestintäministeriöstä on lähtenyt viime viikolla lausuntokierrokselle esitys, vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgjonka mukaan päiväsakoista siirryttäisiin kiinteähintaiseen liikennevirhemaksuun. Käytännössä suurituloisten ylinopeuksista saamat jättisakot jäisivät historiaan. Esitystä perustellaan vertaamalla Suomen järjestelmää muiden pohjoismaiden järjestelmiin.

 

Samaan aikaan kokoomus on saanut kunnallisvaaliehdokkaakseen jättisakot ajaneen Reima Kuislan Seinäjoelta. Sattumaa? Todennäköisesti, mutta aina on mahdollisuus, että asioilla on omat yhteytensä. Sen on politiikassa oppinut, kehittyvien maakuntien Suomessa. Piirithän ovat täällä pienet. Varallisuusveron poistaminen Sdp:n ja keskustan johdolla sekä kokoomuksen tuella 2005 on vain yksi muistutus historiasta.

 

Minua henkilökohtaisesti ärsyttää rikkaiden itkeminen tuloihin perustuvista päiväsakoista. Suurituloisilla on ajatus, että kun he ovat saattaneet tehdä, ja usein päätyneetkin tekemään, paljon yhteiskunnan hyväksi esimerkiksi investoimalla ja työllistämällä, ja maksamalla paljon veroja, heidän tulisi päästä suhteessa pienemmillä rangaistuksilla ylinopeuksista kuin tavallisen tallukan, joka ei välttämättä ole merkittävä yrittäjä, vaan ”vain” pikkuyrittäjä, työntekijä tai mahdollisesti eläkeläinen, opiskelija, tai mikä vielä pahinta, kokonaan työtön ja tukien varassa! (Ja omasta syystä tottakai!)

 

Harva suurituloinen on yhteiskunnan rakentaja kuitenkaan hyvää hyvyyttään. Kyllä markkinataloudessa peruslähtökohtana on voitontavoittelu itselle. Suomen verojärjestelmä on ensisijaisesti se, joka tekee heistä ”hyväntekijöitä”, eivät heidän omat lähtökohtaiset motiivinsa liiketoimintaansa. Jälkeenpäin on tietysti helppoa huomata tehneensä välillisesti hyvää. Se antaa tavallista paremmat lähtökohdat korottaa itsensä tarvittaessa oikeudenkin yläpuolelle.

 

Minulle lainsäätäjänä tekee tiukkaa, jos alamme höllentää rangaistuksia suurituloisten ”hyväntekijöiden” kohdalla. Perustelut sille tuntuvat minusta enemmän tai vähemmän hihasta ravistelluilta. Ja kun muistetaan, miten näyttävää kampanjaa jotkut suurituloiset kaaharit ovat julkisuudessa käyneet asiantilan muuttamiseksi, saattaa eduskunta alkaa näyttäytyä tavallisten kansalaisten suuntaan oudossa valossa, mikäli tieliikennelaki tässä muodossa etenee. Tilannetta ei yhtään paranna se, että vielä noin vuosi sitten oli esillä liikenteen rikesakkojenkin tuplaaminen (tuloihin katsomatta) valtion rahantarveperusteella. Se kaatui onneksi perustuslakiin, mutta ei kai siitä nyt tehdä äkkiväärää johtopäätöstä, että ryhdytään suorastaan alennusmyyjiksi lainsäätäjinä!

 

Olisiko nyt aika painaa jarrua? Ainakin itsellä pelkkä ajatus suurituloisten suosimisesta esitetyllä tavalla tekee pahaa. Pitääkö meidän todella alkaa hyysätä vauhtisokeutuneita rikkaita, koska he kehtaavat sitä itse pyytää? Eihän heille muutaman satasen sakko hurjastelusta tunnu missään. Mutta tietenkin silloin jää enemmän vaalirahaa jaettavaksi kavereille ja taustaryhmille.

Perinteisen avioliiton puolesta - viimeisen kerran?

Torstai 16.2.2017 klo 22:25 - Vesa-Matti Saarakkala

Arvoisa puhemies! Käsittelyssämme on kansalaisaloite avioliitosta ja sen pitämisestä vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgnykyisellään, yhden miehen ja yhden naisen välisenä juridisena sopimuksena ja heteronormatiivisen kulttuurimme tunnusmerkkinä sekä kivijalkana.

 

Tämä kansalaisaloite on demokratian pelisääntöjen mukaan laillisesti kerätty ja eduskuntaan tuotu, koska avioliitto vuosituhantisena kulttuurisena instituutiona on nyt vakavasti kyseenalaistettu liberaalien eli vapaamielisten kansanedustajien toimesta siinä muodossa, jossa me sen tunnemme. Avioliitto haluttaisiin määritellä uudelleen, sukupuolineutraaliksi, viitaten kintaalla avioliiton perimmäiselle tarkoitukselle.

 

Arvoisa puhemies! Sanotaanpa nykyään mitä sanotaan, mutta tosiasia on se, että avioliitto on alkujaan synnytetty suojaamaan parisuhdetta syrjähypyiltä ja niiden seurauksilta. On haluttu luoda luonnollisuutta korostava, mutta samalla luonnon vaarat tunnustava kulttuurinen vastavoima viettejä vastaan yhteiskunnan perusyksikön, perheen, turvaksi. Se, että nykyään esiintyy lapsia myös keskenään samaa sukupuolta olevilla henkilöillä, jotka lapset on voitu saattaa alulle myös ilman seksiä, ei muuta tätä historiallista tosiasiaa, vaikka nykyisiin monimuotoisiin parisuhteisiin ja perhemuotoihin viitaten ikään kuin salamitaktiikalla vähitellen siivuttaen yritetäänkin perustella aina seuraavaa liberaalia toimenpidettä.

 

Itse näen asian niin, että poikkeukset vahvistavat säännön eli että emme voi sukupuolivähemmistöjen ehdoilla muuttaa kulttuurisia sääntöjämme perustavaa laatua olevassa heteronormatiivisessa sukupuolisessa jaottelussa, johon yhteiskuntamme hyvin pitkälle perustuu. Korostan, että en kyseenalaista kenenkään homoseksuaalin omaa henkilökohtaista suuntautumista vedoten mihinkään eheytymiseen enkä vetoa suoraan uskontoon, vaan terveeseen järkeen: Vain miehen ja naisen muodostamalla parilla on lähtökohtaisesti mahdollisuus saada yhteisiä jälkeläisiä omien sukusolujensa kautta, mutta esimerkiksi naisparilla ei ole. Sen, että esimerkiksi ns. itsellisille naisille on sallittu nykyään lainsäädännössä keinohedelmöitys, mitä heidän kohdallaan ei voida pitää siis hoitona, ei pitänyt johtaa uusiin vaatimuksiin. Näin on nyt kuitenkin käynyt ja se asettaakin kyseenalaiseen valoon monet lainsäädännön liberalisoinnit. Niillä kun aina perustellaan seuraavaa askelta. Kyse on salamitaktiikasta.

 

Keinohedelmöitystä itsellisille naisillekin on aikoinaan perusteltu käytännössä sillä, että on parempi antaa naiselle hänen haluamansa oma lapsi tuolla tavalla kuin pakottaa häntä toteuttamaan toiveensa omasta lapsesta jotenkin muuten, mihin toiveensa toteuttamiseen hänellä on toki täydet oikeudet, jos haluaa toimia moraalittomasti. Lainsäätäjä on siis pyrkinyt vastaamaan yhteiskunnallisiin lieveilmiöihin, kuten yksilökeskeisyyteen, tuomitsemisen sijaan hyväksynnällä ja kannustamalla. Tiettyyn pisteeseen asti se on hyvä asia, mutta kyllä siinä vaiheessa, kun lapsia on alettu ns. tilata, mennään mielestäni liian pitkälle. Tämä ei edelleenkään tarkoita sitä, etteivätkö esimerkiksi kaksi naista voisi olla hyvä vanhempi ja hyvä aikuinen lapselle, mutta kyllähän siinä vaiheessa mennään liian pitkälle, jos kouluissa jo aletaan arvoneutraaliuden nimissä lapsille opettamaan, että eivät ne vauvat välttämättä kuulu lähtökohtaisesti vain parisuhteeseen, vaan että vauvan voi jopa yksin keinohedelmöityksellä tilata itselleen ja se on aivan ok, yhtä hyvä juttu kuin että sitoutuu toiseen ihmiseen ja siitä suhteesta ja sitoutumisesta syntyy lapsi. Tällaisella hölynpölyllä kasvatetaan lapset totaalisen kieroon.

 

Arvoisa puhemies! En vastusta homoseksuaaleja, enkä hyväksy homoseksuaalien syrjintää tai kiusaamista, mutta vastustan sitä äärimmäistä yksilökeskeisyyttä, jota eduskunnan enemmistö on sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisellä edistämässä.

 

Ensimmäinen uhri tässä sukupuolineutraalissa sumutuksessa on ollut totuus. Tämä kansalaisaloite aidosta avioliitosta on viimeinen yritys pelastaa se valheelliselta tulevaisuudelta, jota täällä osa nauraa tirskuen ja toisten mielipiteiden julkilausumisen oikeutuksen kyseenalaistaen eteenpäin junttaa.

 

Oikein hirvittää se fanaattinen ja totaalinen suhtautuminen, jota monet sukupuolineutraalia avioliittolakia ajaneet tahot ovat tässä prosessissa tuoneet toiminnallaan ilmi. Mitähän tuleman oikein pitää?

Realistisen kriittisen politiikan puolesta

Maanantai 6.2.2017 klo 12:00 - Vesa-Matti Saarakkala

Viime aikojen poliittisen liikehdinnän ja uusien Atlantilta puhaltavien tuulien myötä jotkut vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgSuomessakin ovat tehneet poliittisen johtopäätöksen, että Suomen pitäisi Brexitin jalanjäljissä erota EU:sta - ja tietenkin myös rahaliitto EMU:sta.

 

Nuorena, voisi sanoa räkänokkana, omaksumani katsantokannan perusteella olen aiemmin itsekin ollut käytännössä EU- ja eurovastainen, mutta sittemmin olen muuttanut mielipidettäni. On turvallisuuspoliittiset syyt ja syyt, jotka liittyvät tulkintaani poliittisen toiminnan todellisesta luonteesta ja politiikan käytännön mahdollisuuksista. Realismia on tullut aimo annos idealismin tilalle.

 

Esimerkiksi vielä hallitusneuvottelujen yhteydessä johdonmukaisesti halusin ja vaadin, että Suomi nostaisi riman EVM:n tukipakettien myöntämiselle maksimikorkeuteen eli asettuisi tarvittaessa EVM:n hallintoneuvostossa yksin tukipaketin myöntämistä vastaan estäen sen myöntämisen normaalissa päätöksentekojärjestyksessä edellyttäen ns. hätätilamenettelyä ja vastustaen tukipakettia aktiivisesti kaikin käytettävissä olevin keinoin. Se olisi ollut poliittisesti johdonmukaista. Toisen kauden kansanedustajana ja koko edellisen kauden euroasioita tarkasti suuressa valiokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa seuranneena tiesin, että jos rimaa ei nosteta maksimikorkeuteen, kolmas tukipaketti Kreikalle tulisi olemaan käytännössä läpihuutojuttu ja olisi edessä nopeasti. Jokaisen, joka oli perillä euroalueen vakausmekanismien säännöistä, olisi pitänyt asia ymmärtää. Kyse on aivan perusasiasta. Kolmas tukipaketti ei tosin virallisesti lisännyt Suomen vastuita, vaikka siitäkin ovat monet puhuneet ristiin ja tulkintaa löytyy joka lähtöön.

 

Tätä taustaa vasten itseäni lähinnä hymyilyttävät nykyään köykäiset puheet Suomen eroamisesta euroalueesta – EU-erosta nyt puhumattakaan. Aamulla tukipaketti, illalla ehkä kansanäänestys ja huomenna euroero. Uskokoon ken tahtoo. Ei tule tapahtumaan. Itselleni se, että jouduin yhdessä, itselleni siihen asti tärkeimmässä, poliittisessa asiakokonaisuudessa luopumaan poliittisesta johdonmukaisuudesta, tarjosi mahdollisuuden ja antoi moraalisen luvan ajatella asioita uudesta näkökulmasta. Astuin valtio-opillisista teorioistani arkipäivän todellisuuteen. Huomio, miten vaivatonta joillekin oli korvata poliittinen johdonmukaisuus poliittisella tarkoituksenmukaisuudella, sai minut ajattelemaan koko poliittista toimintaa uudella tavalla. Nuorena aatteellisena lipunkantajana halusin uskoa, että lähes kaikki ovat politiikassa periaatteen ihmisiä ja mukana puhtaasta kutsumuksesta. Mennään vaikka läpi tulen, mutta ei anneta periksi piiruakaan. Sittemmin olen huomannut, että ikävä kyllä politiikassa periaatteellisuus tuntuu monella olevan kiinni isommista trendeistä ja omista aikatauluista.

 

Tosiasia on se, että Suomi eroaa rahaliitosta vain jos se hajoaa. Hajoaminen on mahdollista, mutta ei kuitenkaan todennäköistä. Paljon todennäköisempää on keskinäisen yhteisvastuun syveneminen EU:ssa ja euroalueella. Vaikka EU- ja eurovastaiset voimat voivat olla kasvussa, niiden kyky, kannatus ja voima eivät tule riittämään muuhun kuin kapinointiin. Tässä suhteessa poliittinen toiminta voidaan ja kannattaa Suomessakin rakentaa realismille. Se ei tarkoita kritiikittömyyttä tai välinpitämättömyyttä. Ei eliitin myötäilyä, mutta ei kyllä alta arvostelun menevää performanssipolitiikkaakaan. Hyvin perustellulle ja analyyttiselle kritiikille ja vastakkainasettelulle on sijansa ja tarve. En esimerkiksi itse katso hyvällä ääriliberaalia politiikkaa, jossa ei kanneta todellisuudessa vastuuta tehden vaikeita päätöksiä, vaan jossa halutaan jakaa kaikille mannaa kuin sitä sataisi taivaasta. Se on erittäin edesvastuutonta, ja omiaan lisäämään ääriliikehdintää. Sitä voisi kutsu "hyvän ihmisen syndroomaksi". Medialla yhtenä valtiomahtina on myös merkittävä rooli. Sen ei pidä lähteä politikoimaan, tai ns. valemediat vyöryvät tilalle.

 

Suomen ja suomalaisten mahdollisten poliittisten valintojen tekemistä rajoittavat kansakuntamme pieni koko ja maantieteellinen sijainti, olemassa olevat kansainvälispoliittiset ja taloudelliset sitoumukset sekä vientiriippuvuus. Koko yhteiskuntajärjestelmämme on eurokriisin myötä viritetty esimerkiksi matalalle korkotasolle, jonka EKP on pystynyt takaamaan. Kahdenkeskisissä kauppasopimuksissa Suomi pienenä maana olisi heittopussi. Eivätkä suomalaiset ikipäivänä tässä tilanteessa, eikä edes lähitulevaisuudessa, uskaltaisi irrottautua EU:sta, sillä se olisi melkoisen uhkarohkeaa ottaen huomioon turvallisuuspoliittisen lähiympäristömme ja maailmanpolitiikan viimeaikaisen kehityksen. Rahaliitto syvine keskinäisriippuvuuksineen ja kertyneine yhteisvastuineen taas on liima, joka pitää EU:nkin kasassa. En osaa sanoa, paljonko Keski-Euroopan mailla olisi tällä hetkellä menetettävää, jos EU hajoaisi, mutta Suomella pelissä on paljon. Asialla ei pidä leikitellä.

 

Hallituksen tiukan talous- ja yhteiskuntapolitiikan keskeisimpiä syitä ovat EU:n vakaus- ja kasvusopimus sekä viime vaalikaudella Sdp:n, vihreiden, Rkp:n, KD:n ja vasemmistoliitonkin hyväksymä EU:n talouskurisopimus. Jälkimmäisen sopimuksen noudattamisen tulkinta on ensisijassa EU-komissiolla ja Suomessa Valtiontalouden tarkastusvirastolla. Suomi on todella tiukoilla sopimuksen sitoumusten noudattamisessa. "Vaihtoehtona" ovat tukipaketit joko muille tai itselle, ja oman budjettivallan mureneminen. Jäsenyys nykyisenkaltaisessa, yhteisvastuuta kaihtavassa, rahaliitossa edellyttääkin jäsenmailta ns. sisäistä devalvaatiota. Saa nähdä, kuinka pitkälle tulitikkuleikin EU:n ja rahaliiton ympärillä annetaan Euroopassa yltyä, ennen kuin esimerkiksi edellä mainitut puolueet suostuvat tukemaan hallituksen vastuullista ja euroalueen vakauttakin tukevaa talouspolitiikkaa. Ehkä se tapahtuu vasta seuraavien eduskuntavaalien yhteydessä. Ottaen huomioon nousevien talouksien kilpailukyvyn ja niiden kansalaisten halun lisätä hyvinvointiaan sekä monien niiden autoritaarisen yhteiskuntapoliittisen järjestelmän, jossa päätöksiä on helppo viedä tehokkaasti täytäntöön, pidän itse selvänä, että Eurooppa ei voi välttyä materiaalisen elintason alenemiselta. Se on ensimmäinen tosiasia, joka pitäisi nopeasti tunnustaa Euroopassa.

Totuudenjälkeiseen aikaan?

Perjantai 3.2.2017 klo 9:31 - Vesa-Matti Saarakkala

Hallituskauden puoliväliriihi lähestyy, kun puolivälikin lähestyy. Puoliväliriihessä vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgtarkastellaan hallituksen tavoitteiden toteutumista ja linjataan kauden jälkimmäisen puoliskon politiikka hallitusohjelman pohjalta. Aikataulu on luonnollinen, koska hallitus vannoi virkavalansa 29.5.2015. Talo elää tavallaan ja vaalit ovat ajallaan.


Vasemmisto-oppositio olisi toivonut, että riihi olisi pidetty jo ennen huhtikuun kuntavaaleja, sillä se haluaisi tehdä kuntavaaleista oman oppositiopolitiikkansa käsikassaran. Se haluaisi kuntavaaleista ikään kuin kansanäänestyksen hallituksen politiikasta, vaikka me kaikki tiedämme kuntapäätöksenteossa olevan kyse aivan muusta.


Onko oppositio kääntänyt kellonsa totuudenjälkeiseen aikaan ja johdattamassa nyt ihmiset ajan hengessä harhapoluille? Jos on, se on erittäin valitettavaa paitsi kuntien elinvoiman, myös oppositiopuolueiden kuntavaaliehdokkaiden kannalta, sillä väkisinkin syntyy kuva, etteivät oppositiopuolueiden ehdokkaat olisi omina itsenään paikallisine teemoineen todellisia vaihtoehtoja äänestäjille, jos ja kun ehdokkaitaan käskyttävät johtajat kerran päättävät teemat heidän puolestaan lähidemokratiasta piittaamatta. Se ei ole oikein.


Mitä itse puoliväliriiheen tulee, on sanomattakin selvää, että pöydällä on jälleen kerran julkisen talouden tasapainotus. Siihen Sipilän hallitusta velvoittaa jo pelkästään EU:n vakaus- ja kasvusopimus sekä Sdp:n, vihreiden, kristillisdemokraattien, Rkp:n ja vasemmistoliitonkin viime vaalikaudella hyväksymä EU:n talouskurisopimus, joka rajoittaa Suomen julkisen talouden keskipitkän aikavälin rakenteellista alijäämää. Tätä alijäämäisyyttä valvoo Suomessa Valtiontalouden tarkastusvirasto. EU-komissio on jo kirjelmöinyt Suomelle siitä, että lisätoimenpiteitä tarvitaan: Velkaannumme yhä liian nopeasti eikä nykyinen kasvuvauhti riitä hoitamaan tasapaino-ongelmaa.


Tämä meinaa monilta unohtua, eikä ihme, sillä oppositio laulaa seireenilaulujaan ”nupit kaakossa”. Ei ole tavallisen ihmisen vika, jos totuus tuollaisen hämmentävän ja lumoavan laulun äärellä unohtuu. Se on inhimillistä ja siksi tekeekin erityisen pahaa se, että ihmisten hätää ja huolta käytetään omiin likaisiin poliittisiin tarkoitusperiin. Ilmeisesti osa päättäjistä olisi valmis ajamaan Suomen ja jälkipolvet taloudelliseen perikatoon ja Kreikan tielle. Kreikassahan säästöistä ei päättänyt enää oma hallitus vaan ns. troikka, joka koostuu EU-komissiosta, Euroopan keskustapankista EKP:stä ja Kansainvälisestä valuuttarahastosta IMF:stä.


Suomi on edellisen sixpäk-hallituksen jäljiltä huonossa hapessa ja simahtanut euroalueen hännille. Vasta tämä hallitus on saamassa pyörät pyörimään, ja jos kapuloita karavaanin rattaisiin ei heiteltäisi, olisi kiihdytys kasvuun ollut nopeampikin. Nyt on päästy vauhtiin, mutta julkisen talouden moottoria ei voi virittää enää velalla tai kone laukeaa keskelle pakkasmaisemaa ja joudumme hankeen.

(Kirjoitus on julkaistu Ilkassa 2.2.2017)

Sananvapauden voimassa olevia rajoja on kunnioitettava

Lauantai 21.1.2017 klo 12:25 - Vesa-Matti Saarakkala

Viime aikojen oikeustuomioiden seurauksena sananvapaus on taas ollut keskustelun vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgkohteena. Vaikka itse olen puoltanut lakimuutoksia, joilla käytännössä poistettaisiin lainsäädännöstä pykälä uskonrauhan rikkomisesta ja muutettaisiin pykälää koskien kiihottamista kansanryhmää vastaan, nostaen kynnystä tuomitsemiseen, en siitä huolimatta ymmärrä niitä poliittisia toimijoita, jotka eivät piittaa näistä tällä hetkellä voimassa olevista lakipykälistä ja laintulkinnasta, josta on saatavilla esimerkkejä aiemmista oikeustapauksista. Ei pitäisi olla niin vaikeaa pysyä sananvapauden rajoissa kuin jotkut antavat ymmärtää.

 

Esimerkiksi Teuvo Hakkaraisen ja Sebastian Tynkkysen saamat tuomiot tulivat nykyisten lakipykälien vallitessa kieltämättä aiheesta. He menivät kirjoituksissaan liian pitkälle. Hakkarainen vaati selkeästi tiettyyn väestöryhmään kuuluvien poistamista maasta, Tynkkysen viestinnässä asia ilmaistiin epäsuoremmin, mutta tyylilaji oli selvä. En näe mitenkään mielekkääksi lähteä puolustelemaan heidän ontuvia selityksiään ja tekemään näistä herroista joitakin sananvapauden esitaistelijoita, vaikka monesta asiasta olenkin herrojen kanssa politiikassa samaa mieltä.

 

Maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta sekä ulkomaalaisten tekemää rikollisuutta voi kritisoida helposti ilman, että pitää lähteä käräjöimään asioista. En oikein ymmärrä, miten tämän asian sanominen voi olla monelle perussuomalaiselle niin kovin hankalaa. Jos puolueemme perusta rakennetaan jatkossa ”Meillä saa laukoa ja murjaista -politiikan” varaan, mennään kyllä metsään ja pahasti. Laskemme riman silloin liian alas ja kannustamme mielettömiin suorituksiin. Valtaosa ihmisistä vierastaa sellaista kulttuuria. Onko tarkoitus tehdä puolueesta marginaaliporukkaa ja ”päässilimäästen leikkikenttä”?

 

Onko puolueemme nyt saatettu todella tilanteeseen, jossa ne, joiden pitäisi pystyä johtamaan liikettä, eivät pysty enää linjaamaan tässä mitään, vaan mennään periaatteella ”katsotaan”? Olemmeko todella näin heikoilla? Se tuntuu ainakin minusta erikoiselta, sillä meidän pitäisi kyetä johtamaan hallituksesta käsin myös suomalaisia. Jos me kykenemme miljarditolkulla tasapainottamaan julkista taloutta tehden kovia linjauksia suomalaisia koskien, mutta emme kykene linjaamaan poliittista kulttuuria, vastuunkantomme valuu hukkaan. Parin vuoden hallitustaipaleen jälkeen pitäisi pikku hiljaa kirkastua, millainen asema ja mitä on tullut valittua kesällä 2015, mutta hankalaa näyttää olevan. Sellainen arpominen tässä vaiheessa heikentää uskottavuuttamme valtiolaivan ohjaajina. Todennäköisesti tätä edellä olevaa ei monen perussuomalaisen mielestä saisi ääneen sanoa, mutta minusta se on kohtuullista, jos meillä saa sanoa ja kysyä sekä kritisoida paljon muutakin. Ei voi olla niin, että aina kun olisi aika esittää vaikeita ja epämiellyttäviäkin kysymyksiä puolueessamme, pää pannaan pensaaseen. Juuri sillä linjalla on tähän nyt tultu.

 

En voi kannattaa sellaista meininkiä, jossa otetaan hällä väliä –asenne sananvapauden rajoituksiin tai oikeusistuinten tuomioihin. Sellainen meno pikku hiljaa karkottaa järkevät ihmiset poliittisesta toiminnasta. Miten ihmeessä kaiken vastuunkannon ja valtiohoitamisen jälkeen olemme yhä tällaisessa tilanteessa? Toivottavasti asiaan saadaan pikku hiljaa jokin selvyys, sillä pitemmän päälle tällainen epäselvä tilanne muodostuu kestämättömäksi. Tulee uusia ja uusia ”politiikan korkeushyppääjiä”, jotka huudattavat riman niin alas, että kohta sitä ei tarvita enää lainkaan ja linjanvetäminen vaikeutuu päivä päivältä. Ei ihme, että puolueessamme ollaan nyt tilanteessa, jossa johtajuus on auki ja näkymä epäselvä. Kelle ja mille tässä pitäisi tukensa oikein antaa?

Eutanasialle kyllä, homoliitoille ei

Tiistai 27.12.2016 klo 12:07 - Vesa-Matti Saarakkala

Eduskuntaan on tulossa kansalaisaloite eutanasian sallimisesta Suomessa. Koska julkisuudessavesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg käy keskustelu asiasta näin välipäivinäkin aika voimakkaana, tuon esille oman kantani aloitteeseen: Kannatan eutanasia-kansalaisaloitetta. Kansalaisaloitteesta poiketen eutanasia olisi kuitenkin voitava antaa myös alaikäiselle lapselle huoltajien sitä pyytäessä ja lääketieteellisten kriteerien täyttyessä. Viittaan tässä taannoiseen Iltasanomien juttuun, jossa Harri Seppälä toi julki poikansa tapauksen. En voi hyväksyä äärimmäisen kärsimyksen keinotekoista pitkittämistä pelkän periaatteellisuuden vuoksi lääketieteen taakse menemällä, varsinkaan lapsen kohdalla. Se on mielestäni julmaa ja turhaa. Perusteluissa aika ajoin vilahtelevasta luonnollisesta kuolemasta ei nykyisen lääketieteen vallitessa ja lääketieteeseen turvauduttaessa voida enää tosiasiassa useinkaan edes puhua.

 

Minusta jokaisella on vapaus kytkeä eri asioita toisiinsa uskonnollisin perustein, ja on jopa suositeltavaa tuoda uskonnolliset syyt/motiivit kannanmuodostukselleen myös julki, mutta itse en perustele poliittisia kantojani ensisijaisesti uskonnollisilla syillä. Siksi minulle esimerkiksi eutanasia ja homoliitot ovat kaksi toisistaan täysin erillistä asiaa. Samoin abortti. Hyväksyn eutanasian ja abortin, mutta en avioliittoa ja adoptio-oikeutta homo/lesbopareille. En hyväksy myöskään hedelmöitys”hoitoja” lesbopareille enkä ns. itsellisille naisille, ja tästä olen valmistelemassa myös lakialoitetta eduskunnalle. Tosiasioiden valossa ja lapsen edun nimissä hedelmöityshoitojen antaminen olisi suositeltavaa vain aviopareille, koska avoliitoista erotaan avioliittoja herkemmin. Järkevässä yhteiskunnassa asioita ja ilmiöitä voidaan arvottaa myös demokraattisin päätöksin. Yksilönvapauden taakse asiassa kuin asiassa piiloutuminen on älyllistä epärehellisyyttä, kun käsitellään kuitenkin yhteiskunnallisia asioita.

Huomisen historiaa omilla vahvuuksilla

Keskiviikko 21.12.2016 klo 14:53 - Vesa-Matti Saarakkala

Sipilän-Soinin hallitus, jonka kolmantena osapuolena on toiminut puheenjohtajaansa vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgvaihtanut kokoomus, on osoittanut toistaiseksi olevansa aikaansaava. Vaikka monia yksittäisiä lakihankkeita on perustelluista syistä peruttu, on aikaansaatu mm. historiallinen kilpailukykysopimus, otettu hallintaan ennennäkemätön maahanmuuttokriisi ja käännetty työllisyys edellisen hallituksen mahalaskun jälkeen kasvuun. Sote-uudistus on vielä valinnanvapauden osalta vaiheessa, mutta perustuslaillisia esteitä keskustan ja perussuomalaisten ajamalle 18 maakunnan sote-ratkaisulle ei ole, mikä on sote-uudistushistoriassa jo saavutus sinänsä.


Hallituspuolueita erottaa toisistaan se, että sekä keskusta että kokoomus ovat arvoiltaan liberaaleja perussuomalaisten edustaessa konservatiivisuutta. Kuitenkin puolueita yhdistää se, että monet ratkaisut taloutta ja työllisyyttä koskien ovat meillä kaikilla konservatiivisia. Kaikilla kolmella on ymmärrys siitä, että julkinen sektori ei voi kasvattaa suhteellista kokoaan kansantaloudesta. Tiettyihin lieveilmiöihin ja oireisiin ei kyetä vastaamaan millään rahasummilla, vaan on korostettava ns. kotikonsteja ja tervettä järkeä. Vanhoja hyväksi havaittuja ja koeteltuja keinoja. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voida rakentaa jatkuvalle palvelutarpeiden kasvulle. Sairaista, vammaisista ja vanhuksista tulee huolehtia, mutta esimerkiksi kansantautien syntymistä on pystyttävä ennaltaehkäisemään. Monien sairauksien osalta se on usein täysin mahdollista.


Kikyn myötä Suomessa on palannut usko siihen, että myös työmarkkinoita kyetään uudistamaan siten, että työpaikat ja julkiset palvelut sekä sosiaalietuudet mahdollistava yritystoiminta on järkevää jatkossakin. Suomeen kannattaa investoida ja yrittäjäriskiä halutaan pienentää. Perustulokokeilu, joka sinänsä on puutteellinen, on periaatteellisesti oikea suunta: Työntekemisen on oltava kannattavaa, eikä järjestelmän saa syrjäyttää ihmisiä, joilla olisi halua ja kykyä työskennellä esimerkiksi osa-aikaisesti tai väliaikaisesti. Maailman talous on muuttunut 1980-luvulta, ja niin pitää Suomenkin muuttua.

Suomi on maailman markkinoista kaukana sijaitseva, pitkien etäisyyksien ja kalliin
infrastruktuurin maa, jonka vahvuuksiin eivät kuulu markkinointi ja ”isosti ajattelu”, vaan äärimmäinen rehellisyys ja vaatimattomuus. Juuri nämä olosuhteiden ja kansanluonteen asettamat reunaehdot ovat ehkä nostaneet Suomen yhdeksi maailman parhaiten hallinnoiduista ja hyvinvoivimmista maista. On ymmärretty, miten täällä pakkasissa on elettävä ja asioita hoidettava. Ilmastonmuutos voi olla totta, mutta niin paljon asiat eivät ole muuttuneet, että voisimme pohjantähden sijaan alkaa seurata sateenkaarta, ja uskoa sen päässä olevan aarteen. Suomen ja suomalaisten kannattaa hyväksyä itsensä ja olosuhteet, joissa elämme eikä uskoa humpuukiin. Siinä lähtökohdat hyvälle huomiselle.

Avioliittolain liitännäislaeista ja kansalaisaloitteesta

Lauantai 10.12.2016 klo 14:25 - Vesa-Matti Saarakkala

Arvoisa herra puhemies! Avioliittolain muutokseen eli sukupuolineutraaliin avioliittolakiin vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgliittyvät liitännäislait ovat nyt eduskunnan käsittelyssä. Samaan aikaan eduskunnassa on käsittelyssä yli 106 000 allekirjoitusta kerännyt kansalaisaloite avioliittolain säilyttämiseksi nykyisellään eli kansalaisaloite aidosta avioliitosta. Se toimitettiin eduskuntaan 22.6.2016 eli kohta puolisen vuotta sitten.

 

Mielenkiintoisen tästä tilanteesta tekee perustuslakivaliokunnan toiminnassa aina ajoittain esiintyvä oikeudellinen käsite nimeltään ”perusteltujen odotusten suoja”. Oman ymmärrykseni mukaan tällä hetkellä ei voida mitenkään tulkita eduskunnan enemmistön hyväksymän ja 1.3.2017 voimaan astuvan avioliittolain muutoksen muodostavan uusille väestöryhmille minkäänlaisia perusteltujen odotusten suojaa.

 

Sen sijaan, jos eduskunta nyt hyväksyy avioliittolain muutokseen liittyvät liitännäislait, jotka koskevat keskenään samaa sukupuolta olevia aviopuolisoita ja heidän sosiaaliturvaetuuksiaan 1.3.2017 alkaen, syntyy mahdollisesti tilanne, jonka jälkeen eduskunnan aiemmin hyväksymää avioliittolain muutosta eli sukupuolineutraalia avioliittolakia olisi perustuslain näkökulmasta erittäin vaikeaa kumota juuri tämän perusteltujen odotusten suojan kannalta.

 

Siksi olen pettynyt tilanteeseen, jossa kansalaisaloite aidosta avioliitosta on nyt jämähtänyt perustuslakivaliokuntaan. Se voi merkittävästi vaikeuttaa aitoa avioliittoa koskevan kansalaisaloitteen jatkokäsittelyä ja pienentää aloitteen sisältämien lakiehdotusten hyväksymisen mahdollisuuksia eduskunnassa. Tosiasia on se, että tuo aloite pitäisi ja olisi jo pitänyt käsitellä nopeasti ja ennen kuin eduskunta käsittelee avioliittolain muutokseen eli sukupuolineutraaliin avioliittolakiin liittyvät liitännäislait. Ja nyt puhutaan siis eduskunnan olemassa olevan aikataulun perusteella tästä hetkestä.

 

Jos kansalaisaloite aidosta avioliitosta kaatuu tähän prosessiin eli eduskunnan aikataulutukseen, se jättää paljon hampaankoloon monille, jotka eivät kannata sukupuolineutraalia avioliittolakia. Ja jos näin käy, kansalaisaloiteinstituutiolle ja demokratialle on aiheutunut peruuttamatonta vahinkoa. Voiko kansalainen enää sen jälkeen luottaa siihen, että lainsäädännön muutosprosessin voi onnistuneesti käynnistää laadukkaalla kansalaisaloitteella vai tuleeko kansalaisaloiteinstituutiosta pelkkä vitsi?

 

Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan perusteella olen pakotettu tekemään esityksen, että tämä nyt ensimmäisessä käsittelyssä oleva hallituksen esitys jätetään pöydälle.

 

Puhemies! Teen siis pöydällepanoehdotuksen. Mielestäni on nyt kaikkien etu katsoa ja varmistaa, että tämä päätöksentekoprosessi menee oikein. On valitettavaa, että tällainen tilanne on päästetty syntymään, sillä on hyvin tiedossa, että nyt käsittelyssä olevat liitännäislait liittyvät ensi vuoden talousarvioon eli kyseessä ovat budjettilait.

Eduskunnassa 8.12.2016

Vesa-Matti Saarakkala

Onko pääministerillä oikeus antaa palautetta?

Keskiviikko 30.11.2016 klo 12:46 - Vesa-Matti Saarakkala

Ottamatta kantaa pääministeri Sipilän keskeneräiseen jääviystutkintaan oikeuskanslerinvirastossa/oikeusasiamiehen kansliassa, pidänvesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg erikoisena sitä käsitystä, että poliitikko ei saisi antaa median edustajille suoraa palautetta. Mielestäni tämä oikeus kuuluu myös pääministerille, vaikka hän kritisoisi julkisin varoin rahoitettua Yleisradiota. Jos tällä on sitten vaikutusta kyseisen median toimintaan, se ei ole pääministerin vika, vaan vastuu siitä kuuluu yksinomaan Ylen johdolle.

On kuitenkin erittäin hyvä, että tämä palautteenantamisaasia käsitellään nyt julkisesti. Mielestäni Sipilä oli rohkea, kun toimi palautteenantamisessa suoraan eikä nostanut itseään johonkin jumalasta seuraavaan kategoriaan, vaan suuttui, kuten pitääkin, jos siltä tuntuu. Hän aivan varmasti tiesi, että tästä tulee kohu, koska toimittajat kyllä vuotavat jutut julkisuuteen, elleivät pääse toimimaan kuten mielensä tekisi. Hienoa, että löytyy poliitikkoja, jotka eivät pokkuroi toimittajia. Sekin on erittäin tervettä, ja voi tervehdyttää mediaa pysymään asiassa eikä spekulaatioissa ja tarinankerronnassa.
Mutta katsokaapa, miten toimittajat toimivat vaikkapa suhteessa tasavallan presidenttiin. Kuka tahansa Suomen tasavallan presidentti onkaan, todennäköisesti sama toimittajakunta, joka loukkaantuisi jostakin hallituspuolueen johtohahmon palautteesta, saattaisi aivan hyvin pokkuroida ja mielistellä presidentin edessä, jotta saisi haastatteluita jatkossakin. Presidentti nauttii Suomessa journalistista koskemattomuutta.
Vastaavaa kaksinaismoralismia ja periaatteettomuutta toimittajilla esiintyy politiikassa enemmänkin, mutta siitä ei vain puhuta. Jos et tanssi toimittajien pillin mukaan, huomaat sen kyllä nopeasti. Toimittajat rakentavat tällaisella toiminnallaan poliittisia kuplia ja yhteiskunnallisia ”yllätyksiä”, mistä on saatu viime aikoina isojakin esimerkkejä. Monet toimittajat haluaisivat, että maailma pyörisi heidän mielensä mukaan. Monet heistä haluaisivat olla ehkä jopa poliitikkoja, mutta ilman siihen kuuluvaa vastuuta. Ja kyllähän se niin on, että taitava ja juonikas toimittaja kykenee toimimaan mielipidevaikuttajana ilman minkään valtakunnan vastuuta.
On erittäin hyvä, että perinteisen journalismin rinnalle on syntynyt vaihtoehtoista journalismia. Yhden totuuden toitottaminen ei enää onnistu, ja toimittajat kokevatkin nyt sitä samaa tuskaa, joka kuuluu luontaisena osana politiikkaan ja politikointiin. Näin pitääkin olla.

Totuudenjälkeinen sote

Perjantai 18.11.2016 klo 16:19 - Vesa-Matti Saarakkala

Suomi on niin sanottu pohjoismainen hyvinvointivaltio, jossa me yhteiskuntana vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgtaloudellisesti jaamme keskenämme riskit, joita yksilö voi elämässään kohdata. Jokainen meistä voi sairastua vakavasti, joutua työttömäksi tai työkyvyttömäksi jne. Työkyvyttömyyseläkkeellä Suomessa on n. 200 000 henkilöä. Lisäksi moni työtönkin on osatyökykyinen, ja ehkä osittain siitä syystä työtön. Moni on lisäksi syrjäytynyt.

 

Globaalisti tarkasteltuna yhteiskuntamme on ainakin toistaiseksi kyennyt verrattain hyvin huolehtimaan tällaisia haasteita kohdanneista kansalaisista. Työtön tai sairas on oikeutettu kohtuullisiin sosiaalietuuksiin ja vakavasti sairas saa varmasti maailman parhaasta päästä olevaa lääketieteellistä hoitoa.

 

Samalla on kuitenkin selvää, että tämä kaikki maksaa ja lisää myös verorasitusta, ja meidän päättäjien onkin jatkuvasti mietittävä, miten voimme kustannustehokkaasti ennaltaehkäistä vakavia ja kroonisia sairauksia ja työkyvyttömyyttä. Aiommehan tukea työttömiä ja työkyvyttömiä jatkossakin huolehtimaan itsestään ja hoitaa sairaita verovaroin eli pitää kiinni hyvinvointivaltion pehmeästä ytimestä ja inhimillisyydestä. Jos ja kun näin teemme, olisi järkevää keskittyä enemmän terveyteen ja terveellisyyteen, sillä moni sairaus on saattanut syntyä yksilöiden omista valinnoista ja tavoista.

 

Aivan kuten ehkäisemme esimerkiksi alkoholihaittoja ja niistä aiheutuvia kustannuksia vastuullisella ja tasapainoisella alkoholipolitiikalla, meidän on riskit keskenämme jakavana yhteiskuntana ehkäistävä myös pitkäaikaissairauksia ja työkyvyttömyyttä. Siihen kuuluu sekä lääkinnällinen, ammatillinen että sosiaalinen kuntoutus. Akuuttikuntoutus vakavissa sairaustapauksissa ja vammoissa pitäisi olla itsestäänselvyys, silloin otetaan asioista kiinni. Sekin maksaa meille, mutta se maksaa meille vähemmän kuin kasvava työkyvyttömyys tai sitä paljon yleisempi ilmiö, jota nimitän toimintakyvyttömyydeksi. Inhimillistä hintalappua ei ole mahdollista määritellä.

 

Suomi on kuitenkin velkaantunut nyt nopealla tahdilla jo kohta kymmenen vuotta. Puhutaan mitä puhutaan, mutta tuoreimmat haasteet saapuivat meille turvapaikanhakijakriisin myötä. Yhteiskuntajärjestelmämme pehmeä ydin on uhan alla, eikä talouskasvusta tule olemaan lieveilmiöiden ratkaisijaksi. En usko, että saamme luotua Suomeen lyhyellä aikavälillä niin paljon uusia työpaikkoja, jotta voimme jatkaa linjalla, jossa sairastaminen Suomessa käytännössä syystä tai toisesta suhteellisesti ottaen lisääntyy. Meidän on siis kyettävä valistuksella, terveystarkastuksilla (joihin voidaan integroida uutta teknologiaa), terveysperustaisella verotuksella sekä kuntoutuksella vähentämään sairastamisesta yhteiskunnallemme aiheutuvia kustannuksia ja tulonmenetyksiä. Täytyy myös luoda mielekkäitä ja ikään kuin ylimääräisiä kannustimia yksilöille pitää huolta itsestään ja yrittää elää terveesti, koska terveesti elämisen itsestään selvät hyödyt eivät syystä tai toisesta tunnu olevan meille nyky-Suomessa itsestäänselvyyksiä.

 

Kysymys kuuluu, pystytäänkö yksilökeskeisyyttä ja valinnanvapautta korostavassa Suomessa yli puoluerajojen yhdistämään konservatiivinen ja sopivasti holhoava yhteiskuntapolitiikka sekä pohjoismainen laajasti riskejä jakava yhteiskuntamalli? Jos siihen ei pystytä, se tarkoittaa hyvinvointivaltiomme loppua siinä muodossa, jossa me sen tunnemme. Jälkipolvet eivät pääse siitä siinä tapauksessa enää nauttimaan.

 

Jotta asiassa päästäisiin eteenpäin, meidän poliitikkojen olisi avoimemmin kerrottava kansalaisille visio siitä, miten edellä mainittuihin haasteisiin on jatkossa todella tarkoitus vastata eikä vain pala palalta leikata sitä ja tätä etuutta tai korvausta. Leikkaukset voidaan kokea hyväksyttäviksi, jos kyetään kertomaan ja kuvaamaan visio hyvinvoinnin tulevaisuudesta. Ei ole oikein mennä pakoon sellaisten puolitotuuksien taakse, että hyvinvointiongelmat on tarkoitus muka ratkaista työllisyyttä nostamalla ja sote-kustannuksia 3 miljardilla eurolla hillitseviä rakenteita luomalla. Niin se asia ei nimittäin todellakaan tule menemään. Se on kuin lähdettäisiin karhujahtiin ilmakiväärien kanssa. Näyttää etäältä tarkasteltuna aidolta jahdilta, mutta ei  ole sitä.

 

Viime kädessä huomisen hyvinvointia koskevat ratkaisevat päätökset ovat siis poliittisia. Emme voi millään operatiivista toimintaa koskevalla rakenneuudistuksella esittää kansalaisille operatiivisen puolen tai talouden dynamiikan ratkaisevan tätä yhtälöä.

 

Me kaikki tiedämme, että Suomi on pääomaköyhä, kaukana maailman markkinoista oleva, kalliin infrastruktuurin, pitkien etäisyyksien ja ikääntyvän väestön maa, jossa markkinointi ja think big –ajattelu eivät kuulu vahvuuksiimme. Vaikka meillä olisi kuinka sivistynyt, osaava ja monikulttuurinen tuleva sukupolvi kasvamassa vastaamaan globaaleihin haasteisiin, mutta joka hikoilee vain saunassa ja juoksee cooperissakin enää noin 2 kilometriä, on tulevaisuutemme kansakuntana taputeltu. Ei paljon auta, vaikka kahvimaku olisikin kehittyneempi ja hienostuneempi kuin aiemmilla sukupovilla. Kysymys onkin siitä, pystytäänkö Suomessa enää puhumaan tosiasioista ilman, että joku aina loukkaantuu ja media rientää paikalle sormella osoittelemaan ja marttyyreitä puolustamaan? Vai elämmekö tässäkin suhteessa totuudenjälkeistä aikaa?

Taidetta, jota kansa ostaa ja ymmärtää

Tiistai 8.11.2016 klo 19:22

USA:n presidentinvaalit ovat alleviivanneet, että elämme vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgnyt ideologiattomuuden aikakautta. Monimuotoista globalisaatiota ja elitististä päätöksentekoa - toisin sanoen nykytilaa - kannattava Clinton on saanut vastinparikseen Trumpin, joka haluaa muutosta nykymenoon mutta jonka takana ei ole ideologista konseptia. Tilannetta kuvastaa hyvin Francis Fukuyaman teoria historian lopusta, jossa ideologiat ovat väistyneet liberaalidemokratian ottaessa niistä niskalenkin.

 

Toisaalta USA:ssa Trumpin korkea kannatus ja irtiotot nykytilaan nähden ovat jollakin lailla oireellisia: Amerikassa kansalaiset ovat tunnistaneet ja tulleet tietoisiksi liberaalidemokratian haittapuolista. Kaava ei olekaan toimiva. Talouskasvu junnaa, talouskasvun painopiste on siirtynyt lännestä muualle, epävarmuus on lisääntynyt. Jako häviäjiin ja voittajiin on kärjistynyt. Pahoinvointi lisääntyy.

 

Liberaalidemokratia ei välttämättä takaakaan enää parasta talouskasvua ja turvallisuutta, mutta toisaalta herää kysymys, voiko tästä huomiosta vetää sitä johtopäätöstä, että liberaalidemokratian muuttaminen konservatiivisempaan suuntaan toimisi lännessä? Onko länsi jo liian syvällä ideologiattomuudessa ja liberaaliudessa voidakseen perata järjestelmäänsä niin, että se muuttuisi ratkaisevalla tavalla konservatiivisempaan suuntaan? Onko ylipäätään löydettävissä riittävästi ideologista liimaa konservatiivisesti ajattelevien välille, jotta saadaan kasattua riittävän selkeä ideologinen kaava?

 

Turvapaikanhakijakriisi ja sen ratkaisumallit saattavat osaltaan antaa meille pian vastauksen näihin kysymyksiin. Itä-Eurooppa näyttää monin paikoin olevan konservatiivisemman demokratian kokeilukenttä. Unkarissa ja Puolassa suositaan konservatiivisia yhteiskuntapoliittisia virtauksia, ja suomalaisten tiedotusvälineiden yksipuolisesta propagandasta huolimatta, tuo suuntaus nauttii laajan enemmistön kannatusta. Ratkaisevaa on juuri se, että konservatiivinen virtaus jossakin maassa saa hegemonisen enemmistöaseman, jolloin päästään näkemään onnistuuko vai epäonnistuuko konservatiivinen politiikka käytännössä.

 

Jos onnistumisia tulee, liberaalidemokratian piirissä olevissa maissa orastavat populistiset liikkeet saattavat nousta aivan uudelle tasolle politiikassa eli ne voivat muuttua protestista varsinaiseksi vaihtoehdoksi vanhalle politiikalle ja taantuvalle liberaalidemokraattiselle järjestelmälle. Syntyy tilanne, jossa voidaan alkaa tunnustaa väriä entistä avoimemmin, kun konservatiivisuus nähdään realistisena suuntauksena. Konservatiiviselle puolelle tulee silloin myös entistä kyvykkäämpiä ja taitavampia poliitikkoja, kun protestivaihtoehdot ensin raivaavat tilan horjuttamalla liberaaleja niin että liberaalit joutuvat perääntymään ideologisesta puhdasoppisuudestaan. Suomessakin yhä harvempi valtapuolueiden poliitikko uskaltaa enää tunnustaa olevansa täysin liberaali. He ovat joutuneet tinkimään ideologiastaan, koska ihmisten mielestä heidän ideologiansa ei näytä toimivan käytännössä, vaikka se rakenteissa hallitseekin yhteiskuntapolitiikkaa. Liberaalien valta-asema ei tunnu enää perustuvan heidän ja ideologiansa aitoon kannatukseen ja onnistumisiin, vaan lähinnä joidenkin kompuroivien populistien ja konservatiivien tekemien virheiden osoitteluun sekä moraalipuheeseen. Se ei välttämättä riitä enää kovin kauan/pitkälle. Liberaalien aika on käymässä vähiin, mistä viestii myös heidän outo epävarmuutensa ja pelkonsa, vaikka he ovat yhä kuskin paikalla.

 

Nykytilaa ei voi tällä hetkellä vielä onnistuneesti haastaa ideologialla, koska ihmiset eivät enää/vielä usko ideologioihin. Elämme ehkä jonkinlaista siirtymäkautta. Amerikkalainen laaja sananvapaus on taannut kuitenkin mahdollisuuden suoraviivaiseenkin järjestelmän kyseenalaistamiseen, mikä on mahdollistanut esimerkiksi Trumpin nousun. Kun ihmiset ovat nyt meillä saaneet Amerikan maistiaisia siitä, millaista on sanankäyttö rapakon toisella puolella, niin en pitäisi ihmeellisenä jos protestimieliala täällä kasvaa. Saattaa jopa käydä niin, että uusi vihapuhelainsäädäntömme ja sen tulkinta voivat kääntyä itseään vastaan. Tulee entistä nokkelampia ja kekseliäämpiä populisteja, jotka eivät lankea lainsäädännön helppoihin ansoihin, vaan tekevät politiikantekemisestä suoranaista taidetta. Taidetta, jota kansa ostaa ja ymmärtää - jopa janoaa.

Politiikka on rikki

Tiistai 11.10.2016 klo 18:00 - Vesa-Matti Saarakkala

Arvostetun poliitikon lähtökohta on ollut, ettei saa olla änkyrä, mutta ei myöskään jees-mies.vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg Tuo "resepti" ei kuitenkaan nykyään kovin pitkälle riitä. Sanonta ”Politiikka on rikki” lanseerattiin Suomessa muutamia vuosia sitten. Poliittisessa puheessa sanonnan otti käyttöönsä silloinen ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb. Sittemmin pääministeri ja valtiovarainministeri. Nyttemmin rivikansanedustaja. Hänen tapaansa korjata politiikkaa ei arvostettu tarpeeksi.

 

Amerikassa presidentiksi pyrkivät seksikohuissa ryvettyneen entisen presidentin Bill Clintonin puoliso ja poliittisen eliitin kammareissa ikään kuin kalustoon kuuluva Hillary Clinton sekä kiinteistösijoittaja, viihdejulkkis Donald Trump. Eikö todella ketään muita löytynyt loppusuoralle? Ei löytynyt, sillä tässä ollaan. Politiikka on rikki.

 

Minusta kyse on ajan hengestä ja ilmiöstä. Politiikka on menettänyt arvokkuutensa. Politiikan tekeminen on mukautunut tai joutunut mukautumaan nykyiseen teknologiaan ja viestintään, joka on nopeatempoista, kohu- ja henkilökeskeistä ja jossa puheet ja kuvat ovat toinen toistaan sensuroimattomampia ja hätkähdyttävämpiä. Mikään ei tunnu olevan arkisessa kielenkäytössä pyhää. Kirosanat, lynkkaukset, kaksimielisyydet, suoraviivaiset twittermielipiteet ja alatyylisyydet ovat aivan tavanomaisia. Keskeistä on tunnetilojen synnyttäminen ja niistä viestiminen. Yksiniittiset mielipiteet ovat valtavirtaa, olipa kyse liberaaleista tai konservatiiveista. Kuvamateriaali, jota näytetään televisiossa ja mm. uutissivustoilla on hyvinkin hätkähdyttävää, ja tarkoitus on herättää niillä nopeita reaktioita katselijoissa ja lukijoissa. Ärsykkeitä heitetään kuin sytykkeitä nuotioon. Sitten kiisteellään siitä, syttyikö oikein. Politiikka on rikki.

 

Tästä huolimatta, yhtäkkiä poliittisten ehdokkaiden tulisi kuitenkin olla pyhäkoulutyttöjä ja -poikia, nuhteettomia ja harkitsevia, mutta silti koko ajan esillä. Heiltäkään ei kuitenkaan jakseta kuunnella asiaa kovin kauan, kun on totuttu ärsykkeisiin ja sytykkeisiin, joten heidänkin pitää alkaa ”räpätä”. Kuka asettuu tikkatauluksi, kuka rupeaa joikaamaan. Väärin menee nekin. Luontoiltaan soittaminen on kai ollut paras ja mieliä jakamattomin veto, ja siinä ovat kunnostautuneet Sauli Niinistö ja Pentti Tiusanen. Onnittelut heille. Luontoiltaan soittamista ei voi pahalla tahdollakaan sanoa huomiohakuisuudeksi. Onhan puutarhanhoito tärkeintä. Ei tosin kovin tärkeää sekään. Eli mitä väliä?

 

Poliitikon tulee muistaa olla kaikkien kaveri, mutta tarvittaessa - eli nykyään aika usein – irtisanoutua kaikesta ja kaikista, milloin mistäkin. Aika vaikea yhtälö. Myös pitää tuomita erikseen, tai muuten hyväksyy. Islannin tekemän maalin nimittäin.

 

Politiikka on rikki.

Tosiasiat tunnustettava maahanmuuttopolitiikassakin

Perjantai 7.10.2016 - Vesa-Matti Saarakkala

Turvapaikanhakijakriisin myötä maahanmuuttokeskustelu on nykyään aktiivista. Toinen vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgääripää vaatii, ettei Suomen tule ottaa vastaan ainuttakaan turvapaikanhakijaa. Toinen taas asuttaisi lähes kaikki Suomeen saapuvat turvapaikanhakijat. Ehkä yli 90 % meistä suomalaisista ei kuulu kumpaankaan joukkoon, mutta meilläkin on mielipiteemme nykyisestä maahanmuutosta.
Tosiasia on, että pääosa Suomeen turvapaikkaa hakemaan tulleista ei tule saamaan turvapaikkaa, koska he eivät täytä turvapaikan saamisen edellytyksiä. He ovat tulleet Suomeen paremman elämän toivossa epävakailta alueilta, joilla yhteiskunta ei toimi kunnolla ja elintaso on matala. Jos joku kutsuu ilmiötä elintasopakolaisuudeksi, se ei ole vihapuhetta, vaikka kuulostaakin ikävältä ja asenteelliselta. Pienenevien taloudellisten resurssien ja kantaväestön etuihin ja palveluihin kohdistuvien leikkausten valossa asenne on paitsi inhimillisesti ymmärrettävä myös yhteiskuntapoliittisesti johdonmukainen. Jos ymmärrystä näkemykselle meiltä poliitikoilta ei löydy, synnytämme ajan kuluessa maahan paineen, joka purkautuu laajempana ja monimuotoisempana poliittisena liikehdintänä kuin ”vain” perussuomalaisten äänestämisenä.
On kummallista, ettei yhteiskunnallisessa keskustelussa saisi nykyään arvottaa asioita ja ilmiöitä, koska se voi loukata jota kuta yksilöä. Tällainen vaatimus tekee yhteiskunnasta yksinkertaisesti typerän. On arvokasta, että ihmiset filosofoivat ja ottavat osaa keskusteluun omalla nimellä ja naamalla. Näin he avoimesti rakentavat yhteiskuntaa omien kykyjensä ja motiiviensa perusteella. Ei yhteiskuntaa välinpitämättömyydellä rakenneta, ja pääosa yhteiskuntamme ongelmista johtuu juuri välinpitämättömyydestä, puuttumattomuudesta ja turhasta sensitiivisyydestä, vaikenemisesta mahdolliseen loukkaantumiskokemukseen vedoten. En näe järjen hiventä vaatimuksissa, että poliitikkona minun pitäisi vaieta – tai olla hiljaa siksi, että jotkut asioista kanssani samaan lopputulemaan päässeet ovat ehkä oikoneet mutkia suoriksi ajattelussaan ja ilmaisussaan.
Sensitiivisyys on itse asiassa nykytodellisuudessa piiloviesti siitä, että mikäli poikkeat joiltakin ominaisuuksiltasi keskimääräisestä, sinulla on ongelma ja ratkaisu ongelmaan olisi sitten se, että tasapäistetään kaikki eli yritetään yhteiskunnallisin järjestelyin tehdä eroavaisuus keskimääräisestä näkymättömäksi. Tällaisella maton alle lakaisemisella kasvatamme lapsista ja nuorista lopulta pinnallisia ja täydellisyyshakuisia muka-sivistyneitä idoleja ja tosi-tv-tähtiä elämään itseään parempaa esittäen.
Aikaamme vaivaa varmuus epävarmuudesta, minkä seurauksena ei uskalleta asettaa rajoja. Sopeutuminen ja mukautuminen tähän ajan suuntaan on ollut toistaiseksi itsestäänselvyys, mutta kun rahat yhteiskunnalta ovat lopussa, seuraa suurella varmuudella muutos. Idealistit putoavat – tai heidät pudotetaan kansakunnan kaapin päältä. Mitä he sitten tekevät ja miten pätevät? Siitä parku. Sekin inhimillistä.
(kirjoitus on julkaistu Ilkassa 6.10.2016)

Koservatiivisen yhteiskuntapolitiikan pitkä lasku ja hidas nousu

Perjantai 16.9.2016 klo 17:22 - Vesa-Matti Saarakkala

Eduskunnassa on käsittelyssä kansalaisaloite aidosta avioliitosta. Se on käytännössä aloite vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgsukupuolineutraalin avioliittolain kumoamiseksi eli nykytilanteen jatkamiseksi. Kannatan aloitetta ja vastustan sukupuolineutraalia avioliittolakia, jota vastaan olen äänestänyt aiemminkin ja tulen yhä äänestämään.

 

Olen asiassa perinteisellä, tuhansia vuosia aikaa kestäneellä kannalla, koska mielestäni avioliitto vakiinnuttavana elementtinä ja sopimuksena sekä instituutiona on tehty lähtökohtaisesti suojelemaan perheen lapsia. Lapsia voi taas syntyä vain miehen ja naisen välisestä suhteesta, mistä voi päätellä sen, että lapselle lähtökohtaisesti paras kasvuympäristö on miehen ja naisen muodostama perhe. Olen tässä luomun kannalla, vaikka tietysti löytyy hyviä ja huonoja poikkeuksia.

 

Avioliitto yleisen käsityksen mukaan nostaa parin kynnystä erota. Esimerkiksi avoliitoissa erotaan avioliittoja helpommin. Ei olla keskimäärin samalla tavalla sitouduttu. Toisaalta avoparit voivat myös vierastaa koko avioliittoa, koska nykyään niin monet avioparitkin eroavat eli instituutio on menettänyt yhteiskunnallisessa mielessä merkitystään ja se voi näyttäytyä jopa jonkinlaisena tekopyhyytenä. Monella on menossa jo esimerkiksi kolmas avioliitto jne. Eikä kaikilla aviopareilla ole tarkoituskaan hankkia lapsia.

 

Avioliitto olisi sitouttavana elementtinä sinänsä hyvä myös samaa sukupuolta oleville pareille. Etenkin jos he ovat jollakin tavalla hankkineet lapsia. Mutta sukupuolineutraaliin avioliittolakiin kuuluu myös oikeus samaa sukupuolta olevien parien adoptoida keskenään lapsia. Tätä en voi pitää hyväksyttävänä, sillä silloin koko idea avioliiton alkuperäisestä merkityksestä heittää häränpyllyä. On lapsen kannalta parempi päätyä keskenään eri sukupuolta olevalle parille kuin samaa sukupuolta olevalle parille. Tarvitaan miehen mallia ja naisen mallia. Sen ääneen sanominen ei ole mielestäni mitään pois ansiokkailta yksinhuoltajilta tai esimerkiksi parhaansa yrittäviltä lesboparivanhemmilta.

 

Sukupuolineutraaliin avioliittolakihankkeen kovassa ytimessä on kuitenkin idea sukupuolisen jaottelun poistamisesta koko yhteiskunnasta. Tarkoitus on laittaa intersukupuolisten sekä homojen ja lesbojen takia uusiin puihin kaikki, mikä kuviteltavissa on, siksi, että he tuntisivat itsensä yhtä arvokkaiksi kuin muutkin ja kokisivat saavansa virallisen hyväksynnän. Tarkoitus on täysin kestämätön, sillä mielestäni todellista suvaitsevaisuutta ei ole yrittää väkisin hälventää keskimääräisiä sukupuolisia eroja, vaan nähdä ne rikkautena. Jos joku tuntee olevansa norsuna posliinikaupassa ja on vaikeaa mahtua seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuolisuutensa takia perusnormeihin, ei ole ratkaisu hajottaa koko kauppaa, vaan järjestellä asiat niin, että siellä pystyvät kaikki asioimaan sujuvasti. Ei minulla ainakaan ole mitään homoja, lesboja tai intersukupuolisia vastaan. En hyväksy syrjintää tai kiusaamista, mutta en ole myöskään arvorelativisti. On ehdottomasti pois tulevilta sukupolvilta yrittää nollata sukupuolten ja sukupuolisuuden keskimääräistä merkitystä elämässä ja yhteiskunnassa. Niin toimien ajaisimme tulevat sukupolvet utopiaan ja anarkiaan. Sopuun ei päästäisi kohta enää mistään. Aina tulee joku, joka kokee olevansa ulossuljettu, kuka milläkin perusteella.

 

Onneksi niin ei kuitenkaan käy: Toisin kuin ihmiset yleensä, itse en usko siihen, että vapaamieliset liberaalit arvot nousisivat lähivuosikymmeninä pysyvästi hegemoniseen asemaan. Länsimaat, erityisesti Euroopassa ovat auringonlaskun yhteiskuntia, jos katsotaan asiaa globaalin talouden näkökulmasta. Niukkenevat olosuhteet tulevat karsimaan unelmahötön tehokkaasti. Konservatiiviset arvot nousevat hitaasti, mutta varmasti. Globaalisti konservatiiviset arvot ovat yhä vahvasti niskan päällä. Liberaalit yrittävät liittoutua nyt esimerkiksi maahanmuuttajien kanssa ja maahanmuuttajilta on järkevää hyödyntää tilaisuus, mutta ei mene kauan, kun liitto murtuu ja saamme maahanmuuttajista voimaa konservatiiviselle puolelle. Tilanne kannattaa käyttää hyväksi mahdollisuuksien mukaan, vaikka pääosa meistä konservatiiveista vastustammekin nykyisenlaista maahanmuuttoa ilmiönä ja yritämme padota sitä. Maahanmuuttajia vastaan ihmisinä meillä ei ole kuitenkaan mitään.

 

Jos siis otamme asiat asioina, voimme kääntää haasteet voitoksi. On myös Suomen etu, että integroimme Suomeen jäävät maahanmuuttajat osaksi konservatiivisempaa elämänmenoa, jota heistä pääosa luonnollisesti kannattaakin. Jos siis häviämme nyt niskan päällä olevien ilmiöiden takia yhden erän, ei heitetä toivoa, vaan mennään ja pelataan niillä vahvuuksilla, jotka meille on annettu. Kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Puolueettomuuden ja liittoutumattomuuden harha

Perjantai 5.8.2016 klo 9:00 - Vesa-Matti Saarakkala

Suomen turvallisuuspolitiikkaan tuli uusi ulottuvuus, kun Nato-maa Ranska Pariisin terrori-vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgiskujen jälkeen vetosi EU:n Lissabonin sopimuksen yhteisvastuulausekkeeseen, jonka mukaan EU-jäsenvaltioiden on autettava sitä kaikin mahdollisin käytettävissä olevin keinoin.

 

Ennen Ranskan avunpyyntöä sotilaallista liittoutumattomuuttaan korostanut Suomi painotti sitä, että meidän osaltamme avunantovelvoitteella ei ole vaikutusta maamme sotilaalliseen liittoutumattomuuteen eli avunantopyyntöihin vastattaisiin aina sotilaallisen liittoutumattomuutemme puitteissa.

 

Kuten tiedämme, tästä linjasta ollaan nyt kuitenkin luopumassa, mikä on mielestäni viisasta, kun ottaa huomioon turvallisuuspoliittisen ympäristömme viimeaikaisen kehityksen. Suomella ei ole enää varaa puolueettomuuteen ja sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Olemme liittoutuneet länteen, mikä on ainoa vaihtoehto, jos haluamme edes yrittää pitää kaikissa tilanteissa kiinni maa-alueittemme koskemattomuudesta. Liittoutumisen muodosta voidaan keskustella.

 

Aika ajoin kuulee väitettävän, että Suomen turvallisuuspoliittinen asema taattaisiin hyvillä kahdenvälisillä Venäjä-suhteilla. Tällainen ajattelu on ruusunpunaista, sillä mikäli Itämeren alueella syttyisi sota, jonka osapuolena olisi syystä tai toisesta Venäjä, olisi Suomi pelkän maantieteellisen sijaintinsa takia heti kättelyssä Venäjän kauttakulku- tai alueluovutusvaatimusten kohteena. Ajatus, että Suomen maa-alueet eivät hyvien kahdenvälisten suhteiden takia kiinnostaisi Venäjää tilanteessa, jossa se sotisi vaikkapa Baltian maita vastaan, on harhainen. Suomi joutuu aina valitsemaan puolensa, ja sen ei pitäisi olla kovin vaikeaa, kun katsoo, millaisista erilaisista yhteiskunnista on kyse idässä ja lännessä.

 

Talvisodan ihmeen jälkeen Suomi valitsi sotilaallisen liittoutumisen ja kykeni säilyttämään itsenäisyytensä jatkosodassa. Uhrit eivät olleet turhia. Jos olisi yritetty pysyä puolueettomana, Suomesta olisi tullut vuosikymmeniksi neuvostodiktatuurin osa. Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä vallinnut puolueettomuuspolitiikka oli viisasta, mutta myös pakon sanelemaa. Välttämättömyydestä tehtiin hyve. Aika kultaa muistot, etenkin, jos on oma lehmä ojassa.

 

Kekkosen nimiin vannoneiden poliitikkojen ei pidä antaa pönkittää itseään meidän nuoremman sukupolven suomalaisten kustannuksella. He ovat ansiokkaasti työnsä aikanaan tehneet, ja kunniaakin siitä on jaettu, mutta joillakin kunnianhimo on kyltymätöntä ja menee yhteisen edun edelle. Historiaa käytetään väärin tuputtaen meille nuoremmille jo keskuudestamme poistuneiden suomalaisten linjauksia, jotka saattaisivat olla nykypäivänä täysin toisenlaisia kuin omana aikanaan. Monet todellisten valtiomiesten kuten Kekkosen taustajoukoissa häärineet ja hännystelleet läpeensä politisoituneet oman aikansa täysveriset poliitikot ovat yhä keskuudessamme taustavaikuttamassa. Ainoa, mikä heiltä nyt puuttuu, on Kekkonen, jota hännystellä.

(kirjoitus on julkaistu Ilkassa 4.8.2016)

Kunnianhimoista ja vastuullista politiikkaa hallituksessa

Lauantai 9.7.2016 klo 21:28 - Vesa-Matti Saarakkala

Vuosi Sipilän hallituksen aikaa on takanapäin. Keskeisimmissä asioissa eli Suomen julkisen vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgtalouden tasapainottamisessa, kustannuskilpailukyvyn kohentamisessa ja rakenneuudistusten valmistelussa on edetty vakuuttavasti ja määrätietoisesti.

Hallitus on osoittanut kykenevänsä tekemään epäsuosittuja, mutta talouden ja tulevaisuuden kannalta välttämättömiä päätöksiä. Emme voi jättää kasvavaa velkataakkaamme lapsille ja nuorille, ja jos haluamme pitää kiinni päätöksenteossa itsemääräämisoikeudestamme, emme voi jättää talouttamme hoitamatta, sillä velkatasomme ja velkaantumiskehityksemme on jo nyt lähellä johtaa Suomen EU-komission ohjaukseen. Eikö ole parempi tehdä leikkaukset demokraattisesti itse kuin odottaa että Brysselin byrokraatit tulevat aiempien hallitusten ajamien EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen sekä talouskurisopimuksen nojalla määrittämään, mistä otetaan? Jos emme halua yhteisvastuullista talouspolitiikkaa euroalueelle, emme voi itse ajautua autettavien joukkoon. Elvytysvarat on jo syöty, sillä valtion velka on kahdella edellisellä vaalikaudella Vanhasen-Kataisen, Kiviniemen-Kataisen ja Kataisen-Urpilaisen sekä Stubbin-Rinteen hallitusten aikana tuplattu yli 100 miljardiin euroon. Tuhlaamisesta ja rahankylvämisestä huolimatta kansantalous on supistunut jämähtäen suunnilleen vuoden 2008 tasolle. Näin pitkää taantumaa ei ole nähty kuin sotavuosina. Viime aikojen BKT:n kasvu ja kiinteistöjen hintojennousu johtunee maahanmuuton negatiivisten kustannusten kasvusta ja asuntopulasta kaupunkiseuduilla.



Ilmastollisesti kalliille ja maantieteellisesti kaukana maailman markkinoista sijaitsevalle, mutta globaalissa kapitalismissa toimivalle Suomelle elintärkeä kilpailukykysopimus kiky syntyi paineesta, jonka hallitus loi työmarkkinaosapuolille paljon parjatuilla pakkolakihankkeillaan. Hankkeista luovuimme hallituksessa heti, kun huomasimme, että ne ovat jo tehneet tehtävänsä eli kun alkoi näyttää siltä, että riittävä kilpailukykyhyppy saavutetaan ilman sanelua, sopien. Kikyssä raskaimman taakan kantavat julkisen sektorin työntekijät, joiden lomarahoja leikataan 30 prosentilla. Lomarahajärjestelmä on luotu aikana, jolloin työntekijöiden pelättiin jättävän palaamatta lomiltaan ja siirtyvän muihin töihin eli alunperin kyse oli lomaltapaluurahasta. Tänä päivänä tuollaista rahaa ei varmasti keksisi kukaan edes pyytää, jos sitä ei olisi takavuosikymmeninä lanseerattu. Kauan sitten saavutettuja etuja siis leikataan, työaikaa pidennetään hieman ja erityisesti meidän pienyritysvaltaiselle alueellemme tärkeää paikallista sopimista lisätään. Kiky ei ole vallankumouksellinen, vaan pikemminkin isänmaallinen hanke, jossa huomioidaan kokonaisuus, ja kaikkien etu laitetaan lillukanvarsien ja eri eturyhmien yksittäisten intressien edelle. Saavutus on Suomelle merkittävä. Monet ovat kummastelleet, miksi myös julkisen alan työntekijöitä kuritetaan, koska se ei suoraan tuota työpaikkoja. Vastaus kytkeytyy kokonaisuuteen eli siihen, että kokonaisveroastetta ei voida enää kiristää. Julkisen sektorin palkat kun maksetaan yksityiseltä sektorilta kerättävillä veroilla. Euroalueella toimiessa emme voi enää devalvoimalla kohentaa kilpailukykyä, mikä oli selvää myös ay-liikkeelle kun se aikanaan asettui rahaliittoon liittymisen puolelle yhdessä elinkeinoelämän kanssa. Nyt pitää kantaa vastuu siitä ratkaisusta.



Kunnianhimoinen sote-uudistus, joka viime vaalikaudella kaatui pahasti epäonnistuen, on nyt päätetty uudella ja demokraattisella suoriin vaaleihin ja luonnollisiin hallintoalueisiin perustuvalla maakuntamallilla hoitaa viimeinkin maaliin. Järjestämislakiluonnokset ovat jo lähteneet lausunnolle eli pitkä ja intensiivinen matka on tultu eteenpäin viime marraskuusta, jolloin Sipilän hallitus ajautui hajoamispisteeseen hallituspuolueiden näkemyserojen takia. Ilman perussuomalaisten tukea keskustalaisella pääministeri Sipilällä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia tehdä uhkavaatimustaan kokoomukselle, joka lopulta taipui ja jonka toiveisiin vaikeasti toteutettavissa olevasta valinnanvapausmallista vastataan tulevan syksyn aikana. Kokoomus on ilmoittanut yhä kaatavansa sote-uudistuksen, jos valinnanvapausmalli ei heitä tyydytä. Se tietäisi hallituksen hajoamista ja sitä, että haettaisiin uutta hallituspohjaa lähinnä Sdp:n kanssa. Vaihtoehto on todellinen, koska käytännössä tehokkaasti toimivaa ja julkisen sektorin säilyttävää valinnanvapausmallia on hankala saada aikaan. Sdp:n olisi kuitenkin sitouduttava nykyisen hallituksen olosuhteiden vaatimaan tiukentuneeseen maahanmuuttopolitiikkaan eikä talouskurista voitaisi lipsua eli Sdp:n pitäisi ottaa realistisempi linja, jonka se joka tapauksessa joutuu aikanaan ottamaan. Talouden tasapainottamisessa voitaisiin suurituloisia verottaa moraaliperustein enemmän, mutta isossa kuvassa sillä ei toki Suomen taloutta korjata, koska keski- ja pienituloisia on leijonanosa.

 

Hallituksen ensimmäinen toiminnallinen vuosi päättyi dramaattisesti siihen, kun Iso-Britannian kansa ilmaisi päättäjilleen neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä tahtovansa irrottaa Iso-Britannian EU:sta. Nähtäväksi jää, toteutuuko ero lopulta, sillä edessä on vielä monta kiveä käännettävänä käytännössä. Vain pari päivää ennen erouutista eduskunnalle esiteltiin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, jossa EU:n merkitystä sotilasliittoon kuulumattomalle Suomelle turvallisuustekijänä entisestään korostetaan. Tämä perustuu erityisesti EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja sen sisältämään yhteisvastuu- ja avunantolausekkeeseen, jota Suomi ei ole ennen juuri mainostanut, mutta joka on noussut sopimustekstistä esiin muslimiterroristien iskujen myötä Ranskan vedotessa avunantopyynnössään kyseiseen lausekkeeseen.

 

Jos Iso-Britannia lopulta eroaa unionista ja sen seurauksena käynnistyisi EU:n laajempikin hajoamiskehitys, Suomen nykyiseltä turvallisuuspolitiikalta putoaa pohja pois ja jäisimme käytännössä Venäjän hyväntahtoisuuden varaan. Siksi on tärkeää tehdä jatkossa lisää puolustusyhteistyötä myös USA:n kanssa ja pitää yksituumaisesti yllä Nato-optiota, kuten vasemmistoliitto poislukien tehdäänkin. Mutta jos ilmenisi, että optio on vain pelkkää silmänlumetta vailla oikeaa kykyä tarvittaessa ja oikea-aikaisesti tehdä Nato-päätöstä, on turvallisuuspolitiikkamme kuin kopio sadusta Keisarin uudet vaatteet: Voisimme itse yksin uskoa turvallisuuspolitiikkaamme, mutta jos mitkään muut maat, myöskään Venäjä, eivät siihen uskoisi, olisi meillä ongelma. Uskottavan linjan ylläpitäminen ja vahvistaminen on nyt tärkeää. Jos jostakin syystä tulevaisuudessa Itämeren alueella tapahtuisi sotilaallinen konflikti, Venäjä käyttäisi silloin aluettamme vaikka haluaisimme pysyä puolueettomina. Toisin sanoen Suomen sotilaallinen puolueettomuus ja alueellinen koskemattomuus on yhdistelmänä tosipaikassa mahdoton. Me joudumme aina valitsemaan puolemme.

 

EU-kansanäänestystä ei ole välttämättä viisasta tässä vaiheessa ikään kuin brittien ratkaisun jälkilöylyinä järjestää, kun tällä hetkellä ei ole varmuutta mitä EU:ssa ja EU:lle sekä briteille tapahtuu. Mielipidetiedustelujen mukaan tässä vaiheessa myös unionijäsenyydestä järjestettävän kansanäänestyksen tulos olisi täysin selvä eli keskimäärin seitsemän kymmenestä suomalaisesta kannattaa jäsenyyttä sen haittapuolista huolimatta. Kansalaisaloitteeseen kansanäänestyksen järjestämisestä Suomen jäsenyydestä rahaliitossa eduskunta ottaa kantaa alkusyksystä.

(Kirjoitus on julkaistu Kurikka-lehdessä 8.7.2016)

Vanhemmat kirjoitukset »