Koko rahalla "huvia"

Sunnuntai 27.9.2009 klo 14:50 - Vesa-Matti Saarakkala

Vaalirahakohu jatkuu, eikä loppua ole näkyvissä. Osan mielestä vain uudet lait ja vaalit voivat puhdistaa pöydän. Ne, ketkä eivät ole kuulleet satua keisarin uusista vaatteista, vaativat, että asiasta pitäisi vaieta välittömästi, koska meillä on lama päällä ja vasemmistopuolueetkin ovat saaneet kyseenalaista ay-rahaa iät ja ajat.

Aika näyttää, mikä riittää. Nyt on turha mankua niiden, ketkä ovat uskoneet rahaan aatteiden sijaan. Näytelkää nyt näytelmänne loppuun, vaikka kanamunia jo lentääkin estradille. Korppikotkat liitelevät jo ympärillänne ja kansa, jolla ei ollut varaa ostaa seminaarilippuja kekkereillenne, saa kirjaimellisesti koko rahalla sirkushuvia. Ja koska vaaliraha on ollut verovähennyskelpoista, kansa on osallistunut itsekin kustannuksiin. Pikkurahallakin voi siis päästä eturiviin loppunäytöstä seuraamaan.

Sellaisen puolueen, jolle ei perinteisesti ole virrannut juurikaan yritys- eikä ay-rahaa tai tullut juuri muitakaan kutsuja kekkereille, olipa kyse sitten paikallisista kuntakekkereistä tai valtakunnallisista bisnes-lounaista, näkökulmasta tilanne on kaksijakoinen. En voi iloita tapahtuneesta, mutta en voi myöskään tuntea sääliä hämärärahaa saaneita tahoja kohtaan ja ihmettelen, miksi asia pitäisi painaa villaisella. Puheet ovat kuin kurittoman lapsen suusta: ”kun tuokin sai tehdä niin, niin täytyyhän munkin saada”.

Olen huolestunut mm. siitä, että meillä on tässä maassa sellaisia nuoria poliittisia toimijoita, joille kannetaan neitsytvaaleissa tonnikaupalla rahaa pöytään sen muun junttatuen lisäksi, mitä heille saatetaan tarjota. Tällaiset toimijat ovat osa poliittista eliittiä jo ennen kuin ovat ehtineet edes oppia, mitä politiikka on. Taustaryhmät ja kummisedät opettavat kaikki temput ja aidanalitukset ennen kuin on oma-aloitteisesti ehtinyt hypätä yhdenkään esteen yli, kompuroinnista puhumattakaan. Kyse on poliittisesta doupingista.

Vaalijärjestelmämme on ontuva, sillä se kannustaa puolueita asettamaan julkkuja listoilleen ääntenkerääjiksi. Julkut edustavat muka raikasta epäpoliittista vaihtoehtoa puolueensa sisällä. Todellisuudessa kaikissa puolueissa toimii jonkinlainen ryhmäkuri, ja on äänestäjien hämäämistä antaa vaalien alla suurisuisesti sellainen kuva, jotta joku tarpeeksi tunnettu henkilö olisikin tämän ryhmäkurin ulkopuolella. Pääosa julkkuehdokkaista on poliittisen kokemattomuutensa takia suoranaisia sätkynukkeja, pelkkiä napinpainajia. Ns. tavis-ehdokkaat joutuvatkin sitten keräämään sitä vaalirahaa hiki hatussa,  voittaakseen vaaleissa julkut. Joskin näyttäisi siltä, että monelle ”tavikselle” saatetaan jopa suoraan soittaa, että tarttisitko muutaman tontun kahisevaa? Kyllä me järkätään.

Jos meillä olisi vaalijärjestelmä, jossa puolueet asettaisivat ehdokkaat listoilleen siihen järjestykseen, jossa heidän halutaan tulevan listoiltaan läpi, olisi tilanne täysin toinen. Karrikoidusti havainnollistettuna puolueiden puheenjohtajat saisivat sijan 1., varapuheenjohtajat 2, 3, 4, jne. Valituiksi tulisivat siis ne, keillä on puolueväen mielestä parhaat kyvyt hoitaa yhteisiä asioita ja jotka parhaiten edustavat omaa aatettansa. Äänestäjien äänet menisivät ennen kaikkea puolueille eli kyse olisi enemmän asioista ja vähemmän persoonista. Ja jokainenhan voi liittyä mukaan vaikuttamaan puolueiden toimintaan.

Toki nykyiselläkin järjestelmällä voidaan jatkaa. Kun liityin Perussuomalaisiin, oli kannatuksemme alle 1 %. Nyt gallup-kannatuksemme on n. 9 %, mikä on osoitus siitä, etteivät kansalaiset suinkaan tyydy etsimään ”vaihtoehtoja” ainoastaan vanhojen puolueiden sisältä. Päätettiinpä Arkadianmäellä siis nyt mitä tahansa, aika monesta siellä päättävästä tulee ensi vaaleissa entinen päättäjä.