Syyskokouksen 2009 avauspuheenvuoro

Sunnuntai 11.10.2009 klo 21:33 - Vesa-Matti Saarakkala

Hyvät Perussuomalaiset Nuoret!

Perussuomalaisten kannatuksen kehitys viime vuosituhannen alusta tähän päivään mennessä on ollut huima. Kun itse tulin mukaan puolueeseen 2001, kannatuksemme oli tuskin prosentin luokkaa. Nyt meillä on takanamme voitettujen vaalien katkeamaton sarja ja gallupit näyttävät meille milloin n. kahdeksaa prosenttia, milloin yhdeksää. Kuten puolueen puheenjohtaja Timo Soini on sanonut: kun kannatus lisääntyy, uskottavuus lisääntyy, ja kun uskottavuus lisääntyy, kannatus lisääntyy. Kyse on myönteisestä kierteestä.

Perussuomalaisten kannatuksen ydin perustuu tietysti aatteeseemme. Meidän aatteellemme löytyy tila poliittiselta kentältä, eivätkä vanhat ja väsyneet puolueet pysty sitä tilaa silmänkääntötempuillaan meiltä viemään. Perussuomalaiset Nuoret pitävät omalta osaltaan huolen siitä, että puolueessakin poliittiset teot liittyvät kiinteästi aatteeseemme. Meillä nuorilla on oma periaateohjelma. Nuoriin liitytään ennen kaikkea aatteen takia. Se takaa, että puolueen tulevaisuus on riittävän yhtenäinen, jolloin on helpompi saada aikaan myös poliittisia tuloksia. Puolueessa aatteellinen väljyys on ollut varmasti toistaiseksi viisas valinta. Uskon kuitenkin, että mitä useampi nuori nousee myös puolueessa, sitä paremmin puolueella ja perussuomalaisuudella tulee menemään.

Oma havaintoni poliittisesta toiminnasta on se, että teot, joissa kansalaiset pystyvät näkemään johdonmukaisuutta, siis muutakin kuin sitä, että on johdonmukaisesti äänessä tai johdonmukaisesti esittää erilaisia mielipiteitä erilaisiin asioihin, herättää kaikkein suurinta luottamusta. Meidän tulee antaa tukemme kaikille sellaisille perussuomalaisille toimijoille, ikään katsomatta, jotka edustavat tällaista johdonmukaisuutta vailla pyyteitä. Meillä nuorilla voi olla ja onkin valtaa myös puolueessa. Valtaa ei kuitenkaan kukaan anna, vaan se otetaan. Vallantyhjiöt täyttyvät aina aivan, kuten aina valitaan myös 200 kansanedustajaa äänestysprosentista riippumatta.

Aatteensa selkeästi ymmärtävien perussuomalaisten nuorten ei pidäkään miettiä ensisijaisesti: uskallanko hakea sitä tai tuota paikkaa, vaan uskallanko olla hakematta? Onko puolueen tulevaisuus parempi, kun vaikutan vain taustalla ja annan niiden hoitaa, jotka tykkäävät esiintyä ja olla äänessä? Minä sanon: työ tekijänsä opettaa. Kun syksyllä 2002 vapisevin ja hikoilevin käsin ja värisevällä äänellä menin Perussuomalaisten Etelä-Pohjanmaan piirin syyskokoukseen yleiskeskustelun alettua esittämään puhujapöntöstä asiani, en kyllä usko, että sanani kaikuivat kuulijakunnalle kovinkaan selvinä. Se, mitä suhteellisen iäkäs kuulijakunta kuitenkin ymmärsi, oli että minulla on ensisijaisesti halu edistää perussuomalaista aatetta ja vaikka käytännön kyvyt ovatkin vaillinaiset, niitä voi kyllä harjoitella ja sitä tässä on tehty jo seitsemän vuotta. Itselle politiikasta on tullut 2007 kesästä lähtien virallisestikin työ. Ensin osa-aikainen sellainen tämän vuoden alkupuolelle asti ja sittemmin kokoaikainen. Aatteeseemme kuuluu se, että tavallisestakin tallukasta pitää voida tulla todellinen vaikuttaja. Kuitenkin pelin henki tulee olla se, että mitä kovemmat ovat näytöt tuloskunnon edistymisestä, sitä kovemman kannustuksen saat. Urheilutermein: arvokisoihin ei lähetetä urheilijoita teemalla ”teen oman suorituksen ja katson, mihin se riittää”. Jos sinut valitaan johonkin, sinun tulee teoillasi näyttää, että todella kunnioitat valintaa ja paikkaa, jolla toimit. Sen edestään löytää jonka taakseen jättää, niin hyvässä kuin pahassa.

Toisaalta ylikuntoakin tulee välttää, sillä kun kannustus yltyy tarpeeksi kovaksi, voi kierrosvauhtikin kiihtyä matkalla liian kovaksi, ja matka jää silloin kesken tai ainakin loppukiri voi jäädä puolitiehen. Ilman rajojensa koittamista ei huipulle kuitenkaan pääse. Peruskunto tulee rakentaa rauhassa, mutta välillä pitää uskaltaa lähteä viivalle, kun kutsu käy.

Kannattaa miettiä, millä tasolla politiikkaa haluaa harrastaa, sillä tarjolla on erikokoisia stadioneita, joilla juosta. Monissa niistä on hyvä tunnelma ja kaikissa niissä saat vastaasi kilpakumppaneita, jotka tarvittaessa astuvat kantapäillesi, tönivät tai kampittavat sinua.

 Politiikassa tarvitaan siis tekoja ja ajattelukykyä. Jos näistä ominaisuuksista löytyy vain toinen, pitkässä juoksussa kompastutaan esteisiin ennemmin tai myöhemmin. Vastustajien ei tarvitse edes kampata.

Nuorissa puolueella on ennen kaikkea aatetta. Tekoja pystyvät tekemään etenkin ne nuoret, jotka pääsevät toimimaan esimerkiksi kunnallisissa luottamuselimissä. Nuorisojärjestö on vuosi vuodelta kehittynyt sekin tekojen areenaksi. Monelle nuorelle valtuustopaikka saattoi tulla viime kunnallisvaaleissa yllätyksenä. Mitä tapahtuu seuraavissa eduskuntavaaleissa? Valitseeko kansa perussuomalaisia nuoria Eduskuntaan? Entä valitseeko puolue nuoria entistä paremmille vaikutus- ja toimintapaikoille? Me jokainen ratkaisemme omalta osaltamme nuo asiat hyvin pitkälle itse.

Politiikan tähtihetket voivat parhaimmillaan muistuttaa unentuntuista totta, jonka haluaa, mutta jota on vaikea uskoa todeksi. Niin erikoiselta kuin se saattaakin kuulostaa, parhaat poliittiset tuntemukset voivat olla elämän top ten listalla. Toisaalta politiikassa on myös synkkiä sävyjä: epäoikeudenmukaisuus ja ahdistava epämukavuus iskevät sitä kovempaa, mitä enemmän elämäsi on tekojen politiikkaa. Kun isket reilusti koko voimalla, tulee sinun varautua siihen, että opit kestämään iskuja. Samaan aikaan ei voi iskeä ja pitää yllä suojausta. Jos haluat tukea, varaudu antamaan sitä myös itse.

Tänään me Perussuomalaiset Nuoret teemme tärkeitä päätöksiä ensi vuoden toiminnasta, budjetista ja henkilöistä. Meillä on porukassamme hyvä yhteishenki – sanoisin, että puolueen sisältä katsottuna paras. Niinkin voisi sanoa, että mitä kauempana rakenteellisesti olen toiminut nuorisojärjestöstä, sitä enemmän olen kaivannut nuorisojärjestöä. Uskon, etten ole ainut.

Tyytyväisenä olen huomannut sen, että luottamuspaikkamme ovat haluttuja ja tekemisistämme ollaan kiinnostuneita. Se kertoo, että ME olemme todella olemassa. MEITÄ poliittisesti vihataan ja meitä poliittisesti rakastetaan. ME emme vihaa ketään. ME edistämme omaa isänmaallista aatettamme parhaamme mukaan. Meidän kanssamme saa olla asioista eri mieltä, koska me puolustamme ihmisten oikeutta liittyä yhteen mielipiteiden perusteella vaikka se samalla tarkoittaa, etteivät kaikki voi olla kaikkien kavereita. Ja tiedoksi: ME kasvamme ja ME vahvistumme.

Tervetuloa tänne Vaasaan. Täällä meillä on paljon voitettavaa.