Perussuomalaisten Nuorten kielikannanoton todellinen tarkoitus

Keskiviikko 14.10.2009 klo 16:51 - Vesa-Matti Saarakkala

Kun Perussuomalaiset Nuoret antoivat suomalaisen kirjallisuuden päivänä viime viikonloppuna Vaasassa pidetyn kielipoliittisen seminaarinsa päätteeksi kannanoton koskien Suomen kielipolitiikkaa, ei mennyt puolta tuntia, kun langat jo olivat kuumina ja netti pullollaan keskustelua. Tuli paljon myönteistä palautetta otsikolla ”Vihdoinkin joku uskaltaa puuttua ruotsin kielen erityisasemaan”. Toisaalta tuli kiihtyneitä kysymyksiä: ”Haluatteko te lopettaa ruotsin kielen puhumisen maassa? Haluatteko lopettaa ruotsinkieliset palvelut? Onko teillä jotakin ruotsinkielisiä vastaan?”

Se, mitä Perussuomalaiset Nuoret tietoisesti kärjistetyllä kannanotolla ensisijaisesti halusivat, on että Suomessa voitaisiin käydä aitoa, järkeen perustuvaa, keskustelua ruotsin kielen asemasta. Ruotsia on muun muassa pakko opiskella peruskoulussa, toisella asteella sekä yliopistossa. Lisäksi halusimme nostaa tulevan pakollisen mediamaksun seurauksena keskustelun Ylen ruotsinkielisen toimituksen laajuudesta.

Ruotsin kielen asema on kuitenkin selvästi tabu, josta ei maassamme suvaita virallisen tason keskustelua. Tämä viittaa siihen, että koko maatamme ajateltuna ruotsin kielen asema on keinotekoinen, kuten kannanotossamme väitimme. Euroopan tasolla on poikkeuksellista, että kielellä, jota äidinkielenään maassa puhuu n. 5 %, on virallinen asema, eikä vähemmistökielen asema. Jos venäjänkielisten määrä Suomessa joku päivä ylittää ruotsinkielisten määrän, niin teemmekö venäjästäkin Suomen virallisen kielen, kun sitä venäjänkieliset tai Venäjä vaatisivat? Asialla on myös ulkopoliittisia ulottuvuuksia.

Perussuomalaisia Nuoria kohtaan on helppo hyökätä, koska meidän piti kärjistää kantamme, jotta se huomioitaisiin myös tiedotusvälineissä. Olemme ja meidän toimijamme ovat aiemmin tehneet ”pois pakkoruotsi  kouluista” –tyyppisiä kannanottoja, mutta niitä ei ole juuri noteerattu. Ehkä syynä on ollut toimittajien näppituntuma, jotta ”melkein kaikkihan sitä mieltä ovat”. Tosiasiallisena tarkoituksenamme on kuitenkin puuttua edellä mainitsemiini epäkohtiin yhteiskuntamme resurssien käyttämisessä, ei ensisijaisesti ruotsin kielen virallisen aseman poistaminen. Suurin epäkohta näyttää olevan se, ettei näkyvää keskustelua pystytä käynnistämään ilman kärjistyksiä. Se takaa samalla sen, että kärjistäjät on helppo leimata. Tällaisessa kulttuurissa voittajia ovat ne, ketkä haluavat pitää yllä olemassa olevaa tilaa, vaikka sitten vastoin kansan enemmistön tahtoa.

Meidän Perussuomalaisten Nuorten ei ole tietenkään pakko aiheeseen enää jatkossa oma-aloitteisesti palata, emmekä minun johtamana järjestönä varmaan enää palaakaan, mutta uskon, että käynnistimme keskustelun, jota käyvät sitten muut, vaikka me emme keskusteluun osallistuisikaan. Meillä ei ole mitään intressiä tiivistää Rkp:n, uinuvan kieli- ja säätiöpuolueen, rivejä.

Perussuomalaisen puolueen virallinen kanta on ollut ja on edelleen, että ruotsin kielen opiskelun tulisi olla oppilaitoksissamme vapaaehtoista. Perussuomalainen puolue ei ole vaatinut Suomea virallisesti yksikieliseksi. Ja kuten todettua, nuorisojärjestön kannanoton tarkoitus oli lähinnä käynnistää keskustelua.

Ainakaan oma todellinen tarkoitukseni ei ole kieltää puhumasta ruotsia, joskaan en halua pönkittää ruotsin kielen asemaa maassamme tai ainakin haluan tietää, paljonko tuohon pönkittämiseen käytetään resurssejamme. Pidän erikoisena, jos nyky-yhteiskunnassa on olemassa tällainen 5 %:n syväjäädytetty osa-alue, ruotsin kieli, joka tuntuu asettuvan jopa uskonnon yläpuolelle, mitä tulee siitä käytävän yhteiskunnallisen keskustelun mahdollisuuteen. Mahtaakohan ruotsin kielen asema vastata kansan enemmistön näkemystä? Ilman julkista keskustelua sitä ei voida tietää.

(Joitain viitteitä enemmistön näkemyksestä antoi Iltalehden internet-sivuillaan tekemä gallup kannanottoamme koskien. Ääniä annettiin yli 12 000 ja luvut olivat virallisen yksikielisyyden puolesta 85 % ja sitä vastaan 15 %.)