Urpo Leppänen oli erityinen miesTiistai 16.3.2010 klo 20:26 - Vesa-Matti Saarakkala Entinen ministeri ja kansanedustaja Urpo Leppänen kuoli sunnuntaina. Leppänen oli todellinen aatteen mies, jolla riitti paloa politiikkaan loppuun asti. Minullakin oli kunnia saada tuntea hänet Perussuomalaisten kautta. Ensimmäinen tilausuus tutustua häneen, tarjoitui itselleni jo joskus ennen 2000-luvun puoliväliä. Näin hänet perheensä kanssa syömässä Kitusen kievarissa Virroilla. En kuitenkaan tuolloin rohjennut mennä jututtamaan häntä, vaikka tiesin, että hän on ollut mukana perustamassa Perussuomalaisia. Hän vaikutti vaatimattomalta, mutta silti en uskaltanut mennä juttuun, koska ajattelin, että mitähän hän poliittisena guruna mahtaa tuumata, kun nuori mies tulee kertomaan vaikuttavansa "hänen puolueensa" johtopaikoilla. Jäi kyllä silloin harmittamaan. Mutta joskus asioilla on tapana järjestyä. Myöhemmin, kun nousin puolueessa, hän soitti minulle muutamia kertoja ja antoi vinkkejä. Tallessa on myös kirje, jonka hän kirjoitti minulle viime puoluekokouksen alla. Ei ollut muuten mikään sähköpostiviesti vaan aito paperinen kirje, käsinkirjoitettu. Tuntuu epätodelliselta, että Urpo on poissa. Hän oli niin vahva persoona. Suuri ihmisen ja politiikan ymmärtäjä. Leppänen järjesti viime keväänä Forssassa piirikokouksen ja EU-vaalien yhteydessä toritilaisuuden Timo Soinille ja minulle. Paikalla oli väkeä jonoksi asti. Kaikki odottivat paikalle tietysti Soinia. Kun Soini ei vielä ollut saapunut, päätti Urpo heittää minut kehiin ja ”spiikkasi minut sisälle” melkoisten ylisanojen kera ennen kuin pääsin ääneen. Se oli poikkeuksellista, mutta Urpo varmaan tiesi, että kehumalla puhujaa ennen kuin puhe on edes alkanut, kannusti se meikäläistäkin ja minun piti vastata Urpon ja hänen villitsemänsä yleisön odotuksiin. Puhettani, jonka pidin tietysti ilman paperia, tultiin kehumaan jälkeenpäin, joten Urpo tiesi, mitä teki, kun laittoi minulle painetta ennen puhetta. Ylipäätänsä sain sen käsityksen, että Urpon poliittinen vainu oli poikkeuksellinen. Hän osasi jollakin ihmeellisellä tavalla aistia, mitä mikäkin tilanne vaati. Hän oli myös sitkeä taistelija. Urpo Leppäsen poismeno on iso menetys Perussuomalaisille, mutta me, ketkä olemme saaneet hänet tuntea, emme koskaan unohda Urpo Leppästä ja hänen omintakeista tapaansa toimia politiikassa. ”Aika ajoin ovi käy sen kolahdukseen havahdut, ei ketään eteisessä näy taas joku lähti, ymmärrät hyvää matkaa postuumisti taikka mullat kepeät linjat leikkaa toisiaan joskus vuosia tai joskus shokeeraavan hetken vaan linjat leikkaa toisiaan ja viilloista me vuodetaan” ("Et sileänä säily", Kolmas Nainen/Pauli Hanhiniemi) |