Suomi on astumassa todelliseen miinaan

Torstai 24.11.2011 klo 9:02 - Vesa-Matti Saarakkala

Suomi on vuodesta 2004 valmistellut liittymistä Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen. Perjantaina eduskunnassa päätetään lopullisesti, liittyykö Suomi sopimukseen, vai säilytetäänkö jalkaväkimiinat yhä puolustusvoimien varastoissa, kuten perussuomalaiset esittävät. Perusteena miinoista luopumiselle on Suomen kansainvälinen maine ja solidaarisuus, koska miinoihin kuolee ihmisiä kehitysmaissa.

Kun jalkaväkimiinoista luopumista aikoinaan alettiin Suomessa valmistella, oli niiden tilalle tarkoitus hankkia ns. rypäleaseita, joiden suorituskyvyllä ajateltiin korvattavan se, mitä miinoista luopumisella menetettäisiin. Kuitenkin vuonna 2010 astui voimaan Oslon sopimus, joka kieltää myös rypäleaseet, eikä jalkaväkimiinoja siis aiotakaan nyt korvata rypäleaseilla.

Niinpä on täysin perusteltua myös sellaisten tahojen, jotka ovat aikoinaan kannattaneet jalkaväkimiinoista luopumista, muuttaa kantaansa, ja tulla perussuomalaisten linjoille, koska jalkaväkimiinoille ei löydy todellisuudessa niiden suorituskykyä korvaavaa järjestelmää.

Jalkaväkimiinat ovat puolustusaseita ja vieläpä edullisia sellaisia. Vain vihollinen voi astua niihin ja vain sotatilanteessa. Silloinkin miinoitteista tehtäisiin tarkat kartat, joiden perusteella ne voidaan paikantaa vielä jälkeenpäin ja purkaa turvallisesti.

Jos Suomi luopuu jalkaväkimiinoista, ei puolustuskykymme säily enää läheskään ennallaan. Meillä on paljon maata puolustettavanamme, ja jos koko maata halutaan onnistuneesti puolustaa, edellyttää se jalkaväkimiinojen käyttämistä. Lennokeilla, viuhkapanoksilla, panssarimiinojen uusilla laukaisimilla, pimeännäkölaitteilla ja raketinheittimillä ei pystytä miinojen suorituskykyä korvaamaan.

Jos jalkaväkimiinoista luovutaan, on materiaalisen puolustuskyvyn heikkenemisen lisäksi pelättävissä puolustustahdon heikkeneminen, koska Suomen puolustaminen ilman jalkaväkimiinoja todennäköisesi tarkoittaisi suurempia miehistötappioita. Puolustustahdon heikkenemistä voi ilmetä jo rauhan aikana, koska puolustuskyvyn tietoinen heikentäminen ei ole omiaan lisäämään halukkuutta vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön tai asevelvollisuuden suorittamiseen.

Ratifioimalla Ottawan sopimuksen Suomi on astumassa todelliseen miinaan.