Talousunioni ja EVM etenivät taas suuressa valiokunnassa

Maanantai 30.1.2012 klo 12:16 - Vesa-Matti Saarakkala

Eduskunnan suuri valiokunta käsitteli tänään taas kerran euroasioita. Esillä olivat talousunionisopimus sekä sopimus Euroopan vakausmekanismista EVM:stä. Perussuomalaiset eivät hyväksyneet valiokunnassa valtioneuvoston toimintalinjaamme kummankaan sopimuksen osalta. Alla perustelut, joita ei ole tarvinnut ikävä kyllä aiemmista kannanotoistamme käytännössä lainkaan muuttaa.

Äänestytimme asiakohdat, mutta hävisimme ensin keskustalle, jolla on valiokunnassa yksi jäsen enemmän kuin meillä ja lopulta keskustan esitys hävisi sitten hallituspuolueiden kannattamalle jees-linjalle. Keskusta oli hallituksen linjoilla talousunionisopimuksen osalta toisin kuin perussuomalaiset. Sopimus on selkeä askel kohti liittovaltiota ja todella arveluttava Suomen perustuslainkin näkökulmasta.

Mielenkiintoista nähdä, pettääkö keskusta lopulta taas EU-kriittiset suomalaiset, kuten Esko Aho aikoinaan ja ratkaisevassa kohtaa (siinä kohtaa, jossa valtiosääntöasiantuntijoiltakin on tullut varsin kriittistä lausuntoa) hyväksyy sopimuksen, joka euro-jäsenyyden jälkeen on todennäköisesti merkittävin askel Suomen kansallisen päätösvallan murenemiseen.

Eriävä mielipiteemme talousunionia ja EVM:ää koskien (Viimeksi asiaa on käsitelty valiokunnassa 20.1.2012):

Perussuomalaisten mielestä talousunionisopimus käytännössä kaventaa Suomen budjettivaltaa ja on askel kohti EU-liittovaltiota, vaikka sopimuksen itsessään ei katsottaisikaan vaativan Suomen perustuslain muuttamista.

Talousunionisopimus liittyy kiinteästi sopimukseen EVM:n perustamisesta. Näin ollen perustuslakivaliokunnan, suuren valiokunnan ja eduskunnan pitäisi voida käsitellä näitä kahta sopimusta samanaikaisesti yhtenä kokonaisuutena, vaikka muodollisesti sopimuksista päätettäisiinkin eri asiakohdissa.

Talousunionisopimuksessa on Suomen perustuslain kannalta sellaista ainesta, jonka seurauksena eduskunnassa vaadittaisiin käytännössä kahden kolmasosan enemmistö sopimuksen hyväksymiseksi. On myös epäselvää, vaatisiko sopimus talousunionin perustamisesta Suomen perustuslain muuttamista, jos sopimus päätettäisiin hyväksyä.

Käytännössä EVM-valtiosopimuksen voimaantulo edellyttää sopimuksen hyväksyviltä jäsenmailta myös talousunionisopimuksen hyväksymistä. Suomen perustuslain näkökulmasta sopimusten käsittelyyn tulee siksi jättää varauma, jossa huomioidaan kahden sopimuksen yhteys toisiinsa. Tämän tulee ehdottomasti näkyä myös Suomen kannassa.

Määräenemmistöpäätöksenteko EVM:ssä asettaa sopimukseen mukaan lähtevät maat keskenään eriarvoiseen asemaan, sillä veto-oikeus on vain osalla jäsenmaista. Myös määräenemmistöpäätöksenteon edellytykseksi asetetun hätätilamenettelyn sisältö on varsin epäselvä. Käytännössä siitä todetaan vain se, keiden tahojen pitää poliittisesti arvioida euroalueen kestävyyden olevan vaarassa, jotta yksimielisyysvaatimuksesta voidaan tinkiä ja tehdä päätöksiä määräenemmistöllä. Kuitenkin jo tähän mennessä harjoitetun politiikan yhteydessä perusteluna vakausjärjestelyille on käytetty euroalueen olemassaolon turvaamista. Näin ollen voidaankin todeta, että määräenemmistöpäätöksenteosta saattaa tulla pääsääntö päätettäessä mekanismin toiminnasta.

Suomen vastuut perusteilla olevassa EVM:ssä peruspääoman osalta ilman muita riskejä ovat 12,58 miljardia euroa ja jo perustetussa ERVV:ssä 13,97 miljardia euroa. Vastuiden taso on kokoluokaltaan niin suuri, että on täysin oikeutettua kyseenalaistaa tämän kokoluokan vastuiden hyväksyminen, varsinkin kun kokonaisuus huomioon ottaen mekanismein ja sopimuksin Suomen omaa päätösvaltaa ollaan luovuttamassa maamme rajojen ulkopuolelle, eikä sopimuksiin käytännössä sisälly mahdollisuutta niiden irtisanomiseen. Riskien toteutuessa Suomen perustuslain kansalaisille takaamien oikeuksien toteutuminen vaarantuisi vakavasti.

Jo tähän mennessä voidaan todeta, ettei Euroopassa viime aikoina toteutetuilla ylikansallisilla toimenpiteillä ole kyetty hillitsemään, saati sitten ratkaisemaan taloudellispoliittisia ongelmia, joiden syntyyn talous- ja rahaliitolla on ollut ratkaiseva vaikutus. Kyse on ahneuden ja poliittisen rappion yhdistelmästä. Kivutonta ratkaisua ei ole enää tarjolla. Kuitenkaan nyt esillä olevilla järjestelyillä ei pystytä ratkaisemaan kriisiä ja kun se on jo tiedossa, on entistäkin selvempää, että järjestelyjen ainoa tavoite on ostaa aikaa - Suomen kannalta erittäin kalliilla hinnalla - ja samalla syventää ilman laajaa ja avointa kansalaiskeskustelua talous- ja rahaliittoa kohti liittovaltiota.

Suomen jääminen pois talousunionisopimuksesta ei estä muita maita solmimasta sopimusta, joten kyse on nyt täysin siitä, mitä Suomi haluaa omalta osaltaan päättää.

Siltä osin kuin, mitä elellä olevasta näkökulmasta tarkasteltuna on yhä ajankohtaista, viittaamme SuV:ssa 20.1.2012 jättämäämme eriävään mielipiteeseen talousunionisopimusta koskien.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella esitämme

että suuri valiokunta ei yhdy valtioneuvoston toimintalinjaan asiassa E 122/2011 vp ja U 27/2011 vp

Helsingissä 30 päivänä tammikuuta 2012

Vesa-Matti Saarakkala /ps
Pietari Jääskeläinen /ps

Juho Eerola /ps
Anne Louhelainen /ps