Radiossa maahanmuutostaTiistai 13.4.2010 klo 21:01 - Vesa-Matti Saarakkala Olin eilen maanantaina radio Yle Puheen Päiväntasaaja –ohjelman Keskustelu oli mielenkiintoinen. Näkemyserot keskustelijoiden kesken olivat pohjimmiltaan aika isoja. Muut keskustelijat edustivat enemmän tai vähemmän minkälaiseen maahanmuuttoon tahansa kritiikittömästi suhtautuvaa kantaa ja kotouttamispolitiikan periaatteeseen ”maassa maan tavalla” he suhtautuivat varsin varauksellisesti. Kotouttamispolitiikan sinänsä kaikki näkivät tärkeänä, mutta sen sisällöstä mielipiteet jakautuivat puheiden perusteella 3-1. Maahanmuuttokriittisten keskustelijoiden argumentteihin ainakaan perussuomalaisten osalta muut keskustelijat eivät olleet ehkä kovin paljon tutustuneet. Suomalainen yhteiskunta on nostettu 1800-luvun lopun kehitysmaasta yhdeksi maailman vauraimmista ja turvallisimmista maista. Se on tehty kolmesta sodasta ja yhdestä sisällissodasta huolimatta. Jotakin poikkeuksellisen hyvää suomalaisuudessa on, mutta en ole aivan varma, pystyvätkö kaikki maahanmuuttajat näkemään sitä. Osaksi se on tietysti aivan oma vikamme, kun Suomessa ihan omatoimisestikin väheksytään suomalaisuutta monikulttuurisuuden nimissä. Etenkin tämän päivän Suomen suurimmissa kaupungeissa suomalaista elämänmuotoa ei ehkä samassa määrin pysty havaitsemaan kuin ennemmin. Kaupungeissa on helppo hengata omissa porukoissa. Maaseudulla pitää tulla toimeen kaikkien kanssa. Maakunnissa ja etenkin maaseudulla perinteinen suomalaisuus elääkin vahvempana. Suomalaiseen maaseutuun kannattaisi monien maahanmuuttajienkin tutustua. Mahdollisuus kotoutua yhteiskuntaan on taatusti parempi esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla kuin Helsingissä. Kotouttamispolitiikka on kuitenkin laaja asia, eikä siihen kannata hakea hätäistä ratkaisua. Laaja kansalaiskeskustelu tulee varmasti järkevöittämään kotouttamispolitiikkaa, eikä pieni klikki voi enää harjoittaa sitä omien mieltymystensä mukaan, kuten tähän asti. Ensimmäisenä meidän tulee kuitenkin korjata maahanmuuttoon liittyvät räikeimmät epäkohdat eli paikata lainsäädäntömme porsaanreiät. Tämä on myös Suomessa jo asuvien maahanmuuttajataustaisten henkilöiden sekä maassamme oleskelevien pakolaisten etu. Huomenna keskiviikkona avataan sisäministeriön maahanmuuttoa käsittelevä sivusto www.puhettamaahanmuutosta.fi |
Tavoittelen kansanedustajuutta eduskuntavaaleissa 2011Torstai 1.4.2010 klo 9:22 - Vesa-Matti Saarakkala Olen päättänyt tavoitella kansanedustajuutta ensi vuoden Puolueen varapuheenjohtajana ja apulaispuoluesihteerinä velvollisuuteni on huolehtia koko puolueen menestyksestä, mutta luonnollisesti toivon myös henkilökohtaista menestystä tulevissa vaaleissa. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa minut valittiin varalle eduskuntaan. Kun liityin Perussuomalaisiin 2001 ollessani 17-vuotias, puolueen kannatus oli prosentin luokkaa ja silloin taisteltiin lähinnä eduskunnasta putoamista vastaan. Uskoin kuitenkin jo silloin, että Perussuomalaiset tulevat nousemaan merkittäväksi poliittiseksi voimaksi Suomessa. Olen saanut olla keskeisillä paikoilla nostamassa puoluetta. Nyt Perussuomalaisilla on realistiset mahdollisuudet saada eduskuntaan jopa yli 15 paikkaa ja sen myötä hallitusvastuukin on mahdollinen. Kärkivaaliteemojani tulevat olemaan peruspalveluiden ja kuntademokratian turvaaminen sekä maahanmuuttopolitiikan ja ulkomaalaispolitiikan järkevöittäminen. Aatteelliselta linjaltani olen kansallismielinen populisti, joka haluaa käyttää valtaa kansan hyväksi kansaa yhdistämällä, ei kansaa hajottamalla, kuten elitistit. Haluan poliittiselta järjestelmältä nykyistä enemmän selkeyttä, jotta kansalaiset pystyisivät paremmin paikantamaan, kuka mistäkin päätöksestä on milloinkin vastuussa ja siten palkitsemaan ja rankaisemaan päättäjiä ja puolueita. Ideaalitilanne päätöksentekojärjestelmämme selkeyden kannalta olisi, että Suomi irtautuisi EU:sta ja että Suomen kuntakenttää ei pirstottaisi nykyisenkaltaisilla epädemokraattisilla ylikunnallisilla päätöksentekojärjestelmillä. Talouden osalta uskon, että kansa olisi nykylaman seurauksena valmis vaikeisiinkin päätöksiin, mutta se vaatii päättäjien luottamusta kansaan eikä toisinpäin, kuten nykyään on tapana vaatia. Hajottaen hallittu kansa ei luonnollisestikaan luota eliitin markkinoimiin lamalääkkeisiin. Edessä saattaa olla kierre, jonka seurauksena tulevien sukupolvien velkataakka karkaa käsistä ja johtaa suomalaisten itsemääräämisoikeuden lopulliseen alasajoon. Kansanedustajan työssä minua auttaisivat kunnallispoliittisen kokemuksen lisäksi kokemus eduskunta-avustajan työstä sekä laaja järjestökokemus Perussuomalaisen puolueen eri päätöksentekoelimissä. Koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja pääaineena olen lukenut valtio-oppia. Tällä hetkellä työskentelen MEP Timo Soinin osa-aikaisena kotimaan avustajana sekä Perussuomalaisten osa-aikaisena kenttäsihteerinä. Minulla on riittävästi valmiuksia eli poliittista osaamista, kokemusta ja näkemystä, jotta pystyisin kunnialla hoitamaan kansanedustajan työn. Vesa-Matti Saarakkala Perussuomalaisten 3. varapuheenjohtaja Perussuomalaisten apulaispuoluesihteeri puh. 0400 917 353 |
Perussuomalaiset Nuoret: Stoppi maailmaa syleilevälle rahantuhlauspolitiikalleSunnuntai 21.3.2010 klo 21:57 - Vesa-Matti Saarakkala RADIOSSA. Alla olevan kannanoton aiheeseen liittyvä Ylen ykkösaamun radiohaastattelu kuunneltavissa täältä ohjelman aikavälillä 23.58-38.30 (HUOM, lähetyspäivä 23.3.) http://areena.yle.fi/ohjelma/6bff789fff2ffc6b3099f93f0b2dc4db Perussuomalaiset Nuoret ry:n tiedote Kevätkokous 21.3., Kuopio Perussuomalaisten Nuorten mielestä maahanmuuttokeskustelu on Poliittiselta eliitiltä ovat käsitteet menneet pahan kerran sekaisin. Vauhtisokeus on iskenyt vaalien lähestyessä ja tosiasioihin perustuvaa keskustelua ollaan leimaamassa virheellisesti rasismiksi vain sen takia, että muutamat politiikan höyhensarjalaiset ovat innostuneet kunnostautumaan idiotismissa. Perussuomalaisten Nuorten mielestä rasismi on tuomittavaa ja idiotismi tyhmää. Populismi sen sijaan on myönteinen ideologia, joka yhdistää kansaa, kun taas valtapuolueiden harjoittama elitismi on omiaan hajottamaan suomalaista yhteiskuntaa. Olemme myönteisesti yllättyneet Sdp:n uudesta maahanmuuttopoliittisesta linjauksesta ”maassa maan tavalla”, joka on suoraan Perussuomalaisten vaaliohjelmasta 2007. Perussuomalaiset Nuoret haluavat palauttaa keskustelun oikeille urille. Haluamme muistuttaa, etteivät maahanmuuttokeskustelussa esiintyneet ylilyönnit pyyhi pois niitä virheitä, joita suomalaiset valtapuolueet ovat maahanmuuttopolitiikassa kiistattomasti tehneet. Ulkoministeri Stubbille ja maahanmuuttoministeri Thorsille sekä presidentti Haloselle ei ole selvinnyt, keiden äänillä he maata hallitsevat, kun puhuvat siitä, miten on huolehdittava ulkomaiden kansalaisista. Puheet pölhöpopulismista ovat ylenkatsovia ja loukkaavia. Tuollaisilla puheilla ei edistetä pätkääkään kansanvallan legitimiteettiä, vaan edistetään vain ulkoparlamentaarista toimintaa, mikä ei ole mielestämme rakentavaa, vaan hämmentävää ja epätoivottavaa. Suomen tarjoamat etuudet humanitaarisille maahanmuuttajille ovat yksiselitteisesti ylimitoitetut ja houkuttelevat maahamme elintasopakolaisia. Samaan aikaan kaikki muut puolueet Perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat nostaneet kehitysapumäärärahojamme ja haluavat kasvattaa määrärahoja entisestään. Vuodelle 2010 kehitysapumäärärahoja nostettiin euromääräisestikin, ja tällä hetkellä kehitysapuun menee valtion budjetista lähes miljardi euroa. Pidämme täysin kohtuuttomana sitä, että tätäkin määrärahaa haluttaisiin vielä entisestään nostaa. Perussuomalaisten Nuorten mielestä kehitysavun tavoitteeksi tulee asettaa nolla euroa. Kokemuksen perusteella on havaittavissa, ettei ratkaisu maailmanpolitiikan rakenteellisiin ongelmiin löydy suomalaisten veronmaksajien kukkarosta. Laman seurauksena suomalaisessa yhteiskunnassa on pakko katsoa erityisen tarkkaan, mihin veronmaksajien rahoja ja tulevien sukupolvien maksettavaksi lankeavaa massiivista lainarahoitusta käytetään. Suomi on perustettu suomalaisia varten. Mielestämme Suomella ei nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ole varaa rahoittaa tätä poliittisen eliitin omahyväistä anekauppaa vain siksi, että eliitti voisi leikkiä maailmanparantajaa ja saisi hyviteltyä omaatuntoaan. Viime kädessä kysymys on Perussuomalaisten Nuorten mielestä tavallisen suomalaisen veronmaksuhalukkuudesta. Jos haluamme turvata suomalaisen hyvinvointivaltion rakenteet, meidän on huolehdittava ensisijaisesti omista köyhistämme ja vaikeassa elämäntilanteessa olevista kansalaisistamme. Se, että lainaa otetaan paljon myös kotimaisiin tarpeisiin, ei mielestämme oikeuta rahantuhlaamiseen maailmanparantamisen nimissä. Kehitysapumäärärahojen kasvattaminen ei vähennä humanitaarisen maahanmuuton kohdistumista maahamme. Ratkaisu syntyneen pakolaisvirran pienentämiseen on maahanmuuttajille tarjottavien sosiaalipoliittisten etuuksien kohtuullistaminen tasolle, jolla kyseiset tuet ovat Euroopan muissa maissa.
Lisätiedot: Vesa-Matti Saarakkala Perussuomalaiset Nuoret ry:n puheenjohtaja 0400 917 353
Heikki Tamminen Perussuomalaiset Nuoret ry:n toiminnanjohtaja puh. 044 301 9791 |
Urpo Leppänen oli erityinen miesTiistai 16.3.2010 klo 20:26 - Vesa-Matti Saarakkala Entinen ministeri ja kansanedustaja Urpo Leppänen kuoli sunnuntaina. Leppänen oli todellinen aatteen mies, jolla riitti paloa politiikkaan loppuun asti. Minullakin oli kunnia saada tuntea hänet Perussuomalaisten kautta. Ensimmäinen tilausuus tutustua häneen, tarjoitui itselleni jo joskus ennen 2000-luvun puoliväliä. Näin hänet perheensä kanssa syömässä Kitusen kievarissa Virroilla. En kuitenkaan tuolloin rohjennut mennä jututtamaan häntä, vaikka tiesin, että hän on ollut mukana perustamassa Perussuomalaisia. Hän vaikutti vaatimattomalta, mutta silti en uskaltanut mennä juttuun, koska ajattelin, että mitähän hän poliittisena guruna mahtaa tuumata, kun nuori mies tulee kertomaan vaikuttavansa "hänen puolueensa" johtopaikoilla. Jäi kyllä silloin harmittamaan. Mutta joskus asioilla on tapana järjestyä. Myöhemmin, kun nousin puolueessa, hän soitti minulle muutamia kertoja ja antoi vinkkejä. Tallessa on myös kirje, jonka hän kirjoitti minulle viime puoluekokouksen alla. Ei ollut muuten mikään sähköpostiviesti vaan aito paperinen kirje, käsinkirjoitettu. Tuntuu epätodelliselta, että Urpo on poissa. Hän oli niin vahva persoona. Suuri ihmisen ja politiikan ymmärtäjä. Leppänen järjesti viime keväänä Forssassa piirikokouksen ja EU-vaalien yhteydessä toritilaisuuden Timo Soinille ja minulle. Paikalla oli väkeä jonoksi asti. Kaikki odottivat paikalle tietysti Soinia. Kun Soini ei vielä ollut saapunut, päätti Urpo heittää minut kehiin ja ”spiikkasi minut sisälle” melkoisten ylisanojen kera ennen kuin pääsin ääneen. Se oli poikkeuksellista, mutta Urpo varmaan tiesi, että kehumalla puhujaa ennen kuin puhe on edes alkanut, kannusti se meikäläistäkin ja minun piti vastata Urpon ja hänen villitsemänsä yleisön odotuksiin. Puhettani, jonka pidin tietysti ilman paperia, tultiin kehumaan jälkeenpäin, joten Urpo tiesi, mitä teki, kun laittoi minulle painetta ennen puhetta. Ylipäätänsä sain sen käsityksen, että Urpon poliittinen vainu oli poikkeuksellinen. Hän osasi jollakin ihmeellisellä tavalla aistia, mitä mikäkin tilanne vaati. Hän oli myös sitkeä taistelija. Urpo Leppäsen poismeno on iso menetys Perussuomalaisille, mutta me, ketkä olemme saaneet hänet tuntea, emme koskaan unohda Urpo Leppästä ja hänen omintakeista tapaansa toimia politiikassa. ”Aika ajoin ovi käy sen kolahdukseen havahdut, ei ketään eteisessä näy taas joku lähti, ymmärrät hyvää matkaa postuumisti taikka mullat kepeät linjat leikkaa toisiaan joskus vuosia tai joskus shokeeraavan hetken vaan linjat leikkaa toisiaan ja viilloista me vuodetaan” ("Et sileänä säily", Kolmas Nainen/Pauli Hanhiniemi) |
Aloitteellista kunnallispolitiikkaaPerjantai 12.3.2010 klo 22:26 - Vesa-Matti Saarakkala Toiminta kunnallisissa luottamustoimissa on politiikan ruisleipää.
Valtuustoaloite yhteiskunnan järjestämiä joukkoruokailuja koskienJulkisen sektorin järjestämien joukkoruokailuiden raaka-aineet ovat puhuttaneet viime aikoina mm. eteläpohjalaisia. On ymmärrettävää, että kansalaisia kiinnostaa, mitä he saavat yhteiskunnalta syödäkseen. Monin paikoin julkisen sektorin järjestämästä joukkoruokailusta peritään myös maksua. Resurssiohjauksen takia kunnilla on suuri vaikutusvalta siihen, millaisista raaka-aineista valmistettua ruokaa julkisen sektorin järjestämissä joukkoruokailuissa kunnan alueella syödään. Asiaa ei voi jättää vain operatiivisen portaan huoleksi, kun kyse on niinkin keskeisestä asiasta kuin ruoka. Me allekirjoittaneet valtuutetut haluamme, että Kurikan kaupunginvaltuustolle tuodaan tiedoksi selvitys julkisen sektorin Kurikan kaupungin alueella järjestämästä joukkoruokailusta. Tiedonannossa tulee antaa selvitys siitä, millaisia raaka-aineita ruoanvalmistukseen on käytännössä tarjolla, mistä mitkäkin raaka-aineet ovat peräisin ja mitkä ovat toiminnan taloudelliset resurssit ja taloudellinen liikkumatila. Haluamme myös, että kaupunki teettää mielipidekyselyn julkisen sektorin joukkoruokailun käyttäjiltä. Kyselyssä tulee kartoittaa asiakastyytyväisyys sekä mahdolliset toiveet ruoan suhteen. Kansalaisella, jolla kuluttajana on oikeus ja velvollisuus jatkuvasti tehdä valintoja myös ruoan suhteen, on tänä päivänä oikeus olla tietoinen myös julkisen sektorin järjestämän joukkoruokailun taustoista ja tarvittaessa ilmaista toiveensa tällaisen ruokailun suhteen. Myös päättäjien on otettava asiakkaiden eli kuntalaisten toiveet huomioon, kun kyseisen sektorin budjetista päätetään. Vesa-Matti Saarakkala
Valtuustoaloite eduskuntavaaliehdokkaiden vaalikaranteenista Kurikan markkinoinnissa 2011 ja kaupungin vaalitukikielto
Eduskuntavaalit 2011 lähestyvät ja ehdokasasettelu vaaleihin on käynnistymässä. Monet kansanedustajiksi haluavat ovat jo ilmoittautuneet tavoittelemaan ehdokaspaikkoja. Kurikan kaupungin strategiassa todetaan, että Kurikka hyödyntää markkinoinnissaan valtakunnallisesti tunnettuja kurikkalaisia henkilöitä. Tämä linjaus on kaikkien Kurikan kunnallispolitiikassa toimivien puolueiden yhteisesti hyväksymä. Kuitenkin eduskuntavaalien yhteydessä on Suomessa ollut oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden sekä hyvien tapojen takia tapana, ettei julkisin varoin tuotetussa mediassa tai mainonnassa saa esiintyä eduskuntaan pyrkiviä henkilöitä, jos ehdokkuus on virallistettu ja vaalit ovat lähellä. Puhutaan ns. vaalikaranteenista. Siksi me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut haluammekin, ettei Kurikan kaupungin mainonnassa aikavälillä 1.1.2011-eduskuntavaalien 2011 varsinainen vaalipäivä (20.3.2011 tai 17.4.2011) käytetä hyväksi sellaisia henkilöitä, jotka ovat valtakunnallisesti tunnettuja ja jotka samalla pyrkivät eduskuntaan. Myöskään muita eduskuntavaaliehdokkaita kuin valtakunnallisesti tunnettuja ei kaupungin mainonnassa saa käyttää. Kielto ei koskisi esimerkiksi ennen vuotta 2011 painettua perusmainosmateriaalia, jota ei levitetä laajalla levikillä, vaan vain laajalevikkistä mainontaa niin painotuotteiden, lehti-ilmoittelun, television, radion kuin internetinkin osalta. Lisäksi haluamme, että Kurikan kaupungin ja Kurikan kaupungin enemmistöomisteisten tytäryhtiöiden eri päätöksentekoelimissä kaupungin valitsemat päättäjät sitoutuvat siihen, ettei eduskuntavaaliehdokkaiden vaalikampanjoita tueta kaupungin tai kaupungin tytäryhtiöiden toimesta suoralla rahallisella tuella eikä myöskään välillisesti, kuten ostamalla mainostilaa ehdokkaiden tai heidän tukiyhdistyksensä vaalimateriaaliin tai ostamalla ehdokkailta tai heidän tukiyhdistyksiltään hyödykkeitä, kuten taidetta tai seminaarilippuja. Myös kaupungin ja kaupungin enemmistöomisteisten tytäryhtiöiden operatiiviselta hallinnolta edellytämme vastaavaa pidättäytymistä. Tämä sama tahdonilmaus esitetään virallisesti, tai jos se ei mahdollista, niin epävirallisella tasolla myös JIK ky:n virkamiehille ja luottamushenkilöille koskien kaikkia eduskuntavaaliehdokkaita. Vesa-Matti Saarakkala
Valtuustoaloite ympärilukuvuotisesta koulukyydityksestä 2-luokan oppilaille, joiden koulumatka yli
|
Presidentistä poliittisten puolueiden syntipukki?Maanantai 1.3.2010 - Vesa-Matti Saarakkala Tuoreessa perustuslakikomitean mietinnössä korostetaan parlamentille Parlamentarismin suosiminen presidentti-instituution sijaan perustuu ajatukselle, että on väärin, kun hallitus joutuu kantamaan ulkopoliittista vastuuta, vaikka presidentti voikin sanella hallitukselle, miten asiat viime kädessä hoidetaan. Oikeasti asiassa ei ole ongelmaa, koska perustuslaissamme todetaan, että ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”. Kansa ymmärtää, ettei hallitus voi olla vastuussa päätöksestä, josta presidentti viime kädessä päättää. Parlamentarismia suositaan yleensä sen selkeyden takia. Suomessa parlamentarismin edistämistä ei voi perustella sillä, että parlamentarismi selkiyttäisi kansalaisille poliittisia valta- ja vastuusuhteita. Meillä on vaalijärjestelmä, josta käytännössä seuraa, että eduskunnassa on paljon puolueita eikä esimerkiksi vain kaksi puoluetta. Tulossa oleva vaalijärjestelmäuudistus vielä edistää monipuoluejärjestelmän olemassaoloa, sillä se on entistä oikeudenmukaisempi valtakunnallisesti pienille eduskuntapuolueille. Hallituksessa ovat saattaneet olla yhtä aikaa mm. vasemmistoliitto, Sdp, vihreät, kokoomus ja Rkp. Onko tällainen koalitio äänestäjän kannalta luontainen ja tyydyttävä? Järjestelmämme hyvä puoli on, että vaihtoehtoja vaaleissa riittää. Huonoa on, että äänestäjän on hankalaa edistää jotakin ideologista kokonaisnäkemystä, sillä puoluehallituksissa kompromissit ovat varsin laajoja. Tilanteen korjaa juuri vahva presidentti-instituutio. Presidentillä on aina takanaan yli puolet annetuista äänistä. Suomessa ei ole äänestyspakkoa, kuten joissakin maissa, mutta siitä huolimatta presidentinvaalin toisella kierroksella, jolla kansalla on valittavanaan vain kaksi vaihtoehtoa, äänestysprosentti oli viimeksikin 77,2. Se on lähes 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin eduskuntavaaleissa 2007. Nykyisellä pääministerillä on enemmän valtaa kuin presidentillä, vaikka hänen puolueensa keskusta sai eduskuntavaaleissa 2007 vain 640 428 ääntä, kun taas Tarja Halonen sai jo presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella 2006 1 397 030 ääntä. Keskustan kannatus eduskuntavaaleissa oli 23,1 %, kun Halosen kannatus jo ensimmäisellä kierroksella oli 46,3 %. Toisella kierroksella Halosta vastusti lähes puolet äänestäjistä, mutta valituksi tuli kuitenkin henkilö, jolla oli eniten aitoa kannatusta. Joka ainut kerta presidentiksi on valittu henkilö, jolla jo ensimmäisellä kierroksella on ollut eniten kannatusta. Johtuuko poliittisen eliitin into muuttaa perustuslakiamme siitä, että sitä häiritsee se, miten presidentti voi nauttia varsin laajaa kannatusta verrattuna siihen, miten laajaa kannatusta tämänhetkiset poliittiset puolueet nauttivat? Miten tilanne muka korjaantuisi presidentti-instituutiota heikentämällä? Presidentti-instituution heikentämisessä on kyse suurten puolueiden itse aiheuttamasta parlamentarismin rappiotilasta. Jos jokin uudistus perustuslakiin pitäisi tehdä, olisi se, ettei presidentin kausia tulisi rajoittaa, sillä mahdollisuus pyrkiä uudestaan presidentiksi kannustaisi presidenttiä aktiivisempaan toimintaan. |
Suomen vihdoin henkisesti erottava RuotsistaPerjantai 19.2.2010 klo 8:00 Perussuomalaiset Nuoret vaativat päättäjiltämme Suomen Ruotsista eroamisen 200-vuotisjuhlavuoden jälkeen toimenpiteitä, joilla saattaa muinaisen valtiollisen yhteytemme epäterveet jäänteet historiaan. Pääasiallisina merkkeinä Ruotsin henkisestä vallasta maassamme ovat ruotsin kielen pakollisuus kouluaineena, Ruotsalaisen kansanpuolueen ikuinen hallituspaikka sekä ruotsin kielen takia tehdyt ratkaisut koulutus-, kunta- ja aluepolitiikassa. Perussuomalaiset Nuoret vaativat kielten opiskeluun täyttä valinnanvapautta. Pakollinen ruotsin kielen opiskelu koulussa vie oppilailta mahdollisuuden orientoitua lukemaan juuri haluamiaan kieliä, mikä supistaa nuortemme kielitaitoa varsinkin maailmankielten osalta. Tällä on kansantalouteemme negatiivisia vaikutuksia. Mielestämme opetusministeri Henna Virkkusen (kok.) esitys, että ruotsin kielen pakollinen opiskelu pitäisi aloittaa jo peruskoulun viidennellä luokalla, on ajastaan jälkeenjäänyt. Ruotsin kielen merkitys tulee yhteiskunnassamme entisestään vähenemään, joten rimpuilu luonnollista kehitystä vastaan on Perussuomalaisten Nuorten mielestä täysin turhaa. Sen sijaan, että keskustellaan siitä, miten ruotsia osattaisiin paremmin, tulisi keskustella siitä, miksi ruotsia tulisi osata paremmin. Rkp:n nykyisessä hallituksessa harjoittama politiikka on mielestämme osoittanut täydellistä piittaamattomuutta Suomen kansan enemmistön mielipidettä kohtaan. Astrid Thorsin kansainvälistä ihmiskauppaa edistävä ja suomalaista yhtenäiskulttuuria heikentävä maahanmuuttopolitiikka sekä Stefan Wallinin ponneton kulttuuripolitiikka saavat Perussuomalaisten Nuorten tuomion. Edellä olevat syyt sekä aikaisempien rkp:n hallitusvastuukausien vähäiset aikaansaannokset asettavatkin rkp:n jatkuvan hallitusaseman kyseenalaiseksi. Perussuomalaiset Nuoret tähtäävätkin sellaisen hallituksen muodostamiseen seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, jossa rkp ei ole edustettuna. Nykyinen korkeakoulujen valintamenettely eräillä aloilla ei myöskään saa Perussuomalaisten Nuorten hyväksyntää. Oikeus- ja lääketieteellisen tiedekunnan kiintiöt ruotsinkielisille eivät mielestämme ole tarkoituksenmukaisia, sillä ne eivät takaa opiskelijoiden siirtymistä työskentelemään juuri niille alueille, missä ruotsinkielisiä palveluita tarvitaan. Kiintiöopiskelijoita koskevien sisäänpääsyrajojen alhaisuus on mielestämme myös hyvin kyseenalaista ottaen huomioon suomenkielisiä koskevan tiukan seulan. Ruotsin kieltä taitavan henkilökunnan palkkaaminen sairaaloihin sekä tarvittavien lakiasiainpalveluiden turvaaminen ruotsiksi pitäisi olla paikallisten viranomaisten päätösvallassa. Positiivisen syrjinnän tie ei ole oikea tapa taata ruotsinkielisten ihmisten palvelut. Kaksikielisen Vaasan keskussairaalan lääkäripula onkin esimerkki kiintiöjärjestelmänne epäonnistumisesta. Mielestämme olisi parempi houkutella ruotsia osaavia suomenkielisiä hakeutumaan kaksikielisille alueille oikeus- ja lääketieteellistä osaamista vaativiin tehtäviin esimerkiksi paremmilla palkka- ja työehdoilla tai muilla porkkanoilla. Perussuomalaiset Nuoret vaativat myös kauppatieteellisen alojen ruotsinkielisten koulutusohjelmien sisäänottomäärien supistamista. Ruotsinkielisten kauppatieteilijöiden prosenttiosuus kaikista alan opiskelijoista on viidennes, mikä on nelinkertainen maamme ruotsinkielisen väestön määrään verrattuna. Tämä selittyy pääosin ruotsinkielisten kauppakorkeakoulujen helpoilla pääsyvaatimuksilla, mikä asettaa kieliryhmät eriarvoiseen asemaan. Perussuomalaiset Nuoret kokevat maamme alue- ja kuntapolitiikan vaikeutuvan kielipoliittisten syiden takia. Erityisesti Pohjanmaan maakunnassa oleva rkp:n vahva asema on käytännössä saattanut maakuntakeskus Vaasan kehityksen jäihin. Rkp:n hallinnoimat pienkunnat ovat toistuvasti kieltäytyneet lähinnä kielipoliittisista syistä kuntaliitoksesta suuremman naapurinsa kanssa. Riitely Keski-Pohjanmaan suuntautumisesta Pohjois-Pohjanmaalle kaksikielisen Pohjanmaan sijasta osoittaa myös kielipolitiikan saaman täysin kohtuuttoman suuren merkityksen aluepolitiikassa. Perussuomalaiset Nuoret odottavat aloitteita Ruotsin vallan ajan jäänteiden poistamiseen maastamme. Suomen kansan enemmistö on jo vuodesta 1917 ollut henkisesti kypsä luomaan oman tulevaisuutensa ilman takertumista menneisiin valtiollisiin yhteyksiin. Poliittinen eliittimme on kuitenkin kumarrellut joitakin poikkeusaikoja lukuun ottamatta milloin mihinkin ilmansuuntaan. Tästä johtuen Perussuomalaiset Nuoret asettavatkin toivonsa seuraavaksi vallan ottavaan sukupolveen, johon myös itse lukeudumme.
Lisätiedot: Vesa-Matti Saarakkala Perussuomalaiset Nuoret ry:n puheenjohtaja puh. 0400 917 353
Mikael Lith Etelä-Pohjanmaan Perussuomalaiset Nuoret ry:n puheenjohtaja puh. 044 275 6421 |
EU-jäsenyydestä perustuslakikysymys?Tiistai 2.2.2010 klo 17:51 - Vesa-Matti Saarakkala Maassamme on jo pari vuotta ollut käynnissä perustuslakimme Viimeistään sen jälkeen, kun EU:n Lissabonin sopimus astui viime joulukuussa voimaan, on ollut selvää, että EU-jäsenyydessä on kyse kansainvälisestä sopimuksesta, joka voidaan irtisanoa eduskunnan päätöksellä. Siksi EU-jäsenyyttä ei pitäisi sisällyttää Suomen perustuslakiin. EU-jäsenyydellä on käytännön vaikutuksia lainsäädäntöömme ja toimintatapoihimme, mutta ei asiaa voi kuitata vain sillä, että mainitaan Suomen kuuluvan Euroopan unioniin. Mainitsemalla EU Suomen perustuslain keskeisenä kulmakivenä, helposti unohdetaan, että on elämää myös EU:n ulkopuolella. Jos EU-jäsenyydessä olisi kyse jostakin muusta kuin kansainvälisestä sopimuksesta ja EU-jäsenyydellä olisi vaikutusta valtiosääntömme kansanvaltaisiin perusteisiin, olisi EU mainittava perustuslaissamme. Silloin kuitenkin myönnettäisiin, että Eduskunnassa olisi tehty valtiopetos, kun hyväksyttiin Lissabonin sopimus. Lissabonin sopimus oli hyväksyttävissä vain kansainvälisenä sopimuksena, jona sitä eduskunnassa käsiteltiinkin. Perussuomalaiset vastustivat Lissabonin sopimusta ja sen hyväksymistä. EU-jäsenyyttä käytetään herkästi oikeuttamaan muutokset Suomen ulkopolitiikan marssijärjestyksessä. Mitä suurempi merkitys annetaan EU-politiikalle, joka itsessään on Lissabonin sopimuksen myötä ylikansallista, sitä suuremmaksi käyvät myös vaatimukset presidentti-instituution lakkauttamiseksi turhana virkana. Presidentti-instituution olemassaolon oikeutus syntyy juuri siitä, että EU-jäsenyys nähdään sopimuksena, ei minään muuna. Käsite ”Lissabonin sopimus” kertoo yksiselitteisesti, että kyse on sopimuksesta, ei perustuslaista, joksi Brysselin paperipinoa aluksi nimitettiin. Suomea voi edustaa Eurooppa-neuvostossa pääministeri yksinkin, jos niin halutaan asiasta päättää, mutta siitä ei synny tarvetta lisätä perustuslakiimme mainintaa Suomen EU-jäsenyydestä eikä myöskään tarvetta muuttaa perustuslakiamme niin, että ulkopolitiikkaamme johtaisi hallitus presidentin sijaan. Voidaan myös päättää, että Suomea edustaa Eurooppa-neuvostossa sekä presidentti että pääministeri, mutta äänivalta on vain jommallakummalla. Se, miten asioista päätetään, on neuvottelukysymys, kuten tähänkin asti. Perustuslaissa asiasta ei tarvitse säätää, koska EU-päätöksenteko perustuu sopimukseen, joka voidaan koska tahansa purkaa. Olen varma, että jos presidentti tällä kertaa säilyisikin nimellisesti ulkopolitiikkamme johtajana, mahdolliset muut uudistukset, kuten EU-jäsenyyden mainitseminen perustuslaissamme ennakoisivat jo seuraavaa perustuslain uudistamistarvetta. Osa uudistajista saattaa jopa kuumeisesti miettiä, miten he pystyisivät nyt tekemään sellaisen uudistuksen, jolla vältyttäisiin paljastamasta koko sitä karmeaa totuutta, joka tämän asian ympärille kätkeytyy. Lehtitiedoista päätellen presidentti vielä nimellisesti säästetään, jottei hermostuteta kansaa vaalien alla, mutta mukaan saatetaan ujuttaa uudistuksia, jotka myöhemmin tulevat koitumaan presidentin kohtaloksi. Taikasanana muutoksiin käytettäneen parlamentarismia. |
Tony Halme pelasti Perussuomalaiset 2003Tiistai 12.1.2010 klo 0:14 - Vesa-Matti Saarakkala En ehtinyt olla Perussuomalaisten jäsenenä kuin noin vuoden, kun Perussuomalaisille ennustettiin siitä huolimatta 0-1 paikkaa. Aika moni politiikantoimittaja ennusti viimeisenkin smp:läisen eli Raimo Vistbackan tippumista pois eduskunnasta ja sitä myöten Perussuomalaisten loppua ennen kuin koko puolueen nousu oli koskaan alkanutkaan. Jos niin olisi käynyt, koko suomalainen politiikka saattaisi näyttää tänä päivänä aivan toisenlaiselta – huonommalta. Lähellä loppua käytiinkin. Puolueen puheenjohtaja Timo Soini pääsi pitkän yrittämisen jälkeen ansaitusti läpi, mutta ilman vaaliliittoa läpimenoa ei olisi tullut. Vistbackan äänisaalis oli jälleen kerran kova, mutta jos hän ja Perussuomalaisten muut ehdokkaat Vaasan vaalipiirissä olisivat keränneet n. 400 ääntä vähemmän, olisi Vistbacka tippunut. Halmeen myötä vaalikampanjan julkisuus oli taattu ja puolue pääsi pieneen nosteeseen. Ilman Halmetta on täysin mahdollista, että Perussuomalaiset olisivat tipahtaneet pois eduskunnasta. Kun tiedetään, miten vaikea eduskuntaan on nousta eduskunnan ulkopuolelta, voi olla, että samalla kyseessä olisi ollut puolueen loppu. Mutta… Halme tuli ehdokkaaksi ja loppu on historiaa. Eurovaalit 2004 Tonyn (tai hänen haamukirjoittajansa) kirjallinen tuotanto viihdytti itseäni varusmiespalveluksen aikana. Se oli hyvää vastapainoa niille ikäville uutisille, mitä sai viikottain lukea iltapäivälehdissä sotkussa. Sotku oli todella melkoinen. Eurovaalit 2004 lähestyivät ja minua pyydettiin jo 2003 niihin ehdolle. 2003 eduskuntavaalit olin jättänyt väliin, mutta EU-ehdokkuus oli oman poliittisen toimintani kannalta varmasti yhtä ratkaiseva kuin Tony Halmeen ehdokkuus puolueelle 2003. Ilman eurovaaliehdokkuutta tuskin olisin noussut Kurikassa, tyhjässä perussuomalaiskunnassa, valtuustoon 2004. Vain 23 ääntä vähemmän ja Perussuomalaiset olisivat jääneet Kurikassa taas ilman paikkaa. Ehkä se 23 ”ylimääräistä” ääntä oli juuri minun ääniäni, koska keräsin tuolloin 88 ääntä eli yli puolet paikallisista äänistämme ja eurovaalit olivat olleet vasta vajaat puoli vuotta aiemmin. Niissä keräsin yli 1500 ääntä, joista Kurikasta hieman alle 200. Niin huonosti kuin eurovaalit puolueelta tuolloin menivätkin, minulle ne vaalit olivat läpimurto. Muistan aina, miten EU-vaalikampanjani loppusuoralla oli vuorossa vaalitilaisuus Vaasassa. Olin matkalla sinne yksin omalla vuosimallin 1988 Mitsu Pajerolla. Pajero oli nikotellut jo joitakin aikoja eikä kulkenut enää enempää kuin sallitut 120 km/h, joten Vaasan moottoritiellä otin autosta kaikki hevosvoimat irti pitäen pedaalin pohjassa. Mittarissa oli ehkä 115 km/h, kun yllättäen vauhti alkoi hiljentyä. Volkkarin Caravellesta, jonka ohi olin juuri vaivoin päässyt, hymyiltiin vahingoniloisesti, kun autoni päästi höyryt pihalle konehuoneesta ja vauhti hyytyi lopullisesti. Se oli sen moottorin loppu. Onneksi puoluekaverit poimivat minut autoonsa moottoritien penkalta. Paikalle vaalitilaisuuteen oli kiire, sillä kyse ei ollut mistä tahansa vaalitilaisuudesta. Paikalla oli toinenkin eurovaaliehdokas Ari Halme ja hänen kansanedustaja-pikkuveljensä Tony. Medianäkyvyys ja ihmisten kiinnostus oli taattu. Tony kiinnosti kansaa, vaikka ei ollutkaan enää entisenlainen moottoriturpa. Ennen kesän 2003 ikäviä tapahtumia Tony todennäköisesti tyrmäsi useimmat vastustajansa myös puhumalla, ellei yleisö koostunut täysin vihervasemmistolaisesta porukasta. Demokratian palvelija Tony Halme teki ison palveluksen suomalaiselle demokratialle, lähtiessään Perussuomalaisten ehdokkaaksi 2003 eduskuntavaaleihin. Hänet halusi ymmärtääkseni useampikin puolue riveihinsä, mutta Tony valitsi meidät. Puolue joutui pian maksamaan kovaa hintaa korkojen kera Tonyn ehdokkuudesta, ja erityisesti eduskuntaryhmässä Soini ja Vistbacka purjehtivat eteenpäin myrskyssä, kun viikinki oli veneessä ja vene alkoi keikkua. Itseltäni petti kantti maaliskuussa 2006, kun Halme oli alkoholin takia sairauslomalla eduskunnasta ja samaan aikaan meno siviilissä kiihtyi. Halusin, ettei Halme asetu enää 2007 ehdolle ja että hänen jatkonsa eduskuntaryhmässä kyseenalaistetaan, ellei hän ryhdistäydy. Oma kannanottoni oli henkilökohtainen ilmoitus siitä, etten todellakaan halunnut puolustella Tonyn tekemisiä. Nuorelle varapuheenjohtajalle kysymyksiä ei esittänyt niinkään media vaan kansalaiset toreilla ja turuilla. Turhauduin tilanteeseen ja halusin tehdä oman näkemykseni kerralla selväksi. Soini ja Vistbacka ja erityisesti Soini hoitivat muuten suvereenisti kaikki kommentit, koska he olivat puolueessa ainoita, jotka tiesivät, mitä Tonylle kuuluu. Se oli heille rankkaa aikaa, mutta ei sovi aliarvioida myöskään sitä, miltä monista puolueen eteen vapaaehtoisesti työtä tekevistä perussuomalaisista saattoi tuntua. Onneksi Soini oli noussut kansan silmissä presidentinvaalien 2006 yhteydessä jo niin vaikuttavaksi poliittiseksi henkilöksi, ettei negatiivinen julkisuus ollut esteenä puolueen etenemiselle. Kun puolue vyöryi eteenpäin, kansa alkoi pikku hiljaa ymmärtää, että kyse oli Tonyn henkilökohtaisesta tragediasta. Minusta Tony tarvitsi auttajia, mutta ei niinkään puolustelijoita. Sen takia katsoin tarpeelliseksi ilmoittaa oman mielipiteeni, sillä vielä 2006 vuoden alussa Tony ilmoitti haluavansa jatkaa eduskunnassa myös vuoden 2007 vaalien jälkeen ja se oli siis se julkinen totuus, jonka pohjalta tilannetta kansa arvioi. Lööppimedia myös yllytti tietoisesti kansaa käymään Halmeen kautta Perussuomalaisten kimppuun. Siinä he eivät kuitenkaan lopulta onnistuneet. Tonya auttoi eduskuntaryhmämme lisäksi varmasti myös hänen lähipiirinsä, joka pakkaa kovan luokan julkkiksilla usein olemaan yllättävänkin pieni. Itse en päässyt koskaan tuntemaan Tony Halmetta henkilökohtaisesti, vaikka joitakin kertoja puolueen tilaisuuksissa tapasimmekin. Kuitenkin hänellä on todennäköisesti ollut suuri vaikutus omaankin elämääni. Saldo jäi kovasti plussan puolelle. Hän vaikutti mieheltä, jota eivät pienet hetkauttaneet. Hän tuntui pystyvän melkein mihin vaan ja hän oli varmasti tottunut tulemaan toimeen omillaan liiankin hyvin. Lopulta kehässä vastustajana hänelle olikin vain hän itse. Rauha Tonylle ja osanottoni hänen läheisillensä. |
Perussuomalaiset Nuoret: Rikokseen Suomessa syyllistyneet ulkomaalaiset karkotettavaMaanantai 4.1.2010 klo 16:00 - Vesa-Matti Saarakkala Perussuomalaiset Nuoret ovat huolestuneita Suomen maahanmuuttopolitiikan epäkohdista, joita tuntuu paljastuvan lähes kuukausittain uusia: Ulkomaalaisten kerjääminen maassamme on todettu monilta osin rikollisten järjestämäksi organisoiduksi toiminnaksi. Aikuiset turvapaikanhakijat ovat pyrkineet maahamme esittäen lasta ja turvapaikanhakijoiden saama rahallinen tuki on kohtuuttoman korkea. Maahanmuuttoviranomaisten resurssit eivät riitä siihen, että edes toisesta EU-maasta kuten Bulgariasta kotoisin oleva turvapaikanhakija saataisiin käännytettyä välittömästi. Sen sijaan resursseja riittää näissäkin tapauksissa tukien maksamiseen vastaanottokeskuksissa. Lepsu maahanmuuttopolitiikka oli yhtenä syynä myös viime viikon traagisiin tapahtumiin Espoossa. Perussuomalaisten Nuorten mielestä tekijän turvapaikanhakijan status, toistuvat rikokset ja se, ettei hän ollut Suomen kansalainen, tekee asiasta poliittisen kysymyksen, johon on asiallisesti tartuttava. Perussuomalaiset Nuoret eivät hyväksy, että ulkomaalainen voi aiheuttaa maassamme turvattomuutta vain siksi, että ulkomaalaisen kotimaassa turvallisuustilanne ei ole ollut aikanaan kunnossa. Mielestämme rikoksen maassamme tehneet ulkomaalaiset tulisi pääsääntöisesti karkottaa Suomesta. Todennäköisesti maassamme oleskelee tälläkin hetkellä ulkomaalaisia, joiden oikea paikka olisi heidän kotimaassaan. Poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan ”on katsottava tarkemmin, keitä turvapaikanhakijoista jää Suomeen” (IL 31.12.2009). Perussuomalaiset nosti epäkohdan esille jo eduskuntavaalien 2007 yhteydessä sekä vaaliohjelmassaan että puheenjohtaja Timo Soinin toimesta. (http://www.perussuomalaiset.fi/ohjelmat/eduskuntavaaliohjelma2007/getfile.php?file=183) (http://www.youtube.com/watch?v=D1PPRU7dZHs)
Lisätietoja: Vesa-Matti Saarakkala Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja puh. 0400 917 353
Simon Elo Perussuomalaisten Nuorten hallituksen varajäsen puh. 044 967 5605 |
Hyvää Joulua ja Aatteellista Uutta Vuotta 2010!Tiistai 22.12.2009 klo 23:34 - Vesa-Matti Saarakkala Perussuomalaisten ohjelmatyö eduskuntavaaleja 2011 varten Perussuomalaiset on outo puolue vanhalla vasemmisto-oikeisto –jakolinjalla tarkasteltuna. Eduskunnassa meidät on sijoitettu keskustan ja Sdp:n väliin eli sillä perusteella olemme keskustavasemmistolainen puolue. Onko eduskunnan istuntosalin paikka kuitenkaan koko totuus puolueestamme? Ei ainakaan minun mielestäni. Perussuomalaiset eivät usko sen paremmin järjestelmävaltaan kuin rahavaltaankaan, joten tässä mielessä puolueemme on keskustaan sijoittuva. Puolueemme juuret ovat syvällä maaseudulla (ensin Suomen Pientalonpoikien Puolue ja sitten Suomen Maaseudun Puolue), vaikka erityisesti kaupunkien lähiöissä olemme saaneet sittemmin hyvin jalansijaa toisin kuin keskustapuolue. Omasta mielestäni ”käsite” henkinen pienviljelijä kuvastaa hyvin keskimääräistä perussuomalaista. Ei siis raha ja järjestelmä vaan ihminen. Aatteemme on ihmisrealistinen eli poliittiset ratkaisumme perustuvat siihen, millaisia ratkaisuja ihminen luonnostaan hakee tai on ainakin tähän asti hakenut historian saatossa. Emme usko ihmisyyden muuttuvaisuuteen ja siihen, että voitaisiin luoda ns. ”uusi ihminen”. Perussuomalaisia sekä arvostetaan että arvostellaan siitä, että emme ole pohjimmiltamme kovin materiakeskeisiä. Se, miksi emme ole kovin materiakeskeisiä johtunee siitä, että moni perussuomalainen ei ole koskaan voinut turvata materian voimaan, koska harva perussuomalainen on järin varakas. Perussuomalainen valtaresurssi ei perustu pääomiin vaan ideaan ja yhteisöllisyyteen/joukkovoimaan. On ehkä saatettu omistaa pala maata tai metsää, mutta on jouduttu käymään vieraalla töissä. Lisäksi joukoissamme on paljon pienyrittäjiä: kun ei ole työtä ollut, se on pitänyt kehittää itse. Samalla kaupan päälle on tullut tietty itsellisyys. Materian varaan ei ole kuitenkaan voitu laskea, joten sille on annettu vain välinearvo. Kaikkien kanssa on pitänyt tulla toimeen. Ylen viime talvena julkaiseman tutkimuksen mukaan me olemme kannattajakuntamme perusteella Suomen todellinen työväenpuolue. Tekeekö se meistä vasemmistolaisen puolueen? Ei. Tekeekö se meistä eturyhmäpuolueen? Ei. Perussuomalaiset ei ole eturyhmäpuolue. Meille tärkein asia on Suomen kansa ja sen äänen kuuluminen ja kuunteleminen. Duunari aistii, että aika on ajanut ohi eturyhmäajattelusta. Eturyhmäpolitikoinnin vaiettu viesti tämän päivän maailmassa on ”ykkösluokassa helvettiin”. Eli otetaan irti kaikki, kun vielä saadaan tietäen samalla, mihin tuollainen kehitys lopulta johtaa. Kuntapuolella tullaan käymään kova kädenvääntö palkoista, vaikka julkinen talous on pahasti laman kourissa ja toisaalta inflaatio hyvin pientä. Jos hahmotamme politiikkaa ensisijaisesti eturyhmien kautta, emme ole ensisijaisesti suomalaisia vaan olemme osa jotakin muuta eturyhmää. Eturyhmät ovat omiaan nakertamaan kansanvaltaa. Kun elinkeinoelämä ja oikeisto huolehtivat pääomapiirien eduista ja ay-liike vasemmistoviiteryhmineen omien osaryhmiensä eduista, jonkun on muistettava huolehtia myös kokonaisuudesta. Ay-liike on tarpeellinen, mutta ay-liikkeessä ei ole kyse lopullisesta totuudesta tai jos on, silloin kyse on marxilaisesta maailmankuvasta ja sen edistämisestä. Kun tähän vielä lisätään vihervasemmiston ajama kulttuurivähemmistöjen asia, ei liene ihme, että kansa suorastaan etsii vastavoimaa eturyhmäajattelulle. Jotta kansanvalta voi toimia, on meillä oltava riittävän yhtenäinen kansa. Puolueemme on siinä mielessä ehdottomasti oikeistolainen, koska ainakin itse koen Perussuomalaisten pyrkivän tavoittelemaan politiikassa yhteisiä totuuksia. Emme ole kulttuurirelativisteja, joiden mielestä kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä, vaikka arvostammekin suuresti erilaisia kulttuureita. Tässä eroamme vasemmistolaisista, joiden mielestä kaikki elämäntyylit ja kulttuurit ovat pohjimmiltaan yhtä arvokkaita. Erityisesti nykyvasemmisto (Sdp ja Vasemmistoliitto) edustaa tätä suuntausta. Niin on ehkä ollut toki aina, mutta kun maailma ei ollut vielä globalisoitunut, syytteli äärivasemmisto mm. demareita sosiaalifasisteiksi, koska hyvinvointipalveluiden vastineeksi vaadittiin maltillisessa vasemmistossa yhteiskuntarauhaa. Kovimmille kommunisteille ei kelvannut pohjoismainen hyvinvointivaltio vaan piti saada jotakin vielä ”parempaa”. Nyky-Sdp voi paikkailla yksittäisillä lausunnoillaan ja Lipposen jyrähdyksillä vuotavaa paattiansa, mutta ei tarvitse ottaa kuin maahanmuutto- ja kehitysapupolitiikka käsittelyyn, niin jo tulppa irtoaa veneestä. Perinteiseen oikeistoon meidät liittää myös se tosiasia, että puolueemme ideologia ei ole pasifistinen. Rauhan nimissä voi ja pitää voida tehdä paljon, mutta ei kuitenkaan mitä tahansa. Puolustusvoimia tullaan tarvitsemaan aina, mikäli historiaan on uskominen ja historiahan on ihmisyyden historiaa. Uusliberaali oikeisto (kokoomus) + nykyvasemmisto (=liberaalit) ovat yltiöyksilöllisyyden, asiantuntijavallan ja parhaiden vallan kannattajia. Tähän joukkoon kuuluvat luonnollisesti myös vihreät ja tietysti myös keskustapuolue (ainakin yhä enenevässä määrin), sillä keskusta kuuluu liberaaliryhmään EU-parlamentissa. Kyse on uudesta poliittisesta jakolinjasta: elitistit (yksilökeskeisyys, asiantuntijavalta ja parhaiden valta) vastaan populistit (kansojen ja kulttuurien ääni ja kansanvalta). Mitä keskustaan tulee, peruskeskustalainenhan ei perimmäisiltä arvoiltaan juuri eroa perussuomalaisesta. Ehkä toki jonkin verran enemmän noissa joukoissa koetaan itsensä porvariksi verrattuna perussuomalaisiin, jotka eivät mielellään määritä itseään porvareiksi, vaan korkeintaan ei-sosialisteiksi. Keskusta tulee lähivuosikymmeninä pienenemään rajusti: porukka siirtyy kokoomukseen, perussuomalaisiin ja vihreisiin. Näiden tulevien uusien poliittisten kotien kirjo kertoo jotakin keskusta-aatteen kriisistä. Keskustalla ei ole enää omaa ideaa, vaan kyse on jostakin epäselvästä käytännönläheisyydestä tyyliin ”otetaan asiat asioina”. Asioita ei kuitenkaan voi ottaa asioina kovin pitkään ilman että porukka hajaantuu ajamaan kuka mitäkin asiaa. Täytyy olla kokonaisnäkemys, joka yhdistää. Kokonaisnäkemystä ei voi muodostaa yksittäisten kannanottojen kautta tai totuutta väistelevän kapulakielen turvin. Ennemmin tai myöhemmin porukka huomaa, ettei keisarilla ole vaatteita. Jos kansa kokee, että idea ei toimi edes ideatasolla, niin vaikka tekisi kuinka hienoja yksittäisiä käytännönpoliittisia linjauksia, niillä ei ole pitkässä juoksussa suurtakaan painoarvoa. Lisää suuttumusta herättää kansalle säännöllisesti heitetty väite siitä, etteivät kansalaiset ajattele järjellä vaan tunteella ja siksi kansalaiset ei ymmärrä tuota nykykeskustan monimutkaista ”ideaa”. Vain asiantuntijat voivat sen ymmärtää ja hekin vain teoriassa. Perussuomalaiset porskuttaa eteenpäin toimijoidensa ja ennen kaikkea aatteensa turvin. Viimeksi Suomen Kuvalehden pol.kom. -osio ilkkui meille 11.12, miten Soinin lähtö Brysseliin käy puolueellemme kalliiksi. Minut lehti nosti viikon valopääksi Perussuomalaisten Nuorten minareettikannanoton takia. Jos joku Perussuomalaisia vastustava voi nyt tuon Suomen Kuvalehden lausunnon ansiosta olla poliittisesti turvallisin mielin, se on hienoa. Aika on kuitenkin muuttunut rajusti sitten Vennamoiden ja SMP:n. Ei Perussuomalaisia pystytä murskaamaan ulkoapäin. Aatteemme on paljon vahvemmassa asemassa tässä ajassa kuin 1980-luvulla. Järjestökoneistomme ei ole vielä SMP:n tasolla, mutta kehittyy hyvää vauhtia. Vastustajat voivat yrittää heittää kapuloita koneiston rattaisiin, mutta näyttäähän se kieltämättä vähän hassulta, jos analyysit eivät tulekaan osumaan nappiin. Siitä tietty seuraa mahdollisesti pitempiaikainen pottuilu meitä kohtaan noiden journalistien toimesta, mutta vapaan lehdistön edustaja saa vapaasti valita, miten nurkkaan haluaa itsensä ajaa. Hyvä niin. Hyvää Joulua ja Aatteellista Uutta Vuotta 2010! |
PerusS Nuorten minareettikannanotostaMaanantai 7.12.2009 klo 22:17 - Vesa-Matti Saarakkala
Minulta on kysytty, eikö ole kuntien asia päättää, voidaanko kunnan alueelle rakentaa minareetti. Minusta minareettien rakentamisen salliminen olisi kutsuhuuto, että toivotamme tervetulleeksi islamin poliittisen muodon maahamme. Minareetithan eivät ole suoraan osa islamin uskoa. On siis koko Suomen asia päättää minareeteista, koska seurannaisvaikutukset koskevat koko maata. Ja onhan esimerkiksi kuntien koulukohtaisten opetussuunnitelmienkin oltava linjassa valtakunnallisten linjausten kanssa. Jos meillä on tietyt oikeudet tietyllä rajatulla alueella, tulee meillä olla tietyt perusvalmiudet kantaa myös vastuuta. EU tietysti kannattaa alueiden Eurooppaa, mutta EU onkin systeemi, joka on tähdätty ennen kaikkea kansoja ja kansallisvaltioita eli kansanvallan olemassaoloa vastaan. Kannattaa miettiä, keitä kansanvallan tuho palvelee? Minusta se palvelee lopulta vahvimpien valtaa ja mielivaltaa. Demokratia on kansanvaltaa ja eduskunnan päätös, varsinkin neuvoa-antavan kansanäänestyksen tuella, on enemmän demokratiaa kuin yksittäisten kuntien valtuustojen tekemät päätökset. Samalla poliittinen vastuu saa kasvot valtakunnallisten puolueiden muodossa. Niiden valtasuhteisiin voidaan vaikuttaa kautta maan. Minareettikysymys tulee nähdä osana suurempaa yhteiskunnallista keskustelua. Kyse ei ole ihan siitä, mikä on lautojen väri omakotitalossa ja että onko väri sopiva ko. asuinalueelle. Minareetteja ei Suomessa ole, mutta tulossa tai ainakin toiveissa on. Eikö juuri nyt ole oikea aika keskustella ja päättää asiasta vai lähdemmekö ruotimaan asiaa jälkikäteen? Ainakin media on kysellyt kansalaisilta asiasta? Onko kysymykseen ollut sitten annettavissa vain yksi oikea vastaus? Kirkontorneihin ei pidä minareetteja verrata. Ne ovat olleet täällä jo ennen maamme itsenäistymistä ja kulttuurimme perustuu kristillisille arvoille, vaikka sitä ei halutakaan kaikissa piireissä tunnustaa. Oma kulttuurimme on pirstoutunut ja heikentynyt siinä määrin, että luulemme helposti kaikkien muidenkin kulttuurien olevan yhtä pehmoja ja moniarvoisia. Sehän ei pidä paikkaansa. Toki on kunnioitettava uskontoja. Myös uskonnollisuus on kunnioitettavaa. Kuitenkin tulee muistaa, etteivät uskonnot ole samanlaisia keskenään ja kulttuureissakin on merkittäviä eroja. Demokratia ei voi toimia vähemmistöjen ehdoilla, tai kohta meillä ei ole demokratiaa lainkaan. Demokratian vaihtoehdoista meillä on huonoja kokemuksia historia täynnä. |
Vanhasen veroavaus oli hyväSunnuntai 29.11.2009 klo 11:56 - Vesa-Matti Saarakkala Pääministeri Matti Vanhanen on tekemässä täyskäännöksen Tällä hallituskaudella porvarihallitus on tehnyt mittavia veronalennuksia, kuten punamultahallitus viime kaudella. Molemmat hallitukset ovat suosineet veronalennuksilla hyvätuloisia ja rikkaita. Keskusta on ollut mukana molemmissa hallituksissa. Samaan aikaan keskiluokan suhteellinen verorasitus on kasvanut, kun hallitus on pakottanut kunnat nostamaan verojaan. Porvarihallituksen veronalennukset tälle vuodelle olivat yhteensä 1,8 miljardia euroa. Linja on hämmästyttävä, kun tiedetään, että OECD:n mukaan veronkevennysten elvyttävä vaikutus taantumassa on keskimäärin vain neljäsosa julkisen sektorin menolisäyksiin verrattuna. Hallituksen painopiste elvytyspolitiikassa on EU:n komission mukaan ollut yli 80-prosenttisesti veronkevennyksissä. Keskustalla on tuhansien äänien paikka muuttaa veropoliittista linjaansa ja lopettaa kokoomuksen apupuolueena toimiminen. Keskustan olemassaolon tulevaisuudessa ratkaisee se, määrittääkö puolue itsensä osaksi oikeistoa vai palaako puolue juurillensa. Perussuomalaiseen asialinjaan kuuluu hyvien avauksien tukeminen, tulivatpa ne sitten miltä puolueelta tahansa. Haluamme muun muassa: Kansan enemmistön kannalta oikeudenmukaisempaa veropolitiikkaa. Kunnallista itsehallintoa ja -demokratiaa nykyistä enemmän kunnioittavaa kuntapolitiikkaa, jossa kuuluu kuntalaisten ääni sekä tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa, jossa ei ehdoin tahdoin houkutella elintasopakolaisia maahamme ja jossa perusteettomat turvapaikanhakijat pikakäännytetään Euroopan nopeinta tahtia. |
Porvarihallitus kiihdyttää kuntademokratian alasajoaTorstai 26.11.2009 klo 15:36 - Vesa-Matti Saarakkala Valtuusto on kunnan ylin päättävä elin. Se valitaan suoralla Valtapuolueiden aikoinaan yhdessä läpirunnoman kunta- ja palvelurakenneuudistuksen seurauksena maahamme on syntynyt valtava määrä perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita. Valta kuntien valtuustoilta on karkaamassa näille kuntaeliittien itse valitsemille taustahäärijöille. Usein vallanpitäjien on ollut helpompaa esittää kuntalaisille kuntaliitosten sijaan yhteistoiminta-alueisiin liittymistä kuin kuntaliitosta. Paras-laki on myös laadittu niin, että harvaan asutuilla alueilla kuntaliitoksilla ei kyetä täyttämään lain asettamaa velvoitetta n. 20 000 henkilön yhteisestä perusterveydenhuollosta. Näiden syiden takia kuntakenttää on lähdetty pirstomaan tavalla, jossa valta ja vastuu eivät enää kohtaa toisiaan. Perussuomalaiset eivät pidä toivottavana nykyistä tilannetta, jossa suora kansanvalta ajetaan ruohonjuuritasolla alas ja jossa kuntapalveluiden taso tulee määräytymään taloudellisesti heikoimmissa asemissa olevien kuntien mukaan, kun laki edellyttää kuntien yhteistoiminta-alueilla palveluiden tasalaatuisuutta. Lain sisältö on käytännössä osoittautunut seuraavaksi: Kaikille yhtä surkeaa ja epäselvää päätöksentekoa ja entistä huonompia palveluita. Porvarihallituksen jatkotoimenpiteet Paras-hankkeessa viittaavat siihen, että vallan ja vastuun eriyttämistä toisistaan tullaan entisestään kiihdyttämään, vakiinnuttamalla syntyneitä käytäntöjä. Tämä sopii hyvin yhteen markkinahenkisten ideologioiden kanssa. Jatkossa ei voi äänestää edes jaloillaan, vaan Neuvostoliiton tapaan kaikki käytännöt pyritään yhdenmukaistamaan kansalaisilta turhia kyselemättä. EU:ssa sama tyyli kaikille pakollisine pyöriäistarkastajineen ja jätevesidirektiiveineen on ollut käytössä jo vuosikaudet. Kuka niistäkin on vastuussa? |
Kurikan kaupunginhallitus sai budjettiesityksensä valmiiksiTiistai 24.11.2009 klo 13:51 - Vesa-Matti Saarakkala Kurikan kaupunginhallitus kokousti viime maanantaina lähes Investointien määrä liikelaitoksen mukaan lukien ensi vuonna on mittava, lähes 10 miljoonaa euroa. Tulevinakin vuosina investointisuunnitelmat ovat samaa luokkaa. Menot yhteensä vuonna 2010 ovat luokkaa 100 miljoonaa euroa. Velkaa otetaan ennätysmäärä n. 13 miljoonaa euroa ja veroprosenttihan on tunnetusti ja tietoisesti maakunnan alhaisin eli 18. Osinkotuottoja odotetaan saatavan ensi vuonna 5 miljoonaa euroa. Budjettikäsittely oli lähes yksimielinen. Sitä auttoi henki, että muutokset budjettiin kirjataan esittelijän esityksestä yhdessä tehdyksi. Tämä kertoo hyvästä yhteistyöhengestä Kurikassa. Kaupungin eri sektoreiden strategioiden pohjaesityksiin tuli pieniä muutoksia. Omat ehdotukseni eivät kaikki saaneet kannatusta, joten ei päästy äänestämään. Osa ehdotuksistani kirjattiin kaupunginjohtajan tekemiksi muutoksiksi. Äänestykseen päädyttiin vanhusten laitospaikkojen vähentämisaikeiden suhteen. Oma linjani, ettei laitospaikkoja vähennetä, voitti äänin 6-5. Näin ollen tuota linjausta tullaan esittämään myös valtuustolle. |
Vanhustenhuollossa käynnissä suuri puhallusKeskiviikko 11.11.2009 klo 23:21 - Vesa-Matti Saarakkala Sosiaali- ja terveysministeriön uusien vanhuspoliittisten linjausten Käytännössä suunta on kuitenkin sama kuin mielenterveyspalveluissa 1990-luvulla otettu linja, jossa sellaisetkin kansalaiset, joille yksinasuminen kotona ei ole paras vaihtoehto, ajetaan kotiin oman onnensa nojaan. Vanhuspolitiikassa hämmennetään myös käsitteillä kuten hoiva. Hoivapalvelut esimerkiksi yksityisellä sektorilla tarkoittavat käytännössä pääsääntöisesti palveluita, jotka eivät sisällä kunnon yövalvontaa. Hoivalla on kuitenkin positiivisempi kaiku kuin laitoksella, oli todellisuus sitten mitä tahansa. Useinhan väitetään, että laitokset laitostavat. Tosiasiassa tänä päivänä kukaan sellainen vanhus, jonka tarkoitus on vielä palata asumaan kotonaan, ei edes saa pysyvää paikkaa vanhainkodista, joka on siis laitos. Vanhuspolitiikassa ovat puhuttaneet myös erilaiset laiminlyönnit. Peruspalveluministeri Paula Risikko on luvannut puuttua vanhustenhoidon rappiotilaan julkisella sektorilla, lanseeraamalla hoitomitoitussuositusten sijaan velvoittavat lait kunnille ja terveysyhtymille siitä, paljonko pitää olla hoitajia hoidettavia kohden. Risikko on luvannut lain ja valvonnan avulla puuttua hoitohenkilökunnan vajeeseen. Miten Risikko käytännössä aikoo vajeen paikata, on hoitopaikkojen vähentäminen laitospuolella, kuten vanhainkodeissa. Näin suhdeluvut paranevat kummasti. Toki kunnat tekevät lopulliset päätökset, mutta ilman valtion lisärahaa tämänsuuntaiset päätökset lienevät päivänselviä. Samantasoiset vanhukset, jotka ovat tähän asti vaatineet laitoshoitoa, siirretään palveluasumisen kuten kotihoidon tai tehostetun kotihoidon piiriin. Näitä palveluita tarjoavat enenevässä määrin myös yksityiset hoiva-alan yritykset, jotka laskuttavat vanhukselta tarkasti kaikki suoritteet, lääkkeet ja tarvikkeet. Kun kysyntä ylittää tarjonnan, hinnatkin tuppaavat nousemaan. Näin tulee käymään vanhustenhuollossa. Hintojen nostaminen on helpompaa myös siksi, että kun kunnat ovat kertaalleen ulkoistaneet jonkin osan palveluistaan, vain harvoin näkee, että tilanteen muuttuessa, kunta perustaisi oman palvelunsa uudelleen. Vanhustenhuollossa on Suomessa käynnissä suuri puhallus, jota peitellään löysällä puheella aktiivisesta ikääntymisestä ja mielikuvilla siitä, miten vanhukset voivat viettää viimeiset päivänsä mukavasti kotona omaisten huolehtiessa heistä yhdessä aina niin lähellä olevien kodinhoitajien kanssa. Esimerkkiä siitä, miten kokopäivätyön ja omaishoitajuuden yhdistäminen onnistuu meille näyttävät tarvittaessa maahanmuuttajat. Muissa kuin suomalaisessa kulttuureissa vanhuksista pidetään kuulemma parempaa huolta. Bisneksen esiinmarssi vanhuspalveluissa kertoo ennen kaikkea siitä, että poliittinen johto Suomessa on nostanut kätensä ylös elintasosairauksien lisääntyessä ja kansallisen kulttuurin rapautuessa. Epätasa-arvo lisääntyy jatkossa myös ikäihmisten keskuudessa. |
Mielenkiintoinen maahanmuuttoiltaSunnuntai 18.10.2009 klo 23:45 - Vesa-Matti Saarakkala Mikkelin kansalaisopiston tiloissa käytiin perjantai-iltana Keskustelussa Järvisen perusteesi oli: Maahanmuuton lisääntyminen on rikastuttava tosiasia, joka tukee talouskasvua ja hyvinvointia. (elävä esimerkki oikeistovihreästä, joka ajaa sosiaalidarwinismia, parhaiden/vahvimpien valtaa.) Rajamäen lähestymiskulma oli harjoitetun maahanmuuttopolitiikan kritisointi ja oman itsensä pönkittäminen. Perussuomalaisissa Rajamäki näki vain kansaa pintapuolisesti kosiskelevan poppoon, jolle maahanmuuttokritiikki on vain keino saada kannatusta. Hän ei antanut arvoa sille, että 2,5 %:n voimalla Eduskunnassa vaikuttava joukkomme on selvästi muodollista painoarvoansa raskaampi maahanmuuttopolitiikan, ja muunkin politiikan, kritisoijana. Mikä on Eduskunnassa 22,5 prosentin edustajamäärällä toimivien demarien painoarvo tämän päivän kriittisessä maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa? Toin esille Perussuomalaisten aikoinaan kyseenalaistaman ministeri Thorsin pähkähullun idean yrittää lisätä turvapaikanhakijoiden virtaa Suomeen. Sittemmin esitys, että teknisestä palautusesteestä johtuen sellainenkin turvapaikanhakija, joka ei olisi oikeutettu oleskelulupaan, saisi pysyvän oleskeluluvan, torpattiin joukolla. Rajamäki muisti asiasta vain sen, ettei kansanedustajamme Pirkko Ruohonen-Lerner heti asian valmisteluvaiheessa ollut puuttunut esitykseen sanomalla siitä mitään ääneen. Väärin sammutettu, oli Rajamäen tuomio. Rajamäki ei suostunut näkemään yhteyttä Perussuomalaisten kannatuksen vahvistumisessa ja siinä, miten demarit pitkin hampain ovat jaksaneet kuunnella hänen, nykyiselle sosiaalidemokraattiselle ideologialle täysin vierasta, maahanmuuttopolitiikan kritiikkiä. Vai miltä näyttää maahanmuuttopolitiikan kritiikki demarinuorten käsissä? Itse yritin tuoda keskusteluun konkretian lisäksi taustaa siihen, miksi on ihan totta, ettei merkittävä osa suomalaisista ole kiinnostunut omatoimisesta vapaa-ajallaan lähteä kotouttamaan maahanmuuttajia yhteiskuntaan: maahanmuuttajat nähdään nimittäin uskoakseni meidän kantaväestön toimesta joskus jopa kilpailijoinamme elämän eri osa-alueilla. Miksi edistää maahanmuuttajan yhteiskunnallisen aseman kohottamista, jos meillä on kantaväestöön kuuluviakin maahanmuuton lisäämistä haluavan elinkeinoelämän työttömäksi syrjäyttäminä? Miksi pitäisi normaalia enemmän tukea maahanmuuttajaa, joka kenties ei halua, tai jolle on virallisena totuutena kerrottu, ettei hänen tarvitse, ”suomalaistua” ? Tai on kerrottu, ettei ole olemassa mitään tiettyä suomalaisuutta ja jos onkin, niin siinä on hyviä ja huonoja puolia ja että mixaamalla siihen vaikutteita kaikista kulttuureista, saadaan taloudellisesti dynaamisin lopputulos. Eletään ikään kuin kulttuurien tarjoustalossa, jossa kulttuurit tietysti säilyvät ja sen kun paranevat vaan, mixailemalla niitä yhteen, yksilöllisiä toiveita tietenkään unohtamatta. Arot, varsinkin, jos kyse suomalaisista arvoista, joita siis ei ole enää muka olemassakaan, ovat pahin este talouskasvulle. Se, että Suomi pystyi aikoinaan torjumaan Neuvostoliiton hyökkäyksen ja nousi lyhyessä ajassa (100 vuotta) kehitysmaasta pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi on toki totta, mutta tässä ajassa nämä saavutukset ja edes niiden muistelu, ovat este kehitykselle, sanotaan. On tulevaisuuttakin ajatellen aivan relevantti kysymys, voiko nykyisen kantaväestön enemmistö todella hyväksyä esimerkiksi sellaisen maahanmuuttajan, joka tekee töitä ja vaikka ylitöitä ja maksaa veronsa, mutta jolla on päällään burkha ja joka vannoo pyhän kirjansa nimeen julkisesti ja ken ties ilmaisee haluavansa ajaa sharia-lakia Suomeen? Ainakaan Ranskassa, (sivistysvaltiossa?), tällaista ei hyväksytä. Hallinnon ja poliittisen eliitin tulee ymmärtää se, että jos meille ei heidän toimestaan oikeasti anneta selkänojaa käydä opettamaan maahanmuuttaja suomalaisille tavoille, niin miksi me, kenties kiireisetkin suomalaiset, menisimme maahanmuuttajan luo kuuntelemaan, mikä on hänen subjektiivinen, mutta tietysti objektiivisempi kuin omamme, kantansa suomalaiseen kulttuuriin ja sen ”kehittämiseen”? Jos suomalaiset ovat arvoineen hukassa, eikö olisi syytä politiikan kautta edistää vanhoja, mutta edelleen käyttökelpoisia, kotimaisia arvoja? Miksi vain monikulttuurisuusideologiaa tai yksilöllisiä arvoja pitäisi edistää? Yhteisöllisyys, jota on peräänkuulutettu, ei millään juhlapuheilla edisty vaikka esimerkiksi kokoomus uskoo nimenomaan juhlapuheiden voimaan. Eihän paha yhteiskunta saa ajaa yhteisten asioiden hoitamisen varjolla kollektiivisia arvoja – siitä on kuulemma lyhyt tie kommunismiin ja Pohjois-Koreaan. Perimmäinen kysymys on, että ovatko nykyiset yhteiskuntarakenteet todella muuttaneet ihmistä perimmäisellä tavalla? Riittävätkö nautinnot ja materia yhdistämään ihmiskunnan ja jos riittävät, niin miten pitkään? Tähänastinen historia puhuu sen puolesta, että yksilöillä on aina ollut olemassa yleviä mielipiteitä ja uskomuksia, joiden pohjalta he ovat liittyneet keskenään yhteen joko niitä tavalla tai toisella edistämään tai vähintäänkin puolustamaan. Vihreän ideologian perusteesi on, että ihmisille riittää, kunhan on puuro pöydässä. Heidän mielestään ei tarvitse kuin tehdä tarpeeksi isot rakenteelliset uudistukset ja ihmiset ovat valmiita antamaan puuroa myös toisille yksilöille, koska ovathan he toisetkin kuitenkin ihmisiä. Vihreät esiintyy usein puolueena, jolla on yliopistoissa eniten ihmisiä. Kuitenkin, kun katsoo, millaisella tasolla argumentaatio liikkuu, niin henkisesti kyllä Perussuomalaiset ja kriittinen yliopisto ovat lähempänä toisiaan kuin vihreät ja kriittinen yliopisto. Sen sijaan vihreät ja elinkeinoelämä eivät ole loppujen lopuksi kovin kaukana toisistaan. Ja Rkp:lle sekä rkp:läiselle medialle terveisiä myös! |
Perussuomalaisten Nuorten kielikannanoton todellinen tarkoitusKeskiviikko 14.10.2009 klo 16:51 - Vesa-Matti Saarakkala Kun Perussuomalaiset Nuoret antoivat suomalaisen kirjallisuuden Se, mitä Perussuomalaiset Nuoret tietoisesti kärjistetyllä kannanotolla ensisijaisesti halusivat, on että Suomessa voitaisiin käydä aitoa, järkeen perustuvaa, keskustelua ruotsin kielen asemasta. Ruotsia on muun muassa pakko opiskella peruskoulussa, toisella asteella sekä yliopistossa. Lisäksi halusimme nostaa tulevan pakollisen mediamaksun seurauksena keskustelun Ylen ruotsinkielisen toimituksen laajuudesta. Ruotsin kielen asema on kuitenkin selvästi tabu, josta ei maassamme suvaita virallisen tason keskustelua. Tämä viittaa siihen, että koko maatamme ajateltuna ruotsin kielen asema on keinotekoinen, kuten kannanotossamme väitimme. Euroopan tasolla on poikkeuksellista, että kielellä, jota äidinkielenään maassa puhuu n. 5 %, on virallinen asema, eikä vähemmistökielen asema. Jos venäjänkielisten määrä Suomessa joku päivä ylittää ruotsinkielisten määrän, niin teemmekö venäjästäkin Suomen virallisen kielen, kun sitä venäjänkieliset tai Venäjä vaatisivat? Asialla on myös ulkopoliittisia ulottuvuuksia. Perussuomalaisia Nuoria kohtaan on helppo hyökätä, koska meidän piti kärjistää kantamme, jotta se huomioitaisiin myös tiedotusvälineissä. Olemme ja meidän toimijamme ovat aiemmin tehneet ”pois pakkoruotsi kouluista” –tyyppisiä kannanottoja, mutta niitä ei ole juuri noteerattu. Ehkä syynä on ollut toimittajien näppituntuma, jotta ”melkein kaikkihan sitä mieltä ovat”. Tosiasiallisena tarkoituksenamme on kuitenkin puuttua edellä mainitsemiini epäkohtiin yhteiskuntamme resurssien käyttämisessä, ei ensisijaisesti ruotsin kielen virallisen aseman poistaminen. Suurin epäkohta näyttää olevan se, ettei näkyvää keskustelua pystytä käynnistämään ilman kärjistyksiä. Se takaa samalla sen, että kärjistäjät on helppo leimata. Tällaisessa kulttuurissa voittajia ovat ne, ketkä haluavat pitää yllä olemassa olevaa tilaa, vaikka sitten vastoin kansan enemmistön tahtoa. Meidän Perussuomalaisten Nuorten ei ole tietenkään pakko aiheeseen enää jatkossa oma-aloitteisesti palata, emmekä minun johtamana järjestönä varmaan enää palaakaan, mutta uskon, että käynnistimme keskustelun, jota käyvät sitten muut, vaikka me emme keskusteluun osallistuisikaan. Meillä ei ole mitään intressiä tiivistää Rkp:n, uinuvan kieli- ja säätiöpuolueen, rivejä. Perussuomalaisen puolueen virallinen kanta on ollut ja on edelleen, että ruotsin kielen opiskelun tulisi olla oppilaitoksissamme vapaaehtoista. Perussuomalainen puolue ei ole vaatinut Suomea virallisesti yksikieliseksi. Ja kuten todettua, nuorisojärjestön kannanoton tarkoitus oli lähinnä käynnistää keskustelua. Ainakaan oma todellinen tarkoitukseni ei ole kieltää puhumasta ruotsia, joskaan en halua pönkittää ruotsin kielen asemaa maassamme tai ainakin haluan tietää, paljonko tuohon pönkittämiseen käytetään resurssejamme. Pidän erikoisena, jos nyky-yhteiskunnassa on olemassa tällainen 5 %:n syväjäädytetty osa-alue, ruotsin kieli, joka tuntuu asettuvan jopa uskonnon yläpuolelle, mitä tulee siitä käytävän yhteiskunnallisen keskustelun mahdollisuuteen. Mahtaakohan ruotsin kielen asema vastata kansan enemmistön näkemystä? Ilman julkista keskustelua sitä ei voida tietää. (Joitain viitteitä enemmistön näkemyksestä antoi Iltalehden internet-sivuillaan tekemä gallup kannanottoamme koskien. Ääniä annettiin yli 12 000 ja luvut olivat virallisen yksikielisyyden puolesta 85 % ja sitä vastaan 15 %.) |
Syyskokouksen 2009 avauspuheenvuoroSunnuntai 11.10.2009 klo 21:33 - Vesa-Matti Saarakkala Hyvät Perussuomalaiset Nuoret! Perussuomalaisten kannatuksen kehitys viime vuosituhannen alusta Perussuomalaisten kannatuksen ydin perustuu tietysti aatteeseemme. Meidän aatteellemme löytyy tila poliittiselta kentältä, eivätkä vanhat ja väsyneet puolueet pysty sitä tilaa silmänkääntötempuillaan meiltä viemään. Perussuomalaiset Nuoret pitävät omalta osaltaan huolen siitä, että puolueessakin poliittiset teot liittyvät kiinteästi aatteeseemme. Meillä nuorilla on oma periaateohjelma. Nuoriin liitytään ennen kaikkea aatteen takia. Se takaa, että puolueen tulevaisuus on riittävän yhtenäinen, jolloin on helpompi saada aikaan myös poliittisia tuloksia. Puolueessa aatteellinen väljyys on ollut varmasti toistaiseksi viisas valinta. Uskon kuitenkin, että mitä useampi nuori nousee myös puolueessa, sitä paremmin puolueella ja perussuomalaisuudella tulee menemään. Oma havaintoni poliittisesta toiminnasta on se, että teot, joissa kansalaiset pystyvät näkemään johdonmukaisuutta, siis muutakin kuin sitä, että on johdonmukaisesti äänessä tai johdonmukaisesti esittää erilaisia mielipiteitä erilaisiin asioihin, herättää kaikkein suurinta luottamusta. Meidän tulee antaa tukemme kaikille sellaisille perussuomalaisille toimijoille, ikään katsomatta, jotka edustavat tällaista johdonmukaisuutta vailla pyyteitä. Meillä nuorilla voi olla ja onkin valtaa myös puolueessa. Valtaa ei kuitenkaan kukaan anna, vaan se otetaan. Vallantyhjiöt täyttyvät aina aivan, kuten aina valitaan myös 200 kansanedustajaa äänestysprosentista riippumatta. Aatteensa selkeästi ymmärtävien perussuomalaisten nuorten ei pidäkään miettiä ensisijaisesti: uskallanko hakea sitä tai tuota paikkaa, vaan uskallanko olla hakematta? Onko puolueen tulevaisuus parempi, kun vaikutan vain taustalla ja annan niiden hoitaa, jotka tykkäävät esiintyä ja olla äänessä? Minä sanon: työ tekijänsä opettaa. Kun syksyllä 2002 vapisevin ja hikoilevin käsin ja värisevällä äänellä menin Perussuomalaisten Etelä-Pohjanmaan piirin syyskokoukseen yleiskeskustelun alettua esittämään puhujapöntöstä asiani, en kyllä usko, että sanani kaikuivat kuulijakunnalle kovinkaan selvinä. Se, mitä suhteellisen iäkäs kuulijakunta kuitenkin ymmärsi, oli että minulla on ensisijaisesti halu edistää perussuomalaista aatetta ja vaikka käytännön kyvyt ovatkin vaillinaiset, niitä voi kyllä harjoitella ja sitä tässä on tehty jo seitsemän vuotta. Itselle politiikasta on tullut 2007 kesästä lähtien virallisestikin työ. Ensin osa-aikainen sellainen tämän vuoden alkupuolelle asti ja sittemmin kokoaikainen. Aatteeseemme kuuluu se, että tavallisestakin tallukasta pitää voida tulla todellinen vaikuttaja. Kuitenkin pelin henki tulee olla se, että mitä kovemmat ovat näytöt tuloskunnon edistymisestä, sitä kovemman kannustuksen saat. Urheilutermein: arvokisoihin ei lähetetä urheilijoita teemalla ”teen oman suorituksen ja katson, mihin se riittää”. Jos sinut valitaan johonkin, sinun tulee teoillasi näyttää, että todella kunnioitat valintaa ja paikkaa, jolla toimit. Sen edestään löytää jonka taakseen jättää, niin hyvässä kuin pahassa. Toisaalta ylikuntoakin tulee välttää, sillä kun kannustus yltyy tarpeeksi kovaksi, voi kierrosvauhtikin kiihtyä matkalla liian kovaksi, ja matka jää silloin kesken tai ainakin loppukiri voi jäädä puolitiehen. Ilman rajojensa koittamista ei huipulle kuitenkaan pääse. Peruskunto tulee rakentaa rauhassa, mutta välillä pitää uskaltaa lähteä viivalle, kun kutsu käy. Kannattaa miettiä, millä tasolla politiikkaa haluaa harrastaa, sillä tarjolla on erikokoisia stadioneita, joilla juosta. Monissa niistä on hyvä tunnelma ja kaikissa niissä saat vastaasi kilpakumppaneita, jotka tarvittaessa astuvat kantapäillesi, tönivät tai kampittavat sinua. Politiikassa tarvitaan siis tekoja ja ajattelukykyä. Jos näistä ominaisuuksista löytyy vain toinen, pitkässä juoksussa kompastutaan esteisiin ennemmin tai myöhemmin. Vastustajien ei tarvitse edes kampata. Nuorissa puolueella on ennen kaikkea aatetta. Tekoja pystyvät tekemään etenkin ne nuoret, jotka pääsevät toimimaan esimerkiksi kunnallisissa luottamuselimissä. Nuorisojärjestö on vuosi vuodelta kehittynyt sekin tekojen areenaksi. Monelle nuorelle valtuustopaikka saattoi tulla viime kunnallisvaaleissa yllätyksenä. Mitä tapahtuu seuraavissa eduskuntavaaleissa? Valitseeko kansa perussuomalaisia nuoria Eduskuntaan? Entä valitseeko puolue nuoria entistä paremmille vaikutus- ja toimintapaikoille? Me jokainen ratkaisemme omalta osaltamme nuo asiat hyvin pitkälle itse. Politiikan tähtihetket voivat parhaimmillaan muistuttaa unentuntuista totta, jonka haluaa, mutta jota on vaikea uskoa todeksi. Niin erikoiselta kuin se saattaakin kuulostaa, parhaat poliittiset tuntemukset voivat olla elämän top ten listalla. Toisaalta politiikassa on myös synkkiä sävyjä: epäoikeudenmukaisuus ja ahdistava epämukavuus iskevät sitä kovempaa, mitä enemmän elämäsi on tekojen politiikkaa. Kun isket reilusti koko voimalla, tulee sinun varautua siihen, että opit kestämään iskuja. Samaan aikaan ei voi iskeä ja pitää yllä suojausta. Jos haluat tukea, varaudu antamaan sitä myös itse. Tänään me Perussuomalaiset Nuoret teemme tärkeitä päätöksiä ensi vuoden toiminnasta, budjetista ja henkilöistä. Meillä on porukassamme hyvä yhteishenki – sanoisin, että puolueen sisältä katsottuna paras. Niinkin voisi sanoa, että mitä kauempana rakenteellisesti olen toiminut nuorisojärjestöstä, sitä enemmän olen kaivannut nuorisojärjestöä. Uskon, etten ole ainut. Tyytyväisenä olen huomannut sen, että luottamuspaikkamme ovat haluttuja ja tekemisistämme ollaan kiinnostuneita. Se kertoo, että ME olemme todella olemassa. MEITÄ poliittisesti vihataan ja meitä poliittisesti rakastetaan. ME emme vihaa ketään. ME edistämme omaa isänmaallista aatettamme parhaamme mukaan. Meidän kanssamme saa olla asioista eri mieltä, koska me puolustamme ihmisten oikeutta liittyä yhteen mielipiteiden perusteella vaikka se samalla tarkoittaa, etteivät kaikki voi olla kaikkien kavereita. Ja tiedoksi: ME kasvamme ja ME vahvistumme. Tervetuloa tänne Vaasaan. Täällä meillä on paljon voitettavaa. |
Haluan jatkaa PerusS Nuorten puheenjohtajanaPerjantai 2.10.2009 klo 9:00 - Vesa-Matti Saarakkala Perussuomalaiset Nuoret ry kokoontuu seuraavana viikonloppuna Muutaman kuukauden harkinnan jälkeen olen päättänyt yhä pyrkiä jatkamaan PerusS Nuorten puheenjohtajana. Jo pari vuotta olen miettinyt jatkoani aina vuoden kerrallaan, eli jatkopyrkimykseni ei tarkoita sitä, ettenkö toivo muidenkin miettivän mahdollisuuksiaan tulevaisuudessa, ja miksei vaikka jo nyt, toimimisesta järjestömme puheenjohtajana. Katson kuitenkin, että minulla on vielä annettavaa järjestöllemme ja toisaalta olen innostunut juuri nuorten luotsaamisesta, koska tulevaisuuden perusrakenteiden vahvistaminen yhdessä muiden samanhenkisten nuorten kanssa on hyvin mielekästä. Näen jo taustallani useita henkilöitä, joiden toivon miettivän, mitä he itse poliittiselta tulevaisuudeltaan haluavat, sillä ensin pitää olla tahto ja pyrky, koska vain silloin voi oppia eli kasvaa oikeaan suuntaan ja toisaalta muut näkevät, onko henkilöstä todella johtajaksi. Sattumapuheenjohtajiin en luota enkä toisaalta tue myöskään pyrkyreitä vailla poliittisia näyttöjä. Perussuomalaiset Nuoret on maamme kiinnostavimman poliittisen puolueen nuorisojärjestö, jonka johdossa on oltava iskunkestävää teräksistä lujuutta. Se on todella kova vaatimus nuorille toimijoille, joilla monilla on ikää ehkä vain alle 25 vuotta. Perussuomalaiset Nuoret rekisteröitiin 2006, jolloin jäsenmäärämme oli samaa suuruusluokkaa kuin valtakunnalliset kokouksemme nyt eli noin puolensataa. Tällä hetkellä järjestöllä on jäseniä yli 450 ja moni aktiiveistamme on myös mukana kunnallispolitiikassa. Viime vuoden saavutuksena voimme pitää oman periaateohjelman luomista ja mahtavaa kunnallisvaalitulosta nuorten ehdokkaidemme osalta. Tänä vuonna saavutuksemme kohdistuvat hallinnollisiin aktiviteetteihin eli nuorisojärjestömme sääntöjen uudistamiseen ja piirijärjestöjen perustamisen käynnistämiseen. Näyttää jopa siltä, että saamme synnytettyä vielä tämän vuoden puolella piirijärjestöt koko maahan. Toimijoidemme näkyvyys on jatkanut tasaisen varmaa kasvuaan vailla nuorisojärjestöille niin usein tyypillisiä pellemäisiä ylilyöntejä. Kannattaa olla mukana ja kantaa vastuuta, sillä edessämme on kova poliittinen nousu, joka meidän on yhdessä kestettävä. Kaikkien luottamuspaikoille pyrkivien on osoitettava järjestöllistä aktiivisuutta, ja henkilökohtaiset poliittiset saavutukset ovat luonnollisesti plussaa. Rämettyneen ja ryvettyneen politiikan aikakauden päättymisen kynnyksellä meille nuorille ovat nyt paraatiovet auki ja toisten saamat opetukset silmiemme edessä esillä. Luotsaammeko Suomen vihdoin uudelle vuosisadalle, ottaen edelliseltä vuosisadalta mukaan hyvät asiat, kuten pyyteettömät isänmaalliset hyveet vai tyydymmekö osaamme, jota vanhat ja väsyneet poliittiset voimat meille tyrkyttävät, sen päätämme me Suomen nuoret. Perussuomalainen puolue ja nuorisojärjestö omalla esimerkillään kannustavat nuoria toimijoita oikeamielisyyteen ja antavat tukensa kaikille 2000-luvun isänmaallisille nuorille, joille suomalaisuuden ja itsenäisyyden asia ei ole pelkkää historiaa vaan ennen kaikkea tulevaisuutta. Tervetuloa perussuomalaiset nuoret Vaasaan Aleksis Kiven päivänä kokoustamaan ja päättämään. Kokouksen ja ruokailun jälkeen oleva kielipoliittinen seminaari on kaikille kiinnostuneille avoin. Samoin iltakävely monikulttuurisessa Vaasassa. Sunnuntaina on järjestömme jäsenille tarjolla byrokratia-koulutusta kolmen tunnin ajan. |
suorassa maahanmuuttokeskustelussa. Ohjelma on kuunneltavissa nyt myös Yle Puheen internet-sivulla osoitteessa 
muistan kansanedustaja Raimo Vistbackan joskus vuodenvaihteen 2002-03 tienoilla kertoneen Etelä-Pohjanmaan Perussuomalaisten piiritoimikunnalle, että nyrkkeilijä Tony Halme on todennäköisesti lähdössä puolueen ehdokkaaksi edessä oleviin eduskuntavaaleihin. Se toi värinää vaalikentälle ja palstatilaa mediassa. Perussuomalaiset ja kansa innostuivat.