Vesa-Matti SaarakkalaItsellinen ja ahkera eteläpohjalainen. Perussuomalaisten kansanedustaja. |
Talousunioni ja EVM etenivät taas suuressa valiokunnassaMaanantai 30.1.2012 klo 12:16 - Vesa-Matti Saarakkala
Äänestytimme asiakohdat, mutta hävisimme ensin keskustalle, jolla on valiokunnassa yksi jäsen enemmän kuin meillä ja lopulta keskustan esitys hävisi sitten hallituspuolueiden kannattamalle jees-linjalle. Keskusta oli hallituksen linjoilla talousunionisopimuksen osalta toisin kuin perussuomalaiset. Sopimus on selkeä askel kohti liittovaltiota ja todella arveluttava Suomen perustuslainkin näkökulmasta. Mielenkiintoista nähdä, pettääkö keskusta lopulta taas EU-kriittiset suomalaiset, kuten Esko Aho aikoinaan ja ratkaisevassa kohtaa (siinä kohtaa, jossa valtiosääntöasiantuntijoiltakin on tullut varsin kriittistä lausuntoa) hyväksyy sopimuksen, joka euro-jäsenyyden jälkeen on todennäköisesti merkittävin askel Suomen kansallisen päätösvallan murenemiseen.
Eriävä mielipiteemme talousunionia ja EVM:ää koskien (Viimeksi asiaa on käsitelty valiokunnassa 20.1.2012): Perussuomalaisten mielestä talousunionisopimus käytännössä kaventaa Suomen budjettivaltaa ja on askel kohti EU-liittovaltiota, vaikka sopimuksen itsessään ei katsottaisikaan vaativan Suomen perustuslain muuttamista. Talousunionisopimus liittyy kiinteästi sopimukseen EVM:n perustamisesta. Näin ollen perustuslakivaliokunnan, suuren valiokunnan ja eduskunnan pitäisi voida käsitellä näitä kahta sopimusta samanaikaisesti yhtenä kokonaisuutena, vaikka muodollisesti sopimuksista päätettäisiinkin eri asiakohdissa. Talousunionisopimuksessa on Suomen perustuslain kannalta sellaista ainesta, jonka seurauksena eduskunnassa vaadittaisiin käytännössä kahden kolmasosan enemmistö sopimuksen hyväksymiseksi. On myös epäselvää, vaatisiko sopimus talousunionin perustamisesta Suomen perustuslain muuttamista, jos sopimus päätettäisiin hyväksyä. Käytännössä EVM-valtiosopimuksen voimaantulo edellyttää sopimuksen hyväksyviltä jäsenmailta myös talousunionisopimuksen hyväksymistä. Suomen perustuslain näkökulmasta sopimusten käsittelyyn tulee siksi jättää varauma, jossa huomioidaan kahden sopimuksen yhteys toisiinsa. Tämän tulee ehdottomasti näkyä myös Suomen kannassa. Määräenemmistöpäätöksenteko EVM:ssä asettaa sopimukseen mukaan lähtevät maat keskenään eriarvoiseen asemaan, sillä veto-oikeus on vain osalla jäsenmaista. Myös määräenemmistöpäätöksenteon edellytykseksi asetetun hätätilamenettelyn sisältö on varsin epäselvä. Käytännössä siitä todetaan vain se, keiden tahojen pitää poliittisesti arvioida euroalueen kestävyyden olevan vaarassa, jotta yksimielisyysvaatimuksesta voidaan tinkiä ja tehdä päätöksiä määräenemmistöllä. Kuitenkin jo tähän mennessä harjoitetun politiikan yhteydessä perusteluna vakausjärjestelyille on käytetty euroalueen olemassaolon turvaamista. Näin ollen voidaankin todeta, että määräenemmistöpäätöksenteosta saattaa tulla pääsääntö päätettäessä mekanismin toiminnasta. Suomen vastuut perusteilla olevassa EVM:ssä peruspääoman osalta ilman muita riskejä ovat 12,58 miljardia euroa ja jo perustetussa ERVV:ssä 13,97 miljardia euroa. Vastuiden taso on kokoluokaltaan niin suuri, että on täysin oikeutettua kyseenalaistaa tämän kokoluokan vastuiden hyväksyminen, varsinkin kun kokonaisuus huomioon ottaen mekanismein ja sopimuksin Suomen omaa päätösvaltaa ollaan luovuttamassa maamme rajojen ulkopuolelle, eikä sopimuksiin käytännössä sisälly mahdollisuutta niiden irtisanomiseen. Riskien toteutuessa Suomen perustuslain kansalaisille takaamien oikeuksien toteutuminen vaarantuisi vakavasti. Jo tähän mennessä voidaan todeta, ettei Euroopassa viime aikoina toteutetuilla ylikansallisilla toimenpiteillä ole kyetty hillitsemään, saati sitten ratkaisemaan taloudellispoliittisia ongelmia, joiden syntyyn talous- ja rahaliitolla on ollut ratkaiseva vaikutus. Kyse on ahneuden ja poliittisen rappion yhdistelmästä. Kivutonta ratkaisua ei ole enää tarjolla. Kuitenkaan nyt esillä olevilla järjestelyillä ei pystytä ratkaisemaan kriisiä ja kun se on jo tiedossa, on entistäkin selvempää, että järjestelyjen ainoa tavoite on ostaa aikaa - Suomen kannalta erittäin kalliilla hinnalla - ja samalla syventää ilman laajaa ja avointa kansalaiskeskustelua talous- ja rahaliittoa kohti liittovaltiota. Suomen jääminen pois talousunionisopimuksesta ei estä muita maita solmimasta sopimusta, joten kyse on nyt täysin siitä, mitä Suomi haluaa omalta osaltaan päättää. Siltä osin kuin, mitä elellä olevasta näkökulmasta tarkasteltuna on yhä ajankohtaista, viittaamme SuV:ssa 20.1.2012 jättämäämme eriävään mielipiteeseen talousunionisopimusta koskien.
Ehdotus Edellä olevan perusteella esitämme
että suuri valiokunta ei yhdy valtioneuvoston toimintalinjaan asiassa E 122/2011 vp ja U 27/2011 vp
Helsingissä 30 päivänä tammikuuta 2012 Vesa-Matti Saarakkala /ps Juho Eerola /ps |
EVM pitäisi käsitellä talousunionisopimuksen kanssa samanaikaisestiPerjantai 27.1.2012 klo 13:50 - Vesa-Matti Saarakkala EVM-valtiosopimus liittyy käytännössä kiinteästi sopimukseen Talousunionisopimuksessa on Suomen perustuslain kannalta sellaista ainesta, jonka seurauksena eduskunnassa vaadittaisiin käytännössä kahden kolmasosan enemmistö sopimuksen hyväksymiseksi. On myös epäselvää, vaatisiko sopimus talousunionin perustamisesta Suomen perustuslain muuttamista, jos sopimus päätettäisiin hyväksyä. Käytännössä EVM-valtiosopimuksen voimaantulo edellyttää sopimuksen hyväksyviltä jäsenmailta myös talousunionisopimuksen hyväksymistä. Suomen perustuslain näkökulmasta EVM-sopimuksen käsittelyyn tulee siksi jättää varauma, jossa huomioidaan kahden sopimuksen yhteys toisiinsa. Suuri valiokunta päättää eduskunnan kannasta EVM:ää koskien maanantaina 30.1. Perussuomalaiset ovat vastustaneet EVM-sopimusta ja talousunionia. Kantaa ei ole syytä muuttaa. |
Perussuomalaisten on saatava ottaa vaalitappiosta opiksiMaanantai 23.1.2012 klo 8:08 - Vesa-Matti Saarakkala
Koska en ole presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulosten Kansanedustaja ja Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini pääsi presidentinvaaleissa neljänneksi saaden 9,4 %:n kannatuksen. Soinilla oli hyvät lähtöasetelmat vaaleihin syksyllä, ennen kuin kampanjat varsinaisesti käynnistyivät. Mutta kun ne käynnistyivät, niin viikko toisensa jälkeen Soinin kampanja jäi jälkeen kolmen muun nyt kärkeen äänestetyn ehdokkaan kampanjoista. Niinpä vaalien tulos ei ollut yllätys, varsinkin, kun gallupit vielä vauhdittivat sen suuntaa. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että jos kampanja olisi organisoitu laadukkaammin ja sitä olisi haluttu tehtävän laajemmalla rintamalla ja paremmin resurssein, olisi tulos saattanut olla aivan toinen, parempi. Sitä, miksi kampanja oli lähinnä ehdokkaan oma kiertue ilman muuta merkittävää liikekannallepanoa ja sen resursoimista ja organisoimista, jäi epäselväksi varsin monelle. Myös minulle. Kampanjan perustyyli oli sama kuin perussuomalaisten pienpuolueaikana. Se oli tuttua ja turvallista, mutta siinä ei ollut mitään uutta. Esimerkiksi suuren eduskuntaryhmän aktiiviseksi rooliksi jätettiin vain mukanaolo muutamissa lehtimainoksissa sekä puhetilaisuudet, joissa itse ehdokas oli paikalla. Käytännössä siis kampanjointi silloin, kun ehdokasta ei ollut paikalla, oli selvästi heikommalla tasolla kuin viime eduskuntavaaleissa. Tämä johtuu pääosin siitä, ettei kenttäväelle tai kansanedustajille tarjottu missään näkyvämpää roolia ja taloudelliset resurssit kohdennettiin kentän osalta ainoastaan painettuun kampanjamateriaaliin. Tilaisuuksien ym. järjestämiseen ei aktiivisesti tarjottu resursseja, joten noste jäi syntymättä, ja kenttäväen valtasi lähinnä hämmennys, jopa tympääntyneisyys. Ja ihan oikeutetusti. Jos juoksussa ei ole voittamisen tai oikein edes mitalisijan meininki, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi, niin harva ihminen siinä tilanteessa innostuu kampanjoimaan enemmän ja pistämään samalla itsensä likoon toisen puolesta. Itse koin erittäin hämmentäväksi sen, ettei puolueemme kansanedustajille ollut tarjolla kuin lähinnä lehdenjakajan rooli. Puoluejohto oli passiivinen ja kampanjajohto kääntyi sisäänpäin. Sellainen juttu, joka ei aukea laajoille joukoille, voi toki aueta pienelle piirille, mutta kun tehdään presidenttiä, se ei riitä. Näissä vaaleissa näkyi myös puolueorganisaatiomme heikkous. Ihmiset eivät jaksa vääntää töitä puolueemme eteen vanhalla mallilla, jossa jokainen tekee vaalitöitä sen, minkä ehtii omin päin, ilman selkeää sapluunaa. Odotettiin jotakin laadukkaampaa, koordinoidumpaa, parempaa. Nyt onkin puoluejohdolla viimeinen hetki herätä laittamaan organisaatio siihen kuntoon, mihin se kuuluu käytettävissä olevilla taloudellisilla resursseilla ilman muuta laittaa. Se vaatii uskallusta etenkin PUHEENJOHTAJA Timo Soinilta, jonka esiintyminen kampanjassa oli varsin onnistunutta. Mahdollisuudet olisivat olleet vaikka mihin. Johtopaikoille valittujen on itse otettava paikkansa, sillä puoluekokouksen päätöksillä lähinnä annetaan tuohon roolinottamiseen mahdollisuus. Jos odottaa sitä päivää, että kentältä tultaisiin luomaan myös organisaatiokaavio, toimenkuvat ym. puolueen johdolle ja puoluetoimistoon sekä piiriorganisaatioihin ja antamaan se todellinen valta, niin sitä päivää saa odotella vaikka maailman tappiin asti. Puoluetta on johdettava niin, että homma avautuu myös rivijäsenelle eikä vain asianomaisille henkilöille itselleen. On uskallettava luoda selkeämmät valta- ja vastuusuhteet sekä roolitukset. Aivan perusjuttuja tämän kokoluokan kansanliikkeessä tässä tilanteessa. Kärjen pitäisi näyttää mallia. Perussuomalaisten ajamalle poliittiselle linjalle löytyy jopa viime eduskuntavaalien kannatusta enemmänkin tukea. Ilman uudistumista ja uskallusta kasvaa sen realisoiminen ei kuitenkaan onnistu. Kapea kärki tai pieni piiri ei toimi, kun painitaan suurten puolueiden sarjassa. Olen liittynyt puolueeseen 17-vuotiaana ja nyt käynnistyi siis kahdestoista vuosi jäsenenä. Olen liittynyt puhtaasti aatteellisista syistä. Ensimmäistä kertaa koen, että mahdollisuuksiin nähden puolue on ottanut selvästi takapakkia ja koska näen asian olevan itse aiheutetun, en voi katsoa sitä läpi sormien ja olla hiljaa. Jotta asia varmasti menee perille, katson tarpeelliseksi tuoda näkemykseni esille, sillä mielestäni myös kentällä ja kannattajilla on oikeus tietää ja ymmärtää, missä puolueessa tällä hetkellä mennään. Jos joku hermostuu, olen vain tyytyväinen, sillä se on varmin tie uudistumiseen. En nimittäin usko, että presidentinvaalien tulos tyydyttää enemmistöä perussuomalaisten toimijoista. Nyt ei ole helppojen selitysten aika, vaan oppimisen paikka. Sitä paikkaa ei saa tuhlata, sillä nämä presidentinvaalit on perussuomalaisten osalta jo tuhlattu ja toisella kierroksella ovat kokoomuksen Sauli Niinistö ja vihreiden Pekka Haavisto. |
Talousunionisopimus etenee eduskunnassa kaikessa hiljaisuudessaPerjantai 20.1.2012 klo 15:01 - Vesa-Matti Saarakkala Me Perussuomalaisten kansanedustajat suuressa valiokunnassa
Perussuomalaiset jäivät kantoineen kaikissa valiokunnissa yksin, koska ilmeisesti osa muista toimijoista oli käytännössä naulannut kantansa poliittisesti kiinni ennen kuin olivat kuulleet valtiosääntöasiantuntijoita tai päässeet lukemaan heidän lausuntojaan. Onkin oletettavaa, että kun karu totuus lähiviikkoina valkenee hyväuskoisimmillekin kansanedustajille, saattavat ainakin joidenkin tahojen kannat vielä muuttua.
Tämä on toivottavaa, sillä muuten Suomi on ajautumassa osaksi liittovaltiota. Menee sekä suomalaisten päätösvalta että rahat. Ja kaikkea tätä viedään eteenpäin eduskunnan istuntotauon aikana, presidentinvaalien sopivasti peittäen soraäänet. Miksi eduskuntaa ei kutsuta koolle ja eduskunnalle anneta tiedonantoa? Miksi julkista keskustelua ei haluta?
Eriävä mielipiteemme perusteluineen
Perussuomalaiset kannattavat talouskurin tiukentamista, mutta eivät ehdotettua sopimusta, jossa talouskurin varjolla annetaan tarpeettomasti pois Suomen talouspoliittista itsenäisyyttä. Suomi ei tarvitse kriisimaiden tavoin EU:ta tai komissiota vahvistamaan markkinoiden luottamusta siihen, että Suomi harjoittaa vastuullista talouspolitiikkaa. Suomen valtionvelan korkotaso on historiallisen alhaalla ja suurin uhka luottoluokituksen laskulle sekä korkotason nousulle ei ole julkisen sektorin liiallinen alijäämä, vaan Suomen jäsenyys euroalueessa.
Nyt ehdotettu uusi budjettikurin mittari, rakenteellinen alijäämä, on täysin teoreettinen konsepti, jota voidaan helposti manipuloida ylioptimistisilla talousennusteilla. Ehdotetussa sopimuksessa mainitaan myös, että "poikkeuksellisissa taloudellisissa olosuhteissa" alijäämärajat voidaan rikkoa. Poikkeukselliset taloudelliset olosuhteet ovat käytännössä täysin tulkinnanvaraisia, mikä vesittää sääntöjen merkityksen käytännössä. Perussuomalaiset haluavat myös kiinnittää huomiota siihen, että Suomen kaltaiselle pienelle taloudelle ehdotetun kaltaiset alijäämäsäännökset eivät sovi yhtä hyvin kuin Saksan ja Ranskan tapaisille suurille talouksille. On myös kyseenalaista, ovatko ehdotetut sanktiot sääntöjä rikkoville valtiolle toimivia. Sakkojen jakaminen jo ylivelkaantuneelle valtiolle vain pahentaisi sen velkaongelmaa ja toisaalta sakko on niin pieni, että se tuskin estää vastuuttoman talouspolitiikan harjoittamista hyvinä aikoina.
Valtiosopimus talousunionin perustamiseksi on myös valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen eikä se ole valmisteluvaiheessa ratkaisevalla tavalla muuttunut ongelmattomampaan suuntaan.
Sopimuksen artiklan 3.1 velvoite Suomen valtion budjettialijäämän enimmäismäärästä kaventaisi eduskunnan budjettivaltaa ja siten Suomen täysivaltaisuutta. Jos budjettialijäämän sijaan alijäämäraja koskee koko julkista sektoria, on tilanne lainsäädännön näkökulmasta entistäkin merkittävämpi ja samalla hankalampi.
Nyt kyseessä oleva valtiosopimus on ainutlaatuinen ja täysin poikkeuksellinen verrattuna budjettialijäämiä koskevaan aiempaan sääntelyyn. Siinäkin tapauksessa, että kansallisella tasolla enimmäisalijäämästä säädettäisiin tavallisen lain tasolla eikä perustuslain tasolla, koskee sopimuksen 3.2 artikla Suomen perustuslakia kuitenkin siten, että sopimuksen hyväksymisestä tulee päättää eduskunnassa perustuslain 94 §:n 2 momentissa säädetyllä määräenemmistöllä ja voimaansaattamislakiehdotus tulee käsitellä perustuslain 95 §:n 2 momentin mukaisessa ns. supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä.
On jopa mahdollista, ettei eduskunnan budjettivaltaa voida tässä sopimuksessa tarkoitetulla tavalla sitoa kansallisen lainsäädännön tasolla ilman Suomen perustuslain muuttamista. Jos kuitenkin päädytään siihen arvioon, että Suomessa olisi asianmukaista säätää alijäämästä tämän sopimuksen perusteella vain tavallisen lainsäädännön tasolla, olisi itse valtiosopimuksen hyväksymisestä silloin päätettävä ehdottomasti perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaisella määräenemmistöllä.
Ongelmallinen on myös sopimuksen 8 artikla, sillä artiklan myötä EU:n tuomioistuimen toimivaltaa laajennettaisiin valtion täysivaltaisuuden ydinalueelle. Toimivallan laajentamisen jälkeen EU:n tuomioistuin voisi käytännössä velvoittaa Suomea muuttamaan kansallista lainsäädäntöään. Mielestämme tällainen toimivallan laajennus voidaan käsitellä vain vaikeutetussa järjestyksessä.
Huomionarvoista on myös se, että sopimuksen valmistelu ja tämänhetkinen tapa käsitellä sopimusta erittäin nopealla aikataululla ja varsin kyseenalaisella valmistelun tasolla, on omiaan heikentämään nykyisen poliittisen järjestelmän uskottavuutta ja legitimiteettiä. Sopimus on yritys syventää jäsenmaiden keskinäistä integraatiota merkittävällä tavalla ilman, että asiasta käydään kunnolla julkista keskustelua. Integraation syventämiseen kohti liittovaltiota viittaa sekin, että sopimusluonnoksissa on esillä ollut mahdollisuus myöhemmin EU:n perussopimusten muuttamiseen tämän valtiosopimuksen pohjalta, mikä ei ole tällä hetkellä poliittisesti mahdollista, sillä kaikki jäsenmaat eivät ole halukkaita perussopimusmuutoksiin.
Perussuomalaiset pitävät maamme talouspoliittisen vallan siirtoa Brysselin byrokraateille epäedullisena suomalaisille, eivätkä näin ollen voi sitä hyväksyä.
Suomen poisjäänti ei kaataisi koko sopimusta, sillä kyseessä on hallitustenvälinen sopimus eikä perussopimusmuutos. Halutessaan Suomi voisi yksin säätää kansallisella tasolla vastaavantapaiset, mutta paremmin Suomelle sopivat alijäämäsäännökset ilman budjettivallan luovutusta. On myös aiheellista kysyä, käykö tässä samalla tavalla kuin ERVV:stä päätettäessä, jolloin osa muiden puolueiden kansanedustajista ei äänestäessään ymmärtänyt, mistä oikeastaan oli sovittu.
Sopimus talousunionista ei sisällä mahdollisuutta sen irtisanomiseen, mikä on selkeä puute. Kyse on käytännössä peruuttamattomista ratkaisuista.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella esitämme
että lausuntonaan suuri valiokunta ilmoittaa, että valtioneuvosto ottaa edellä esitetyn huomioon eikä hyväksy sopimusta talousunionista.
Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 2012
Vesa-Matti Saarakkala /ps Anne Louhelainen /ps Jussi Halla-aho /ps |
Perussuomalaiset eivät hyväksy budjettivallan siirtoa Brysselin byrokraateilleTorstai 19.1.2012 klo 11:02 - Vesa-Matti Saarakkala Budjettivallan siirto Brysseliin on täydessä käynnissä. Alla
Suuri valiokunta käsittelee perjantaina hallituksen kantaa sopimukseen talousunionin vahvistamisesta. Perussuomalaiset kannattavat talouskurin tiukentamista, mutta emme voi hyväksyä ehdotettua sopimusta, jossa talouskurin varjolla annetaan tarpeettomasti pois Suomen talouspoliittista itsenäisyyttä. Suomi ei tarvitse kriisimaiden tavoin EU:ta tai komissiota vahvistamaan markkinoiden luottamusta siihen, että Suomi harjoittaa vastuullista talouspolitiikkaa. Suomen valtionvelan korkotaso on historiallisen alhaalla ja suurin uhka luottoluokituksen laskulle sekä korkotason nousulle ei ole julkisen sektorin liiallinen alijäämä, vaan Suomen jäsenyys euroalueessa. Nyt ehdotettu uusi budjettikurin mittari, suhdannekorjattu rakenteellinen alijäämä, on täysin teoreettinen konsepti, jota voidaan helposti manipuloida ylioptimistisilla talousennusteilla. Ehdotetussa sopimuksessa mainitaan myös, että "poikkeuksellisissa taloudellisissa olosuhteissa" alijäämärajat voidaan rikkoa. Poikkeukselliset taloudelliset olosuhteet ovat hyvin tulkinnanvaraisia, mikä vesittää sääntöjen käytännön merkityksen. Kun ottaa huomioon euroalueen valtioiden synkän historian omien sääntöjen tulkinnassa ja noudattamisessa, ei ole ihme, että ehdotettujen sääntöjen tulkinnanvaraisuutta on voimakkaasti kritisoinut jopa EKP:n johtajistoon kuuluva Jörg Asmussen. Suomen kaltaiselle pienelle taloudelle eivät nyt ehdotetun kaltaiset alijäämäsäännökset sovi yhtä hyvin kuin Saksan ja Ranskan tapaisille suurille talouksille. On myös kyseenalaista, toimivatko ehdotetut sanktiot sääntöjä rikkoville valtioiden kohdalla. Sakkojen jakaminen jo ylivelkaantuneelle valtiolle vain pahentaisi sen velkaongelmaa ja toisaalta sakko on niin pieni, että se tuskin estää vastuuttoman talouspolitiikan harjoittamista hyvinä aikoina. Toisin kuin on väitetty, ehdotettu sopimus ei ole ratkaisu EVM:n toimimattomuuteen. Sopimuksen todellinen tavoite onkin toinen: liittovaltiokehityksen vauhdittaminen. Nyt luodaan alustavaa rakennetta myöhemmille toimivallansiirroille jäsenmailta unionille. Perussuomalaiset pitävät maamme talouspoliittisen vallan siirtoa Brysselin byrokraateille epäedullisena suomalaisille eivätkä näin ollen voi sitä hyväksyä. On myös selvää, ettei Suomen eduskunnan budjettivallan kaventaminen voi tulla kyseeseen siten, että siitä voitaisiin päättää eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä. Valtioneuvoston aikeet säätää sopimuksen budjettisäännöistä vain tavallisen lain tasolla eivät ole rehelliset, ellei hallitustenvälistä sopimusta hyväksytä eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistöllä. Kyse on merkittävästä toimivallan siirrosta Suomen rajojen ulkopuolelle. Perussuomalaiset paheksuvat sitä, että tämän mittaluokan asia yritetään runnoa kiireellä läpi kesken eduskunnan istuntotauon. Kaiken lisäksi valiokunnat eivät ole saaneet nähdä lopullista sopimusversiota, eikä pohjapapereitakaan ole suomennettu. Herää kysymys, käykö tässä samalla tavalla kuin ERVV:stä päätettäessä, jolloin osa muiden puolueiden kansanedustajista ei äänestäessään ymmärtänyt, mistä oikeastaan oli sovittu. Perussuomalaisten mielestä Suomella on nyt todellinen mahdollisuus hypätä pois vuorenseinään törmäävästä junasta, säästää miljardeja veronmaksajien euroja ja säilyttää nykyisenkaltainen budjettivalta Suomen eduskunnalla. Suomen poisjäänti ei kaataisi koko sopimusta, sillä kyseessä on hallitustenvälinen sopimus eikä perussopimusmuutos. Halutessaan Suomi voisi yksin säätää kansallisella tasolla vastaavantapaiset, mutta paremmin Suomelle sopivat alijäämäsäännökset ilman budjettivallan luovutusta.
Lisätietoja: Timo Soini, 050–5113027 Vesa-Matti Saarakkala, 050–5120632 |
Eväät presidentinvaaliin 2012Sunnuntai 8.1.2012 klo 9:21 - Vesa-Matti Saarakkala Tasavallan presidentin valtaoikeuksia on karsittu viime Presidentin valtaoikeuksien leikkaajat Mitä seurauksia presidentin valtaoikeuksien leikkaamisesta sitten on ollut ja on? Ei tarvitse kuin katsoa vaaliväittelyitä, niin huomaa, ettei presidentillä juuri ole valtaa, koska monet ehdokkaille tehtävät kysymykset koskettavat juuri näitä vallankäytön rajoja ja niiden venyttämistä sekä perusteluita siihen. Tähän on tultu eduskunnassa harjoitettavan politiikan, erityisesti Suomen EU-politiikan, johdosta. Tähän on tultu vanhojen puolueiden ja heidän kärkikaartin johdattamina. Tuohon kaartiin ovat kuuluneet kertaalleen jo pois politiikasta pyrkineet Sauli Niinistö, 63 ja Paavo Lipponen, 70 sekä pois äänestetty Paavo Väyrynenkin, 65. Osallistuminen tärkeintä? Kampanjoissa on ollut paljon humpuukia, niin että kun loppusuora ensi viikolla aukeaa ja äänestys jo alkaa, ei ainakaan minulle ole muodostunut selkeää kuvaa siitä, miten ns. vanhat konkarit Väyrynen, Lipponen ja Niinistö toimisivat presidenttinä. Essayahin, Arhinmäen ja Biaudetin osalta asialla ei ole juuri merkitystä, sillä heillä ei näytä olevan mahdollisuuksia toiselle kierrokselle, mutta joskushan tärkeintä on osanotto. Ehkä Lipposen voi lukea samaan sarjaan, mutta tv-mainonta voi tosin nostaa häntä. Karnevaalihengessä tehty vitsikäs kummelimainen mainos on Lipposen viimeinen oljenkorsi pitkällä valtiomiesuralla. Ay-liikkeen johto on valjastettu myös mukaan hyvä veli -hengessä, jota henkeä ay-liikkeen johto mitä parhaiten nyt todistaa edustavansa. Kaikki halutaan ottaa punakoneesta irti ennen kuin uusi aika koittaa ja muutkin kuin vasemmistolaiset lähtevät tavoittelemaan kyseisten liittojen kärkipaikkoja. Sitten loppuvatkin kiintiövalinnat ja tehdään töitä koko Suomen puolesta eikä vain omia etunäkökohtia varmistellen ja hitaasti, mutta varmasti Suomea näivettäen. Ay-liike ei ole kyennyt uudistumaan, joten siihen kuvaan sopii hyvin vanhuuseläkkeellä oleva ehdokas. Johdonmukaisuus ja selkeys Mielestäni selkeimmän ja uskottavimman kuvan itsestään ja toiminnastaan presidenttinä ovat kampanjan aikana antaneet Soini ja ikävä kyllä Pekka Haavisto. Vaikuttaneeko siihen se, että molemmat ovat kansanedustajia ja siten tietyllä tavalla aidosti vastuullisia siinä, mitä sanovat? Kokeneen Väyrysen linjaan olen henkilökohtaisesti erittäin pettynyt, sillä hänellä on ollut mm. viime kaudella ministerinä aikaa näyttää, miten kriittinen hän on suhteessa EU:hun. Mutta hän on hyväksynyt Lissabonin sopimuksen eli EU:n perustuslain ja tavat, joilla sopimus Suomessa ja muualla Euroopassa vietiin lävitse. Hän on ollut hyväksymässä ensimmäiset Kreikka-tukipaketit jne. Se siitä EU-kriittisyydestä. Vanhat meriitit viime vuosituhannelta tuolla saralla eivät enää päde, vaan on katsottava viimeaikaista toimintaa nimenomaan vallan kahvassa. Se toiminta kävelee näissä vaaleissa Väyrystä vastaan, jos oikeudenmukaisuudelle jotakin merkitystä presidentinvaalissa ylipäätänsä halutaan antaa. Varmistelulla voittoon? Sauli Niinistö on luku sinänsä. Mitä pidemmälle vaalikampanja on edennyt, sitä pettyneempi olen Niinistöön. Mitä virkaa on johtajalla, jolla ei ole mitään linjaa tulevaisuuteen? Niinistö kiemurtelee toimittajien edessä. Hän on laskelmoiva tavalla, joka on silmiinpistävä kuin pituushyppykisassa metrin lankun takaa lähtevä ponnistus. Tällainen oli ehkä aluksi omiaan hämmästyttämään suurta yleisöä. Mies hyppää metrin muita taaempaa, mutta on kaksi edellä kasassa! Loppusuoralla kansa haluaa kuitenkin nähdä Niinistön, joka hyppää lankulta, kuten muutkin, jotta voidaan todella nähdä, osaako hän pärjätä isoissa kisoissa. Siellä ei voi ottaa metrin ennakkoa, vaan marginaalit ovat tiukkoja. Siellä tarvitaan ponnistajaa, joka pystyy iskemään piikkarinsa lankulle täydestä vauhdista. Uskaltaako Niinistö vai menisikö koko homma läpijuoksuksi? Sitä me emme tiedä, vaikka syytä olisi. Jos vauhtia ei tule pian lisää, minä en ainakaan usko häneen. Näen Niinistössä tasapökkäponnistajan, kuten yhä useampi muukin kansalainen. Tästä todisteena roimasti laskenut gallup-kannatus. Lipposen ristiretki ja sen seuraukset Niinistön parhaaksi vaalityöntekijäksi on paljastunut Paavo Lipponen. Lipponen lähti presidentinvaaleihin henkilökohtaiselle ristiretkelle perussuomalaisia vastaan. Hänelle ei ehkä alun alkaenkaan ole ollut tärkeintä finaaliin pääsy, koska siellä vastassa olisi Niinistö, hänen paras yhteistyökumppaninsa vuosituhannen vaihteesta. Tärkeintä Lipposelle on sen sijaan ollut Soinin ja perussuomalaisten horjuttaminen, mutta siinä hän ei ole onnistunut kuin osittain. Kaikki se kritiikki, minkä Lipponen on kohdistanut Soiniin ja perussuomalaisiin, on satanut Niinistön laariin. Hän on varmistanut työtoverinsa finaalipaikan ja toivoo jo täysillä, että Soini tippuisi toiselta kierrokselta. Väyrynen ja Haavistokin kelpaisivat tilalle, jolloin Lipponen saisi edes jonkinlaisen hyvityksen oman itsensä ja samalla koko puoleensa uhrauksesta paremman työväen ehdokkaan eli Niinistön läpipääsyn eteen. Finaalin arvoinen kaksikko Kun ottaa kaikki nämä laskelmoinnit, ylilyönnit, sumutukset ja junttaukset huomioon, niin olisi todella sääli, jos Soini kaiken tämän jälkeen tippuisi pois finaalista, jossa voitaisiin nähdä kiistattomasti kaksi erilaista johtajaa, erilaista ihmistä ja erilaista poliittista linjaa. Vain Soinin nousu haastamaan Niinistöä toisi sähköisen toisen kierroksen, jossa kansa voisi helposti ja varauksettomasti seurata taistelua ja tehdä valintansa. Mihin Väyrysen äänestäminen johtaisi? Väyrynen, joka keskustan suurista nimistä herättää kunnioitusta ja jonka poliittinen ura on sinänsä kunnioitettava, edustaa kuitenkin kiistatta sellaista poliittista kulttuuria, jolle loogisesti ajatteleva muutosäänestäjä ei voi lämmetä, kun valittavana on myös Soini. Keskustan vaalitappio ja Väyrysen putoaminen viime eduskuntavaaleissa ei ollut mikään työtapaturma, vaan merkki demokratian toimivuudesta. Onko Väyrynen muuttunut vaalien jälkeen? Onko keskusta muuttunut? Onko se edes yhtään nöyrempi? Mihin kaikkeen Väyrysen henkilökohtaista revanssihenkeä halutaan keskustassa käyttää? Vanhan kaksilla rattailla ajamisen ja junttakulttuurin tukemiseenko? Keskusta kyllä osaa pelin politiikan, mistä esimerkkinä vaikkapa Väyrysen ehdokkuus: Koko keskustan puoluejohto käytännössä vastusti Väyrysen ehdokkuutta viime kesänä, mutta kun kenelläkään muulla merkkihenkilöllä ei ollut yhtä vähän hävittävää kuin Väyrysellä, päättivät muut passata ja samainen puoluejohto ryhmittyi Väyrysen taakse. Jos Väyrynen pärjää, vaikka ei pääsisikään presidentiksi, niin tuo samainen puoluejohto käyttäisi yhtä häikäilemättä syntynyttä nostetta vanhan toimintakulttuurinsa ja -linjansa elvyttämiseen. Sen linjan, joka ei ole enää kehityskelpoinen toisin kuin perussuomalaisten toiminta ja linja. Oikea mies tasavallan presidentiksi 2012-2018 Oppositiojohtaja Timo Soini on ehdokkaista poliittisesti johdonmukaisin ja rehellisin. Hän on myös taitavin käyttämään sinänsä niukkoja valtaresursseja, joka ominaisuus sopii erinomaisesti tasavallan presidentin nykyisiin valtaoikeuksiin. Niistä pitää ottaa kaikki irti, mutta hyvän maun rajoissa. Soinin taitavuudesta on todisteena hänen poliittinen työnsä oppositiossa 2003-2012 ja sitä aiempi toiminta eduskunnan ulkopuolella. Perussuomalaisten nousu puhukoon puolestaan, vaikka ei olekaan yksin Soinin ansiota. Työ ei ole myöskään valmis ja sen eteenpäin viemiseen tarvitaan muitakin. Perussuomalaisille Soinin väistyminen puoluejohdosta ei olisi katastrofi, vaikka niin väitetäänkin, sillä uudistuminen on joka tapauksessa edessä, valitaan Soini sitten jatkamaan puolueen puheenjohtajana tai tasavallan presidentiksi. Soinin luontainen johtamistapa sopii tasavallan presidentin tehtävään mielestäni jopa paremmin, sillä presidentti johtaa organisaatiotaan suvereenisti ja on tietyllä tavalla poliittisen pelin yläpuolella. Puolueen johtaminen on paljon raadollisempaa kuin presidenttinä toimiminen, jossa henkilöllä ja persoonalla on rakennetta suurempi merkitys etenkin nykyään. Äänestetään Soinia Uskon, että jos Soini äänestetään toiselle kierrokselle, hänen intonsa tavoitella tehtävää myös vähintäänkin tuplaantuu ja kannatus sitä myötä monikertaistuu. Soini on hyvä kestämään tappioita, mutta erinomainen hyödyntämään nosteen. Tulee tiukempi vaali kuin moni uskookaan. Jos finaalissa tulisi voitto, olisi se sensaatio! Jos tulisi häviö, perussuomalaiset jatkavat joka tapauksessa entistä vahvempana. Niidenkin, jotka ovat sitä mieltä, että Soinin paikka on puolueemme puheenjohtajana, eikä presidenttinä, kannattaa äänestää Soinia, sillä perussuomalaisten ehdokkaan Timo Soinin jääminen hilkulle ja kenties häviäminen vihreiden Haavistolle ja keskustan Väyryselle ei suinkaan vahvistaisi Soinin asemaa puoluejohtajana. Junttakulttuurin ja kaksilla korteilla pelaamisen uusi nousu tai vapaamielisyyden riemuvoitto perussuomalaisten ja Soinin kustannuksella olisi myös paha takaisku sille poliittiselle muutokselle, joka käynnistettiin huhtikuussa 2011. Niin ei saa päästä käymään! Siksi nyt vetoankin kaikkiin perussuomalaisia viime vaaleissa äänestäneisiin, itsenäisesti ajatteleviin ja tiukkaa toista kierrosta haluaviin: Raapustetaan ensimmäisellä kierroksella äänestyslippuun numero 3, niin toisella kierroksella uurnassa muhiikin sitten sellainen yllätys, joka sulattaa Suomen poliittisen ikiroudan. Samalla kokoomus ja demarit saavat maksaa hinnan heidän keskinäisestä EU-poliittisesta sopimuksestansa, jolla sopimuksella perussuomalaiset käytännössä ohjattiin hallitusneuvottelujen ulkopuolelle 2011. |
Onnellista uutta vuotta 2012!Lauantai 31.12.2011 klo 21:49 - Vesa-Matti Saarakkala Yhteiskuntamme kehitystä uhkaavat tällä hetkellä ennen kaikkea moraalinen rappio yksilökeskeisyyden korostamisen ja kansanvallan halveksimisen muodossa. Meidän ei pidä taipua vastuuttomuuden edessä. Kunnioitetaan jatkossakin suomalaisia perusarvoja: rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta, ahkeruutta ja periksiantamattomuutta. Itsenäistä ja onnellista uutta vuotta 2012!
|
"Rääkäisyn" aikaansaaminen oli kova juttuTiistai 20.12.2011 klo 14:53 - Vesa-Matti Saarakkala Toimittaja Samuli Tiikkaja antaa kolumnissaan (HS 17.12.) ymmärtää, Vaikka käsitteen ”postmoderni tekotaide” tuominen vaaliohjelmaamme oli vaalikikka ja provokaatio, ei se tarkoita sitä, että linjamme olisi ”tsoukki” eli vitsi, toisin kuin toimittaja Piia Elonen (HS 14.12.) vihjaa. Vaalikikalla tarkoitetaan sitä, että halutaan saada ohjelmalle huomiota laajemminkin. Sitä voi kutsua myös vaalitäkyksi ja vipuvoimaksi. Ensisijainen tarkoitus ko. kannanotolla vaaliohjelmassamme oli kertoa perussuomalaisen puolueen populistisista arvoista ja synnyttää keskustelua. Kun tulee rääkäisy, se on elämän merkki, ei lainkaan negatiivinen asia. Perussuomalaiset haluavat puolustaa kulttuuria laajentamalla keskustelua siten, että poliitikoille ja ns. kulttuuripiireille välittyisi realistisempi kuva siitä, mitä kansa tahtoo. 25.3.2011 Helsingin Sanomien mielipidetiedustelussa 51 % vastaajista oli sitä mieltä, ettei postmodernia nykytaidetta pidä tukea julkisilla varoilla. Tätäkään ei olisi saatu selville ilman vaaliohjelmaamme, joka julkaistiin kuukautta aiemmin. On tärkeää, että asioista keskustellaan ja että mielipiteillä ja keskusteluilla on vaikutusta. Eduskunta päättää kulttuurimäärärahojen tasosta, mutta niiden tarkasta kohdentamisesta siten, että se voisi suoraan vaikuttaa taiteen sisältöihin, eduskunta ei päätä. Toistaiseksi koen ainakin itse niin, että haluan antaa hallinnolle aikaa miettiä ja sopeutua siihen mielipidetodellisuuteen, joka kansalaisten keskuudessa vallitsee, mutta jos mitään uudistuksia ei ala tapahtua eli kansaa ei kuunnella, asiaan täytyy palata eduskunnassa. Kysymykseen tulee silloin esimerkiksi eri momenttien määrärahojen taso tai kokonaan uuden päätöksentekojärjestelmän luominen. Olen ennen eduskuntavaaleja perustellut taidelinjaamme sisällöllisesti Helsingin Sanomissa 4.3.2011, eikä siinä ole mitään sellaista, josta pitäisi vaalien jälkeenkään perääntyä. |
Keskustelua eduskunnassaSunnuntai 18.12.2011 klo 16:08 - Vesa-Matti Saarakkala Perjantaina 16.12.2011 eduskunnassa keskusteltiin Opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokassa edustaja Gestrin (RKP) alkoi lietsoi kielikeskustelua, kun täysistuntoa oli kulunut 5 tuntia 32 minuuttia ja 30 sekuntia. Perussuomalaiset ottivat haasteen vastaan ja vastasivat siihen, vieden keskustelun oikeille urille. Itse päätin tarttua vielä myös lähinnä mediassa käytyyn keskusteluun perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelman kultuuripoliittisesta osiosta. Käynnistin keskustelun ajassa 06.58.35 ja oioin niitä vääriä käsityksiä, joita viime päivien jatkokeskustelusta on tahattomasti syntynyt ja tahallaan synnytetty. Eduskunta on paras paikka vastata tuohon keskusteluun. Täysistuntotallennetta voi seurata alla olevasta linkistä klikkaamalla kohtaa "edelliset täysistunnot": http://www.goodmoodtv.com/internettv/application/eduskunta/system/Eduskunta.html |
Piikki kiinni heti ja valta kansalle!Tiistai 13.12.2011 klo 20:01 - Vesa-Matti Saarakkala Välikysymys euron kriisistä Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoro 13.12.2011, Vesa-Matti Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisen puolueen ensimmäisessä tavoiteohjelmassa vuodelta 1995 todetaan:”Suomen tulee suhtautua pidättyvästi (Euroopan) unionin toiminnan laajentamiseen puolustuspolitiikan, yhteisen rahan ja sosiaali- ja veropolitiikan osalta. Haluamme EU:n kehittyvän itsenäisten kansakuntien liittona – ei liittovaltiona. Kansallista päätösvaltaa ei saa heikentää.” Vuoden 1999 eurovaaliohjelmassamme varoitimme Suomen EU-linjasta: ”EU:n toiminnan syventäminen ja laajentaminen nykyisellä toiminta- ja tapakulttuurilla on vastuutonta.” Perustelimme varoitustamme seuraavasti: ”Euro tulee lähivuosina joutumaan kasvaviin vaikeuksiin. Yhteinen valuutta lisää painetta yhdenmukaistaa vero- ja finanssipolitiikkaa, joka vaarantaa suomalaisen hyvinvointivaltion perustan ja oikeudenmukaisen sosiaalipolitiikan.” Vuonna 2005 linjasimme tavoiteohjelmassamme seuraavaa: ”Puolueemme edellyttää, että Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön itsenäisenä valtiona. Pienten kansojen veto-oikeus EU-päätöksiin on säilytettävä. Vastustamme eduskunnassa kaikkia niitä esityksiä, joilla Suomen asemaa heikennetään. Suomalaisten päätösvaltaa ei saa siirtää ylikansallisille elimille.” Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti sanottuna, me perussuomalaiset, joita on usein perustuslaillisiksikin nimitetty, johdonmukaisesti puolustamme lakia, järjestystä sekä Suomen kansaa ja kansalaisia. Voidaan olla poliittisesti montaa mieltä Suomen valtion päätösvallasta ja sen turvaamisesta, mutta suomalaisten eli Suomen kansan päätösvallasta ei voida olla kuin yhtä mieltä: Sitä ei ole lupa siirtää pois kansalta, kansan ulottumattomiin. Perustuslakimme mukaan valta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Jos tätä asetelmaa siitä, kenelle valta viime kädessä palautuu, halutaan muuttaa, pitää silloin suorittaa kansanäänestys, jonka tulos on vallansiirtoa puoltava. Kun perustuslakimme käytännössä estää esimerkiksi EVM-sopimuksen hyväksymisen, aina on mahdollisuus hakea hyväksyntää kansalta. Vuoden 2007 eduskuntavaaliohjelmassamme totesimme, että ”EU on ökykapitalistinen hanke, jolla yritetään täyttää suurpääomapiirien taskut rahasta ja vastaavasti luoda Eurooppaan arvotyhjiö, jossa vain rahalla on väliä. Isot keinotekoiset kokonaisuudet, jotka perustuvat kaiken lisäksi vain materialistisille arvoille, ovat perussuomalaisten mielestä tuhoon tuomittuja”. Toimivuudessa EU siis painii samassa sarjassa Neuvostoliiton kanssa. Siinä sarjassa ei voittajia ole. Sisältökin muistuttaa päivä päivältä enemmän verrokkiansa. Puolivuosikymmen euron käyttöönoton jälkeen alkoi tulla ensimmäisiä ns. uutisia myös siitä, että Suomi ei ole hyötynyt myöskään euro-alueeseen liittymisestä, kun tilannettamme oli verrattu rahaliiton ulkopuolisiin muihin pohjoismaihin. Itse asiassa pelkkä jäsenyys Euroopan talousalueessa ETA:ssa olisi ollut Suomelle paras ja riskittömin ratkaisu. Eliitin turvallisuuspoliittisista perusteluista EU:hun liittymiselle on Suomen miinankieltopäätöksen jälkeen enää turha edes puhua. Tuntuu pikemminkin, että puolustuspolitiikastamme on tullut alisteinen Suomen EU-politiikalle, jäsenyyttä juurruttamaan istutettu idealismin kukkanen. Arvoisa herra puhemies! Nyt vuonna 2011, kun eduskunnassa on vuoden 1995 yhden suoraselkäisen perussuomalaisen viitoittamana 39 suoraselkäistä perussuomalaista kansanvallan puolustajaa, on tullut aika katsoa totuutta silmiin. Olemme saaneet ryhtiliikkeen aikaan eduskunnassa laajemminkin, niin että enää täällä ei pystytäkään katsomaan läpi sormien kaikenlaista kansanvallan haudankaivamista, kuten ennen. Mutta vielä eivät rangat ole suoristuneet riittävästi, vaan poliittinen skolioosi taivuttaa yhä liian monen kansanedustajan rankaa kohti Brysseliä, pimeyden ydintä. Me perussuomalaiset vaadimme, että kaikenlainen tarkoitushakuinen poliittinen tulkinta ja kikkailu sekä lehmänkaupat, joita vanhat puolueet ovat keskenään harrastaneet, on vihdoin pystyttävä jättämään historiaan ja siirryttävä 2000-luvulle. Toivotamme kaikki selkärangan omaavat tervetulleeksi ryhdikkääseen joukkoomme taistelemaan suomalaisen kansanvallan ja tulevien sukupolviemme tulevaisuuden puolesta lyhytnäköistä rappiopolitiikkaa vastaan, josta politiikasta niin moni on sanoin ja teoin saattanut itsensä riippuvaiseksi. Vieroitushoito alkaa sillä, että tunnustetaan riippuvuuden olemassaolo. Nyt on kuunneltava riippumattomia; niitä, jotka ovat varoittaneet, jotka ovat olleet oikeassa! Nyt on kuunneltava kansaa. Pukki ei voi olla kaalimaan vartijana. Arvoisa herra puhemies! Euroopan ongelmamaissa vallassa ovat vuoroin vierailleet vasemmiston ja porvariston edustajat. Heillä on tässä salissa veljespuolueensa. Siten kyse on paitsi euro-järjestelmän, myös edellä mainittujen aatesuuntien kriisistä. Ilman nykyisenkaltaista valuuttaunionia ne eivät olisi pystyneet halpahintaisesti kosiskelemaan kansaa eri Euroopan maissa, ja toisaalta ilman epädemokraattisten ylikansallisten rakenteiden luomista niiden kannatuksen taso tulee romahtamaan nykymuotoisen EU:n mukana. On inhimillistä pitää kiinni vallastaan, mutta kun se tehdään toisten kustannuksella, se ei ole oikein. EU:n idean isät Jean Monnet ja Altiero Spinelli toivoivat käytännössä alusta asti nyt hahmotellun liittovaltion ja velkaunionin luomista. Niinpä EU-päätöksenteossa asemiin ovat päässeet jo pitkän aikaa vain federalismin uskoa tunnustavat puhdasoppiset, joten asioihin perehtyneelle ei voinut tulla yllätyksenä se, mihin rahaliitto johtaa. Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö olivat sen verran sivistyneitä, että he kyllä tiesivät, mikä Suomen kansaa odottaa, kun he kansaa kuulematta veivät suomalaiset rahaliittoon. Me Perussuomalaiset emme pelkää kansaa emmekä perustuslakia. Me emme pelkää itsenäisyyttäkään, koska olemme valmiita puolustamaan sitä. Perussuomalaisten linja on suomalaiselle ja pitemmän päälle myös kaikille tavallisille eurooppalaisille hyvä: Piikki kiinni heti ja valta kansalle!
Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslausetta. |
EU-TitanicPerjantai 25.11.2011 klo 22:01 - Vesa-Matti Saarakkala Hallituksen laatima valtiontalouden kehys vuosille 2012-2015 on yritys EU-Titanic on törmännyt jäävuoreen, mutta kapteeni Katainen yhä vain kehottaa hallitustaan jatkamaan soitantaa. Valtiontalouden kehyksistä puhuminen tuntuukin vähän siltä kuin olisi itse kuuntelemassa ja arvioimassa Titanicin kannella ministerien soittamaa musiikkia samalla, kun vesi jo kallistaa pian uppoavaa laivaa. Ei siis mitään järkeä, ellei samalla kehoteta ryhtymään hallitustakin toimiin, lopettamaan soitanta ja laskemaan pelastusveneitä vesille. Titanic on uppoamassa! Kehysbudjetoinnille järjestelmänä ei kannata antaa tässä ajassa liikaa painoarvoa, sillä se, millaista politiikkaa hallitus ajaa, tuli selville jo silloin, kun alettiin keskustella ensi vuoden talousarvioesityksestä. Hallitus keskittää Suomea keskuksiin, aivan kuin sillä saataisiin laiva kallistumaan takaisin. Sellainen ei auta. Kun kerran koko laiva on suunniteltu kestämään vain hyvää säätä, ei isoa railoa sen kyljessä pystytä paikkaamaan. Nyt on ensisijaisen tärkeää keskittyä siihen, että mahdollisimman moni saadaan laivalta pelastettua, eikä siihen, että laiva eli EU saataisiin pelastettua. Leikkauslistat itsessään eivät Suomea Titanicin kyydissä pelasta. Niiden laatiminen on samanlaista harhaisuutta, kuin että yrittäisi uppoavalla laivalla alkaa hieromaan kauppoja omista pelastusliiveistään rahaa vastaan. Kuten nyt on nähty, markkinavoimille Titanicin pelastuminen käy vain siinä tapauksessa, että kaikki ne, ketkä ovat alimmalla kannella, pysyvät siellä ja markkinavoimien mielestä muidenkin olisi syytä siirtyä sinne. Suunnaksi otettaisiin suuri tuntematon ja matkustajien pelastusveneistä luovuttaisiin heti. Titanicista tulisi orjalaiva. Kunnon kapteeni ei tällaiseen suostuisi, vaan ilmoittaisi, että laiva jätetään ja palataan takaisin kotiin. Ainahan on toki mukana matkustajia, jotka sanovat tällaisen olevan taaksepäin menoa, mutta jos paikka pelastusveneessä ei kelpaa, he voivat jäädä kannelle kuuntelemaan soitantaa. Pelastusveneisiin on kyllä tulijoita, eikä ilman menetyksiä kuitenkaan selvitä, kun on kerran lähdetty laivalle, jonka ei pitänyt upota ja johon siksi ei ole varattu riittävästi pelastusveneitä. Talousarvion ja kehyksen epäkohdat tulevat ikävä kyllä ilmi vielä monta kertaa euron kriisin entisestään paisuttamina. Sdp ja kokoomus veivät Suomen aikoinaan euroon, joten on ymmärrettävää, ettei sitä virhettä haluta myöntää. Se on inhimillistä, mutta se, että karilleajon jälkeenkin pitäisi vielä uskoa syypäiden neuvoihin, ei ole inhimillinen vaatimus. P.S. Eduskunta päätti tänään, että Suomi ratifioi Ottawan jalkaväkimiinat kieltävän sopimuksen. Äänestysluettelo tässä: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_76_2011_aan_liite3_p.shtml |
Suomi on astumassa todelliseen miinaanTorstai 24.11.2011 klo 9:02 - Vesa-Matti Saarakkala Suomi on vuodesta 2004 valmistellut liittymistä Ottawan Kun jalkaväkimiinoista luopumista aikoinaan alettiin Suomessa valmistella, oli niiden tilalle tarkoitus hankkia ns. rypäleaseita, joiden suorituskyvyllä ajateltiin korvattavan se, mitä miinoista luopumisella menetettäisiin. Kuitenkin vuonna 2010 astui voimaan Oslon sopimus, joka kieltää myös rypäleaseet, eikä jalkaväkimiinoja siis aiotakaan nyt korvata rypäleaseilla. Niinpä on täysin perusteltua myös sellaisten tahojen, jotka ovat aikoinaan kannattaneet jalkaväkimiinoista luopumista, muuttaa kantaansa, ja tulla perussuomalaisten linjoille, koska jalkaväkimiinoille ei löydy todellisuudessa niiden suorituskykyä korvaavaa järjestelmää. Jalkaväkimiinat ovat puolustusaseita ja vieläpä edullisia sellaisia. Vain vihollinen voi astua niihin ja vain sotatilanteessa. Silloinkin miinoitteista tehtäisiin tarkat kartat, joiden perusteella ne voidaan paikantaa vielä jälkeenpäin ja purkaa turvallisesti. Jos Suomi luopuu jalkaväkimiinoista, ei puolustuskykymme säily enää läheskään ennallaan. Meillä on paljon maata puolustettavanamme, ja jos koko maata halutaan onnistuneesti puolustaa, edellyttää se jalkaväkimiinojen käyttämistä. Lennokeilla, viuhkapanoksilla, panssarimiinojen uusilla laukaisimilla, pimeännäkölaitteilla ja raketinheittimillä ei pystytä miinojen suorituskykyä korvaamaan. Jos jalkaväkimiinoista luovutaan, on materiaalisen puolustuskyvyn heikkenemisen lisäksi pelättävissä puolustustahdon heikkeneminen, koska Suomen puolustaminen ilman jalkaväkimiinoja todennäköisesi tarkoittaisi suurempia miehistötappioita. Puolustustahdon heikkenemistä voi ilmetä jo rauhan aikana, koska puolustuskyvyn tietoinen heikentäminen ei ole omiaan lisäämään halukkuutta vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön tai asevelvollisuuden suorittamiseen. Ratifioimalla Ottawan sopimuksen Suomi on astumassa todelliseen miinaan. |
Puhe Kurikan Yrittäjien juhlassa / Politiikan muuttuminen on hyväksi yrittäjyydelleSunnuntai 13.11.2011 klo 15:25 - Vesa-Matti Saarakkala Kiitokset Kurikan yrittäjille kutsusta saapua puhumaan On oikein, että kansanedustajat vierailevat yrittäjäjärjestön tilaisuuksissa, sillä yrittäjille ei vieläkään ole herunut paikkaa ns. kolmikantapöydästä, jossa edustettuina ovat ay-liike, elinkeinoelämä ja valtiovalta. On siis kohtuullista, että yrittäjille tuodaan viestiä edes näin ja että yrittäjät voivat kertoa mielipiteitään eduskunnalle eri kansanedustajien kautta. Itse olen vieraillut yrittäjäjärjestön eri pöydissä aiemminkin ja on ollut mukava huomata, että varsin monessa asiassa voin itse olla Suomen yrittäjien kanssa samaa mieltä. Erimielisyydet ovat liittyneet lähinnä Suomen EU-politiikkaan, mikä tosin ei ole pieni asia, mutta en ole kuitenkaan huomannut mitään sellaista, että yrittäjäjärjestö olisi lähtenyt politikoimaan asialla ainakaan puoluepoliittisesti. Sitä paitsi varmasti on niin, että jos EU nykymuodossaan on kaatuakseen ja kaatuisi, niin tuskin Suomen yrittäjät sitä kuitenkaan uudestaan yrittäisivät perustaa, vaikka kovia olettekin yrittämään. Etelä-Pohjanmaalla ja Kurikassa yrittäminen on aina ollut kovassa kurssissa. Itselläni ei ole yrittäjätaustaa, mutta kyllä yrittämisen henki tarttuu myös muihin kuin yrittäjiin. Politiikassakin on nimittäin monenlaisia tapoja toimia ja oma tapani on todennäköisesti lähellä keskimääräisen yrittäjän tapoja ja aivan varmasti siinä on vaikutuksensa ollut juuri tällä kotipaikkakunnalla. Minusta kaikki lähtee johtamisesta ja organisoinnista sekä esimerkin voimasta. Myös laatu on tärkeää. Pitää olla olemassa systeemi ja suunnitelma, jotta pystytään tuottavaan toimintaan, olipa kyse mistä yhteiskunnan osa-alueesta hyvänsä. Tietynlainen suoraviivaisuus on yrittämisessä myös tärkeää ja siinä olennaista on kyky tehdä päätöksiä. Jos arpoo yhden asian kanssa liian kauan, niin aikaa ei jää kehittämiselle, mikä kostautuu myöhemmin kasaantuvina työmäärinä. Pohjanmaalla on yrittäjiä todennäköisesti senkin takia niin paljon, että täällä ei kovin paljon tykätä sopia asioista ikään kuin kauppamielessä, vaan on haluttu olla ennen kaikkea omavaraisia. Karu luonto ja vahva maatalous ovat luoneet pohjaa sille, että kun tilakoko on kasvanut ja on pitänyt etsiä muuta tekemistä, on maatalousyrittämisen tilalle tullut muunlaista yrittämistä. Tällainen konservatiivinen kulttuuri on toisaalta merkinnyt sitä, ettei alueellemme ole saatu järjesteltyä poliittisin päätöksin kovin paljon vastaavanlaista suurteollisuutta kuin muualla päin Suomessa. Peltomaisemassa on kuitenkin hyvä olla kekseliäs, sillä varmasti sekin, että näkee kauas, vaikuttaa ihmisen mieleen. On huomattavasti helpompi edetä paikasta X paikkaan Y, jo pelkästään siksi, että määränpään pystyy vaivatta näkemään. Metsä voi olla vaikea nähdä puilta, mutta meillä sitä ongelmaa ei ole. Ehkä siis Pohjanmaa tarjoaa paremman geeniperimän yrittämiselle kuin monet muut alueet. Politiikassa mutkattomuus ja suoruus eivät toki aina ole hyveitä, vaikka pitäisi, ja ilmankos Itä-Suomi onkin tuottanut enemmän kärkipoliitikkoja maahamme kuin meidän alueemme. Ehkä se johtuu siitä, että politiikka on luonteeltaan enemmän metsää kuin peltoa. Politiikassa ei tosin sitten ole viime aikoina homma ollutkaan ihan yhtä helppoa kuin heinänteko. Käynnistymässä on melkoinen risusavotta ja jopa kaskiviljelys, sillä länsimaat ovat ylivelkaantuneet ja kansa sekä poliitikot ovat etääntyneet toisistaan niin pahasti, ettei monillakaan poliitikoilla ole enää pitkään aikaan ollut uskallusta kertoa kansalle sitä ikävää tosi asiaa, ettei taloustiede pystynytkään tuottamaan länsimaissa loputonta hyvää. Mikään taloustieteen suuntaus ei pysty ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia nyt eikä jatkossa. Tämän paljastuminen on samalla osoittanut sen, että johtajuus politiikassa on kadonnut eikä sitä pystytä saamaan takaisin ilman, että nousee uusia laajoja kansanjoukkoja kokoavia poliittisia voimia. Talouden heikentyessä tällainen aktivoituminen ja politisoituminen kuitenkin tapahtuu aivan varmasti, jos sen annetaan tapahtua. Jos se yritetään estää muuttamalla poliittiset rakenteet sellaisiksi, että kansalaiset ulkoistetaan niistä entistäkin enemmän, niin tehdään vuosisatamme suurin virhe, joka johtaa ihmisten turhautumiseen ja jota joudutaan sitten hillitsemään sellaisin laki- ja voimakeinoin, että myös ihmisten luovuus tukahtuu. Laajojen kansanjoukkojen politiikastahan käytännössä pyrittiin toisen maailmansodan jälkeen pikku hiljaa pois, koska sellaisten katsottiin aiheuttavan massahysteriaa ja mahdollisuudet mobilisoida mm. kansoja toisiaan vastaan. Kuitenkin jos halutaan saada talous seuraavan kymmenen vuoden aikana kestävään kasvuun, mutta säilyttää samalla länsimaalainen sivistys ja demokratia, niin Euroopan pitää mielestäni irrottautua toisen maailmansodan traumasta ja uskoa, etteivät ihmiset ole kiinnostuneita sotimaan. Eurooppaa ei ole ilman itsenäisiä valtioita ja kansallisten kielten sekä kulttuurien diversiteettiä, joka ei suinkaan säily ilman, että sitä vaalitaan aktiivisesti. Eurooppa ei tule ikinä pärjäämään Kiinalle tai Intialle homogeenisena massayhteiskuntana, joten Kiinan kanssa ei kannata kilpailla heidän järjestelmänsä ehdoilla, vaan nimenomaan mahdollisimman kansanvaltaisella järjestelmällä. Eurooppa ei myöskään koskaan tule pärjäämään Amerikalle Amerikan sarjassa, sillä Amerikan yhdysvaltojen idea on alun alkaenkin ollut olla kansojen sulatusuuni. Siellä veronmaksuhalukkuus ei koskaan ole ollut kovin korkealla tasolla juuri sen takia, ettei kansaa yhdistä oikein mikään muu muuta kuin erilaisuus ja rajattomat mahdollisuudet tavoitella amerikkalaista unelmaa. Liika vapaus on lopulta johtanut juuri suuryritysten valtaan. Suomessa asiat ovat siis vielä verrattain hyvin niin yrittäjän kuin työntekijänkin kannalta, mutta elämme muutoksen aikaa. Suomen valtion osalta voi todeta, ettei valtion velkaantuminen voi jatkua tätä vauhtia kuin vain korkeintaan tulevan vuoden. Siksi on tärkeää saada aikaan rakenteellisia uudistuksia, mutta ne pitää toteuttaa kansanvaltaisesti eikä niiden saa heikentää kansanvaltaa, vaan niiden pitäisi vahvistaa sitä. Kuntauudistustakin tarvitaan minusta juuri kansanvallan vahvistamiseksi, niin että todella ne, ketkä ovat valittu valtuustoihin, päättäisivät asioista eivätkä mitkään vaaleilla valitsemattomat tahot. Kuntaliitoksia se ei välttämättä tarkoita, sillä jos vain halutaan, voitaisiin kansanvaltaa vahvistaa myös siten, että esimerkiksi merkittävien kuntayhtymien valtuustot valittaisiin suorilla vaaleilla ja tilaajaorganisaatioiden luottamushenkilöpohjaa laajennettaisiin. Rakenteellisen uudistamisen seurauksena poliittinen johtaminen vahvistuisi, mikä antaisi mahdollisuuden asioiden politisoitumiselle ja siten se lopulta toisi kuntalaiset ja kansalaiset osaksi aktiivista poliittista toimintaa ja näin vastuullistaisi nykyistä useamman. Se on tietenkin selvää, etteivät uudistukset tapahdu helposti, ja niistä seuraa aina myös jotakin sellaista, mitä ei voida ennakoida. Samoin on selvää, etteivät kaikkien kansalaisten asemat säily samanlaisina kuin mitä ne nyt ovat. Mutta nyt onkin kyse kokonaisedusta. Itse kannustaisin myös työmarkkinoilla sopimaan asioista ja välttämään lakkoja. Edustan sitä sukupolvea, joka on suht tyytyväinen siihen, että vakinaista työtä edes on. Uskon, että todella monet nuoret myös ajattelevat niin ja varmasti myös yhä useampi varttuneempikin. Siksi en kannatakaan tässä tilanteessa lakoilla uhkailua ostovoiman turvaamisen nimissä ja hiukan ihmettelen myös sitä, että vaikka menossa on maailman vakavin talouskriisi lähes sataan vuoteen ja Suomessakin kehitys näyttää haastavalta, keskittyy osa yhteiskunnallisen vallan käyttäjistä varsin hyvin toimeentulevien kansalaisten ostovoiman turvaamiseen ilman, että mietitään sellaisen ajattelun hintaa koko Suomen kannalta pitkällä tähtäyksellä. Julkisten palveluiden ja julkisen vastuun osalta se politiikka, mitä ainakin parin kymmenen vuoden ajan on harjoitettu, on luonut lähinnä illuusion toiveiden tynnyrien olemassaolosta. Tästä on nyt opittava pois, koska taloudellisen toimeliaisuuden kannaltakin on selvää, ettei esimerkiksi pienten yritysten verottamisella voida paikata sitä aukkoa, joka nyt on syntymässä julkistalouden ja tämänhetkisten tarpeiden ja toiveiden väliin. Tarpeita on voitava vähentää ja siinä arvopohjainen politiikka, selkeä poliittinen järjestelmä sekä johtajuus ovat keskeisessä roolissa. Kurikan osalta haluan todeta lyhyesti sen, että meilläkin on varmasti tarvetta säästäväisyyteen ja uudistuksiin, mutta meidän tulee tietää, ketä varten laitamme talouttamme kuntoon ja teemme uudistuksia. Kurikkalaisia vai myös muita varten? Siksi on mielestäni tärkeää odottaa kuntauudistuksen jatkosta tietoja ennen kuin alamme Kurikassa laittamaan talouttamme kuntoon kovalla kädellä. Haluan siis pitää kiinni tässä vaiheessa kaupungin nykyisestä palvelutasosta ja investointisuunnitelmista. Fakta on se, että Kurikka on taloudellisesti alueen vahvin kaupunki eli talouden takia meitä ei koskaan tarvitse mihinkään muuhun kuntaan liittää. Päinvastoin, olemme taloutemme takia juuri kiinnostava liitoskumppani. Kuntaliitoksia Kurikan ei kannata kuitenkaan näillä näkymin tehdä, sillä tilanne ympärillämme ei ole yhtä hyvä ja siellä, missä on, Kurikka nähdään ehkä liiankin vahvana. Olen kuitenkin lähes varma, ettei alueemme tule kuntauudistuksessa säilymään nykymuodossaan eli valtio ajaa jonkinlaisiin muutoksiin, sillä kuntauudistuksen lähtökohdat viittaavat siihen. Näiden muutoksia viestivien terveisteni myötä totean, että taloudellinen toimintaympäristö on muuttumassa lyhyellä aikavälillä yrittäjien kannalta haasteellisemmaksi, mutta yhteiskunnallinen ajattelu taas lienee muuttumassa yrittäjien kannalta myönteisemmäksi. On tärkeää, että tälle jälkimmäiselle ajattelunmuutokselle annetaan iso painoarvo myös yrittäjien keskuudessa ja ollaan valmiita sietämään epävarmuutta, jota on lähiaikoina tarjolla, koska kuitenkin vain se, että me uskomme kansalaisiin yksilöinä, on edellytys yrittämisen hyvälle tulevaisuudelle. Toivotan Kurikan yrittäjille hyvää juhlailtaa arjen keskelle! |
Eurokeisarilla ei ole vaatteita - pysäytetään hulluuden juhlakulkueTiistai 1.11.2011 klo 21:26 (KIRJOITUS ON PÄIVITETTY VERSIO AIEMMASTA KIRJOITUKSESTA "HALLITUKSEN EU-LINJALLE ON TULOSSA HINTAA" SEN JÄLKEEN, KUN KREIKKA PERUI KANSANÄÄNESTYSAIKEENSA TOISTAISEKSI. -VMS-) Euromaiden Kreikalle jakamat tukipaketit eivät toimi ja lisäksi Kreikka Toissa viikon huippukokouksessa Suomen hallitus vieläpä suostui siihen, että Euroopan rahoitusvakausväline ERVV:tä käytettäisiin pankkien pääomittamisen rahoittamiseen. Huippukokouspäätöksellä on suuri painoarvo ERVV:n päätöksenteossa, jonka väitetään varmasti yhä perustuvan keskeisiltä osin yksimielisyyteen. Päätös oli myös merkki Kreikalle siitä, että se voi käytännössä tehdä mitä tahansa, koska Eurooppa kyllä hoitaa Kreikan tai ainakin pankkien pystyssä pitämisen. Kun Kreikka sitten ilmoittikin muka yllättäen – aivan kuin Kreikka voisi yllättää – että se voi järjestää talouskuurista kansanäänestyksen, niin todennäköisyys ERVV:n käyttämiselle pankkien pääomittamisen rahoittamiseen kasvaa. Jos Kreikka äänestäisi EI, se käytännössä samalla lähtisi eurosta ja seuraisi takuuvarmasti esitys ERVV:n käyttämisestä pankkien pääomittamisen rahoittamiseen. Jos kansanäänestystä ei järjestetä ja Kreikka pysyy eurossa, niin Kreikan päättäjillä ei ole kansalaistensa tukea säästötoimille. Näin ollen sama meno jatkuu, mutta markkinoille on tärkeää, ettei totuutta tuoda julki kuin sadussa ”Keisarin uudet vaatteet”. Siinähän väkijoukosta pieni lapsi huusi, ettei keisarilla ole vaatteita, kun siihen asti kaikki olivat hyssytelleet asiaa. Lopulta kuitenkin kaikki olivat samaa mieltä kuin lapsi. Perussuomalaiset ovat alusta alkaen vastustaneet tukipaketteja. Pankkien omistajat ja kotivaltiot huolehtikoot itse pankkiensa pääomittamisesta. Olemme vastustaneet ERVV:n synnyttämistä ja sen muuttamista. Nyt on totuuden hetki koittamassa: Sillä politiikalla, jota Kataisen hallitus on ajanut, ja joka on ollut vieläkin huonompaa politiikkaa kuin edellisen hallituksen politiikka, joka tosin on viitoittanut tietä, ollaan nyt saattamassa suomalaiset todella mittavaan taloudelliseen vastuuseen. Suomen vastuut ERVV:ssä ovat 14 miljardia euroa + määrätön määrä korkoja. Riskit ovat realisoitumassa ja vastuu on niillä, jotka ovat eduskunnassa enemmistöllä päättäneet Suomen kannoista. Me suomalaiset emme voi päättää Kreikan asioista, vaan me voimme päättää vain omista asioistamme. Ehkäpä nyt tämä totuus alkaa valjeta myös hallitukselle. Mutta koska ERVV:n käyttämisen on ilmoitettu vaativan jäsenmaidensa yksimielisyyttä, niin Suomi voi nyt ilmoittautua vastustavansa ERVV:n käyttämistä pankkien pääomittamisen rahoittamiseen, ainakin jos on hallituksen lakiesitystä uskominen. ERVV:n käytön estäminen tilanteessa, jossa käyttöä esitetään, hajottaisi nykymuotoisen EU:n ja seuraisi paluu poliittisesta unionista vapaa-kauppa alueeksi. ERVV:n käyttäminen taas johtaisi EU-liittovaltioon ja näin tarina keisarin uusista vaatteista saisikin toisenlaisen lopun kuin sadussa. Totuus ei siitä kuitenkaan muuksi muutu eli euro perustuu kollektiiviselle valheelle. Valheelle ja valehtelulle rakennettu yhteiskuntajärjestelmä ei tule koskaan toimimaan, ainakaan demokraattisesti. Ennemmin tai myöhemmin kuvioihin ilmestyy se sadun lapsi, joka kertoo totuuden. Mitä aiemmin, sen parempi, jotta hulluuden juhlakulkue saadaan pysäytettyä. |
Suomi sitoutui pankkien pääomittamiseenTorstai 27.10.2011 klo 13:47 - Vesa-Matti Saarakkala Se, että ERVV:tä voidaan käyttää pankkien pääomittamisen Euroopan unionin tuomioistuimella on nimittäin ristiriitatilanteessa merkittävä rooli ERVV:n päätöksenteon ja EU:n päätöksenteon keskinäisvaikutuksia tulkittaessa ja silloin, kun huippukokoustasolla päätetään jotakin, se heijastuu siis ERVV:n toimintaan tai ohjaa sitä. Tätä ei kansalle kerrota. Mutta miksi ihmeessä muuten kirjattaisiin tällainen asia (ERVV:n käyttäminen pankkien pääomittamisen rahoittamiseen) päätökseksi, jos ei sillä haluttaisi käytännössä viedä politiikkaa tähän suuntaan ja siis sitoa ERVV:n jäseniä? Miksi asia on niin, kuten edellä kerron. Huippukokouskirjauksella perusteltiin itse asiassa aikoinaan sitä, että Suomella on mahdollisuudet vaatia ja saada vakuudet. Eli kun vakuudet tippuivat pois ERVV-sopimuksesta, todettiin, että juuri huippukokouksen päätökset takaavat sen, että vakuudet on mahdollista saada ja niihän "vakuudet" sitten saatiinkin. Nyt tässä on ERVV:n käyttämisen kohdalla sama tilanne. |
Perussuomalaiset vastustaa perustuslain muuttamistaKeskiviikko 12.10.2011 klo 23:20 - Vesa-Matti Saarakkala Perussuomalaisten perustuslakivaliokuntaryhmä, jonka
Pykälät 1, 94 ja 95 Mainintaa Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa ei ole tarpeellista sisällyttää perustuslain 1 §:ään, joten mainita tulee jättää pois. Lissabonin sopimuksen myötä Suomen EU-jäsenyyttä voidaan pitää kansainvälisenä sopimuksena, jonka Suomi voi koska tahansa irtisanoa eduskunnan enemmistön päätöksellä, joten EU-jäsenyyden pitämistä valtiollisena perusratkaisuna ei ole perusteltua, vaikka EU-jäsenyydellä onkin vaikutusta Suomen täysivaltaisuuteen. EU-jäsenyyden mainitsemisella valtiosääntömme yhteydessä on sitä paitsi tulkinnallista potentiaalia ja maininta saattaisi yhdessä perustuslain pykäliin 94 ja 95 ehdotettujen muutosten kanssa antaa nykyistä väljemmät mahdollisuudet tulkita mm. toimivallan siirrot varsinkin Euroopan unionille siten, ettei niistä tarvitsisi päättää eduskunnassa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, vaan eduskunta voisi hyväksyä toimivallan siirrot äänten enemmistöllä tai päätöksellä, jota on kannattanut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Nykyisen perustuslain puitteissa muun muassa Lissabonin sopimuksen yhteydessä oli perusteltua esittää kanta, jonka mukaan sopimuksen hyväksymisestä olisi tullut päättää perustuslainsäätämisjärjestyksessä, tarvittaessa lakiehdotus kiireelliseksi julistaen. Pykäliin 94 ja 95 ei tule tehdä ehdotettuja muutoksia, joilla entisestään helpotetaan toimivallan siirtoja Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai toimielimelle. Merkittävä toimivallan siirto saattaa vaarantaa kansainvälisen velvoitteen muodossa valtiosäännönkin tarkoittamia kansanvaltaisia perusteita. Siksi tällaisista Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävistä toimivallan siirroista tulee säätää perustuslainsäätämisjärjestyksessä perustuslain 73 pykälän muodossa.
Pykälä 39 Pykälään 39 ehdotetulla muutoksella siirrettäisiin hallituksen esityksistä päättäminen kokonaan valtioneuvostolle. Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston kiinteä yhteistyö on kuitenkin ollut yhä viime aikoinakin tärkeä osa Suomen poliittista kulttuuria ja siksi ehdotettua muutosta 39 §:ään ei voida pitää kannatettavana. Muutos etäännyttäisi tasavallan presidenttiä varsinaisesta hallituksesta, mikä ei ole tarkoituksenmukaista.
Pykälä 58 Ehdotusta tasavallan presidentin vallan kaventamiseksi on perusteltu parlamentarismilla. Presidentti-instituutio on kuitenkin kansanvaltainen sekä edustuksellinen ja vallankäyttöä myönteisellä tavalla tasapainottava tekijä yhteiskunnassamme, eikä siten olekaan perusteltua parlamentarismiin vedoten karsia presidentin valtaoikeuksia 58 §:ään ehdotetuilla muutoksilla. Ehdotetut muutokset 58 §:ään voivat myös osoittautua käytännössä ongelmallisiksi ristiriitatilanteissa hallituksen ja presidentin välillä, koska parlamentaarinen areena ei välttämättä sovellu ristiriidan kohteina olevien asioiden käsittelyyn. Onkin syytä epäillä, toimiiko ehdotettu 58 § käytännössä vai päädytäänkö lopulta perustuslain toimivaltasäännösten muuttamiseen jo lähitulevaisuudessa. Kun tällaisia epäilyksiä herää jo tässä vaiheessa, tulee tämänkaltaista perustuslain muuttamista välttää.
Pykälä 66 Lissabonin sopimus on ollut voimassa vasta lyhyen aikaa, eikä sen takia tule lähteä muuttamaan perustuslain 66 §:ää ehdotetulla tavalla siten, että jatkossa vain pääministeri voisi edustaa Suomea Eurooppa-neuvoston kokouksissa ja muussa valtion ylimmän johdon osallistumista vaativassa Euroopan unionin muussa toiminnassa, jollei valtioneuvosto poikkeuksellisesti toisin päätä. Lissabonin sopimuksen mukaan jäsenvaltiota Eurooppa-neuvostossa edustaa joko valtion- tai hallituksen päämies. Suomessahan tasavallan presidentti on valtionpäämies. Pykälään 66 tehtävällä muutoksella estetään se, että muutoksen voimaantultua Suomi voisi siirtyä Lissabonin sopimuksenkin sallimaan järjestelmään, jossa valtionpäämies osallistuu Eurooppa-neuvoston kokouksiin valtion ainoana edustajana. Niin kauan, kun tasavallan presidentti on Suomen valtionpäämies, eivät tämäntapaiset muutokset tule kyseeseen.
Edellä esitetyn perusteella ehdotamme, että lakiehdotukset hylätään
Helsingissä 12 päivänä lokakuuta 2011
Vesa-Matti Saarakkala Tom Packalen Pirkko Ruohonen-Lerner (varajäsen) |
Perustuslakimme jäi ERVV:n jalkoihinPerjantai 7.10.2011 klo 10:03 - Vesa-Matti Saarakkala Kun Euroopan rahoitusvakausväline ERVV oli lausunnolla Niinpä eduskunnassa ERVV-sopimusmuutoksesta päätettiin yksinkertaisella äänten enemmistöllä ja sopimus hyväksyttiin Perussuomalaisten hylkäysesityksestä huolimatta. Nyt on tullut julki jo pitkään kulisseissa puhuttanut seikka, etteivät ERVV:n korkomenot kuulu Suomen takausvastuiden piiriin. Näin ollen vastuumme voivat kasvaa moninkertaisiksi. Tästä johtuen herääkin kysymys, onko nyt rikottu perustuslakiamme, kun ERVV:n kokoluokka ei ole ollut päätöstä tehtäessä eikä ole edelleenkään tiedossa? Perussuomalaiset eduskunnan ainoana puolueena piti päänsä ja puolusti kansanvaltaa, mutta eduskunnan käytävillä se on herättänyt kilpailijoissamme lähinnä halveksuntaa. Valitettavasti historia tullee vielä todistamaan, että olemme olleet kantoinemme koko ajan oikeassa vakausvälineen ja vakausmekanismin suhteen. Ohessa linkki Taloussanomien juttuun aiheesta: |
Vaalilain uudistaminen vastatuulessaKeskiviikko 5.10.2011 klo 16:11 - Vesa-Matti Saarakkala Esitin tänään eduskunnassa, että eduskunta hyväksyisi vaali- ja |
EU:n liittovaltioiminen täydessä käynnissäTiistai 20.9.2011 klo 17:45 - Vesa-Matti Saarakkala EU, sen tulevaisuus ja Suomen rooli EU:ssa ovat olleet uuden Myös EU:n perussopimusta ollaan muuttamassa muotoon, joka mahdollistaa vakausmekanismin käyttöönottamisen 2013 ja käytännössä kumoaa ns. no bail out -lausekkeen, joka kieltää jäsenmaita ottamasta vastatakseen toisen jäsenmaan velkoja ja jonka voimassaolon takia vakausjärjestelyt jouduttiin perustamaan virallisesti EU:n rakenteiden ulkopuolella. Vakausjärjestelythän käynnistettiin ilman, että EU:ssa on niille mitään lainsäädäntöpohjaa, mutta nyt sitä luodaan perussopimusmuutoksin jälkikäteen, minkä seurauksena EU-tuomioistuin pääsee ristiriitatilanteessa kontrolloimaan mekanismien päätöksentekoa EU:n tavoitteisiin pohjautuen. Samaan aikaan eduskunnassa on käynnissä vaalien yli lepäämään jätetty perustuslain muutosesitys, jossa Suomen EU-jäsenyys ollaan liittämässä osaksi Suomen valtiosääntöä perustuslakimme ensimmäisen luvun 1 §:ään. On kuvaavaa, että maininta halutaan kirjoittaa juuri 1 §:ään, sillä 2 §:ssä todetaan valtiovallan Suomessa kuuluvan kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Tavallaan siis ennen sitä halutaan ikään kuin huomauttaa, että EU-jäsenyydellä on tietyt vaikutukset tähän kansanvallan käsitteeseen. Varmasti tällä halutaan perustella myös tulevaisuuden presidenttien vallattomuutta. EU-jäsenyydellä on kieltämättä suuria vaikutuksia lainsäädäntöömme. Perustuslain täydellisyysperiaatteeseen eli siihen, että perustuslaki kuvaa todellista tilaa, vedoten EU-jäsenyydestä kertominen on perusteltua, mutta pakollista se ei kuitenkaan ole, koska perustuslaissamme on jo nyt mainintoja EU-jäsenyyden vaikutuksista. Herää myös kysymys, että onko eduskunnan enemmistö vuosien saatossa unohtanut perustuslain 94 §:n, jonka mukaan kansainvälinen velvoite ei saa vaarantaa valtiosääntömme kansanvaltaisia perusteita, kun nyt jälkikäteen halutaankin viestittää, että kansanvaltamme on ehdollista. EU:n luonnehan ei ole muuttunut itsestään, vaan Suomi on siihen ratkaisevalla tavalla vaikuttanut, sillä perussopimusmuutokset ovat vaatineet jäsenmaiden yksimielisyyttä. Kun samaan aikaan perustuslain 94 ja 95 pykäliä ollaan muuttamassa muotoon, jossa Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävistä toimivallansiirroista EU:lle voidaan päättää eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistöllä, niin herää kysymys, mikä on yhteys pykälän 1 muuttamisella pykälien 94 ja 95 muuttamiseen. Tällä hetkellähän merkittävät toimivallan siirrot EU:lle vaativat päätöksen jättämistä lepäämään yli vaalien, niin että kaksi eri eduskuntaa joutuu asiasta päättämään, jolloin aihe on myös mahdollinen vaaliteema. Toisaalta, jos asia on haluttu ns. pois päiväjärjestyksestä, kuten usein on tehty, niin sen kiireellinen käsittely on vaatinut sitä, että 5/6 eduskunnasta haluaa asian käsiteltävän kiireellisesti ja kahden kolmasosan on pitänyt vielä puoltaa lopullista päätösesitystä. Ilmeisesti pykälän 1 muutoksella oikeutetaan muutokset pykäliin 94 ja 95. Eduskunnassa vanhojen puolueiden edustajat ovat olleet selvästi aivan poissa tolaltaan, kun ovat nyt huomanneet, että perussuomalaiset ovat rynnistäneet eduskuntaan ja eri valiokuntiin puolustamaan Suomen itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta järkähtämättömästi. Ilmeet, eleet ja puheet kertovat, etteivät he ole tyytyväisiä siihen, kun heidän hiekkalaatikolleen on ilmestynyt uusia naamoja. Perusviesti perussuomalaisten suuntaan on ollut kuin kaiken saaneen kakaran parahdus ”mä en enää leiki”. Nyt vaan kannattaa muistaa se, että kuka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Kävi miten kävi, historia tulee vielä monesti tunnistamaan ja tunnustamaan sen, että perussuomalaiset olivat perillä Suomessa ja Euroopassa 1995-2011 tehtyjen EU-päätösten todellisesta luonteesta ja siitä, mitä kohti päätökset Suomen kansaa kuljettivat. |
Eduskunnan suuri valiokunta käsitteli tänään taas kerran euroasioita. Esillä olivat talousunionisopimus sekä sopimus Euroopan vakausmekanismista EVM:stä. Perussuomalaiset eivät hyväksyneet valiokunnassa valtioneuvoston toimintalinjaamme kummankaan sopimuksen osalta. Alla perustelut, joita ei ole tarvinnut ikävä kyllä aiemmista kannanotoistamme käytännössä lainkaan muuttaa.
