Suomen talous kuntoon vain arvopohjaisella politiikalla

Lauantai 4.9.2010 klo 11:00 - Vesa-Matti Saarakkala

Viime aikoina on keskusteltu paljon siitä, mitenkä Suomen julkinen talous saataisiin kestävälle pohjalle. Ratkaisuksi on tarjottu leikkauksia tai talouskasvun lisäämistä, mutta kohteet ja keinot ovat jääneet epäselviksi. Myös kunta- ja palvelurakenneuudistusta on markkinoitu eräänlaisena sateentekijänä.

Politiikan tehtävänä pohjimmiltaan on määritellä hyvin perustellen, mikä on oikein ja mikä väärin ja mikä hyvää ja mikä huonoa. Vain näin voidaan luoda yhteisiä pelisääntöjä eli lakeja ja normeja, joiden taakse saadaan enemmistö yhteiskunnasta. Tämänhetkisestä poliittisesta keskustelusta puuttuvat kuitenkin arvonäkökohdat lähes tyystin ja poliittiset linjavedot ovat tyhjää täynnä. Arvopoliitikot leimataan joko sinisilmäisiksi hörhöiksi tai suvaitsemattomiksi rasisteiksi.  Kuvastavaa on, että osalle poliitikoista pelkästään avioliitto –käsitteen määrittely tuottaa ongelmia sen takia, ettei uskalleta ottaa kantaa.

Poliitikkojen kuuluu olla arvojohtajia, eikä määritellä kantaansa asioihin tyylillä ”haluan mahdollistaa kaikki elämäntavat ja –tyylit, vaikka itselläni olisikin henkilökohtainen mielipide asiaan”. Mikäli haluamme hillitä erilaisten palvelutarpeiden kasvua, meidän ei tule yrittää muuttaa politiikan luonnetta joksikin muuksi kuin mikä se on, vaan on otettava vastuu ja uskallettava kertoa oma maailmankuva ja ihmiskäsitys, jonka pohjalta politiikkaa tehdään. Ei riitä, että piiloudutaan erilaisten yksittäisten positiivisia mielikuvia synnyttävien sanojen taakse.

Myöskään erilaiset hallinnolliset ja rakenteelliset laatikkoleikit Paras-hankkeen ja valtionhallinnon uudistuksen johdolla eivät tule johtamaan hyviin tuloksiin. Molempien uudistusten takana on vallanpitäjien pelkuruus ottaa kantaa arvoihin ja kohdata kansalaiset silmästä silmään. Piiloutuminen hallinnollisten tilkkutäkkien alle tekemään poliittisia päätöksiä kansalta piilossa ei ole oikein. Byrokratiasta on tullut politiikan salarakas, ja kansa on petetty seisaalleen. Vaarana on, että kansalta piilossa tehdyt hallinnolliset aikaansaannokset ratkaisevalla tavalla tuhoavat poliitikkojen ja kansan välisen suhteen eli edustuksellisen demokratian. Sen jälkeen edes talouskasvun paraneminen ei auta kaikkia suomalaisia, sillä yhä harvempi haluaa antaa päätöksentekovallan ansaitsemiensa eurojen käytöstä poliitikoille, mikä tarkoittaa veropohjan heikkenemistä entisestään ja Suomen lipumista kohti amerikkalaista yhteiskuntaa.

Perussuomalaisten vaaliohjelmassa tullaan esittämään selkeä vaihtoehto politiikan nykymenolle.

Perussuomalaiset porskuttavat!

Perjantai 27.8.2010 klo 15:03 - Vesa-Matti Saarakkala

Perussuomalaisten puolueneuvoston kokous pidettiin pari viikkoa sitten Porissa. Järjestelyt oli hoidettu hienosti, ohjelmaa riitti ja tunnelma oli hyvä. Paikalla oli myös meppi-vieraita Tanskasta eli Morten Messerschmidt ja Anna Rosbach Europe of Freedom and Democracy -ryhmästä avustajakuntineen. Timo Soinin aloitettua europarlamentaarikkona Perussuomalaisille on solmittu kansainväliset yhteydet Euroopassa, ja Tanskan kansanpuolue on mielestäni linjoiltaan hyvinkin lähellä Perussuomalaisia.

Linjoja puolueneuvostossa myös vedettiin, kun kokousväki kävi lähetekeskustelun puolueen vaaliohjelmaluonnoksesta. Tässä vaiheessa julkisuuteen tuotiin seuraavat osa-alueet: Aate-, sosiaali- ja terveys-, kunta-, EU- ja ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Kuten muillakin puolueilla, ohjelmatyö jatkuu ja valmistuu aikanaan. Peruslinjamme ovat kuitenkin entuudestaan tutut. Ja miksipä hyväksi havaittuja kantoja muuttamaan, kun kansakin on yhä suuremmassa määrin niiden takana. Ohessa linkkejä puheeseeni puolueneuvostossa (puhe ei ole nauhalla kokonaisuudessaan): puolueneuvosto 1  puolueneuvosto 2  puolueneuvosto 3

Puolueemme kiinnostaa myös eurooppalaisella tasolla: Euroopan komission Eurosphere –tutkimusverkosto haastatteli viime vuonna puolueemme keskeisiä toimijoita osana eurooppalaista maaraporttia, jossa tutkittiin mm. poliittisten puolueiden käsitystä moninaisuudesta, maahanmuutosta, kansalaisuudesta, Euroopan yhdentymisestä. Tutkimuksen yli 100-sivuinen maaraportti on valmis ja ilmestynee jossain vaiheessa tutkimusverkoston kotisivuilla: www.eurosphere.uib.no/index.htm

Eräs yhteiskuntaopin tutkielmaa tekevä kysyi minulta, mitä tavoitteita ja odotuksia puolueellamme on tulevissa eduskuntavaaleissa. Vastasin seuraavasti: Tavoitteenamme on saada mahdollisimman paljon ääniä, mikä on demokratiassa poliittisen toiminnan onnistumisen ainoa mittari. Odotamme saavamme yli 10 kansanedustajaa uuteen eduskuntaan. Joku varmaan pitää ääntentavoittelua halpamaisena, mutta silloinhan tällainen henkilö epäilee samalla kansan arviointikykyä.

Kun samainen opiskelija kysyi saavutuksistamme eduskunta- ja kuntatasolla, niin pakkohan siihen oli todeta, ettei viiden edustajan oppositiopuolue pysty saamaan omissa nimissään eduskunnassa läpi moniakaan ajamiaan asioita. Meidän vaikutuksemme poliittisesti isoihin asioihin on siis ollut toistaiseksi välillistä. Ehkä suurin välillinen vaikutus meidän toimillamme on ollut maahanmuuttopolitiikkaan, jota on kuluvana vuonna kiristetty jonkin verran. Välillisestä vaikutuksesta toinen esimerkki oli mm. Kreikka -lainapaketin vastustaminen niin voimakkaasti, että ehkä osittain sen seurauksena suurin oppositiopuolue SDP asettui ainoana EMU-alueen sosialistitaustaisena puolueena lainapakettia vastaan. Tämä ei kuitenkaan riittänyt lainapaketin kaatamiseen, mikä hyvin kuvastaa sitä, että valta eduskunnassa on hallituspuolueilla, koska niiden takana on enemmistö eduskunnasta. Osa edustajistamme on kunnostautunut yksittäisten kansalaisten henkilökohtaisten asioiden hoitamisessa esim., kun kansalaisen oikeusturvaa on loukattu. Lisäksi toiminnallamme on ollut se vaikutus, että meidän kanssamme eri mieltä olevat puolueet ovat menettäneet kannatustaan gallup-mittauksissa, koska kansa on ollut enemmän tyytyväistä meidän toimintaamme kuin niiden toimintaan. Tämä voi aiheuttaa muutoksia myös kannatustaan menettäneiden puolueiden toiminnassa niin, että niiden poliittinen linja lähestyy omaamme.

Kunnallisella tasolla saavutuksia on vaikea yksilöidä sen takia, että kuntia on niin paljon ja tilanteet vaihtelevat kunnittain. Ehkä kuitenkin perussuomalaisia kuntapoliitikkoja yhdistävä tekijä on se, että me äänestytämme asioita lautakunnissa, kunnanhallituksissa ja valtuustoissa, vaikka meillä ei olisi varmuutta siitä, että voittaisimme äänestyksen. Me siis teemme keskimääräistä useammin poikkeavia esityksiä käsittelyssä olevaan pohjaesitykseen nähden. Haluamme tarjota aina vaihtoehdon, jos olemme merkittävästi eri mieltä jostakin asiasta. Uskomme, että vain toimimalla aktiivisesti kunnissa voidaan muuttaa myös valtakunnantason politiikkaa, koska muutos lähtee ruohonjuuritasolta. Kunnissa olemme siis muuttaneet toimintakulttuuria entistä poliittisempaan suuntaan pois paperinmakuisesta hyssyttelystä, jonka turvin monet kunnanisät ovat pyörittäneet erityisesti maaseutupitäjiä mielensä mukaan. Suomi on täynnä kunnallisia harvainvaltoja.

Olemme saaneet myös nostettua kunnallispolitiikan kiinnostavuutta ja äänestysaktiivisuutta. Konkreettisia saavutuksia eri asioiden hoitamisessa olemme saaneet aikaiseksi absoluuttiseen kokoomme nähden varsin mukavasti. Olemme myös aina ottaneet huomioon sen, ettei monien hyvienkään asioiden edistäminen ole ilmaista, vaan maksumiehinä ovat veronmaksajat. Kaikki poliittiset tahot eivät ole mielestäni tätä seikkaa ymmärtäneet, vaikka välillä ollaankin niin talousvisionääriä, että tohtorihattuja saisi jaella tuon tuosta. Selvästi huomaa, että valtapuolueet ovat ongelmissa, kun rahat ovat lopussa eikä valtioltakaan heru enää lisärahaa. Osassa kuntia tähän ei ole kuitenkaan reagoitu millään lailla näiden samojen vallankäyttäjien toimesta, vaan vauhti on vain kiihtynyt. Suomessa selvästikin odotetaan kuntareformia, jolla tilanne sitten joskus korjataan. Nämä valtapuolueiden kunnalliset nykypäättäjät eivät siihen pysty. Ilmankos heistä monet tukevat hallintohimmeleiden rakentelemista ympäri Suomea. Niiden turvin päätökset voidaan tehdä kansalta piilossa niin, ettei vastuullisia pystytä kovin helpolla paikantamaan. Mutta palvelut, ne kuulemma sen kuin paranevat vain!

Maahanmuuttopoliittisen vaalimanifestin julkistamistilaisuudesta

Tiistai 27.7.2010 klo 18:20 - Vesa-Matti Saarakkala

Kirjoituksen lopussa on linkki YouTubeen, jossa voi katsella Turussa 24.7.2010 allekirjoittaneen ja 12 muun perussuomalaisen eduskuntavaaliehdokkaan järjestämää tiedotustilaisuutta maahanmuuttopoliittisen vaalimanifestin eli Nuivan vaalimanifestin julkistamisesta.

Tiedotustilaisuutemme ja sen sisältö on herättänyt laajaa kiinnostusta, ja tilaisuus sujui ilman provokaatioita. Monessa muussa maassa ollaan jo myöhässä, niin ettei tällaisia tilaisuuksia saada vietyä läpi ilman vastamielenosoituksia tai muuta häirintää. Se kertoo siitä, että Suomessa on vielä todelliset mahdollisuudet muuttaa maahanmuuttopolitiikan suuntaa. Tähän mahdollisuuteen on tartuttava.

Vaalimanifestin teesit tulevat saamaan laajaa kannatusta kansan keskuudessa ja siten on luonnollista, että manifestin teemat saavat kannatusta myös monien muiden eduskuntavaaliehdokkaiden kuin manifestin alkuperäisten allekirjoittajien joukossa. Se on positiivista, sillä näin tärkeän asian taakse saadaan suurempi voima.

Tiedän, että etenkin tämän manifestin luettuaan moni olisi halunnut olla allekirjoittajien joukossa Turussa. Siihen, miksi liikkeelle lähdettiin verrattain pienellä porukalla, on syynsä, mutta ne ovat oman käsitykseni mukaan puhtaasti teknisiä. En tuo niitä sen tarkemmin esiin, vaan oletan hyvän asian kelpaavan muillekin siitä huolimatta, että nimmareita manifestissa on vain 13. Ajatukset ja asiat eivät ole kenenkään omia, vaan niitä saa vapaasti lainata, eikä tarvitse edes lähdettä tuoda esille, kuten tiedemaailmassa.

Syy, miksi minä olen mukana manifestissa, johtuu siitä, että minua kysyttiin mukaan tähän projektiin. Manifestissa käsiteltävät asiat ovat tärkeitä ja ne nivoutuvat hyvin omaan aatemaailmaani sekä perussuomalaisuuteen, jota olen ollut vuodesta 2001 mukana rakentamassa. En ole ensimmäistä kertaa puhumassa maahanmuutosta.

Varmasti taustani ja asemani vuoksi minut myös haluttiin mukaan manifestiin. Olen tyytyväinen, että kutsu kävi, sillä vaikka olen merkittävän osan elämästäni toiminut puolueen johtotehtävissä, ei minua suinkaan aina ole kutsuttu mukaan kaikkiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin, joita puolueen piirissä järjestetään. Todettakoon kuitenkin, että menemistä ja tulemista on ollut siinä määrin, että olen kyllä aina keksinyt tekemistä mahdolliselle vapaa-ajalle eikä kaikkeen ehdikään osallistua, jos haluaa keskittyä myös politiikan sisältöihin ja kokouksiin – politiikan ruisleipään. Minulla pelkästään kunnallispolitiikkaan liittyviä kunnallisia kokouksia oli viimeisen vuoden aikana n. 80.

Perinteisenä konservatiivina nostan myös perhearvot korkealle. Perhe on minun tärkein tukiryhmäni, mutta ei ihminen ole politiikkaa varten vaan politiikka ihmistä varten. Se kannattaa muistaa, kun politiikkaa tekee, sillä silloin ollaan perimmäisten asioiden äärellä. Asioiden, jotka eivät juuri kiinnosta äänestäjiä tai joista media ei välitä pätkän vertaa, paitsi jos asiat eivät ole kunnossa. Venymistä homma vaatii, mutta hyvät asiat kestävät.

Politiikka on paljon kovempi laji, kun on pistänyt siihen käytännössä koko elämänsä verrattuna siihen, että suorittaa vaaliprojektin. Aina säännöllisesti saa kuulla olevansa poliittinen broileri tai sitten annetaan ymmärtää, että menestys vain tipahtaa jostakin nenän eteen. Tällaisiin poliittisiin kommentteihin sortuvat ovat joko poliittisesti kokemattomia tai sitten vähintäänkin poliittisesti pahansuopia. Jopa Jutta Urpilainen, jolle sentään isänsä on testamentannut aikoinaan äänensä, on varmasti joutunut käymään monta kovaa taistelua päästäkseen nykyiseen asemaansa. Ehkä ei kuitenkaan riittävän monta. Parhaat jutut syntyvät, kun ei laskelmoida liikoja.

Olemme nyt linjanneet ne periaatteet, joista käsin maahanmuuttopolitiikkaa Suomessa tulee harjoittaa. Keskustelu ei taatusti lopu tähän, vaan nyt keskustelussa päästään eteenpäin. Jatketaan työtä. Yhteisellä asialla olemme kaikki nykyisen maahanmuuttopolitiikan kriitikot.

http://www.youtube.com/watch?v=7ameTryB4dQ

manifestisivusto: http://www.vaalimanifesti.fi/

Maahanmuutosta

Lauantai 24.7.2010 klo 16:00 - Vesa-Matti Saarakkala

Minä ja 12 muuta Perussuomalaisten kansanedustajaehdokasta julkaisimme tänään Turussa Nuivan vaalimanifestin.

Vaasan vaalipiirissä maahanmuutto ei ole varmastikaan mikään eduskuntavaalien ykkösteema, mutta se on silti keskeinen kysymys eikä lainkaan irrallaan muusta politiikasta. Se, miten suhtaudut minkäkinlaiseen maahanmuuttoon ja minkälaista kotouttamispolitiikkaa haluat, kuvastaa hyvin pitkälle arvomaailmaasi. Valtakunnallisen maahanmuuttopolitiikan suunta vaikuttaa aivan varmasti myös Etelä-Pohjanmaalla, vaikka täällä maahanmuuttajia ei olekaan paljon.

Maahanmuutto on yksi vaalien teemoista ja ainakin me manifestin laatijat olemme sitoutuneet pitämään ääntä aiheesta. Uskon, että myös moni muu. Hyvä niin, sillä olen varma, että keskustelun kautta pääsemme järkevämpään lopputulokseen.

Ohessa kannanottomme: Nuiva vaalimanifesti

Huomenna puhutaan sitten populismista! Paikka on sama eli Turun kaupunginkirjaston Studio.

Perussuomalaisten Nuorten Populismi-päivä Turussa 25.7.

Tiistai 20.7.2010 klo 20:23 - Vesa-Matti Saarakkala

Perussuomalaiset Nuoret järjestää valtakunnallisen Populismi-päivän Turun kaupunginkirjaston Studiossa sunnuntaina 25.7.2010 klo 13-17.30. Osoite on Linnankatu 2.

Tiedossa on esitelmiä populismista eri näkökulmista, paneeli ja suoraa puhetta politiikasta. Tilaisuus on kaikille avoin. Perussuomalaisten riveistä puhujana tilaisuudessa on allekirjoittaneen lisäksi Helsingin kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho. Tiedemaailman edustajina valtiotieteiden tohtori Manu Vuorio ja valtiotieteiden lisensiaatti, populismin tutkija Pertti Hynynen.

Lauantaina 24.7. klo 15 samassa paikassa järjestään myös tiedotustilaisuus, jossa julkistetaan maahanmuuttokriittinen vaaliohjelma. Sen allekirjoittajina ovat 13 perussuomalaista eduskuntavaaliehdokasta. Tervetuloa paikalle!

Kansallispeli

Torstai 15.7.2010 klo 8:15 - Vesa-Matti Saarakkala

Jalkapallon MM-kisat ovat ohi. Kuningaspelin paras maajoukkue on selvillä. Jalkapallo on kova fyysinen laji, mutta taktisesti jalkapallo on taiteilijoiden valtakuntaa. Jalkapallossa jokainen tilanne on aina ainutlaatuinen, joten kukaan ei pysty hallitsemaan lajia kokonaisvaltaisesti: tämä näkyy mm. valmentamisessa. MM-kisoissa esimerkiksi Argentiinaa johdettiin persoonalla ja Saksa turvautui taas konemaiseen tyyliinsä, jolla on tullut tasaista tulosta, mutta voittoon se ei tällä kertaa riittänyt. Jalkapallo on yllätysten peli ja suurin piireitein kohtalo tuntuu sanelevan lopputuloksen. Ehkä se tekeekin jalkapallosta suuren saavuttamattoman. Suomalaiset eivät ole tässä kohtalon pelissä pärjänneet.

Kohtalomme oli tälläkin kertaa jäädä MM-karsintoihin. Emme päässeet taistelemaan maailman parhaan tittelistä jalkapallossa, mutta onneksi sentään olemme yhdessä lajissa aivan varmasti maailman parhaita, nimittäin pesäpallossa.

Pesäpallo on Suomen kansallispeli. Seuraan pesäpalloa aktiivisesti ja pelaan myös itse. Pesiksessä kiehtoo taktiikka ja se, että kyse on ns. elämän ja kuoleman pelistä: Jos mokaat mailan varressa, kaverisi kuolee tai vähintäänkin haavoittuu. Toisaalta voit saatella kaverisi kotiin turvallisesti tai ainakin hoitaa hänet pesältä toiselle. Kun ulkopelaajana saat pallon räpylään, sinun pitää vielä tuhota vastustaja, heittämällä pallo pesävahdille. Ohiheittoja näkee huipputasollakin, eikä helppoja "hermopallojakaan" aina saada kiinni. Pelinjohtajalla ja lukkarilla on isot roolit. Pesäpallo on armoton, sillä vastuullinen jokaisessa tilanteessa löytyy aina – haluttiin sitä tai ei.

Pohjalaisjoukkueen kannattajana täytyy harmikseni todeta, että Kainuussa tämä peli on viime vuosina hallittu parhaiten. Tässäkin pallopelissä pallo on pyöreä, mutta pelin kulku on siinä määrin vakio, että pitkässä juoksussa hyvin johdettu ja rutinoitunein joukkue on voittava. Pohjalainen pelityyli on ainakin meillä eteläisellä Etelä-Pohjanmaalla ”kaikki tai ei mitään”. Olemme liian tulisieluisia verrattuna kainuulaiseen mentaliteettiin. Meillä on paljon yritystä, mutta vähemmän harkintaa. Itsellisiä kun ollaan, ottelut halutaan ratkoa yksin eikä niinkään joukkueena. Siitä seuraa epätasainen vastuunjako joukkueessa ja silloinhan pelataan aina kapeammilla hartioilla.

Pesäpallo on maakuntien peli ja maakuntien erilaiset luonteet mielestäni näkyvät joukkueiden pelitavassa jollakin tavalla. Se on positiivista, vaikka se ei Pohjanmaalle ole viime vuosina kirkkainta mitalia tuonutkaan. Aikoinaan nimittäin Helsinkiin koottiin superpesisjoukkue maan "parhaista" pelaajista, mutta sekin ylsi sarjassa vain toiseksi ja lopulta seura ajautui konkurssiin. Ehkä pelaajilta puuttui lopulta yhteinen kulttuuri, se ratkaiseva lenkki. Vahva kulttuuri on aina valttikortti, kun on kyse joukkuepelistä.

Etelä-Pohjanmaalla on aina arvostettu omaa kulttuuria hyvin paljon. 3.6.2010 pohjalainen pesisyleisö sai nähdä Ilmajoen Koskenkorvalla ottelutauolla jotakin sellaista, mikä varmasti lämmitti meidän monen mieliä. Sambialaisyhtye Zambian Vocal Collection (kuvassa alla) kävi vetämässä Kaksipa poikaa Kurikasta –kappaleen aidolla suomen kielellä.

Meille Etelä-Pohjanmaalle ei ole juuri ollut ulkomailta tunkua, emmekä ehkä ole kovasti yrittäneet alueellemme ulkomaalaisia saadakaan, mutta se on varmaa, että joka Etelä-Pohjanmaalle ulkomailta muuttaa, kotoutuu tänne periaatteella ”maassa maan tavalla”, sanottiinpa politiikka-ohjelmissa mitä tahansa monikulttuurisuudesta. Täällä ei olla rasisteja, vaan päinvastoin: jos ulkomaalainen osaa arvostaa tapojamme ja myös omaksuu niitä, saa hän varmasti paljon mahdollisuuksia ja voimme suvaita myös jonkin verran meille vieraita tapoja. Jos tapamme eivät kuitenkaan yhtään miellytä, lakeuden jäyhältä kansalta on turha odottaa vieraanvaraisuutta kovin pitkään. Täällä ei tykätä minkään sortin rienaajista, mutta sitä, että on ajatuksia, arvostetaan.

Vanha meno saamassa jatkoa poliittisten nuorisojärjestöjen avustamisessa

Perjantai 2.7.2010 klo 14:00 - Vesa-Matti Saarakkala

Puolueiden tukia ja niiden julkista valvontaa uudistava työryhmä on luovuttanut selvityksensä pääministeri Kiviniemelle. Selvityksessä käsiteltiin myös valtakunnallisten nuorisojärjestöjen avustusjärjestelmää ja sen uudistamismahdollisuuksia.

Työryhmä on päätynyt esittämään, ettei poliittisten nuorisojärjestöjen avustusperusteita muutettaisi puolueiden parlamentaaristen valtasuhteiden mukaan määräytyväksi, koska se kaventaisi työryhmän mukaan nuorisojärjestöjen itsenäisyyttä ja olisi teknisesti hankala toteuttaa.

Ymmärrän periaatteellisella tasolla työryhmän huolen siitä, että pohdinnan alla olevan parlamentaarisin perustein myönnettävän avustuksen käyttöönoton seurauksena puolueilla olisi intressi vaikuttaa nykyistä enemmän nuorisojärjestöjensä toimintaan.

Kuitenkin jo tällä hetkellä puolueiden nuorisojärjestöt saavat avustuksia myös puolueilta eli käytännössä tilanne ei muuttuisi, vaikka järjestelmää uudistettaisiinkin. Muutkin eduskuntapuolueet kuin Perussuomalaiset voisivat nyt kertoa jokainen omalta osaltaan, voivatko nuoret luottaa niihin, vai käyttävätkö puolueet nuorisojärjestöjään vain härskisti hyväksi omien tarkoitusperiensä ajamiseen, niin ettei järjestelmää voida sen takia uudistaa?

Perussuomalaisten osalta pelko nuorisojärjestömme muuttumisesta vaaliorganisaatioksi on turha: Vaaleja ei pitkällä tähtäyksellä voiteta jatkuvalla mainoskampanjoinnilla, vaan aate ja aito toiminta ratkaisevat. Tästä hyvänä esimerkkinä Perussuomalaisten lisäksi on Vihreät De Gröna, joka verrattain uutena puolueena on kasvattanut kannatustaan merkittävästi, vaikka taloudelliset resurssit mainostamiseen ovat olleet vanhoihin puolueisiin verrattuna silläkin pienet.

Lopulta avustusjärjestelmän uudistamishaluttomuudessa on kyse politiikasta, vaikka muuta väitetäänkin. Nykyinen järjestelmä takaa vanhojen puolueiden nuorisojärjestöille vakaan tulonmuodostuksen, mistä hyvänä esimerkkinä keskustanuorten Opetusministeriöltä saama yleisavustus. Kun keskustanuorten jäsenmäärä julkisuudessa olevien tietojen mukaan on laskenut vuodesta 2005 yli 5000 jäsenellä, on järjestön saama avustussumma samaan aikaan kasvanut lähes 100 000 eurolla. Tämä huomioiden esimerkiksi keskustanuorten muutosvastarinta on ymmärrettävää.

On kuitenkin oikeus ja kohtuus kysyä, miten tällaisessa avustustoiminnassa huomioidaan järjestön tuloksellinen kehitys, kuten nykyisissä avustuspäätöksissä väitetään tehtävän? Mielestäni on aika lopettaa höpöpuheet ja puristettava mätä nykyjärjestelmästä pihalle! Se ei näytä onnistuvan muuta kuin täydellisellä remontilla. Jos on tahto, löytyy tie.

PerusS Nuoret: "Maassa maan tavalla"

Torstai 1.7.2010 klo 13:28 - Vesa-Matti Saarakkala

Perussuomalaiset Nuoret ovat päättäneet jalkauttaa maahanmuuttoon liittyvän ajankohtaisen kotouttamiskeskustelun kansan keskuuteen lanseeraamalla t-paidan ”Maassa maan tavalla” –tekstillä varustettuna.

Muiden puolueiden toimijat ovat antaneet ymmärtää, ettei iskulause ”Maassa maan tavalla” olisi Perussuomalaisten kehittämä. Perussuomalaiset Nuoret myöntävät, että se pitää paikkansa, sillä iskulause on kulkenut kansan suussa jo vuosisadat. Kyseinen iskulause kuitenkin esiintyy vain Perussuomalaisten vaaliohjelmassa.

Perussuomalaiset Nuoret haluavat muistuttaa, että vain Perussuomalaiset on se puolue, joka uskaltaa sanoa maahanmuuttokeskustelussa asiat niin kuin ne ovat. Pidämme selviönä sitä, että jos Perussuomalaiset eivät olisi avanneet maahanmuuttopoliittista keskustelua, kukaan muu ei olisi sitä tehnyt.

Perussuomalaisten Nuorten mielestä nyt tulee selvittää se, ketkä ovat aidosti ja oikeasti kansan asialla maahanmuuttopolitiikassa. Toivomme, että myös SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen tilaisi meiltä t-paidan ja ottaisi sen kovaan käyttöön.

Paidan väritys on mustavalkoinen ja paitaa on myynnissä 20 euron
kappalehintaan sisältäen postikulut.

Kurikan ydinkeskustan kehittämissuunnitelma valmis

Tiistai 22.6.2010 klo 23:57 - Vesa-Matti Saarakkala

Kurikan keskustan kehittämissuunnitelma on valmis. Kehittämistyö perustuu Kurikan Kehitys –liikelaitoksen top ten suunnitelmaan, josta yksi on keskustan kohentaminen. Sanalla sanoen, kysymys on viihtyvyydestä.

Työ aloitettiin viime syksynä valitsemalla projektia varten konsulttiyritykset, jotka ovat Tuomas Sanatasalo Ky ja Arkkitehtitoimisto Mikko Heikkilä Sito Oy:stä.

Lisäksi valittiin luottamushenkilöistä ja virkamiehistä koostuva ohjausryhmä, johon kuuluvat kaupunginhallituksesta puheenjohtaja Margit Parkkamäki ja allekirjoittanut. Olen toiminut ohjausryhmän puheenjohtajana. Kurikan Kehityksestä mukana ovat Jukka Kivipelto ja Olli Kangas. Yrittäjien edustajina ryhmässä ovat toimineet Leena Ujainen ja Pekka Rintaniemi ja kiinteistönomistajien edustajana Kari Pihlajamäki. Myös nuorisovaltuusto Qnuva otettiin mukaan ryhmään, ja sitä ovat edustaneet Sara Rantamäki ja Katariina Siekkinen.

Virkamiespuolelta ryhmässä ovat työskennelleet toimitusjohtaja Hannu Alanen Kurikan Kehityksestä sekä joukko virkamiehiä tekniseltä osastolta. Myös Nikkarikeskus on ollut edustettuna.

Ryhmän tehtävänä on ollut laatia konkreettinen suunnitelma Kurikan ydinkeskustan kehittämiseksi niin, että se olisi viihtyisämpi ja käyttäjäystävällisempi. Lopullinen päätöksenteko jää kaupunginvaltuustolle. Tämä lähtökohta on antanut hyvät mahdollisuudet ennakkoluulottomaan visiointiin. Ryhmä on toiminut hyvässä keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja keskustelua on käyty paljon. Eväitä keskusteluun tarjosi viime syksynä toteutettu kyselytutkimus, jossa vastaajina olivat päättäjät sekä otos kuntalaisista ja yrittäjistä.

Työssä on sivuttu myös ydinkeskustan liikennejärjestelyitä sekä kaupungintalokysymystä, joka tuli akuutiksi viimeistään kevään 2010 aikana. Nykyisen kaupungintalon tilalle suunnitelmassa on hahmoteltu liikekeskuksen ja hallintorakennuksen yhdistelmä. Suunnitelma on kuitenkin täysin ehdollinen, joskin sinänsä haasteellisen kaupungintalokysymyksen nähtiin avaavan mahdollisuuksia ydinkeskustan kehittämiseksi. Rakentamatonta tilaa nykyisen kaupungintalon tilalle ei ole ehdottanut kukaan, ainakaan vielä, mistä olen iloinen.

Kurikassa on tapahtunut kuntaliitoksen ja ylikunnallisen yhteistyön lisääntymisen myötä paljon hallinnollisia muutoksia ja toisaalta samaan aikaan maassamme harjoitettu yhteiskuntapolitiikka on yhä enemmän keskittänyt kasvutekijöitä Kurikkaa suurempiin kaupunkeihin. Väestökehitys näyttää kannaltamme huonolta. On tehtävä kaikki voitava, jotta pystymme kääntämään negatiivisen kierteen positiiviseksi. Tarvitsemme konkreettisia tekoja, ei pelkkää sanojen semantiikkaa. Kurikan ydinkeskustan kehittäminen voisi olla sarja tekoja, joilla luomme hyvää pohjaa myönteiselle kehitykselle.

Joka tapauksessa edessä on katujen osalta remonttitarvetta, eikä nykyinen kaupungintalo jatkane paikallaan montaa vuotta. Joenrannan kehittäminen on jo vauhdissa. Tilaisuus on käytettävä hyväksi ja uskallettava tarttua toimeen. Jos saamme näin edistettyä myös kaupallisten palvelujen kehittymistä Kurikassa, olemme tulleet samalla edistäneeksi peruspalveluitamme. Tosiasia on, että etenkin nuorempi sukupolvi kokee monipuoliset kaupan palvelut yhtenä asuinpaikan valinnan kriteerinä. Jos kaupalliset näkymät ovat huonot, ei mene hyvin varsinaisilla peruspalveluillakaan. Kurikassa on tutkimuksen mukaan hyvin ostovoimaa eli tarvetta kaupallisten palveluiden kehittämiselle on. Kaupungilla voi olla kehitystyössä ratkaiseva rooli, sillä epäilen, että markkinat eivät investoi ensisijaisesti Kurikkaan, vaan maakuntakeskukseen, ellei kaupanalan toimijoille ole tarjota jotakin visiota ja konkretiaa myös kaupungin puolelta. Mukaan tarvitaan myös nykyiset yrittäjät, eikä unohtaa saa suoraakaan vaikuttamista, josta kuntalaisaloitteet, kuntalaiskyselyt ja kuntalaiskeskustelut ovat keinoja saada päättäjiksi valikoitunutta joukkoa suurempi voima jonkin asian taakse.

Mahdolliset näkemyserot ovat luonnollisia, mutta ei niihin pidä Kurikan kehittämisessä takertua määräänsä enempää, sillä uskon, että kaikki katsovat tärkeäksi Kurikan kehittämisen. Jotta kehittämistyölle olisi saatavissa myös kuntalaisten enemmistön tuki, vaatii se avointa keskustelua, mieluiten varta vasten järjestetyssä tilaisuudessa. Liikkeelle on lähdettävä siitä, että kehittämissuunnitelma olisi tarkasteltavissa kaupungin internet-sivuilla ja sitä voisi noutaa paperisena kaupungintalolta luettavaksi. Moni hyväkin asia ontuu Kurikassa sen vuoksi, että meiltä puuttuu informaatiota ja kommunikaatiota. Valtuustokokoukset ja erilaiset tiedotustilaisuudet pitäisi aina voida katsoa suorana ja myös jälkeenpäin kaupungin internet-sivuilta. Olisi enemmän oikeaa tietoa ja hedelmällistä keskustelua ja vähemmän varjonyrkkeilyä.

Kurikan keskustan kehittämissuunnitelma / pdf

 

Hyvää juhannusta lukijoille!

Uutiset: " Rattijuoppojen puolue " mittautti tänään 9,8%

Sunnuntai 20.6.2010 klo 18:32 - Vesa-Matti Saarakkala

Oli mennä kahvit aamulla väärään kurkkuun kun sain käsiini Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalainen –liitteen. Ääliöt ratissa -artikkelissa kerrottiin, että ”HOLTITTOMIMMIN RATTIJUOPPOUTEEN SUHTAUTUVAT PERUSSUOMALAISET”. Nyt tätä samaa on toitotettu voimallisesti koko päivän valtakunnan mediassa.

Kohujutuilla profiloitumaan pyrkinyt Ss päätti tällä kertaa kohahduttaa oikein kunnolla leimaamalla eri väestöryhmiä enemmän tai vähemmän rattijuopoiksi. Jos tarkoitus oli havahduttaa ihmisiä vakavalla aiheella, niin lopputuloksena oli lähinnä farssi. Väli-Suomen Sanomien toimituksessa ollaan kuitenkin varmaan tyytyväisiä, sillä lehti haluaa päästä esiin hinnalla millä hyvänsä. Liikkumalla tieteen ja hömpän rajapinnalla, siinä onnistuu helpoiten.

Toteamus, että ”puoluekanta näyttää vaikuttavan ajokäyttäytymiseen enemmän kuin koulutus tai asuinalue”, on todella puhekielinen ilmaisu. Eihän puoluekanta sen paremmin kuin muutkaan tekijät välttämättä selitä ajokäyttäytymistä.
 
Sen sijaan asia tulisi ilmaista, että jollakin puoluekannalla (satunnaismuuttuja) ja ajokäyttäytymisellä havaittiin olevan suurempi keskinäinen riippuvuus tai yhteys kuin koulutuksella ja ajokäyttäytymisellä.
Nyt tuosta tekstistä voi äkkiseltään luettuna jäädä osalle lukijoista sellainen mielikuva, että jos olet perussuomalaisten kannattaja tai aiot sellaiseksi ryhtyä, sinulla on suuri riski alkaa käyttäytyä ratissa huonosti.
 
Lisäksi pitäisi olla tarkkana, miten käytetään sanoja: ”Holtittomimmin rattijuoppouteen suhtautuvat perussuomalaiset, jonka kannattajista 40 prosenttia on syyllistynyt humalassa ajamiseen.” Tämä lause voidaan käsittää niin, että perussuomalaiset -puolue suhtautuu holtittomimmin rattijuoppoutueen. Kun tähän vielä liittää tuon epätieteellisen ilmaisutavan aiemmasta kohtaa, niin saadaan lopputulokseksi juurikin se, että perussuomalaiset olisivat puolueena jotenkin piittaamattomia rattijuoppouden suhteen ja että sen takia sitten meidän kannattajissakin olisi tämän tutkimuksen mukaan eniten rattijuoppoja. Sana ”jonka” viittaa puolueeseen. Perussuomalainen -nimityksen käytöstä kannattamisen yhteydessä todettakoon se, ettei jonkin puolueen kannattaminen yksissä vaaleissa tee ihmisestä puolueen jäsentä/puoluelaista, tässä tapauksessa perussuomalaista. Nyt oli vieläpä kyselty käsittääkseni sitä, mitä puoluetta aikoo kannattaa seuraavissa vaaleissa. Ilmaisutapa on tökerö.
 
Mitä tulee tutkimuksen luotettavuuteen itsessään, jutun tietolaatikossa kerrotaan, että tutkimuksen virhemarginaali on 3 prosenttiyksikköä. Luulisi virhemarginaalinkin olevan korkeampi perussuomalaisten kannattajien kohdalla, koska heitä puoluekannatusmittausten mukaan on vähemmän kuin kokoomuksen, SDP:n, keskustan tai vihreiden kannattajia. Myös siinä luulisi virhemarginaalilla olevan eroa, onko vastaaja joltakin tietyltä alueelta vai onko perussuomalaisten kannattaja.

No, gallup on tänään 9,8 % eli uusi ennätys. Jos ei sitä muuten saada laskuun, niin pitäähän sitä nyt hyvän asian puolesta yrittää keinolla millä hyvänsä - ettei vain ”rattijuoppojen puolue” saisi kannatusta. Seuraavaa ”tutkimusta” odotellessa…

Yhteiskunta uhan alla

Torstai 10.6.2010 klo 0:34 - Vesa-Matti Saarakkala

Uskon, että aika moni kokee, että tällä hetkellä politiikka ja yhteiskunta ovat muutoksessa. Poliittiset mannerlaatat liikkuvat. Kukaan ei vielä tasan tarkkaan tiedä, mitä on tapahtumassa, mutta elämme mielenkiintoisia aikoja.

Yhteiskunta on uhan alla. Monenlaiset ilmiöt nakertavat järjestäytyneen yhteiskunnan olemassaoloa, eikä vähiten yhteiskunta itse. On harjoitettu politiikkaa, joka on sisältäpäin mädättänyt yhteiskuntaa ja sen olemassaolon oikeutusta.

Talouslama on saanut ihmiset epävarmoiksi, ja jos tilanne pahenee, katkeruus kasvaa. Kansalaisille ympäri Euroopan, ei vähiten Suomessa, on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana korostetusti tarjottu kuluttajan ja asiakkaan roolia aktiivisen kansalaisuuden sijaan. Ehkä päällimmäisenä filosofiana on ollut ”ikuisen” elämän tavoittelu kaikkine nautintoineen - maan päällä.

Ihmisille on tarjottu yhä enemmän mukavuuksia ja pitempää ikää sekä näennäisesti korkeampaa elintasoa, mutta arvot ovat jääneet taustalle. On syntynyt kierre, jossa ihmiset ovat janonneet yhä enemmän ja yhä nopeammin, sillä entistä useampi kokee, ettei heidän elämällään ole muuten mitään merkitystä. Kuolemasta ei edes puhuta, että pystytään nauttimaan kunnolla.

Ja kun merkitys kerran katoaa, seuraa siitä kiihtyvä pako materialistisiin nautintoihin tai kaikenlaiseen kokeilemiseen. Jopa yhteiskunnallisesti ajattelevat maailmansyleilijäpoliitikot, entisten kotikommunistien ja suonsuojelijoiden aateperinnön jatkajat, ovat siinä mielessä menettäneet todellisuudentajun, ettei heille enää riitä kotijoukkojen käännyttäminen asiansa taakse ja asianharrastaminen koti-Suomessa, vaan nyt lähdetään politikoimaan ympäri maailmaa. Ehkä tiedostamattaan hekin ovat keräämässä kokemuksia, eivätkä niinkään tekemässä politiikkaa ja parantamassa maailmaa, vaikka ne tietysti hyviä verukkeita extreme-matkustamiselle ovatkin. Heille eivät riitä kotirintaman kamppailut vanhainkotien tulevaisuudesta tai kyläkoulujen puolesta, vaan he hakevat suurempia haasteita. Toisaalta osa heistä saattaa aidostikin kokea, että Suomi on ns. menetetty maa. Täällä eivät kansalaiset aktiivisesti toivo riittävällä voimalla muutosta, vaan usein riittää, kun oma hyvinvointi on turvattu. Siinä se onkin, hyvinvoinnin ansa, johon Suomessa on narahdettu.

Väitän, että oma sukupolveni, joka tutkimusten mukaan ei enää olekaan niin työorientoitunutta kuin aikaisemmat polvet, ei ole kuitenkaan sen laiskempaa kuin aikaisemmat polvet. Koska aiemmin yhteiskunta on tarjonnut niin epävarmoja näkymiä ja niin vähän arvoja kuin nykyään? Koska yhteiskunnan muutosnopeus on ollut näin vauhdikasta? On aivan luontaista reagoida tällaiseen kyseenalaistamalla vallitsevia taloudellisia arvoja ja asettamalla toisaalta esimerkiksi työelämälle entistä tiukempia reunaehtoja. Ovathan työelämän vaatimuksetkin kasvaneet. Ihmiset ovat valmiita tinkimään arvoistaan merkittävästi vain, jos heillä on varmuus siitä, että he näin saavuttavat taloudellista itsenäisyyttä pysyvästi eli että he luopumalla yhteiskunnallisista ihanteistaan pystyvät lyhyellä (ei ylisukupolvisella) aikavälillä rakentamaan oman pikku miniyhteiskuntansa aidattuina taloineen ja saamaan mökit vesivessoineen.

Mitä jää jäljelle niille, jotka ovat naulinneet itsensä materialismiin? Ikävä kyllä, heidän kohtalonsa voi olla karukin. On aivan selvää, että taloudellinen kasvu Euroopassa jää jälkeen Aasiasta, jossa yhteiskunnat ovat hedelmällisempiä globaalikapitalistiselle yhteiskuntapolitiikalle. Sen politiikan idea on, että tarjouskilpailun voittaa aina halvin tarjous. Halpa ei riitä. Tapahtuu uusjako. Pääomia pakenee pois Euroopasta ja toisaalta meillä taloudellinen eriarvoisuus kasvaa. Osalla on yhä enemmän, mutta pääosa ihmisistä voi tipahtaa taloudellisessa mielessä alaspäin. Se aiheuttaa muutoksia myös hyvinvointivaltiomalliin, erityisesti pohjoismaissa.

Monikulttuurinen hyvinvointivaltiomalli, joka on valtaamassa alaa ympäri Euroopan, tuhoaa loputkin mahdollisuutemme kilpailla Aasian kanssa. Eurooppalaiset yhteiskunnat ovat yhteiskuntina luopuneet totuudentavoittelusta toisen maailmansodan trauman seurauksena. Samalla on menetetty ote omiin kansalaisiin eli palvelutarpeet ja -toiveet kasvavat, ja kun markkinat rinnalla vielä ruokkivat mitä erilaisimpia turhuudentyydytystarpeita ihmisille, niin soppa on valmis.

On avattu pandoran lipas, jossa yhteiskunta on alkanut ruokkimaan ihmisluonnon alhaisimpia tarpeita. Kehitystä on vahvistanut talouskasvuun tuijottamisen politiikka. Tarvehierarkiat ovat heittäneet häränpyllyä. Ihmisiä ei haluta päästää tavoittelemaan tarvehierarkian yläpäässä olevien tarpeiden tyydyttämistä, vaan sen sijaan heille tarjotaan yhä enemmän ja yhä laadukkaampia alatason kokemuksia. Mutta mitä tapahtuu, kun rahat yhteiskunnilta loppuvat? Ihmiset huomaavat, että lopulta heillä ei ole mitään muuta kuin arvot. Kun on synnytetty kollektiivinen arvotyhjiö ja kun materia, joka sen on väliaikaisesti täyttänyt, pakenee pois, silloin alkaa kilpajuoksu ihmisten sieluista. Toivottavasti lopputulos on ihmisten kannalta hyvä, sillä me ihmiset käyttäydymme epävarmoina ja kiireen ilmapiirissä toisella tavalla kuin jos olemme varmoja ja meillä on aikaa miettiä. Mahdollisesti kilpajuoksu on jo alkanut.

Näillä näkymin kilpajuoksussa sieluista voitolla olisi vahva orwellilainen valvontayhteiskunta, mutta sitä haastamaan on noussut kansallisvaltiokeskeinen populistinen demokratia. Kolmantena vaihtoehtona väikkyy ns. Amerikan malli, joka tosin saattaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta on eurooppalaisten yhteiskuntien monikultturisoitumisesta johtuen yhä mahdollinen skenaario. Oman haasteensa heittää poliittinen islam.

Yhteiskunnan ja demokratian synty on ehkä aikoinaan perustunut sille, että harvainvallat ovat turmeltuneet ja käyttäneet voimaansa mielivaltaisesti hallintoalamaisia kohtaan, mutta tämän päivän yhteiskunta ei tuon muiston varassa enää pystyssä pysy. Kansalaiset antavat yhteiskunnalle ja demokratialle tasan tarkkaan niin kauan mahdollisuuden, kun yhteiskunnan olemassaolo tuottaa enemmistölle materiaalista lisäarvoa tai jos yhteiskunta tarjoaa kansalaisille todellisen mahdollisuuden vaikuttaa joko äänestäjänä tai päättäjänä. Jos jompikumpi näistä edellytyksistä ei toteudu, seuraa siitä radikaaleja muutosvaatimuksia: ensin politiikan sisältöön ja mahdollisesti myös rakenteisiin. Mitä savisemmalle maalle nykyiset rakenteet on tehty, sitä suuremmalla todennäköisyydellä pieni pintaremontti ei riitä, vaan tilanteen korjaaminen vaatii järeämpiä ratkaisuja.

Perussuomalaiset Nuoret: Keskustanuorten saamista valtionavustuksista kantelu oikeuskanslerille

Perjantai 4.6.2010 klo 10:25 - Vesa-Matti Saarakkala

Perussuomalaiset Nuoret ry:n tiedote 4.6.2010

julkaisuvapaa heti

 

Perussuomalaiset Nuoret:  Keskustanuorten saamista valtionavustuksista kantelu oikeuskanslerille

Opetusministeriö myönsi vuonna 2010 lähes 13 miljoonaa euroa tukea erilaisille nuorisojärjestöille. Eräs keskeinen tuenmyöntämisperuste on järjestön jäsenmäärä. Poliittisista nuorisojärjestöistä keskustanuoret (682 000 euroa), kokoomusnuoret (665 000 euroa), demarinuoret (572 000 euroa), vasemmistonuoret (320 000 euroa) ja Svensk Ungdom (230 000 euroa) ovat tukitasollaan omassa luokassaan.

Perussuomalaiset Nuoret (12 000 euroa) eivät ole tyytyväisiä siihen, ettei Opetusministeriössä ole tarkemmin perehdytty avustuksia saavien nuorisojärjestöjen antamien selvitysten todenperäisyyteen, kuten jäsenmääriin. Perussuomalaiset Nuoret epäilivät kannanotossaan 3.6., että keskustanuoret ovat koijanneet opetusministeriötä jäsenmääränsä osalta ja saaneet näin liian paljon tukea vuosittain. Tie keskustanuorten jäseneksi voi olla puolueen erikoisten jäsenyyskäytäntöjen takia hyvinkin yllättävä. Jäseneksi on päätynyt henkilöitä, jotka eivät edes tiedä ryhtyneensä jäseniksi.

Perussuomalaiset Nuoret ihmettelevät sitä, että kun keskustanuorten jäsenmäärä on julkisuudessa olevien tietojen mukaan romahtanut 17 000:sta (v. 2005) noin 11 500:aan (v.2010), on keskustanuorten saama tukipotti Opetusministeriöltä samaan aikaan kasvanut 585 000 eurosta 682 000 euroon.

Perussuomalaisten Nuorten mielestä on käsittämätöntä että järjestö, jonka jäsenmäärä laskee kolmanneksen, ja jonka emopuolueen kannatus on laskenut kolmissa perättäisissä vaaleissa, saa joka vuosi Opetusministeriöltä lisää tukea toimintaansa. Perussuomalaiset Nuoret eivät voi tulla muuhun lopputulokseen kuin, että Opetusministeriön ja keskustanuorten välillä on olemassa jonkinlainen symbioosi, jota syystä tai toisesta on varjelemassa laajempikin joukko poliittisia vaikuttajia. Oli totuus jäsenmäärästä mikä tahansa, sillä ei näytä olevan mitään merkitystä. Niin reippaasti myönnetyissä tukisummissa on ilmaa.

Pidämme yhteiskunnallisen moraalin kannalta arveluttavana nykyistä poliittisten nuorisojärjestöjen valtionavustuksiin liittyvää kokonaisuutta ja haluamme siksi selvyyden asiaan. Vaadimme, että mahdollisiin epäkohtiin puututaan ja avustusten tasapuolisuus taataan. Olemme päättäneet tehdä kantelun Oikeuskanslerinvirastolle asiasta. Ei voi olla niin, ettei kukaan ota vastuuta löperöistä avustuskäytännöistä, kun yhteisiä verovaroja annetaan poliittisen toiminnan tukemiseen.

 

Lisätiedot:

Vesa-Matti Saarakkala

Perussuomalaiset Nuoret ry:n puheenjohtaja

puh. 0400 917 353

 

Ville Vähämäki

hallituksen jäsen

Perussuomalaiset Nuoret ry

puh. 040 542 9179

Populismin vaihtoehto on elitismi ja byrokratia

Lauantai 22.5.2010 klo 22:55 - Vesa-Matti Saarakkala

Viime päivinä useita poliitikkoja on nimitetty populisteiksi. Usein populismi sekoitetaan valehteluun ja petkuttamiseen, mitä se kulttuurista riippuen voi toki ollakin. Haluan määritellä käsitteen suomalaisesta kulttuurista käsin.

Populistisessa demokratiassa äänestäjät haluavat äänestää edustajikseen henkilöitä, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin he itse. Usein populistien mainitaan olevan kansankosiskelijoita, eikä sekään ole suoranaisesti väärä tulkinta.

Populismi ei kuitenkaan ole yleismaailmallinen aate, kuten kapitalismi tai sosialismi, vaan se on aina sidoksissa kulttuuriin ja kansanluonteeseen. Kaikkia kansoja ei voi kosiskella samoin perustein yhtä menestyksekkäästi. Esimerkiksi suomalaisiin vetoaa hyvin pitkälle rehellisyys.

Populismi ei ole vaarallinen ideologia, sillä populisti hallitsee yhdistämällä, ja joskus myös kiihottamalla, kansaa. Jos populisti ei päätöksentekijänä onnistu tai kiihottunut kansa ei tyydyty, on häneen pettyneen yhtenäisen joukon helppo päästä hänestä eroon. Populistisessa demokratiassa vastuulliset ovat paikannettavissa, sillä populismi perustuu läpinäkyvään päätöksentekojärjestelmään, joka mahdollistaa kansansuosion keräämisen, mutta myös sen menettämisen. Populismissa päättäjät ja kansa elävät aidossa vuorovaikutussuhteessa, joten populismin lopputulos riippuu täysin kansallisesta kulttuurista. Kokemuksen perusteella populismi sopii toisiin kulttuureihin paremmin kuin toisiin, aivan kuten demokratiakin.

Populismin vastakohta on elitismi. Elitistisessä demokratiassa äänestäjät äänestävät valtaan henkilöitä, jotka he kokevat ns. asiantuntijoiksi. Elitistisin perustein äänestäjä saattaa ajatella, ettei ole aivan varma jonkun ehdokkaan kaikista mielipiteistä, mutta äänestää häntä, koska hän on niin osaava, taitava tai muuten vain hyvä.

Elitismissä hallitseminen tapahtuu usein hajottamalla. Tämä johtuu siitä, koska elitistipoliitikon mielestä sivistymätön kansa voi äänestää väärin. Siksi elitistisessä demokratiassa luodaan mahdollisimman epäselvä poliittinen järjestelmä, joka täyttää demokratian tunnusmerkit vain muodollisesti. Elitistisessä järjestelmässä kansalaisen on mahdotonta paikantaa, kuka tai ketkä ovat vastuussa mistäkin päätöksestä. Järjestelmä ruokkii itse itseänsä, muuntautumalla yhä vaikeammin hahmotettavaksi.

Ainoaksi äänestysperusteeksi jää lopulta lapsenomainen usko siihen, että äänestettävä ehdokas on osaava, taitava tai muuten vain hyvä. Lopulta huomataan, ettei äänestämisellä ole mitään merkitystä, joten voidaan aivan hyvin siirtyä suoraan täydelliseen byrokratiaan.

Sen takia, että Etelä-Euroopassa asiat ovat miten ovat, meidän ei ole syytä uhrata omaa demokratiaamme EU-byrokratian alttarille. Eurooppaan ei myöskään pidä muodostaa liittovaltiota, sillä Euroopassa on kansoja, mutta ei kansaa. Näin ollen demokratia eli kansanvalta on EU:ssa jo käsitteellisestikin mahdoton rakennelma. EU voi pyrkiä demokratiaan, mutta se palautuu aina byrokratiaan.

EU: n ja Suomen hallituksen vastaus talouskriisiin: Vähemmän demokratiaa, enemmän byrokratiaa

Torstai 20.5.2010 klo 12:40

Kun Suomi tiukan kansanäänestyksen jälkeen liittyi EU:hun 1995, olivat kansalaiset siinä uskossa, että oma rahayksikkömme Markka säilyy. Ilmeni kuitenkin, että poliittinen eliittimme olikin hyväksynyt Suomen EU:hun liittäessään samalla myös maamme liittymisen talous- ja rahaliitto EMU:un. Tai näin suomalaisille ainakin rahaliittoa perusteltiin.

Suomi vietiin rahaliitto EMU:n jäseneksi lopulta pääministerin ilmoituksella. Menettely meni Eduskunnassa läpi selvin äänestystuloksin. Naapurimaassamme Ruotsissa asiasta järjestettiin kansanäänestys ja tulos olikin toinen: Ruotsi jäi rahaliiton ulkopuolelle. Ei ole Ruotsille käynyt huonosti.

Pokeria kovalla riskillä

Nyt taas pääministerin ilmoituksella kuitataan Suomen valtion antamat yli 8 miljardin lainatakuut. Kovaa on pokeri. EU-maiden takauspaketissa pelin henki on se, että pöytään lyödään niin kova panos, etteivät muut katsoisi kortteja. Nyt samat tahot, jotka ovat vannoneet käytännössä nykyistäkin vapaampien markkinoiden nimiin, yhtäkkiä ryhtyvät uskottelemaan markkinoille, että ne ovat väärässä EU-maiden talouksien suhteen. Miten uskottavaa on se, että samat tahot, jotka ovat aina sanoneet, ettei pluffaamalla asioita voi hoitaa, nyt itse asiassa tekevät niin. Kun pelataan korkeilla panoksilla, ovat mahdolliset häviötkin suuret. Yksi on varmaa: Me maksamme, jos kortit katsotaan ja romahdus on ennennäkemätön.

Erikoista sääntöjen tulkintaa

Vastoin rahaliiton omia sääntöjä Suomi myönsi 1 600 miljoonaa euroa ns. lainaa Kreikalle, joka on huijannut itsensä rahaliittoon ja rikkonut räikeästi kasvu- ja vakaussopimusta. Tämä on erikseen kielletty, mutta nyt se onkin sallittua. Sen sijaan väitetään, että olisi mahdotonta erottaa Kreikka rahaliitosta, koska erottamisesta ei ole säännöissä mainintaa. Erikoista on tulkinta: Se, mikä on kiellettyä, onkin sallittua, mutta se mikä ei ole kiellettyä, onkin kiellettyä. Kreikka ei nouse vuosikymmeniin siitä suosta, jossa se nyt on. Sinne menivät meidän rahamme.

Jo pitemmän aikaa ovat lähes kaikki euroa käyttävät maat Suomea lukuun ottamatta rikkoneet rahaliiton kasvu- ja vakaussopimuksia. Toiset enemmän toiset vähemmän. Me olemme pitäneet kiinni sovitusta. Olemme rehellinen ja ahkera kansa. Tästä huolimatta esimerkiksi nykyisessä maahanmuuttokeskustelussa kuulee usein sanottavan, ettei Suomessa tänne tulevien pidä elää maassa maan tavalla, koska se tarkoittaisi muka muun muassa perjantaipullon ostamista ja juomista. Näin siis aivan yleisestikin meillä käsitellään omaa kulttuuriamme, joka siis olemme me. Me suomalaiset tässä ja nyt!

Suomalaiset pärjäävät rehellisyydellä

On pöyristyttävää, että tällaista puhetta ruokitaan maassamme. Me suomalaiset emme pidä ääntä itsestämme, vaikka olemmekin kiinnostuneita kuulemaan, mitä meistä ajatellaan ulkomailla. Olisi aika päästä eroon tästä alemmuuskompleksista ja ottaa ainakin se hyöty irti tästä tilanteesta, että korostamme olevamme säntillisiä, ahkeria ja rehellisiä. Nämä ominaisuudet ovat suomalaisuutta parhaimmillaan ja niiden ansiosta meidän taloutemme on paremmassa kunnossa kuin muilla. Se ei ole eduskunnan tai hallituksen ansiota, vaan se on ennen kaikkea meidän kansalaisten, kulttuurimme ja tapojemme ansiota. Me äänestämme sellaisia vallankäyttäjiä Eduskuntaan, niin hallitukseen kuin oppositioonkin, jotka ovat kohtuullisen vastuullisia, mitä tulee budjetin kokonaissummaan. Me olemme kärsineet omissa nahoissamme 1990-luvun laman seuraukset, vaikka lama ei ollut pelkästään oma syymme. Lamaa syvensi huomattavasti idän kaupan romahdus. Neuvostoliiton piti olla ikuinen aivan kuten Roomankin, mutta niin ne vain romahtivat. Samoin käy EU:lle. Mutta mitä me teemme? Me pikku hiljaa laskemme kulttuurimme sille tasolle, jolla se on epärehellisissä maissa. Me ulkoistamme sääntöjen noudattamisen valvonnan kansalta byrokratialle!

Kuten tilanne monissa EU-maissa osoittaa, ei EU takaa menestystä. Turha Suomen hyvistä vuosista on siis EU-jäsenyyttä kiittää. Sen sijaan meillä on täysi oikeus nyt arvostella EU:ta, koko kolhoosia ja erityisesti myös niitä päättäjiä, jotka tulevat kertomaan meille, ettei ole käytännössä muuta vaihtoehtoa kuin antaa lisää rahaa systeemiin. Ne ovat meidän veronmaksajien rahoja. Neuvostoliitossa ei ollut vaihtoehtoja! Me elämme sosialistisessa kapitalismissa, jossa voitot ovat yksityisiä ja tappiot sosialisoidaan.

Demokratia vs byrokratia ja populismi vs elitismi

Sen takia, että Kreikassa ei demokratia toimi kulttuuristen syiden takia, meitä valistetaan, että demokratia aiheuttaa yleisemminkin markkinahäiriöitä! Vakauden vastineeksi olisi meidänkin muka luovuttava demokratiasta ja otettava tilalle byrokratia.

Meille kerrotaan, että Kreikka on vaikeuksissa populismin takia, vaikka maassa ovat vuorotelleet vallassa kokoomuksen ja Sdp:n veljespuolueet. Nyt pääministerinä on sosialistisen internationaalin puheenjohtaja Papandreu.

Populismi on sidoksissa aina kansalliseen kulttuuriin eli se, mitä populismilla tarkoitetaan, riippuu aina kansanluonteesta. Suomessa populismin lopputulos on täysin eri kuin Kreikassa. Populismi ei ole yleismaailmallinen aate, kuten sosialismi ja kapitalismi. Yleensä populismissa on kyse nimenomaan kansan kokonaisedusta, ei eturyhmien tyydyttämisestä, kuten Kreikassa on tapahtunut. Populismin vastakohta on elitismi, josta paras esimerkki on EU-päätöksenteko. Siinä kansoja hallitaan hajottamalla eikä kansojen ja päättäjien välillä ole todellista kanssakäymistä. Tätä meille nyt tarjotaan vaihtoehdoksi.

Ne rahat, jotka nyt ns. lainataan ulkomaille, ovat pois meidän jälkipolviemme hyvinvoinnista. Vallanpitäjät tulevat myös kertomaan meille kohta, että EU:lle pitää antaa lisää valtaa. Se valta on pois Suomen kansalta. Siirtyisimme jälkidemokraattiseen aikaan. Tätä menoa lapsemme saavat lähinnä wikipediasta katsoa, mitä se demokratia alun alkaen olikaan? Perussuomalaiset eivät hyväksy tällaisia aikeita ajaa kansanvalta alas.

Mediakin höyrähtänyt EU:hun

Missä on mediakritiikki ja syvempi analyysi tilanteesta? Miksi tätä asiaa ei katsota pintaa syvemmältä vaan analysoidaan vain pintapuolisesti sitä, mitä EU-herrat suljettujen ovien takana päättävät? Totuus on arvo numero yksi ja totuuteen on aina pyrittävä vaikka se ottaisi kipeääkin. Ei sen takia, että on menty mukaan euroon ja näytetään nyt eurossa jatkavan, pidä vaieta totuudesta. Todisteet puhukoon puolestaan.

Totuus on se, että kansaa on Suomessa EU:n ja euron osalta johdettu harhaan. Meidät on viekkaudella ja vääryydellä saatettu tähän tilanteeseen. Tai jos kyse on ollut sinisilmäisyydestä ja tyhmyydestä, niin miten me voisimme luottaa näihin samoihin päättäjiin yhä tässäkin tilanteessa. He ovat kritiikittömästi höyrähtäneet omaan EU-uskoonsa

Mielenosoitus Kreikka-lainaa vastaan 11.5.

Lauantai 8.5.2010 klo 21:12 - Vesa-Matti Saarakkala

Suomen eduskunta äänestää keskiviikkona 12.5. Kreikka-tukipaketin kohtalosta. Hallitus esittää, että Kreikalle lainattaisiin 1,6 miljardia euroa kolmen vuoden kuluessa. Tukipaketin vastustajat pitävät rauhanomaisen ja poliittisesti sitoutumattoman mielenosoituksen Helsingissä eduskuntatalon edessä 11.5. klo 18 alkaen. Kutsumme sinut ja ystäväsi mukaan mielenilmaukseen tukipakettia vastaan. Tapahtuma Facebook:ssa:http://www.facebook.com/event.php?eid=118849928135398#!/event.php?eid=118849928135398 <http://www.facebook.com/event.php?eid=118849928135398#%21/event.php?eid=118849928135398>

Mielenosoitukseen kutsutaan puhujia eri puolueista. Puhuja on tähän mennessä varmistunut Perussuomalaisista ja Kristillisdemokraateista. Vastustan Kreikan tukipakettia -ryhmään on liittynyt yli 11 000 suomalaista ja määrä kasvaa koko ajan: http://www.facebook.com/home.php?#!/group.php?gid=118322964855998 <http://www.facebook.com/home.php?#%21/group.php?gid=118322964855998>

Kyselyissä kansa on ollut tukipakettia vastaan, sillä samaan aikaan hallitukselta ei heltiä esimerkiksi kahta miljoonaa euroa suomalaiselle reumasairaalalle. Kreikka kätki kansantalouden ja julkisen velan tilastoja manipuloimalla. Oikeasti sen budjetin vaje oli jopa 14 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kreikka halusi Euroopan unioniin, koska uskoi voivansa jatkaa talouspolitiikkaansa muiden euromaiden tarjoaman vakauden turvin. Kreikka halusi käyttää muita maita hyväksi. Sitä se haluaa myös nyt, hattu kourassa.

Joku voisi pohtia, että mehän lainaisimme Kreikalle rahaa hyvällä korolla, voittoahan siinä vain tulee. "Rehellisesti sanottuna, ei", vastasi Ifo-instituutin tutkija, taloustieteilijä Hans-Werner Sinn, kun häneltä kysyttiin, että maksaako Kreikka lainat takaisin. "Kreikka ei pysty panemaan budjettiaan kuriin ja joutuu pyytämään Saksalta, että lainat annetaan anteeksi", saksalainen Sinn ennakoi.

Tukipaketin läpimeno eduskunnassa ei ole varmaa, vaikka kansalle niin halutaan uskotella. Vaikuta tehokkaalla tavalla päättääjiin. Tiedämme, että mielenosoitus tulee nopealla aikataululla. Vanha totuus on, että nopeat syövät hitaat. EU-maiden kansalliset parlamentit yrittävät runnoa tukipaketit läpi nopeasti, jotta kansan vastustava ääni ei kantautuisi heidän korviinsa. Nyt on reagoitava, nyt on näytettävä, että kansa vaatii suomalaisten etujen ajamista eikä hyväksy pankkien lainatappioiden kattamista suomalaisten kukkarosta. Tule mukaan mielenosoitukseen ja näytä, että vastustat Kreikan tukipakettia!

Lisätietoja:

Simon Elo, sjbelo@utu.fi, 044 967 5605

Vesa-Matti Saarakkala, vesa-matti.saarakkala@perussuomalaiset.fi, 0400 917 353

Vaikeuksien kautta voittoon

Perjantai 7.5.2010 klo 3:20 - Vesa-Matti Saarakkala

Vaikeuksien kautta voittoon oli eilisen päivän teema.

Junani Pasilaan piti lähteä Seinäjoelta klo 16.38, mutta juna olikin yllättäen n. 40 minuuttia myöhässä. VR:n lipunmyyjät eivät tienneet, tuleeko lisämyöhästymistä vielä, mutta lupasivat, että juna ottaa Seinäjoen ja Helsigin välillä aikataulua kiinni.

Onneksi olen liian monta kertaa pettynyt VR:n lupauksiin, joten ymmärsin lähteä ajamaan kohti Pasilaa heti, vaikka aikataulu muodostuikin tiukaksi. Jos olisin jäänyt odottelemaan junaa, olisin joutunut jäämään pois Ylen A-talkista, sillä jo valmiiksi myöhässä ollut IC-junani jäi lopulta ilkivallan takia Ylöjärvelle. http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2131209

Ratkaisut pitää aina pitää omissa näpeissä. Jos luottaa johonkin, mihin ei voi vaikuttaa ja laittaa kaiken toivonsa siihen, on täysi hölmö. Varsinkin, jos taho on jo valmiiksi osoittautunut epäluotettavaksi. Tämä pätee niin pieniin kuin isoihinkin asioihin, mutta isommissa jälki on tietysti pahempaa.

Entistä selvemmäksi käy, että Kreikan kriisi on joko ensimmäinen askel Suomen ja suomalaisten itsemääräämisoikeuden palautumiseen EU:n hajoamiskehityksen muodossa tai vaihtoehtoisesti ratkaiseva askel kohti EU-liittovaltiota. Suomessa eduskuntapuolueista vain Perussuomalaiset ovat yksiselitteisesti aidon kansallisen suvereniteetin puolustajia. Näin on ollut koko puolueemme olemassaolon ajan. Linja pitää!

Meidän pitää huolehtia, että emme ole osa toisten suunnitelmaa, vaan meillä on oma suunnitelma. Ratkaisut pitää aina pitää omissa näpeissä.

Kreikka paljasti EU:n Akhilleen kantapään

Tiistai 4.5.2010 - Vesa-Matti Saarakkala

EU:n jäsenmaista euroa käyttävä Kreikka on kuilun partaalla ja muiden euromaiden pitäisi nyt lainata miljardikaupalla (80 000 000 000 €) rahaa Kreikalle, jonka saamat lainat luokitellaan roskalainoiksi. Se tarkoittaa sitä, että lainojen takaisinmaksusta ei ole varmuutta. Kreikka pääsi alun alkaenkin rahaliittoon väärennetyillä papereilla. Kreikan kohdalla voidaankin puhua oikeastaan kehitysavusta lainarahan sijaan. Paitsi, että Kreikalle annettavat rahat menevät vielä varmemmin hukkaan kuin kehitysmaille annettavat.

Euro on nyt ensimmäistä kertaa todellisessa testissä ja heti vaikuttaa huonolta. Sanotaan, ettei euro ole kaatumassa mihinkään, mutta tosiasiassa euro voi aivan hyvin kaatua. Vai miksi muuten muilta euromailta vaadittaisiin väkisin lainaa Kreikalle? Myös moni muu euromaa on tippumassa Kreikan kanssa samaan kuiluun.

Jos useampi euromaa tippuu Kreikan seuraksi samaan kuiluun, lähtevät EU:n liittovaltiolobbarit varmasti liikkeelle. EU alkaa hamuta itselleen lisää valtaa, jotta se pystyisi paremmin kontrolloimaan jäsenmaita. Se olisi kansalaisten pettämistä, sillä rahaliittoon on liitytty Suomessakin ilman kansanäänestystä väittämällä, ettei rahaliittoon liittyminen vaaranna valtiojärjestyksemme kansanvaltaisia perusteita.

Jos euron pystyssä pysyminen vaatii pitkässä juoksussa lisää vallansiirtoa Brysseliin, tulee asiasta järjestää Suomessa kansanäänestys. Mikäli vastaus on kielteinen, siirrymme takaisin markkaan, jossa olisi kannattanut aina pysyä. Ei ole käynyt kuinkaan rahaliiton ulkopuolisille maille. Perussuomalaiset eivät ole valmiita luovuttamaan lisää valtaa Brysseliin.

Eduskuntapuolueista vain Perussuomalaiset ovat olleet aktiivisia arvostelemaan EU:n vaatimuksia antaa Kreikalle miljardikaupalla rahaa. Onkohan niin, että jos ja kun kansa alkaa tässäkin asiassa herätä todellisuuteen, niin meillä on pian useampikin EU-kriittinen eduskuntapuolue ja jo ennen vaaleja?

Meillä Suomessa sen kun pidettiin kiinni EU:n kilpailulainsäädännöstä ja suljettiin Reumasairaala. EU:n jätevesiasetuksen seurauksena kalliita panospuhdistamoita asennellaan haja-asutusalueille tai laajennetaan viemäriverkostoa. Otamme vastaan turvapaikanhakijoita toisesta EU-maasta ja maksamme heidän viulunsa. Miten voi olla mahdollista, että meidät pakotetaan huolehtimaan mummonmökin jätöksistä, kun toiset maat eivät huolehdi edes omista kansalaisistaan saatikka sitten kansantaloudestaan?

Yhä selvemmäksi käy, ettei Suomi kuulu samaan sarjaan Etelä- ja Itä-Euroopan kanssa. Koko EU:n hajoaminen ainakin osittain käy päivä päivältä selvemmäksi, ja se on otettava entistä paremmin huomioon pitkän aikavälin suunnittelussa. Harmi vain, että mahdollisuudet pohjoismaiseen yhteistyöhönkin ovat heikentyneet merkittävästi Ruotsin maailmaa syleilevän suvaitsevaisuuspolitiikan takia. Sekään ei voi olla Suomen tie. Suomalaiset voivat luottaa vain itseensä. Olemme rehellinen kansa.

Olen keskustelemassa Yle TV1:n A-talkissa aiheesta torstaina 6.5. klo 21.05.

Ovatko lääkäriopiskelijat sittenkin äärioikeistolaisia?

Perjantai 30.4.2010 klo 9:39 - Vesa-Matti Saarakkala

Markku Kulmala kirjoitti Ilkassa 27.4. erään tutkimuksen perusteella nuorten lääkäriopiskelijoiden oikeistolaistumisesta http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=499664. Kuitenkin tutkimuksessa paljastui, ja Kulmalakin huomasi, että samat opiskelijat, jotka mielsivät itsensä oikeistolaisiksi, kritisoivat talouskasvun ohjaavan yhteiskuntaa liikaa.

Tässä ei ole sinänsä mitään erikoista, sillä alkujaan vasemmistolaisuus ja oikeistolaisuus eivät ole liittyneet niinkään talouteen vaan arvoihin. Perinteiset oikeistolaiset 1800-luvun Ranskassa olivat arvokonservatiiveja ja kuningasvallan kannattajia, kun taas vasemmistolaiset halusivat vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa. Tuolloin vasemmistoon voitiin lukea myös porvarit.

Monet sellaiset tahot, jotka mieltävät itsensä tänä päivänä oikeistolaisiksi, mutta jotka eivät siitä huolimatta allekirjoita nykyisen globaalikapitalismin oppeja, eivät halua olla kuitenkaan vasemmistolaisia. Vasemmistolaisuuteen koetaan liittyvän arvoliberalismin eli vasemmistolaisuudessa ei olla kiinnostuneita tavoittelemaan yhteisiä totuuksia, toisin kuin oikeistolaisuudessa. Yhteiset totuudet, kun johtavat yhdenmukaisuuden paineeseen.

Perinteisessä ei-sosialistisessa vasemmistossa halutaan lopulta enemmän yksilönvapautta kuin perinteisessä oikeistossa, ja tänä päivänä nuoret eivät hahmota vasemmistolaisuutta niinkään sosialismiksi, vaan yleiseksi maailmansyleilyksi. Vasemmistolainen ajattelutapa heijastuu myös terveydenhuoltoon: jos politiikkana on, että jokainen saa tehdä, mitä haluaa ja yhteiskunta hoitaa seuraamukset, lääkärithän sen ainakin huomaavat. Oikeistolaisen mielestä paras lääke tilanteeseen olisi antaa vähemmän vapauksia ja enemmän velvollisuuksia, niin eivät olisi jonot lääkäriin nykyisenkaltaiset.

Esimerkki siitä, miten termiä oikeisto käytetään politiikassa yllä mainitsemillani perusteilla, löytyy vaikkapa Tanskasta. Siellä toimivaa Kansanpuoluetta nimitetään yleisesti äärioikeistolaiseksi, vaikka sen ajama talouspolitiikka kritisoi globaalikapitalismia. Lopulta siis termi oikeisto liittyykin arvoihin ja siihen, mitä esimerkiksi kansalaiselta vaaditaan hyvinvointipalveluiden vastineeksi. Maahanmuuttopolitiikassa oikeistoon on luettu perinteisesti ne tahot, jotka vaativat kotouttamisen periaatteeksi ja myönnettävien sosiaalietuuksien vastineeksi ”maassa maan tavalla”.

Ovatkohan muuten nämä lääkäriopiskelijat itse asiassa monet äärioikeistolaisia Tanskan kansanpuolueen kannattajien tavoin, sillä ristiriitaiset vastaukset viittaavat vahvasti siihen? Tärkeämpää kuin minkä käsitteen alle, jotkut ihmiset poliittisesti sijoitetaan, olisi kuitenkin miettiä, onko heidän mielipiteissään järkeä vai ei.

Järkevää vappua!

Suomalaiset eivät ole rasisteja + MTV3:n valikoiva kamera

Torstai 22.4.2010 klo 22:30 - Vesa-Matti Saarakkala

Viime päivinä maahanmuuttokeskustelussa on puhuttanut periaate ”maassa maan tavalla” ja se, miten kyseinen periaate tulisi ymmärtää. ”Maassa maan tavalla” on ollut myös Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikan ohjenuorana jo pidemmän aikaa. Olen törmännyt siihen, että monikulttuurisuutta ajavat tahot eivät ymmärrä, mitä tuolla periaatteella tarkoitetaan.

Usein kuulee esimerkiksi, ettei maan tapoja voi mitenkään määritellä, koska olemme kaikki yksilöitä: On aivan eri asia olla helsinkiläinen rap-artisti kuin pohjalainen maanviljelijä. Tämän tosiasian tunnustaminen ei kuitenkaan poista sitä, että on olemassa suomalainen kulttuuri ja suomalaisia tapoja, jotka perustuvat kulttuurisiin normeihimme. Joka muuta väittää, ei voi ainakaan rehellisesti peräänkuuluttaa monikulttuurisuutta, sillä jos suomalaista kulttuuria ei kyettäisi havaitsemaan, silloinhan olisimme jo monikulttuurinen yhteiskunta. Kuitenkin samat tahot, jotka eivät jostakin syystä ymmärrä maassa maan tavalla –periaatetta, haluavat Suomesta tehtävän monikulttuurisen, koska Suomi on heidän mielestään hyvin vähän monikulttuurinen.

Kuten Jutta Urpilainen Ylen tv-keskustelussa totesi, periaate maassa maan tavalla käsittää lain ja työehtojen noudattamisen lisäksi normien noudattamista. Kun laki ja työehdot mainitaan erikseen, ymmärrän, että Urpilainen tarkoitti lisäksi kulttuuristen normiemme noudattamista. Tämä on myös Perussuomalaisten linja ja se sulkee pois valtionhallinnossa omaa elämäänsä eläneen periaatteen, että suomalaisten tulisi muuttaa tapojansa tänne muista kulttuureista tulevien tapojen mukaisiksi ja siten muka edistää heidän kotoutumistaan. Maahanmuuttajilla on täysi oikeus laillisin keinoin edistää omien laillisten tapojensa ylläpitämistä ja leviämistä, mutta meidän ei ole pakko sitä kannattaa. Sen sijaan heidän tulisi sopeutua meidän kulttuurisiin tapoihimme jo oman etunsakin nimissä.

Toinen käsite, jolla usein halutaan leimata maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia tahoja, on rasismi. Rasismi on rotuun perustuvaa syrjintää. Se, että joku ei halua Suomeen esimerkiksi pakolaisia, ei ole rasismia. Kyse on taloudellisesta pakolaispolitiikasta. Jos joku ei halua antaa Suomeen tulevalle pakolaiselle samoja sosiaalipoliittisia oikeuksia kuin kantaväestölle, kyse on talouspolitiikan lisäksi kansallismielisyydestä. Suomi on tällaisen henkilön mielestä ensisijaisesti Suomen kansalaisia, ei ulkomaalaisia, varten. Näin siitä huolimatta, että pakolaiset jonakin päivänä saattavatkin muuttua siirtolaisiksi ja Suomen kansalaisiksi. Turvapaikkapolitiikan lähtökohtana ei kuitenkaan kaikkien mielestä ole pakolaisen pysyminen Suomessa, vaan paluu aikanaan kotimaahan. Näkemyksen olemassaoloa edistää juuri tämänhetkinen kotouttamispolitiikkamme.

Nykyistä useampi suomalainen hyväksyisi myös humanitaarisin perustein maassamme oleskelun, jos Suomessa noudatettaisiin kotouttamispolitiikassa kokonaisvaltaisesti periaatetta ”maassa maan tavalla” sen sijaan, että vaaditaan ns. kaksisuuntaista kotoutumista ja saarnataan monikulttuurisuuden rikastavasta vaikutuksesta. Suomen ei kannata toistaa samoja virheitä, joita muualla Euroopassa on tehty, vaan ottaa niistä opiksi. Mitä suomalaiseen kulttuuriin tulee, niin yksi piirre, josta suomalaiset keskimäärin saavat kiitosta, on rehellisyys. Suomalaisen yhteiskunnan aikaansaannokset ovat kulttuurimme hedelmä ja hedelmistäänhän puu eli tässä tapauksessa suomalainen kulttuuri tunnetaan.

P.S. Olin paikalla, kun sisäministeriön koordinoimaa Living together -hankkeen tulosta eli puhettamaahanmuutosta.fi -sivustoa esiteltiin Tieteiden talolla Helsingissä viime viikolla. (Sivusto sinänsä oli pettymys, koska se ei ollutkaan interaktiivinen.) Käytin kyseisessä tilaisuudessa puheenvuoron maahanmuuttopoliittisesta keskustelusta. Puheeni sisältö oli hyvinkin samanlainen kuin tämän kirjoituksen sisältö. MTV3:n 45-minuuttia ohjelma oli näemmä paikalla kuvaamassa ja oli haastatellutkin osaa kriitikoista. Myös eri puheenvuoroja tuli televisiosta. Meikäläisen puheenvuoroa ei ruutuun päästetty. No, samapa tuo nyt sinänsä, mutta MTV3:n tarkoitusperistä se kertoo paljon. Nyt halutaan, etteivät Perussuomalaiset veisi ihan kaikkia maahanmuuttokriittisten ääniä tai ainakin halutaan hämmentää Perussuomalaisten omia joukkoja. Toisaalta Muutoksen Jari Leinolle on annettava kiitosta siitä, että hän uskalsi mainita ääneen myös Perussuomalaiset ja mahdollisuutemme hyvään menestykseen. Se oli sen verran ryhdikästä toimintaa, että sitä MTV3 ei viitsinyt jättää näyttämättä.

Paras -puitelaki on epäonnistunut, kuntalaki ja terveydenhuoltolaki uudistettava

Lauantai 17.4.2010 klo 12:00 - Vesa-Matti Saarakkala

Perussuomalaiset ovat vahvan kansanvallan puolestapuhujia. Haluamme kääntää valtapuolueiden ajaman kunta- ja palvelurakenneuudistuksen suunnan takaisin kohti tervettä demokratiaa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen väestöpohjarajojen pakottamina kunnat ovat monin paikoin joutuneet luomaan epädemokraattisia ylikunnallisia hallintomalleja, joissa valta ja vastuu eivät enää kohtaa toisiaan. Valta on viety kuntalaisten valitsemilta valtuustoilta ja jopa kunnanhallituksilta.

Kun kuntalaisen asioista päättävät toisen kunnan päättäjät, ilman että kuntalaisella on todellisia vaikutusmahdollisuuksia seurata ylikunnallista päätöksentekoa, ei kansanvalta voi toteutua enää edes välillisesti. Monesti ylikunnallisissa päätöksentekoelimissä eivät ole edes kaikki puolueet edustettuina.

Tilanteen korjaamiseksi on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on, että Paras -lain ylisuuri 20 000 asukkaan väestöpohjavelvoite terveyspalveluissa puretaan pois, jolloin harvaan asutuilla alueilla on mahdollista muodostaa järkeviä kuntaliitoksia nyt muodostettujen ylikunnallisten hallintomallien sijaan.

Nykyisen pienen kuntakoon säilyttäminen edellyttäisi eduskunnalta uusia arvovalintoja sen suhteen, mitkä ovat yksilön vastuiden ja yhteiskunnan vastuiden väliset suhteet. Nykymenolla pienet ja ikääntyvät kunnat kaatuvat taloudellisesti lainsäädäntöpohjaisiin velvoitteisiinsa, elleivät nosta veroasetettaan rajusti. Tarvittaisiin uudenlaista ohjausta muualla sosiaali- ja terveyspolitiikassa, jotta esimerkiksi kuntien järjestämät vanhuspalvelut pystytään takaamaan kaikille vanhuksille.

Toinen vaihtoehto tilanteen korjaamiseksi on, että Suomen kuntiin perustuvasta hallinnosta luovutaan kokonaan ja siirrytään maakunnalliseen kansanvaltaan, jossa pääosa nykyään kunnille kuuluvasta vallasta siirrettäisiin maakunnille, ja päättäjät valtaa käyttämään valittaisiin suoralla maakunnallisella kansanvaalilla. Samalla saataisiin kaikki demokraattisen kontrollin ulkopuolelle ajautuneet hallintorakenteet, kuten erikoissairaanhoito ja toisen asteen koulutus, takaisin demokraattisen kontrollin piiriin.

Demokraattisen kontrollin vahvistaminen on joka tapauksessa ainoa kestävä tie myös maakuntien reuna-alueiden kannalta eli nykyinen epäselvä tilanne kuntakentällä on tavalla tai toisella korjattava.