Vesa-Matti Saarakkala

kansanedustaja ja politiikan kokemusasiantuntija Vaasan vaalipiiristä, Kurikasta

 

Kenen joukoissa seisot?

Keskiviikko 4.10.2017 klo 12:00 - Vesa-Matti Saarakkala

Hallituksen muodostavat tällä hetkellä keskusta, kokoomus ja vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgsiniset, ja tänään eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta. Taas on tosi kyseessä. Suomen talous on juuri saatu orastavalle 3 prosentin nousu-uralle, mikä on nollakorkojen ja matalan inflaation aikana huippulukema, euroalueen kärki. Maahanmuutto on saatu Suomessa vihdoin kuriin. Maakuntasote etenee hitaasti, mutta varmasti kohti toimeenpanoa.

 

Vuoteen 2017 verrattuna valtion verotulojen ennakoidaan ensi vuonna kasvavan n. 4,5 % eli yli 2 miljardilla eurolla, mikä on paljon rahaa, kun kaikkiaan valtio kerää veroja 44 miljardia.

 

Tämän hallituksen myötä myös julkisen talouden velkaantuminen on vihdoinkin saatu taitettua, kun valtio ottaa velkaa ensi vuonna n. 2,5 miljardia euroa vähemmän kuin tänä vuonna. Velkaa otetaan siis 46 % vähemmän kuin 2017. 

 

Tämä suunta on myös edellytys Suomen itsemääräämisoikeudelle talouspolitiikassa, sillä jos velkaantumisvauhti olisi pysynyt vielä yhden ”menetetyn vuosikymmenen” jälkeenkin ennallaan, olisi EU-komissio sixpack-hallituksen sopimuksen jäljiltä kohta sanellut Suomen budjetin suuntaviivat liiallisen alijäämäisyyden takia. Ennakkovaroituksia siitä jo annettiin. On parempi päättää itse kuin antaa EU:n päättää, sillä osaamme tehdä päätökset paremmin itse.

 

Mikäli hallitus saavuttaa tavoitteensa, että velkaantuminen suhteessa BKT:hen taittuu vaalikauden loppuun mennessä pysyvästi ja työllisyysaste lähentelisi 72 prosenttia ja sote olisi päätettynä toimeenpanovaiheessa, voisi hallituksen katsoa aidosti onnistuneen tavoitteissaan. Kiirettä siis pitää. Sivuille vilkuiluun ei ole aikaa.

 

Sixpack-oppositio yrittää kuitenkin kaataa hallituksen toiveenaan nyt uudet vaalit, joiden seurauksena, ainakin HS:n viimeisimmän gallupinperusteella, pääministeriys siirtyisi oppositioon joutuvalta keskustalta kaupunkipuolueena tunnetulle kokoomukselle, kirstunvartijapuolueeksi palaisi edellisen sixpack-hallituksen näytöillä Sdp (Antti Rinne) ja ulkoministeripuolueeksi sinisten ja radikaalikonservatiivin Soinin tilalle ääriliberaali vihreät ja Pekka Haavisto. Mukaan tuohon arvopohjaan mahtuisi ehkä myös tasaista gallupia takova Rkp. Heille saattaisi siunaantua 1-2 salkkua: esimerkiksi oikeusministerin, opetusministerin tai kulttuuriministerin pestit. Maahanmuuttopolitiikkaan tulisi todennäköisesti täyskäännös.

 

Näitä asioita kannattaa jokaisen radikaalin ja vähemmän radikaalinkin konservatiivin ja maahanmuuttokriittisen miettiä, maaseudun ja pikkupaikkakuntien asukkaista nyt puhumattakaan. Tämän maan suurin epäkohta ei ole sinisten ”järkyttävän” suuri ministerimäärä suhteessa gallupkannatukseen tai edes golf-mailalla mestattu hanhi-parka. Jos tämä hallitus kaatuu ja em. puolueet muodostavat vaalitulokseksi muuttuvan gallupin pohjalta hallituksen, vieläpä kesken nykyisen vaalikauden, silloin sitä vasta monella taivastelemista riittäisi.

 

Vain aidosti liberaali ja suuresta kaupungista tuleva punavihreä vihervasemmiston edustaja voisi nähdä tuollaisen tilanteen nykytilannetta paremapana Suomelle ja suomalaisille. Se on kylmä tosiasia. Ei liene vaikeaa valita, kenen joukoissa nyt tosipaikassa seisoo.

Sauli Niinistölle jatkokausi

Perjantai 15.9.2017 - Vesa-Matti Saarakkala

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ilmoitti kesällä, että hän on päättänyt pyrkiä vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgjatkokaudelle. Se on Suomen ulkopolitiikan jatkuvuuden ja vakauden kannalta hyvä uutinen. Suomella ei ole varaa heittää pois kokenutta ja tehtävässään erinomaisesti onnistunutta henkilöä, joka nauttii korkeaa luottamusta kansan keskuudessa.

 

Vielä paremman uutisesta teki se, että kokoomustaustainen Niinistö pyrkii nyt toiselle kaudelle puolueen sijaan valitsijayhdistyksen kautta. Hän on kirjaimellisesti puolueeton ja itsenäisen vaihtoehto, joka haluaa hakea kannatuksensa ennen kaikkea kansan syvistä riveistä ja laajalla rintamalla. Ratkaisu korostaa sitä, että tasavallan presidentin tulee viimeistään presidenttinä toimiessaan kasvaa irti eturyhmistä ja puoluepolitiikasta. Niinistö on osoittautunut kyllin vahvaksi toimiakseen niin, ilman että siihen on edes kokoomuksessa varaa koputtaa nokkaa.

 

Niinistön irrottautuminen vanhasta viiteryhmästään on poliittisesti virkistävää ja rohkea kädenojennus suomalaisille, ja se antaa aidon mahdollisuuden myös muista poliittisista viiteryhmistä kotoisin oleville, puolueettomista nyt puhumattakaan, lähteä hänen taakseen tässä kampanjassa. Ei tarvitse pelätä leimautuvansa porvariksi tai kokoomuslaiseksi, korkeintaan tolkulliseksi.

 

Olen ollut tarkalla korvalla kuuntelemassa, kun Niinistö on kuluvalla kaudellaan avannut valtiopäivät vuodesta 2013. Riippumatta siitä, olenko huutanut oppositiossa vai vaikuttanut hallituksessa, joka kerta olen ollut varsin tyytyväinen hänen avajaispuheidensa sisältöön. Mieleen ovat jääneet käsite ”tolkun aika” ja sanonta ”tekemättä ei voi jättää”. Uskon, että noita kahta ei tarvitse lähteä enempää avaamaan. Jokainen järkevä suomalainen ymmärtää, mitä niillä nykyhetkessä politiikassa tarkoitetaan, kun miettii missä jamassa Suomi on ja miten maailma makaa.

 

Aina on toki ihmisiä, joille mikään ei riitä ja asiat eivät aukea vaikka rautalangasta vääntäisi. Heitä meidän ei saa päästää heilumaan kansakunnan kaapin päällä tai pelottelemaan ihmisiä hiljaisiksi. Rakentava kriittisyys ja aito epäkohtiin puuttuminen on eri asia kuin tarkoitushakuinen väärinymmärtäminen ja epä-älyllinen sekä epärakentava heittely. Emme voi rakentaa Suomea millekään pikkunäppärälle sirkustouhulle, vaikka se joitakin viihdyttäisikin.

 

Olen ollut politiikassa puolueellisena vuosituhannen alusta aina viime kesään saakka ja tunnen melko hyvin politiikan maailman toreilta ja kunnantuvilta vähintään tasavallan ytimeen. Nyt katselen politiikkaa puolueettomin silmin. En takuulla lähtisi Sauli Niinistön taakse presidentinvaaleissa, jos en olisi varma, että hän on ehdolle pyrkivistä ylivoimaisesti paras valinta tasavallan presidentiksi. Suomen ulkosuhteiden hoidossa en ole itse päässyt kunnostautumaan, mutta kun Suomella on hyvä ulkopoliittinen johto, on ollut helppoa luottaa siihen, että asiat hoituvat - sikäli kun se Suomesta on kiinni - kunhan annamme tukea oikeille ihmisille.

(Kirjoitus on julkaistu Ilkassa 14.9.2017)

Työväki ja liberaalit karkaavat Sdp:stä

Maanantai 4.9.2017 klo 10:48 - Vesa-Matti Saarakkala

vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg

Jotta julkisen talouden menoja eli verorasitusta saataisiin pienennettyä ja kilpailukyky nousuun, Sipilän hallitus joutui lähes kymmenen vuotta kestäneen taloustaantuman ja kymmenen vuoden massiivisen ja kroonisen velaksielämisen seurauksena tekemään raskaita ja kovia päätöksiä heti kautensa alussa. Suomella ei ollut varaa menettää enää toista vuosikymmentä. 

 

Uudistamisen tulokset ovat pikku hiljaa tulossa näkyviin. Työllisyys on selkeässä kasvussa, valtion ja kuntien velkaantumisvauhti on selkeästi hidastunut ja talouskasvu on jopa 3 prosentin luokkaa, mikä on nollakorkojen aikakaudella hyvä tilanne. Kun vielä sote-uudistus saataisiin eteenpäin ilman kokoomuksen vastuutonta yksityistämisähkyä, voi hallitus saada lähes kiitettävän arvosanan kaudestaan. Miinuksena voidaan pitää alkukauden liian löysää, ja pääministerin kohdalla jopa höveliä, reagointia turvapaikkaturismiin, mistä joukkoryntäyksessä Suomeen on kielteisten turvapaikkapäätöstenkin valossa ollut kyse. Nyt hallituksessa höveliys on haihtunut ja tilalle on tullut realismi, jossa Suomi ei eristäydy, mutta jossa maasta ei tehdä hollitupaakaan. Presidentti Niinistön tasapainoinen linja tukee hallitusta paremmin kuin hyvin.

 

Vanha valtionhoitajapuolue SDP on nyt henkitoreissaan ja taistelee tulevaisuudestaan tosissaan. Etenkin markkinaehtoisesti toimiva työväki arvostaa tuloksia ja niitä Sipilän hallituksella on lyödä pöytään toisin kuin edellisen hallituksen Sdp:llä. Julkisella sektorilla kiky-kiristys jakaa porukkaa, mutta pääosa arvostaa sittenkin enemmän kohtuullista verotusta ja työpaikkansa pysymistä kuin parin prosentin palkankorotuksia velkarahalla rahoitettuna. Velkahan on verorasituksen siirtämistä eteenpäin, tulevaisuuteen. Ihmiset ymmärtävät, että kehittyneissä maissa paluuta takavuosien talouskasvuvauhtiin ei nykyisessä globaalin kilpailun talousjärjestelmässä enää ole, joten velkaantuminen on pikku hiljaa pysäytettävä. Etenkin kun suuret ikäluokat tulevat nyt seniori-ikään.

 

Nuoret arvoliberaalit ovat niin ikään jättämässä Sdp:n, sillä vihreät edustaa arvoliberaaliutta paljon selkeämmin, koska sen porukka on nuorempaa ja joukossa ei taatusti ole konservatiiveja toisin kuin Sdp:n ukkoontuvissa työväentaloissa. Aikoinaan perussuomalaisten ja Soinin haastamiseksi johtoon valitusta Antti Rinteestä on hahmona tullut demareille nyt ongelma. Samaan aikaan kun nuoret liberaalit naiset innokkaina vannovat Touko Aallon nimeen, Sdp joutuu houkuttelemaan heitä ikään kuin väkisin, ja se ei näytä hyvältä. Porukka ei lähtenytkään ”Antin matkaan” toisin kuin 2014 uskottiin.

 

Kesän turbulenssin jäljiltä hallitus jatkaa nyt vakaasti tämän vaalikauden loppuun, joten Sdp:n momentum myös ennenaikaisten vaalien väläyttelyn muodossa on mennyt ohi. Tynkäkautta ei tule. Vihreille uusine valtuutettuineen ajan kuluminen taas ei ole ongelma. Perussuomalaisten kannatus oli 2009 alle 10 %, 2011 se oli 19 %.

 

Presidentinvaaleissa Sdp asetti ehdolle Tuula Haataisen, joka on todella hyvä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, mutta presidenttinä häntä on mahdotonta Niinistön sijaan nähdä. Se, mihin hän voi presidenttikisassa oikeasti vaikuttaa, on yleinen mielipide sotea koskien. Se voi olla ihan tervetulluttakin. Myös normaali naisnäkökulma on tervetullut lisä kisaan. Se ei kuitenkaan Sdp:tä pitkältä oppositiovaellukselta tule pelastamaan.

Mihin Ilkan toimittajat pyrkivät Huhtasaaren nostamisella ja Niinistön laskemisella?

Lauantai 26.8.2017 klo 12:40 - Vesa-Matti Saarakkala

vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg

Olen aikoinaan tehnyt kandin tutkielmani Jyväskylän yliopistoon poliittisesta retoriikasta erinomaisella arvosanalla tutkien siinä Ilkan ja Pohjalaisen mielipideosaston kirjoituksia vuoden 2006 presidentinvaalien yhteydessä sisältäen myös toimittajien kolumnit ja pääkirjoitukset. Jopa Ilkan emerituspäätoimittaja Kari Hokkanen, jota käsittelin tutkielmassani kriittisesti, piti tutkielmaani aikoinaan julkisuudessakin hyvänä, kun sen yli 10 vuotta sitten hänelle toimitin.

 

Pitkään aikaan en ole aiheeseen enää palannut, mutta viime viikkoina olen huomannut kotimaakuntani ykköslehdessä Ilkassa (osa Ilkan jutuista nykyään myös Lännen Median muissa lehdissä monistettuina.) erikoisentuntuisen vaikuttamisilmiön, jonka myötä poliittisen retoriikan tutkija sisälläni on taas herännyt: Kokeneet Ilkan toimittajat pyrkivät viestimään kirjoituksissaan tavalla, joka edesauttaisi tilannetta, että Sauli Niinistöä ei valittaisi jatkamaan tasavallan presidenttinä jo vaalien ensimmäisellä kierroksella. He mm. nostavat presidenttiehdokas Huhtasaarta kommenteissaan luoden odotusarvoa hänen nousemisestaan toiselle kierrokselle.

 

4 prosentin kannatustasolla kampanjaa käynnistelevän henkilön kehutaan tänään 26.8. Ilkassa tuovan ”sähköä vaaleihin” ja olevan ikään kuin positiivinen asia äänestysaktiivisuuden kannalta. ”Presidentinvaalien toisella kierroksella vastakkainasettelu olisi huipussaan Niinistön ja Huhtasaaren välillä. Ehkä kisa kokeneen miehen ja nuoren naisen, maltillisen rakentajan ja innokkaan uudistajan kesken nostaisi myös äänestysaktiivisuuden uusiin ennätyksiin. Edellisten presidentinvaalien toisinto koettaisiin, jos vaali käytäisiin Haaviston ja Niinistön kesken”, kirjoittaa Ilkka. http://www.ilkka.fi/mielipide/pääkirjoitus/pääkirjoitus-huhtasaaren-presidenttiehdokkuus-lisää-sähköä-tammikuun-vaaleihin-1.2377212.  

 

Tyyli on kuin suoraan siitä Ilkka-lehdestä, jollaista luin noin 10 vuotta sitten tutkielmaani varten. Vain ehdokkaat ovat osittain vaihtuneet ja toimittajajohto Hokkanen ja Seppo Keränen ovat eläkkeellä. Ilkan pääkirjoitustoimittaja on nykyään Maiju Lemettinen. 

 

13.8. Ilkan Marja Tyynismaa kommentoi Ilkassa Huhtasaaren vierailua Pohjanmaalla seuraavasti: ”Laura Huhtasaarella on Anneli Jäätteenmäen kyky kohdata ihminen. Hän kättelee jokaisen, katsoo silmiin, halaa tutuimmat, vaihtaa muutaman sanan. Kun vuorossa on lapsi, hän kyykistyy tämän kasvojen tasolle, kättelee ja kysyy nimeä. On kertakaikkisen läsnä. Kun Huhtasaaren nimi presidenttikisassa oli noussut julkisuuteen, arveli Iltalehden kokenut kollega Mika Koskinentämän olevan yksi vahvoista vaihtoehdoista kisan toiselle kierrokselle (iltalehti.fi 4/8). Silloin en ajatukselle lämmennyt, mutta nyt, kun olen Huhtasaaren tavannut, en olisi lainkaan hämmästynyt, mikäli näin kävisi. Presidentinvaali on henkilövaali, jos mikä. Monet tekevät äänestyspäätöksensä ehdokkaan ulkoisten avujen perusteella, eivät niinkään sillä perusteella, mitä tämä osaa. Kyllä Huhtasaari puheellaankin vakuuttaa, etenkin omansa. Välitön persoona vetoaa varmasti myös muihin.” Normaali ja terve journalistinen kriittisyys Huhtasaarta kohtaan loistaa Ilkassa poissaolollaan.

 

Huhtasaaren käsittely Ilkassa ei ole kuitenkaan ainoa esimerkki siitä, miten lukijoihin pyritään vaikuttamaan presidentinvaaleissa. Nimittäin huomasin Ilkassa taannoin niin ikään hieman erikoiselta vaikuttavan jutun siitä, kun Kristillisdemokraatit päättivät viime viikolla puoluekokouksessaan asettua presidentinvaaleissa Sauli Niinistön taakse. Ilkan Virpi Niemistö kommentoi havaintojaan KD:n kokouksesta näin: ”Puheenjohtaja Sari Essayah selvisi voittajana kristillisdemokraattien puoluekokouksen presidenttiehdokasväännöstä. Helpolla tätä kisaa ei kuitenkaan taputeltu maaliin. Essayahin esitystä Sauli Niinistön tukemisesta ensi vuoden presidentinvaaleissa ei suinkaan nuijittu suoraan päätökseksi, vaan sitä seurasi ajoittain hyvin kriittinen keskustelu ja lopulta äänestykset. Niinistön kelkkaan hyppäämistä arvostelleiden puolueaktiivien oloa ei liene helpottanut se, että eräs innokas puoluekokouksen puheenjohtajiston korokkeelta viiletti Niinistön SN-kerääjäliivi päällä heti päätöksen selvittyä. Samaan aikaan osa kokousväestä nieleskeli Seinäjoen urheilutalon katsomossa kyyneleitä ja jakoi vierustovereilleen halauksia. Entä olikohan puoleen yhtenäisyyden kannalta järkevää kerätä Niinistön kannattajakortteja aivan kokousyleisön edessä, vai olisivatko lukuisat halukkaat löytäneet hänen pakeilleen vähän sivummallekin?” 

 

Kommentista syntyy kuva, että KD:n kokouksessa olisi lähes riidelty ja että iso joukko ihmisiä olisi ollut äärimmäisen pettyneitä siitä, että KD lähtee Niinistön taakse. Onko asia sitten näin, sitähän on tavallisen lukijan vaikea tietää, kun ei ole kärpäsenä katossa ollut. Itse kuitenkin epäilen vahvasti, ettei näin ole.

 

Yhtään kokouksen riviedustajien positiivista puheenvuoroa Sauli Niinistöstä toimittaja Niemistö ei ollut juttuunsa löytänyt. Sen sijaan hän uutisoi kokouksesta leipätekstissä seuraavaa: ”Puoluekokous äänesti lapuin ensin oman ehdokkaan asettamisesta ja sen jälkeen Niinistön tukemisesta. Niinistön kelkkaan hyppäämistä arvostelevat kristillisdemokraatit karttavat presidentin oikeistolaista taustaa. Riitta Kuismanen Pirkkalasta kannatti puoluekokouksessa oman ehdokkaan asettamista.
– Jos menemme heti kokoomuslaisten ehdokkaan taakse, kannatamme kovaa leikkauspolitiikkaa.
Kaarinalainen Jari Tulonen ironisoi tuntevansa olevansa kuin kokoomuksen puoluekokouksessa.
– En halua leimautua presidenttiehdokasvalinnalla oikeistopuolueeseen.
Nykyisen puheenjohtajan Essayahin lisäksi myös entisen puoluejohtajan Päivi Räsäsen presidenttiehdokkuus keräsi puoluekokoukselta kannatusta.
– Miksi häntä ei käytetä, Jari Tulonen kyseli.
Seinäjokelainen Esa Ojanperä sanoo lähteneensä kristillisdemokraattien toimintaan mukaan juuri Räsäsen ansiosta. Räsänen kieltäytyi puoluekokouksessa mahdollisesta ehdokkuudesta. Hän ei saanut puoluejohdon ja puoluehallituksen tukea, jota oli ehdokkuusharkinnalleen edellyttänyt.”

Jostakin syystä Niemistö jättää kertomatta prosessin äänestystulokset. Täytynee udella KD:laisilta, kun syysistuntokausi alkaa.

 

Olen jonkin aikaa miettinyt, miksi keskusta-taustaisen lehden toimittajat toimivat tässä tilanteessa presidentinvaalien alla näin kuin toimivat. Miksi väkisin painetaan epäsuorasti Niinistöä alaspäin ja nostetaan muita ylöspäin, kun ottaa huomioon miten ylivoimainen Niinistön suosio tuoreimmissakin gallupeissa on? En tiedä varmuudella syytä, mutta olen miettinyt itse, miltäköhän keskustalaisista toimijoista tuntuu tällä hetkellä olla Matti Vanhasen vaalivankkureissa? Niiden vauhti kun ei riitä pysäyttämään Niinistöä tai hidastamaan Saulia edes toiselle kierrokselle ja tulos jäänee joihinkin prosentteihin. Olisi varmasti keskustalaisille helpompi tilanne, että Niinistö joutuisi toiselle kierrokselle, oli vastaehdokkaana sitten kuka tahansa. Keskustalaisillakin olisi sen jälkeen lupa julkisesti tukea Niinistöä ja päästä mukaan voittajan vankkureihin. 

Ehkä tätä tilannetta toivovat salaa myös jotkut Ilkan toimittajat, jotka saattavat saada juttunsa esiin myös laajalevikkisesti Lännen Medioissa.

Turku ja vastuullinen politiikka

Tiistai 22.8.2017 klo 18:06 - Vesa-Matti Saarakkala

vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg

Turussa tapahtui viime perjantaina raakalaismainen terroristihyökkäys, jossa kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut nuori marokkolainen mies puukotti kaksi suomalaista naista kuoliaaksi ja samalla haavoitti useaa muuta henkilöä vakavasti. 

 

Poliisi pysäytti miehen muutaman minuutin viiveellä erittäin nopeasti ja voimaa hallitusti käyttäen, mutta on valitettavaa, ettei iskua kyetty ehkäisemään ennalta, vaikka Supo oli saanut vihjeen tämän henkilön radikalisoitumisesta. Aika näyttää, mitkä olivat lopulta syyt siihen, ettei vihje johtanut henkilön tarkempaan seurantaan. Supollahan on jo entuudestaan seurannassa useampi sata kohdehenkilöä, jotka saattavat hautoa jotakin vakavaa viattomia ihmisiä ja yhteiskuntajärjestystä vastaan. 

 

Tuhansien turvapaikanhakijoiden myötä Suomeen on saapunut vähintäänkin satoja epäilyttäviä henkilöitä. Perusteettomien turvapaikanhakijoiden, ontuvan takaisinpalautusprosessin ja kielteisistä turvapaikkapäätöksistä seuranneen valitustehtailun sekä ihmisten piilottelun myötä maassamme oleskelee ylipäätään perusteetta tai laittomasti merkittävä määrä ulkomaalaisia. Osa on tehnyt ”katoamistempun” eli viranomaisilla ei ole tietoa, missä he ovat. Monet heistä ovat todennäköisesti rikollisilla teillä. Osa palautusta pakoilevista on piilossa kantaväestön yksityisesti järjestämissä piilopaikoissa.

 

Riipumatta siitä, ovatko perusteeton oleskelu ja kuormittuneen oikeusjärjestelmämme/laitoksemme hyväksikäyttö ratkaisevalla tavalla mahdollistaneet juuri tämän peruuttamattomia seurauksia aiheuttaneen väkivallanteon, on oikeusprosessin nopeuteen, palautusprosessin tehokkuuteen ja Supon resursseihin laitettava nyt nopeasti lisää panoksia. Suomen turvapaikkapolitiikka tulee säilyä jatkossakin tiukkana ja päivänselvää on se, että vuoden 2015 syksyn kaltaista maahanryntäystä ei voida sallia, vaan sellainen tulee estää ja viestiä jo etukäteen, että sellainen estetään tarvittaessa puhtaasti kansallisen harkinnan perusteella hallituksen ja eduskunnan päätöksillä jos tilanne sitä vaatii. Lännestä Suomen rajoille ei pääse vaeltamaan kuin vain toisten EU-maiden laiminlyödessä omat kansainväliset velvoitteensa. Hölmölän hessuiksi meidän ei pidä pelkän kansainvälisen päänsilityksen toivossa heittäytyä, vaikka oman osamme yhteisissä haasteissa kannammekin ja EU antaa Suomelle selkänojaa suhteessa Venäjään. Hölmöläisyyden torjuminen on tärkeää myös siksi, että emme synnytä kotoperäistä kasvualustaa vihaa kylvävälle ja vihasta poliittisesti elävälle äärioikeistolaisuudelle emmekä synnytä maahan toisaalta merkittävää anarkistista vastareaktiota. Äärioikeiston lopulta arveluttavat motiivit omaava kokonaisagenda rakentuu yksittäisille ja usein aidoillekin epäkohdille, jotka on helppo osoittaa joukoille ja havaita. Olisi yhteiskunnallista typeryyttä jättää ne huomiotta ja hoitamatta vain siksi, että osoittajina on myös poliittisilta kokonaismotiiveiltaan ja kyvyiltään varsin surkeaa, älyvapaata ja epäilyttävää ainesta. Meillä on kylliksi kansainvälisiä poliittisia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, jos asioihin ei puututa ajoissa. 

 

Euroopan tasolla Suomi ei voi ottaa Suomeen tutkittavakseen lisää turvapaikanhakijoita hakemuksineen, elleivät kaikki EU-jäsenmaat kanna vastuutaan ns. taakanjaosta. Vain säännöistä ja sopimuksista kiinnipitäminen luo vastuullisuutta. Suomi pienenä reunamaana on taakkansa jo kantanut. Leireiltä valikoitavia kiintiöpakolaisia Suomi voi ottaa vastaan nykyisellä tasolla, sillä sadoissa pysyvä pakolaiskiintiö on nykytilanteessa tarkasteltuna inhimillisesti ja kustannuksiltaan kohtuullinen sekä hallittavissa. Suomen vetovoimatekijöitä perusteettoman turvapaikanhakemisen lopullisena kohdemaana on sen sijaan entisestään vähennettävä, jotta minimoidaan turhat riskit suomalaisille myös turvallisuusmielessä.

 

Todettakoon vielä lopuksi, että ennen Turun ikäviä tapahtumia kesän suurin ongelma on monien politiikantoimittajien silmissä ollut yhden eduskuntaryhmän ministerimäärä ja vaikutusvalta hallituksessa. Ilmeisesti tuollaiseen asemien kadehtimiseen ja sormellaosoitteluun Suomessa on joidenkin mielestä paljonkin tarvetta ja varaa. Kun syksy saa, nähdään, onko näin myös jatkossa. Usein samat tahot hämmästelevät ja taivastelevat esimerkiksi Trumpin puheita ja toimintaa. Olisi järkevää olla ruokkimatta kotimaassa vastaavia ilmiöitä, jos haluaa hyvää suomalaisille pelkän turhanaikaisen ja jonninjoutavan äimistelyn ja sormellaosoittelun sijaan.

Lähden mukaan Niinistön presidentti-kampanjaan

Tiistai 8.8.2017 klo 16:30 - Vesa-Matti Saarakkala

vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg

Olen ilmoittautunut tänään mukaan kampanjaan Sauli Niinistön valitsemiseksi jatkokaudelle tasavallan presidentiksi. Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa Suomi tarvitsee vakaata kättä ja realistista sekä vastuullista arvojohtamista. Kokenut ja sivistynyt Niinistö edustaa tuota linjaa ja on osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen tasavallan presidentti. Pidän sekä sisä- että ulkopoliittisesti Suomen kannalta selvästi parhaana vaihtoehtona, että hän jatkaisi tehtävässään toisenkin kuusivuotiskauden. Niinistön tukemista helpottaa se, että hän on lähdössä ehdolle kansanliikkeen riveistä puolueiden ulkopuolelta. Koen hänet kirjaimellisesti puolueettomaksi vaihtoehdoksi.

Uusi poliittinen koti Suomen turvaksi

Sunnuntai 30.7.2017 klo 10:00 - Vesa-Matti Saarakkala

vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg

Sekä äärioikeistolaisen että punavihreän liikehdinnän Suomen tulevaisuudelle muodostamien riskitekijöiden torjumiseksi perustettu Uusi Vaihtoehto -eduskuntaryhmä on järjestäytymässä poliittiseksi liikkeeksi nimeltään Sininen Tulevaisuus. 

 

Uuden Vaihtoehdon/Sinisten tuella Suomen keskustavetoinen hallitus jatkaa tuloksellista työtään Suomen uudistamiseksi ja kuntoonlaittamiseksi. Sininen Tulevaisuus on hallituksessa kantamassa vastuuta ja järjen äänenä, ja mitä vahvemman tuen se saa, sitä enemmän sillä on vaikutusvaltaa.

 

Maakuntien ääni kuuluu hallituksessa jatkossakin vahvana, ja sitä taas edesauttaa paikallisen sekä alueellisen tuen saaminen yksittäisiltä kansalaisilta Sininen Tulevaisuus -liikkeelle. Mikäli Sininen Tulevaisuus onnistutaan kansalaisten tuella rekisteröimään yhdistyksestä puolueeksi, rakentuu silloin paikalliselle ja alueelliselle tasolle myös toiminta-alusta, uusi poliittinen koti.

 

Ilman yhteistyöhön kykenevää uutta vaihtoehtoa, Sinistä Tulevaisuutta, Suomen lähitulevaisuus on suurella todennäköisyydellä synkkä ja tummanpuhuva, tai ainakin punavihreä ja epämääräinen. Siksi nyt tarvitaan tukea. Se ei maksa mitään eikä velvoita mihinkään. Lähikuukaudet lienevät ratkaisevat Suomen tulevaisuuden rakentumiselle seuraaviksi vuosiksi eteenpäin. Kohtalo on täysin tavallisten kansalaisten käsissä, mikä tekee tilanteesta ainutlaatuisen Suomen poliittisessa historiassa. Selkeä tuki on ratkaisevan tärkeää. Välinpitämättömyys tässä ja nyt on yhtä kuin vaihtoehdottomuus hetken päästä huomenna.

 

Mikäli koet asian oikeaksi ja tärkeäksi, ole ystävällinen ja allekirjoita Sininen Tulevaisuus -puolueen kannatuskortti. Tulosta ja täytä sekä allekirjoita alla olevasta linkistä aukeava kannatuskortti ja postita se osoitteella: Sampo Terho, 00102 Eduskunta. Puolueena rekisteröitävä yhdistys on siis nimeltään Sininen Tulevaisuus

 

Kiitos!

 

http://www.sininentulevaisuus.fi/wp-content/uploads/2017/06/Kannattajako...

Pitkää ikää 100-vuotiaalle

Perjantai 14.7.2017 klo 8:42 - Vesa-Matti Saarakkala

vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg

Paljon on tapahtunut politiikassa viimeisen noin vuoden aikana. Iso-Britannia äänesti itsensä ulos EU:sta ja Britannian hallitus oli lähellä kaatua sen seurauksena ennenaikaisissa vaaleissa. USA:ssa Trump yllätti ja voitti presidentinvaalit muuttaen Amerikkaa kovalla kädellä. Ranskassa vastayllätyksen teki entinen sosialisti, EU-myönteinen Macron, joka nousi vaaleissa niin ikään presidentiksi lyöden Le Penin ja johdattaen uuden keskustapuolueensa parlamenttivaaleissa kaupan päälle vielä veret seisauttavasti enemmistöasemaan ohi vanhojen puolueiden. 

 

Venäjän ja lännen välit ovat kiristyneet entisestään. Ilman sarvia ja hampaita voi todeta, että onneksi Suomi ei ole harmaata vyöhykettä Ukrainan tapaan, vaan EU-jäsenyyden ja puolustusyhteistyön myötä osa länttä. Lisäksi ympäri Eurooppaa on nähty mielipuolisia ja tuhoisia terrori-iskuja, joilla yritetään lietsoa äkkiväärää eripuraa länsimaiden poliittisiin järjestelmiin. Lähi-idässä soditaan yhä edelleen, eivätkä suurvallat meinaa mahtua keskenään samalle hiekkalaatikolle. Siirtolaisvirrat kolkuttelevat Euroopan rajoilla, mutta akuutti tilanne on saatu sekä unionissa että Suomessa hallintaan, yksityiskohdista voidaan saivarrella. Ulkoisten uhkien lisäksi Suomeen on muodostunut myös sisäisiä uhkia. Esimerkiksi terrorismin uhkatasoa on jouduttu nostamaan islamilaisen terrorismin takia. Varautumalla ja ennaltaehkäisemällä minimoidaan riskejä, mutta täysin niitä ei saada nykymaailmassa nollattua.

 

Suomea johtavan Sipilän hallituksen aseman vakaus nousee tällaisessa edellä kuvatussa maailmanpoliittisessa tilanteessa arvoon arvaamattomaan. Hallituksen ponnistelujen tukemisen puolesta puhuvat myös hallituksen myötävaikutuksella aikaansaadut tulokset työllisyysasteen nostamisessa ja talouskasvun sysääminen 2-3 prosentin kasvuun pitkän taantuman ja kituuttamisen jälkeen. Julkisen sektorin velkavuori on silti vielä valtava ja haasteet ikärakenteesta johtuen huimat, joten kasvun pitääkin olla selkeää ja samaan aikaan on saatava säästöjä, jotta talouden takatalvi ei pääse yllättämään lomailevaa Suomea. Vähänkin merkittävämpi korkojen nousu olisi nyt todella myrkyllinen käärmeenpurema suomalaisille.

 

Hallitusta yritetään heiluttaa nyt niin äärioikealta kuin äärivasemmalta vihreiden porskuttaessa liberaalipopulismilla ja kerätessään oppositiossa voimiaan odottaen kieli pitkällä, josko hallitus kaatuisi ja se pääsisi toteuttamaan itseään. Talouden uudistaminen ja rakenneuudistukset ovat yhä kesken. Nyt jos koskaan onkin tärkeää pitää keskustapainotteinen, maltillinen ja talouden päälle ymmärtävä hallitus pystyssä, ettei käy hullusti. Vaikeana aikana oppositiossa selkääntaputtajien kerääminen ja suosion kerryttäminen suuta soittamalla ja mahdottomia esittämällä ei ole temppu eikä mikään. Joku eksyy aina.

 

Pian 100-vuotias Suomi ansaitsee ennakoitavuutta, vakautta ja arvokkuutta syntymäpäivälahjakseen. Siihen tarvitaan meitä jokaista. Pitkää ikää toivottaen.

 

(Kirjoitus on julkaistu Ilkassa 13.7.2017)

Sotemobiili väisti hirven - matka jatkuu

Perjantai 30.6.2017 klo 19:25 - Vesa-Matti Saarakkala

vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg

Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus soten sanotaan törmänneen eilen seinään. Entisenä perustuslakivaliokunnan jäsenenä, nykyisenä sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja hallintovaliokunnan jäsenenä näen asian toisin: Perustuslakivaliokunta toimi tosipaikassa hyvin, käsitteli lakipaketin tavanomaiseen tapaansa huolellisesti ja tarkasti ja antoi yksimielisen lausunnon.

 

Sote ei törmännyt seinään. Jarrutusjäljistä ja ehjästä korista päätellen voi todeta, että automaattijarrutusjärjestelmä (politiikassa yhtä kuin PeV) veti liinat kiinni viime hetkillä ja hyvien hallintalaitteiden eli Absien (politiikassa yhtä kuin eteenpäin vievä hallitusyhteistyö) ansiosta tielle osunut hirvi väistettiin ja pyörät jatkoivat rullaamistaan. Väistöliike vasempaan kohti keskitietä tapahtuu hallitusti. (Oikealle väistettäessä olisi osuttu siltarumpuun.) Sen sijaan viime eduskuntakaudella soten matka päättyi jarrutuksesta huolimatta seinään. Tiedän siis miltä näyttää seinäänajettu sote. Seinä ei tule tielle itsestään, siihen ajetaan, toisin kuin hirveen. Vanhan trauman ei saa antaa kuitenkaan kummitella.

 

Hirviä nimittäin liikkuu maastossa ja välillä sellainen voi sattua itse kunkin nokan eteen. Etenkin kun pitää ehtiä ajoissa perille ja on vähän kiire. Mitään poikkeuksellista, mitään hirveää ei ole tapahtunut. Kotiin ei olisi kannattanut jäädä yhden hirvenpelon takia makaamaan. Matka jatkuu ja perillekin vielä päästään. Kuljettajat ovat nyt entistäkin valveutuneempia. Poliittiset pupillit liikkuvat hyvin ja ratkaisuja löytyy, kun löytyy aitoa yhteistyön halua. Ja mikä voisikaan olla parempi 100-vuotislahja Suomelle kuin 2000-luvulle päivitetty sote, jolla kulkee kaikki.

En aio päästää vihervasemmistoa juhlimaan.

Torstai 22.6.2017 klo 13:41 - Vesa-Matti Saarakkala

vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgOlen saanut palautetta. Myönteistä ja kielteistä. Teen selväksi nyt yhden asian kielteisen palautteen antajille ja vetoajille: Olen eronnut perussuomalaisesta puolueesta enkä tule missään olosuhteissa palaamaan perussuomalaisiin. Minä en aio päästää vihervasemmistoa juhlimaan ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin ja nousemaan hallitukseen käyttämään valtaa päidemme yli. Jos tämä ratkaisu tarkoittaa poliittisen urani loppua, uhraan mielelläni itseni ja häivyn poliitikkona historian lehdille hyvillä mielin. Vässykät menkööt oppositioon vihervasemmiston kanssa huutamaan ja lippuja liehuttamaan. Historia aikanaan antaa tuomion tai armahduksen itse kullekin sitä vailla olevalle. Minä olen sinut itseni kanssa joka tapauksessa enkä kerjää hyväksyntää. Näillä mennään.

Olkoon sitten niin!

Maanantai 19.6.2017 klo 16:34 - Vesa-Matti Saarakkala

vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten puoluekokousvalintojen seurauksena Suomi ajautui viime viikolla hallituskriisiin, kun pääministeri Sipilä ja valtiovarainministeri Orpo sekä keskustan ja kokoomuksen eduskuntaryhmät totesivat, ettei Jyväskylän puoluekokouksesta ulos tullut hallituskumppani Perussuomalaiset ollut enää arvopohjaltaan ja yhteistyökyvyltään se sama puolue, joka se oli vielä kokoukseen mentäessä. Perussuomalaiset oli muuttunut peruuttamattomasti.

 

Perussuomalaisissa vuodesta 2000 asti toimineena henkilönä allekirjoitan edellä mainittujen tahojen analyysin. Se on sama kuin itselläni. Pääministeri Sipilän julkisuudessa esittämä kuminauha-vertaus on erityisen osuva. Puoluekokousvalintojen jälkeen Perussuomalaisten kanssa kuminauha hallituksessa olisi katkennut ennemmin tai myöhemmin. Sitä riskiä ei Suomi voi ottaa, sillä tarvitsemme nykyisessä myllerryksessä olevassa maailmantilanteessa vakautta ja ennustettavuutta sekä toimintakykyä. Se on tärkeää suomalaisten turvallisuudelle ja taloudelle. Pian 10 vuotta kestänyt taantuma on nykyhallituksen määrätietoisin toimin taittumassa, emme voi lähteä vaarantamaan lupaavaa kehitystä sillä, että ajaisimme Suomen ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin, mikä olisi ollut hyvin todennäköistä, jos Perussuomalaisista ei olisi irrottautunut Uusi vaihtoehto -työnimellä toimiva hallitusta tukeva ja hallituksessa vaikuttava uusi ja vastuullinen eduskuntaryhmä.

Rkp:n ja Kristillisdemokraattien tarjoama auttava käsi keskustalle ja kokoomukselle olisi johtanut hyvän hallitusohjelman avaamiseen ja käytännössä hallituksella olisi ollut vain 100 kansanedustajaa takanaan eli hallitus ei olisi ollut toimintakykyinen. Edessä olisivat siis suurella todennäköisyydellä olleet vaalilainsäädännön mukaan alle kolmen kuukauden varoajalla ennenaikaiset vaalit, joissa nykytilanteessa etenkin Vihreät olisi melko varmasti noussut hallituspuolueeksi hoitamaan mm. maahanmuuttopolitiikkaa. Vain Uusi vaihtoehto -ryhmän perustaminen esti tämän uhkaavan tilanteen muuttumisen todeksi. Siitä syystä, samoin kuin arvo- ja toimintatapaeroista johtuen olen itsenäisesti ajattelevana ja vapaalla mandaatilla toimivana kansanedustajana mukana Uusi vaihtoehto -ryhmässä.

 

Arvoisa puhemies! Hallituspolitiikkaa ei voi tehdä asenteella, jossa toinen jalka hapuilee opposition höttöisellä maaperällä ja toinen jalka luistelee hallituksessa. Suomi tarvitsee rakentavia uudistuksia ja niitä ei saada vietyä läpi suunsoittamisella ja sirkuksella tai potkimalla yhteistyökumppaneita nilkoille. Hallitusyhteistyö ei ole ollut helppoa, mutta pitäydyn itse siinä, minkä lopulta vakaasti kovan jaakobinpainin jälkeen 2015 päätin: Seison tämän hallituksen takana loppuun asti. Kun itse ypöyksin katsoo totuutta silmiin ja kysyy itseltään olennaiset kysymykset, siitä oppii paljon. Olen siis varma siitä, mihin olen nyt päätynyt. Kerran aikaisemmin jo syksyllä 2015 olin mukana pelastamassa hallitusyhteistyötä, kun vaikeat sote-neuvottelut ajautuivat umpikujaan ja hallitus meinasi kaatua. Tuota kokemusta voidaan yhä tarvita.

 

Arvoisa puhemies. Ymmärrän poliittisesti kaikkia nykyisiä kansanedustajia. Joskus vain käy niin, että ollaan eri mieltä ja päädytään eri puolille. Se on normaalia politiikkaa. Politiikkaa ei voi verrata mihinkään muuhun. Politiikka on jatkuvia valintoja, ja politiikassa keskeistä on vaihtoehtojen hahmottaminen. Se on politiikan dna:ssa. Politiikassa pitää pystyä reagoimaan muuttuviin tilanteisiin ja pitää pystyä tekemään yhteistyötä sekä jalostumaan. Paluuta aikaan, jossa politiikka on muuttumattomia ja kiveen hakattuja doktriineja ei nykyisen markkinaehtoisen talousjärjestelmän aikakaudella enää ole. Politiikka ei ole uskontoa, jossa oppi on tietty ja muuttumaton. Onneksi en itse ole poliittisesti se sama kaikkitietävä räkänokka kuin mitä olin parikymppisenä. Poliitikon on välttämätöntä kyetä kasvamaan ihmisenä, vaikka jotkut äänestäjät odottavatkin muuttumattomuutta. 

 

Minä olen kasvanut nuoresta aikuiseksi osana perussuomalaista toimintaa, mutta 10.6.2017 ymmärsin, että olisin joutunut taantumaan takaisin kohti parikymppistä radikaalia voidakseni toimia perussuomalaisessa puolueessa jatkossakin. Sitä minä en enää halunnut. Jos se maksaa poliittisen urani, olkoon sitten niin. 

 

Arvoisa herra puhemies! Politiikassa pitää joskus pystyä nielemään ylpeytensä, jos meinaa saada jotakin hyvää aikaan.

Suomi pelastettiin tänään vihervasemmiston nousulta hallitukseen

Tiistai 13.6.2017 klo 22:05 - Vesa-Matti Saarakkala

vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgUuden eduskuntaryhmän perustamisen syy lyhyesti omalta osaltani: Perussuomalaisten puoluekokousvalintojen myötä Suomea on kohdannut hallituskriisi, joka eskaloituessaan täysimääräisesti saattaisi johtaa maamme alkusyksyllä ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin, jotka vaalilainsäädännön mukaan pidetään alle kolmen kuukauden kuluessa eduskunnan hajottamisesta.

 

Tällä aikataululla ja nykyisellä kannatustasolla noissa vaaleissa suurella todennäköisyydellä vihervasemmisto olisi noussut hallitukseen tekemään toisenlaista - huonompaa - politiikkaa, nykyisen kohtuullisen hyvän politiikan sijaan. KD:n ja Rkp:n tarjoama hallituspohja ei Väyrysen mahdollisen eduskuntaanpaluun seurauksena olisi riittänyt pitämään Keskustan ja Kokoomuksen hallitusta pystyssä, koska hallituksella olisi ollut vain 100 kansanedustajaa. Sellaisella pääluvulla ei Suomeen voi toimivaa hallitusta muodostaa. Keskustalla ja Kokoomuksella tuskin oli myöskään erityistä halua avata hallitusohjelmaa pienpuolueille, jos voidaan jatkaa nykyisen ohjelman puitteissa. Edessä olisivat olleet vääjäämättä siis ennenaikaiset vaalit, jos ei olisi muodostettu uutta 20 kansanedustajan ryhmää.

 

Näiden ennenaikaisten vaalien ja vihervasemmiston hallitukseen nousun estämiseksi päätin itse toimia, ja tällä päivämäärällä liityin Sipilän hallitusta tukevaan Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmään, jonka olemme tänään yhdessä monen aiemmin perussuomalaisten eduskuntaryhmässä toimineen kansanedustajan kanssa perustaneet.

 

Suomi tarvitsee nykytilanteessa vakaata hallitusta, joka saa asioita yhdessä aikaan. Haluan olla mukana tukemassa rakentavaa linjaa suomalaisten ja koko Suomen edun nimissä. Erosin luonnollisesti samalla perussuomalaisten eduskuntaryhmästä, johon aiemmin kuuluin. Uusi vaihtoehto -työnimellä toimiva eduskuntaryhmämme kykeni ensitöikseen lunastamaan yhteistyökumppaneidemme luottamuksen toisin kuin Halla-ahon johtama perussuomalainen ryhmä ja puolue. Samalla pelastettiin Suomi vihervasemmiston nousulta hallitukseen tärväämään Suomen orastava talouskehitys ja järkipolitiikka, joka on aina kompromisseja. Tämä kannattaa huomioida ennen kuin alkaa heitellä kiviä päällemme. Nyt tehtiin palvelus isänmaalle, ja me kaikki palveluksen tehneet varmasti maksamme siitä kovan henkilökohtaisen hinnan. Siitä ei kannata huolta kantaa.

SUORAT KOMMENTTINI ASIAAN YLELLE 13.6.2017 klo 14 jälkeen Ajantasa -ohjelmassa:

http://areena.yle.fi/1-4132973

P.S. LISÄYS 16.6.2017: OLEN 15.6.2017 KLO 8.17 ILMOITTANUT KIRJALLISESTI PERUSSUOMALAISET R.P:LLE, ETTÄ EROAN PUOLUEESTA VÄLITTÖMÄSTI. OLEN SIIS ITSE ERONNUT PUOLUEESTA. EROILMOITUS KUITATTIIN HETI VASTAANOTETUKSI, MUTTA PERUSSUOMALAISTEN PUOLUETOIMISTON MUKAAN EROILMOITUKSENI TULKITTIIN ERONPYYNNÖKSI, JONKA PUOLUEHALLITUS KÄSITTELEE. PERUSSUOMALAISET ON SIIS MUUTTUNUT NYT PUOLUEEKSI, JOSTA VOI ILMEISESTI EROTA VAIN PUOLUEHALLITUKSEN PÄÄTÖKSELLÄ. MITÄKÖHÄN YHDISTYSLAKI MOISESTA TOTEAA.

Lännen Median kysely antoi osviittaa

Tiistai 6.6.2017 klo 8:51 - Vesa-Matti Saarakkala

vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg

Lännen Media on tehnyt Perussuomalaisten piirihallitusten jäsenille, kansanedustajille sekä paikallisyhdistysten puheenjohtajille kyselyn, jonka mukaan enemmistö vastaajista haluaa puolueemme nykyisen puheenjohtajan Timo Soinin jatkavan puoluekokouksen jälkeenkin ulkoministerinä, ja mikä vielä tärkeämpää, Sipilän hallituksessa puolueen haluaa jatkavan 78 % vastaajista. Vain 10 % haluaa viedä puolueen oppositioon. Eduskuntaryhmästä niin ikään lähes kaikki vastaajat ovat hallitusratkaisun takana. Vain yksi kansanedustaja ilmoitti haluavansa oppositioon.


Kyselyn myötä pitäisi olla selvää, että puolueväki ei katso hyvällä, jos uusi puheenjohtaja yrittäisi kammeta ulkoministerinä erinomaisesti onnistunutta Soinia syrjään syytinkivaariksi tai alkaisi väkisin horjuttamaan hallitusta. Puolueväki näyttää asettavan tiukat suitset uudelle puheenjohtajalle. Väki vaikuttaisi ymmärtävän, että oppositioratkaisu saattaisi johtaa uusiin vaaleihin, perussuomalaisten vaikutusvallan romahtamiseen ja vihervasemmiston nousuun ennenaikaisten vaalien myötä hallitukseen johtamaan esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaa.


Kysymys kuuluukin nyt, kuka on paras ja motivoitunein henkilö johtamaan puoluetta näissä olosuhteissa ja näiden reunaehtojen puitteissa? Vastauksen tuohon kysymykseen voi yrittää löytää puheenjohtajaehdokkaiden asenteista, joita he ovat tuoneet julki kampanjoidensa aikana.

Tilauksessa järkevää johtamista ja järkeviä ratkaisuja

Perjantai 2.6.2017 klo 15:54 - Vesa-Matti Saarakkala

vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg

Perussuomalaisten puoluekokous ja siellä tehtävät henkilövalinnat ovat pian käsillä. Moni haluaa päästä ottamaan kantaa paitsi henkilövalintoihin, perää myös linjakeskustelua. Elävässä kansanliikkeessä sitä tuleekin luonnollisesti käydä, kunhan muistetaan, että puolueen linjaa ei päätä suinkaan yksi ihminen, vaikka puolueen historian perusteella niin voisikin ehkä luulla. Linja on päätetty viime kädessä tähänkin asti yhdessä ja demokraattisesti puolueen eri toimielimissä. Tosiasia, jota ei kukaan pääse pakoon, vaikka varmasti kritisoitavaa matkan varrelta löytyy. Puolueen puheenjohtaja on luonnollisesti ollut, ja on jatkossakin, keskeinen toimija linjausten valmistelussa ja toimeenpanossa. 

 

Itse olen ottanut kannan, jonka mukaan linjakeskustelun tulee olla tulevaisuuteen suuntautunutta. Toisin sanoen, pitää erottaa se, mitä puolue voi, ja mitä sen kannattaa tehdä nyt, ja mitä se mahdollisesti tekee tulevaisuudessa. Täysin kaksi eri asiaa ne eivät tietenkään ole, mutta nykyinen käytännön politiikan linjamme määrittyy hyvin pitkälle hallitusohjelman puitteissa. Tyyliä ja toimintatapoja voi aina viilata, kunhan häntä ei ala heiluttaa koko kroppaa. Hallituspuolueelle, joka vastustaa vihervasemmiston valtapyrkimyksiä, kyse on nykytilanteessa puhtaasti realismista. Ei auta tehdä mitään äkkiväärää.

 

Idealismiakin puolueessa tarvitaan, mutta sen pitää olla järkevää. Tunnepohjalta ei voi tehdä onnistunutta politiikkaa, oli kyse sitten mistä tunteesta tahansa. Jos tunne menee järjen edelle, johtaa se onnettomaan lopputulokseen. Siksi pitääkin olla tarkkana, miten paljon itse kukin vetoaa tiukassa paikassa tunteisiin ja miten paljon taas järkeen. Johtajan on oltava järkevä, eivätkä tunteet saa viedä häntä, sillä johtajan rooliin kuuluu valaista joukkojen tietä eteenpäin. Joukot eivät voi olla ne, jotka taluttavat tai työntävät johtajaa tai ottavat vastuun ominaisuuksista, joita johtajalta kuin johtajalta vaaditaan tai tehtävistä, jotka kuuluvat johtajuuteen. Johtajan on johdettava edestä ja hänen on kyettävä vastaamaan huutoonsa sekä elämään kuten opettaa.

 

Järjen valo on se valo, jota pitkässä juoksussa kaivataan enemmän ja johon luottaen päästään pisimmälle. Tilauksessa on siis nyt järkevää johtamista ja järkeviä ratkaisuja. 

Perussuomalaisten ja hallituksen hajottajat ovat nyt liikkeellä

Keskiviikko 24.5.2017 klo 0:12 - Vesa-Matti Saarakkala

Perussuomalaisten puoluekokous lähestyy. Puolueen jäsenistö pääsee jälleen kerran päättämään puolueenvesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg puheenjohtajasta. Tällä kertaa asiasta äänestetään, sillä ehdokkaita on useampi kuin yksi. Minun ps-aikanani tehtävään on pyrkinyt tosissaan vain Timo Soini. Nyt hän ei tehtävään enää pyri.

 

En ota toistaiseksi kantaa ehdokkaana oleviin henkilöihin, koska heidän linjauksensa esimerkiksi hallitusyhteistyön kannalta ovat vielä toistaiseksi jääneet osittain hämärän peittoon. Soinin jättämä johtajuusvaje ei ole vielä toistaiseksi täyttynyt, koska sitä ei ole mukava nykytilanteessa ainakaan ehdokkaana täyttää, koska pitäisi ”opettaa” kenttäväelle realismia yhdessä tehtyjen päätösten hyvistä ja huonoista seurauksista ja elää niiden kanssa. On helpompaa heittäytyä ”sateentekijäksi” ja maalata kenttäväelle ruusuista kuvaa siitä, miten muutamalla taikasanalla loihditaan Arkadianmäelle ja kuntiin poliittinen paratiisi, jossa kaikilla on taas kivaa.

 

Minulle kansanedustajana ja perussuomalaisten eduskuntaryhmän jäsenenä on kuitenkin keskeistä hahmottaa, millaisia linjoja puolueen tuleva puheenjohtaja ajaa suhteessa eduskuntatyöhön ja voimassa olevaan hallitusyhteistyöhön. Soinin linjan, joka on yhteisesti hyväksytty, tiesin. En aina kannattanut sitä, mutta hän ei koskaan luikkinut ”kentän” selän taakse, mitä arvostan. Hän on myös ulkoministerinä vastannut huutoonsa eikä sortunut selittelemään tai pyytelemään anteeksi.

 

Jotakin puheenjohtajaehdokkaiden tähänastisista julkisista puheista voi kuitenkin päätellä. Itse tulen äänestämään vain sellaista ehdokasta, joka sitoutuu nykyiseen, yhdessä hyväksymäämme, hallitusohjelmaan eikä aja muutoksia pätevään ministeriryhmäämme. Edellytän pysymistä hallituksessa sikäli, kun hallitusohjelmaa noudatetaan. Oppositiota en pidä nykytilanteessa vaihtoehtona. Päinvastoin, pidän toisensuuntaisia linjauksia nykytilanteessa enemmän tai vähemmän kaoottisina suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Myös perussuomalaisten kannalta näen ne äkkiväärinä ja epäloogisina sekä vastuuttomina.

 

Olen viisitoistavuotisen poliittisen historiani aikana osannut ennakoida monia asioita, myös puolueemme nykyisen tilanteen. Se ei ole hyvä, mutta se voisi olla paljon huonompikin. Koskaan aiemmin puoluetta ei ole uhannut hajoaminen, mutta ikävä kyllä nyt sitä ei voi sulkea pois skenaarioista, koska hajottajat ja riidankylväjät ovat liikkeellä ja meno näyttäisi olevan yltymään päin. Tilanne voi nopeasti eskaloitua siis erittäin huonoksi.

 

Kaaos saattaa olla monen tahon henkilökohtaisissa intresseissä, koska se voi tuottaa itselle mieluisemman poliittisen tuloksen lyhyellä tähtäimellä. Kokonaisuudesta siinä ei välitetä pätkän vertaa. Mikään ei ole pahempaa katseltavaa kuin oikeassa olemisen ähky jälkijättöisesti oman kilven kiillottamiseksi ja omien tekemisien tai tekemättä jättämisien peittelemiseksi. Mahdollisia virheitä ei korjata kuitenkaan tekemällä uusia virheitä. Nyt eletään tätä hetkeä, eikä historiaa muuteta jälkikäteen.

 

Olen aiemminkin poliittisen toimintani aikana pyrkinyt valistamaan, että mitä mistäkin ratkaisuista saattaa seurata. Osan olen tuonut julki, osasta valistanut julkisuuden ulkopuolella. Totean puolueväelle nyt, että älkää suutuspäissänne hajottajien yllyttäminä ja hämmentäminä ajako nyt puoluetta umpikujaan, josta se ei todennäköisesti tule selviämään ehjänä. Jos reilusti haluatte saada aikaiseksi puskista huutelevan marginaalipuolueen, se on sitten asia erikseen. Olen sanonut ikäviä totuuksia aiemminkin, ja sanon taas. Jos niistä ei välitetä, niin turha tulla ainakaan minulta kyselemään, että ”miten tässä Vesa-Matti nyt näin oikein kävi?”. Olen varoittanut aiemmin ja varoitan taas. Tukijoita en toimintatavallani ole koskaan saanut, mutta minulle on itseisarvo pyrkiä totuuteen. Politiikka ei ole niin yksinkertaista eikä maailma niin mustavalkoinen kuin se puoluekokouksen alla maalataan näyttämään. Eivätkä ne muutu mustavalkoisiksi tai yksinkertaisiksi puoluekokouksen päätöksillä.

Puheeni hallitukseen menosta päätettäessä 27.5.2015

Torstai 18.5.2017 klo 11:40 - Vesa-Matti Saarakkala

"Hyvät puoluevaltuuston edustajat, arvoisa kokousväki! Suhteessa vaalitavoitteisiin ja linjaamme viimevesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg vaalikaudella hallitusneuvotteluiden tämänhetkinen lopputulos, strateginen hallitusohjelma on minusta pitemmän päälle kyseenalainen. Maahanmuuttopolitiikkaan ei näytä tulevan juurikaan kiristyksiä, ja vaarana on jopa se, että maahanmuuttopolitiikka saattaa pahimmassa tapauksessa löystyä, kun hallitusohjelman väljien maahanmuuttokirjausten tulkinta jää pääosin kokoomuslaiselle sisäministerille eivätkä kirjaukset tule yksityiskohtaisessa toimeenpano-ohjelman kirjoittamisessa todennäköisesti juurikaan muuttumaan, koska maahanmuuttolinjaukset on jo erikseen hallitusneuvottelujen alussa neuvottelijoidemme toimesta hyväksytty.

 

EU-politiikassa, joka on puolueemme leipälaji, on kovin vaikea puhua edes torjuntavoitosta, kun ottaa huomioon, että keskustakin edusti viime vaalikaudella kriittistä linjaa. Hallitusohjelma on kuitenkin aika kaukana tuosta kriittisyydestä, puhumattakaan perussuomalaisten omista linjauksista. Hallitusohjelma on toisin sanoen liian kokoomuslainen EU- ja eurokysymyksissä ja siinä on ansa viritettynä puolueellemme. Kun vielä valtionvarainministerin salkku on menossa kokoomukselle, on pelättävissä, että puolueemme kohtaloksi koituu siunata esimerkiksi Kreikalle mahdolliset velkahelpotukset, tai mikä vielä pahempaa, uusi tukipaketti, jollainen saatetaan junailla Kreikalle Euroopan vakausmekanismin kautta.

 

Minusta hallitusohjelmaan olisi tullut kirjata jo tässä vaiheessa, että Suomi ei omalta osaltaan tule hyväksymään uusien tukilainojen myöntämistä sen paremmin suoraan kuin myöskään EVM:n kautta. Silloin saataisiin aikaan tilanne, että EVM:ää voitaisiin käyttää vain ns. hätätilamenettelyn turvin 85 %:n määräenemmistöllä, mikä siis nostaisi kynnystä käyttää EVM:ää, jonka käyttäminen tukilainojen myöntämiseen esimerkiksi Kreikalle kasvattaa riskejä, että Suomi menettää vakausmekanismiin jo maksamansa n. puolitoista miljardia euroa tai joutuu pääomittamaan mekanismia jopa lisää. Perussuomalaisten ei pidä olla mukana näyttämässä vihreää valoa Suomen EVM-riskien kasvattamiselle, kun samaan aikaan leikkaisimme kotimaassa.

 

Talouspoliittisesti strategisen hallitusohjelman ja puolueemme tähän asti harjoittaman politiikan välillä on niin suuri kuilu, että olisin olettanut vastaantulomme talouslinjassa johtavan parempiin kirjauksiin puolueemme profiilikysymyksissä, jotka ovat EU, euro ja maahanmuutto.

 

Minusta nyt on käynyt niin, että on heti aluksi tingitty liikaa ja liian helposti. En mitenkään voi uskoa sitä, että puolueemme olisi ajettu ulos hallitusneuvotteluista, mikäli etenkin Euroopan vakausmekanismia koskeva vaatimuksemme kirjaukseksi olisi ollut se, mitä edellä esitin eli että Suomi omalta osaltaan vastustaa vakausmekanisminkin käyttämistä tukilainoitukseen. Millä ihmeellä keskusta ja kokoomus olisivat selittäneet suomalaisille, että heitimme perussuomalaiset ulos neuvotteluista, koska he jo tässä vaiheessa ovat sitä mieltä, että Kreikalle ei tule myöntää uusia tukilainoja EVM:nkaan kautta?

 

Arvoisa puheenjohtaja. Ennen vaaleja oli puhe, että perussuomalaiset menee hallitukseen, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Minun mielestäni puolue myy nahkansa nyt liian halvalla, jos hyväksymme tämän hallitusohjelman. Koska nyt on kyse ota tai jätä -kaupasta eli tilanne on se, että nyt on joko ilmoitettava, jos tätä poliittista liittoa vastaan on jollakin jotakin tai sitten on vaiettava iäksi, joudun valitettavasti esittämään kokoukselle, että hallitusohjelmaa ei hyväksytä tässä muodossa. Akilleen kantapää kannaltamme tässä ohjelmassa on EU-politiikka.”

 

-Kukaan eduskuntaryhmästä tai puoluevaltuustosta ei kannattanut tätä edellä mainittua esitystäni. Ratkaisu hyväksyttiin yksimielisesti poislukien oma eriävä mielipiteeni. Kukaan muu ei siis toisin sanoen nähnyt, mitä puolueelle tulee tapahtumaan, ja osaa sittemmin "kapinaan" nousseita ei ehkä henkilökohtaisista motiiveista johtuen tämä analyysi juuri tuolla hetkellä miellyttänyt. "Vaihtoehtojohtajat" luimivat jossakin piilosilla täysin välinpitämättöminä. Älkää siis hyvät perussuomalaisten jäsenet nyt uskoko tahoja, jotka haluavat jälkijättöisesti alkaa leikkimään "oikeassa olemista". He voivat ajaa puolueen jälkijättöisellä "oikeassa olemisella" vain totaaliseen kaaokseen. Olisivat avanneet suunsa silloin kun oli siihen oikea aika ja paikka. Nyt tulee jatkaa valitulla linjalla. Seuraava linja-analyysin paikka on ennen seuraavia eduskuntavaaleja, jotka pidetään normaalin aikataulun mukaan 2019, mikäli perussuomalaiset pitää kiinni sovitusta.

Ei hyvältä näytä

Perjantai 12.5.2017 - Vesa-Matti Saarakkala

Suomella on laskentatavasta riippuen velkaa noin 116 miljardia euroa ja tänä vuonna valtion budjetista noinvesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg 10 % rahoitetaan velalla. Valtion eli veronmaksajien velka on lähes tuplattu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Paikallishallinnon velkamäärä on yhteensä n. 20 miljardia euroa. Sekin on tuplattu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kotitalouksien velkataso on huolestuttava, ja siitä on Suomea varoitettu.

 

Jos korkotaso nousee, ovat sekä kotitaloudet että julkinen talous Suomessa nopeasti kriisissä. Jo tänä vuonna Suomi tulee rikkomaan keskipitkän aikavälin rakenteellisella alijäämällään EU:n finanssipoliittista sopimusta, jonka edellinen hallitus Suomen osalta solmi. Suomen alijäämän ennustetaan kasvavan tänä vuonna 1,7 prosenttiin, kun se saisi olla korkeintaan prosentin. EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen 60 prosentin BKT-pohjaista velkakriteeriä Suomi jo rikkoo ja tavallisen alijäämän osalta ollaan lähellä rikkoa sopimuksen 3 prosentin raja-arvoa, mutta toistaiseksi vaikean taloussuhdanteen perusteella asia on saatu selitettyä parhain päin.

 

2020-luvulla Suomen huoltosuhde nousee 38 prosentilla siten, että kun lapsia ja eläkeikäisiä on nyt 53 sataa työikäistä kohden, on heitä vuonna 2025 arviolta 73. Tämä edellyttää työllisyysasteen nostamista lähemmäs 80 prosenttia, kun se nyt on 69 %, sillä menopaineet kasvavat.

 

Nykyhallituksen aikana Suomen talous on onneksi saatu kasvuun ja vienti taas vetämään, vaikka huuto on ollut kova. Näillä näkymin Suomen talous voi kasvaa jopa 2 prosenttia tänä vuonna. Työllisyysaste voi nousta 70 prosenttiin vaalikauden lopussa, mutta ilman uusia lisätoimia työllisyyspolitiikassa se ei siis nouse kuitenkaan tavoiteltuun 72 prosenttiin, mikä olisi välttämätöntä velkaantumisen pysäyttämiseksi.

 

Jos velkaantumista ei saada nykytilanteessa pysäytettyä, Suomen julkinen talous romahtaa vuoteen 2025 mennessä, sillä silloin sitä velkaa ikärakenteesta johtuen joudutaan väkisinkin ottamaan, jos sitä joku taho Suomelle vielä tuolloin järkevään hintaan myöntää. Kansalaisten verorasitusta ei voida juurikaan nostaa eli siinä ollaan jo kipurajoilla. Ja joskushan ne vanhatkin velat pitää maksaa.

 

On merkillepantavaa, että me poliitikot etenkin hallituksessa saame näistä edellä olevista madonluvuista huolimatta aika paljon kriittistä palautetta siitä, että leikkaamme menoja ja palveluita. Kun korkotaso ei reagoi ylöspäin eli halpaa lainaa saadaan helposti, ei uskota, miten syvällä suossa Suomi todellisuudessa jo nyt on. Päättäjänä itseäni rauhoittaa ymmärrys siitä, että aivan riippumatta hallituksen väristä, talouden tasapainottamistoimet ja kiristävät työllisyystoimet tulevat olemaan todellisuutta seuraavat noin kymmenen vuotta.

 

Jos siis jo nyt säästöpäätökset hirvittävät, en tiedä, mikä on oikea verbi kuvaamaan tunnetilaa jatkossa. Tämä on vasta alkusoittoa sille, että Suomessa ja monissa muissakin länsimaissa on tullut maksun aika. Pitkä ylikulutuksen aikakausi on päättymässä.

 

(kirjoitus on julkaistu Ilkassa 11.5.)

Eriskummallista uhmaa PS-puoluekokouksen alla

Perjantai 5.5.2017 klo 13:12 - Vesa-Matti Saarakkala

Perussuomalaisten puoluekokous lähestyy ja puolue on ennen kokemattomassa käymistilassa. En ole vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgkoskaan kokenut vastaavaa. Puolueen tulevasta suunnasta ei ole syntynyt oikein mitään kunnollista käsitystä tai kuvaa. Ilmassa on lähinnä erilaisia odotuksia ja toiveita ilman mitään konkretiaa. Tähän on tultu, ja se on pelottavaa.

 

Omatunnon krapula vuoden 2015 hallitusratkaisusta ja sen seurauksista on äitynyt osalla nyttemmin niin kovaksi, että pahaan oloon ollaan valmiita ottamaan mitä tahansa, jotta paha olo menisi pois, kunhan vain joku tarjoaa kierroksen. Ollaan kuin riivattuina. Kamalaa katseltavaa ja melko käsittämätöntä, mutta toki inhimillistä. Ei tehtyä kuitenkaan tekemättömäksi saa. Jotka ovat vaalilupauksiin tehtyjen päätösten myötä pettyneet, ovat pettyneet niihin jatkossakin, koska tehdyt päätökset eivät muuksi muutu. Turha siis haikailla mitään uutta alkua. Se on ensimmäinen asia, joka pitää ymmärtää, kun mennään puoluekokoukseen jos aiotaan toimia järkevästi eikä antaa mahdollisuutta hallitsemattomalle kehityskululle ja kaaokselle. Koko Suomi katsoo Perussuomalaisiin.

 

Pohjimmiltaan puolueemme on sekoitus kolmesta vanhasta suurpuolueesta Sdp:stä, keskustasta ja kokoomuksesta. Meihin ovat turvanneet poliittisesti kodittomiksi jääneet suomalaiset. Olemme työväenpuolue ilman sosialismia ja punalippuja. Vaihtoehto korporaatioille, jotka viimeiset 20 vuotta ovat keskittyneet puolustamaan saavutettuja etuja kansakunnan kokonaisedusta ja turvaverkkojen ja kultapossukerhojen ulkopuolelle tippuneista piittaamatta. Valtaosa kansalaisista arvostaa sellaista poliittista voimaa, jolla on näkemystä siitä, miten Suomessa jatkossakin on järkevää yrittää ja sitä myötä työpaikkoja ja hyvinvointia. Valtaosa myös ymmärtää uudistamisen, kunhan omaa asemaa ei uudistuksissa heikennetä kohtuuttomasti ja loputtomasti. Valtaosa arvostaa sitä, että politiikkaa tehdään ajassa.

 

Kannatusjakaumasta päätellen puolueemme on myös koko Suomen puolue. Emme ole boheemeja emmekä toisaalta kyläpoliitikkojakaan. Ylimääräisiä siltarumpuja kyläpäälliköiden monumenteiksi ei tarvita eikä suurien kaupunkien betoniviidakkoihin ole tarkoituksenmukaista ahtaa koko Suomea. Asetamme tässäkin kokonaisuuden sen yksittäisten osien edelle, jotta suomalainen elämänmuoto voi toteutua koko maassa.

 

Kolmanneksi, puolueemme on konservatiivinen ja toimijoitamme kaunistaa vaatimattomuus. Meillä arvostetaan perinteitä ja turvallisuutta. Etenkin kristinusko nähdään positiivisesti, mutta meillä ei edellytetä keneltäkään uskonnollisuutta eli perussuomalaiset ei ole uskonnollinen tai uskovaisten puolue. Rikollisille haluamme kunnolliset ja todelliset rangaistukset ilman paljousalennuksia ja näennäissuorittamista ja turhaa päänsilittelyä. Ulkomaalaisia puolue ei vastusta, mutta Suomi pohjoismaisena hyvinvointivaltiona ei voi olla mikään kansallisuuksien sulatusuuni, eikä varsinkaan elintasopakolaisten ”pyhiinvaelluskohde” ja ”loppusijoituspaikka”. Maahanmuutto Suomeen on tällä hetkellä hallinnassa ja maahanmuuttopolitiikka on kiristynyt perussuomalaisten myötä niin, että joka päivä joku kellokas Suomessa ilmoittaa sen olevan jopa epäinhimillisen tiukkaa. Tämä on todellisuutta, ja tässä todellisuudessa elävät lähes kaikki suomalaiset.

 

Mistä puoluekokouksen alla olevasta epäselvästä hämmentämisestä todellisuudessa nyt sitten on kyse, sitä ovat minulta monet tiedustelleet, kun ottaa huomioon, että keskeiset päätökset kuten hallitusohjelman hyväksyminen ja hallitukseen osallistuminen 2015 sekä puolueen puheenjohtajan valinta 2015 on tehty yksimielisesti. Vain allekirjoittanut aikoinaan kyseenalaisti hallitukseen osallistumisen tällä ohjelmalla. Puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja valittiin eilen hyvässä hengessä ja kaikki kolme vaihtoehtoa siihen olivat ns. vakaan linjan kannattajia. Kenenkään ehdolle asettumista ei estelty, latu oli auki kaikille. 

 

Varmuudella en pysty syytä hämmentämiseen sanomaan, mutta pitkän linjan perussuomalaisena näyttää siltä, että kun poliittiset kyvyt ja taidot eivät lyhyen poliittisen kokemuksen tai muiden syiden seurauksena meinaa riittää, ripustaudutaan utopistisiin toiveisiin ja odotuksiin, joilla yritetään peitellä puutteita omassa poliittisessa osaamisessa ja historiassa, esitetään kovaa naamaa ja pyritään kiinnittämään perussuomalaisten äänestäjien ydinjoukon huomio tähän. Tämä on hämmennysilmiön alkulähde, joka ulospäin esitetään siis itsevarmuutena ja kirkasotsaisena vaihtoehtolinjana. Linjana, jonka tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa ja konkretiaa käytäntöön sovellettuna.

 

Ja muistetaan, että kun nyt olemme hallituksessa, kyse ei ole enää vain perussuomalaisista puolueena, vaan koko Suomesta ja sen lähitulevaisuudesta. Voimme nyt hyväksyä tapahtuneet tosiasiat, ottaa opiksi ja kehittyä sekä pitää kiinni siitä, mitä on saavutettu ja mitä estetty. Tai voimme joukkohurmiossa taisteluhuutojen saattelemina suorittaa kollektiivisen hypyn tyhjyyteen koko kansakunnan silmien edessä ja toivoa kaikkien ja kaiken kannalta, että saamme siivet selkään.

Perussuomalaisten seuraava johtajavalinta

Keskiviikko 26.4.2017 klo 10:40 - Vesa-Matti Saarakkala

Kehysriihi on saatu painittua nyt päätökseen ja tulos on pöydässä: Perussuomalaiset ei saavuttanut vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgyhteistyökumppaneistaan selätysvoittoa eikä joulupukki saapunut näin vapun kynnyksellä, vaikka joku sitä lumipyryn perusteella odottikin, mutta kaikki asiantuntijat myöntävät, että pistevoittoja tuli ja pahimmatkin kriitikot myöntävät saadun vähintäänkin torjuntavoiton perhe- ja sosiaalipolitiikassa ja puolueelle tärkeän sisäisen sekä ulkoisen turvallisuuden politiikassa. 

 

Jos perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho siirtyy eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikalta uudeksi Eurooppa- kulttuuri- ja urheiluministeriksi viemään eteenpäin rakentavan kriittistä EU-politiikkaa ja tekemään hallittua suunnanmuutosta kulttuuripolitiikkaan kannustaen taiteilijoitamme ja urheilijoitamme entistäkin parempiin saavutuksiin on eduskuntaryhmän tehtävä iso valinta. Ryhmä tarvitsee uuden puheenjohtajan. 

 

Uskon, että johtajan pallille on pyrkyä ja tunkua, sillä puolueen puheenjohtajistoon ovat ilmoittautuneet ehdolle jo ainakin seuraavat ps-kansanedustajat: Teuvo Hakkarainen, Laura Huhtasaari, Jani Mäkelä, Jari Ronkainen, Juho Eerola, Ville Tavio, Leena Meri, Veera Ruoho, Arja Juvonen, Kari Kulmala ja Simon Elo sekä Kimmo Kivelä. Pidän todennäköisenä, että jotkut edellä mainituista henkilöistä saattaisivat olla kiinnostuneita johtamaan myös eduskuntaryhmää, vaikka toki 36 johdettavaa ryhmäjohtajalla on selvästi vähemmän kuin vajaa 10 000 johdettavaa puoluejohtajalla. Ryhmäjohtajana on kuitenkin hyvä harjoitella ja kartuttaa johtajakokemusta ennen isompia saappaita.

 

Elämme ps-puolueessa mielenkiintoista ajanjaksoa.

Kehysriihen rakennuspuut ja muistilista

Torstai 20.4.2017 klo 19:54 - Vesa-Matti Saarakkala

Hallitus kokoontuu lähipäivinä vaalikauden puolivälitarkasteluun ja hartaasti odotettuun vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgkehysriiheen. Sytykkeitä riittää, odotukset ovat tapissa ja jännitys kohoaa. Ennakkotietojen perusteella on lupa odottaa kovia aikaansaannoksia ja tärkeitä tuloksia. Uskoa ainakin pitäisi olla, kun Suomen talous on lähtenyt nyt perussuomalaisten hallituskaudella selkeään kasvuun.

 

Riihen tärkein teema on yhä edelleen Suomen julkinen talous. Fokus on pidettävä tiukasti siinä. Hallituspuolueet hyvässä hengessä varmasti pitävät yhdessä kiinni sovituista linjauksista, jotta vastuuton oppositio ei pääse suistamaan raiteilta lupaavasti liikkeelle saatua Suomi-junaa.

 

Toimenpidelistalla ovat työministeri Lindströmin johdolla työllisyystoimet työllisyysasteen nostamiseksi ja kaikkien pitämiseksi mukana/kiinni yhteiskunnassa, jolloin myös syrjäytyminen ja siitä koituvat kulut vähenevät ja rajuilta lisäleikkauksilta ja veronkorotuksilta vältyttäisiin. Poliittisen lakkoinnon lietsominen ei onneksi näytä tempaavan kovin isoa joukkoa painamaan peräpäätä penkkiin. Suomalaiset eivät innostu Etelä-Euroopan meiningistä, ja 1970-lukukin meni jo jokin aika sitten.

 

Mahdolliset pienet lisäpanostukset tulee omasta mielestäni suunnata mm. syntyvyyden kasvattamisen tukemiseen, omaishoitoon sekä poliisille ja rajavartiostolle. Näin vastataan aikamme haasteisiin. Tehottomia yritystukia voitaisiin vastaavasti leikata. Turvapaikkapolitiikka on pidettävä luonnollisesti kireänä ja päätetyt toimet laitettava huolellisesti täytäntöön, jotta Suomi ei houkuttele turvapaikkashoppailijoita ja maassa säilyy laki ja järjestys eikä kumousvoimille anneta elintilaa. (Hallinnollisten toimenpiteiden lisäksi syytä muistaa kadulla liikkuessa pidättäytyä antamasta taskurahaa ulkomaalaisille kerjäläisille ja kaljarahaa pummeille. Kaikkien poliitikkojen myös pidättäydyttävä tarjoamasta asumuksiaan kaiken maailman turvapaikanhakijoiden majoittamiseen, jottei käy kuten syksyllä 2015.)

 

Valtiolla on velkaa laskentatavasta riippuen noin 116 miljardia euroa ja tänä vuonna valtion budjetista noin 10 % rahoitetaan velalla. Valtion velka on lähes tuplattu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Paikallishallinnon velkamäärä on yhteensä n. 20 miljardia euroa. Sekin on tuplattu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lisäksi 2020-luvulla Suomen huoltosuhde nousee 38 prosentilla siten, että kun lapsia ja eläkeikäisiä on nyt 53 sataa työikäistä kohden, on heitä vuonna 2025 arviolta 73, joten työikäisten työtuloja on saatava lisää ja julkisia menoja vähennettävä tai ajaudumme pohjolan Kreikaksi 2020-luvulla.

 

Tässä kehysriihen rakennuspuut ja muistilista.

Vanhemmat kirjoitukset »