BLOGI

Metsolat mielessä vuoteen 2009

Share |

Keskiviikko 7.1.2009 klo 15:28 - Vesa-Matti Saarakkala


TV-sarja Metsolat on uusintakierroksella Ylen kakkoskanavalla. Sarjana vesa-matti1.jpgMetsolat on minusta kuitenkin aivan ykkönen. Metsolat on paitsi koukuttavasti tehty tarina, myös hyvin tietystä aikakaudesta Suomessa kertova ajankuva ja samalla näkemys suomalaisuudesta. Ja vaikka ajat ovatkin nyt toiset kuin Metsoloiden ensiesityksen aikaan, en kyllä usko, että suomalainen on sisimmässään noista ajoista radikaalisti muuttunut. Ja jos onkin, Metsoloita katsellessa kaipuu vanhoihin hyviin aikoihin herää varmasti monessa katselijassa uudelleen. Tällä kaipuulla en nyt tarkoita lamaa ja muita ikäviä asioita, vaan niitä positiivisia juttuja, joita 1980- 1990-lukujen taitteessa suomalaiset kokivat. Niitäkin oli ja nykyajasta tarkasteltuna niiden kokemusten arvo on ainakin minun arvoasteikollani nousussa. Toisaalta Metsoloissa heijastuu myös menneisyyden kaipuu sarjassa elettävää aikaa edeltäneeseen aikaan.

 

Tukikohtana Paljakka

 

Minulle Metsolat on monessa mielessä henkilökohtaisestikin tärkeä sarja. Olen lomaillut perheeni kanssa Kainuussa Puolangalla, Metsoloiden maisemissa, kuten silloin mainostettiin, lähemmäs kymmenen kertaa. Vakiopaikaksi muodostui Puolangalla sijaitseva Paljakan hiihtokeskus, jossa harrastin lähinnä laskettelua. Pohjalaiselle, joka on joutunut lähinnä hiihtämään lakeuksien suurimmatkin nyppylät alas, Kainuun vaarat tarjosivat mukavasti jännitystä. Kansainvälisyyttäkin oli eli saksalaisia turisteja, jotka tunnisti paitsi puheen perusteella, myös siitä, että jos menit myöhässä aamupalalle, olivat sämpylät jo kadonneet saksalaisten reppuihin. Niillä eväillä taittui varmasti pitempikin hiihtomatka! Samaan tapaan kuin saksalaiset osaavat pitää puolensa ruokapöydässä osaavat he kyllä vahtia etujaan myös muissakin pöydissä, ja se kannattaisi varmaan suomalaisten muistaa.

 

Huoltsikoita

 

1990-luvun alkupuolen lomareissuilla ei todellakaan pysähdytty tauoilla ABC:lle hampurilaisaterialle. Ei ollut ABC:tä eikä radiosta tainnut juurikaan kuulla taukopaikkojen mainoksia. Pitsa oli jotakin aivan italiaa. Mitä matkoilla sitten syötiin? - joko seisovasta pöydästä perusruokaa tai sitten mahdollisesti nauravat nakit tai joku leivitetty laivurin pihvi, johon oli lätkäisty tietysti keskelle ananasrengas sekä puutikku, jossa värikäs pahvinen purje. Bon appetit!

 

Huoltsikat yleensäkin olivat persoonallisia pysähdyspaikkoja. Toisissa joutui syömään ns. kengänpohjaa ja kissanlihaa, kun taas toisissa ken ties söit poikkeuksellisen maittavan pihvin alle 40 markalla - ateriaan ei kuulunut kokonsa mukaan kasvavia limpsamukeja, vaan vesi, maito tai kotikalja. Kahvi kuului aina samaan eikä se erikseen ostettunakaan maksanut montaa markkaa. Tosin, en juonut lapsena kahvia, mutta siltikin. Jos joku oli jossakin kallista, sitä kyllä päiviteltiin, niin että muistaa vieläkin.

 

Euroaikanahan kuluttajan valta on siinä, että saa lähes joka paikassa manata kahvikupin hintaa, mutta maksaa pitää, koska missään ei ole halpaa paitsi Kainuun prikaatin sotilaskodissa, jossa sielläkin on tullut pyörittyä.

 

Häviäminen

 

Huoltamoilla, kaupoissa ja hotelleissa RAY:n pelikoneita sai vielä 1990-luvulla pelata, kuka halusi. Ikärajat toki oli merkattu koneisiin, mutta ei niiden toteutumista käytännössä kukaan valvonut. Elettiin aikaa, jolloin lapsille ei annettu rahaa kuten tänä päivänä. Jos pelasit kymppisi koneeseen, etkä voittanut, uutta kymppiä ei mistään ilmestynyt tilalle. Jos ei pelikoneita pelatessa siis muuta oppinut, niin ainakin häviämään oppi. Jostakin syystä homma toimi, eikä siihen tarvinnut sen kummemmin direktiivejä säätää.

 

Kainuu

 

Tänä päivänä Kainuussa vallitsee maakunnallinen hallintokokeilu, jonka turvin tarkoitus on todennäköisesti tehdä elinvoimaisiksi maakunnan keskuksia Kajaania ja Sotkamoa. Muualla Kainuussa onkin sitten hiljaisempaa. Palveluita parannetaan etäännyttämällä niitä käyttäjistään, kuten päätöksentekoakin. Puolangan nettisivut kertovat, että kunnan omaa lukiota ollaan lakkauttamassa maakunnallisella päätöksellä. Täytyy toivoa, että Perussuomalaiset pystyvät vielä vaikuttamaan asiaan. Harmi vain, ettei Puolangalla ollut perussuomalaista vaihtoehtoa kuntalaisten äänestettävänä. Aluetta hallitsee lähinnä keskusta ja vasemmistoliitto, jotka hallitsevat myös koko maakuntaa.

 

Ajan suunta ja vapauden vanki

 

Kainuulle metsäteollisuuden merkitys on ollut suuri, mutta nyt lakkautukset ja lomautukset ovat iskeneet myös Kainuun korpeen. Suomen menestystarina kansallisvaltioiden joukossa on perustunut alkujaan ennen kaikkea puu- ja paperiteollisuuteen sekä siihen liittyvään konepajateollisuuteen. Kansallisvaltioaate, perussuomalaiset arvot ja kekseliäisyys yhdistettynä mukautumiseen ajanoloon ovat nostaneet Suomen kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi.

 

Maailma on muuttunut noista ajoista, mutta niin se on tehnyt aina. Suomalaisuuteenkin on liittynyt aina se, että on pohdittu, mihin suuntaan maailma muuttuu ja onko suunta hyvä vai huono, oikea vai väärä. Suomalaisuutta ei ole se, että muututaan ajan mukana, pohtimatta ajan suuntaa. Suomalaisuutta on se, että me muutumme ajan mukana, mutta emme yksin ajan ehdoilla. Jos me olisimme niin tehneet, me olisimme nyt ehkä venäläisiä.

 

On hyvä, että Metsolat on uusintakierroksella kaikkien katsottavana. On tärkeää olla visio tulevaisuudesta, mutta ilman menneisyyden tuntemusta, ei vain historiallisina tapahtumina, vaan myös ihmisyyden ja suomalaisuuden tuntemusta, visiotkin ovat lopulta vain pelkkää rihkamaa.

 

1990-luvun aikana EU-jäsenyyden, kansainvälisen politiikan muutoksen, nopeasti vapautuneen kaupan ja tietoliikenneyhteyksien kehittymisen seurauksena Suomeen syntyi mielestäni selvästi uusi sukupolvi, joka ei ehkä kokonaisuudessaan ymmärrä Metsoloiden sanomaa. Sen sijaan salkkarit ym. tämän hetken ”draamat” ovat heitä lähempänä.

 

Itse olen elänyt taitekohdan molemmilla puolilla ja väitän, että jos me unohdamme entisen ajan ja annamme vain vallan palveluksessa olevien tahojen kirjoittaa elämämme ajan historian, menetämme jotakin sellaista, jonka ansiosta Suomi ei jäänyt kehitysmaaksi. Politiikassa, joka kuuluu kaikille, pitää siinäkin olla sopivasti Metsoloita. Nuorilta ei saa ottaa pois mahdollisuuksia valita. Jos kuitenkin yhteiskunta tarjoaa nuorille vain salkkareita, idolsia ja madventuresia, me emme anna heille todellisia mahdollisuuksia valita. Paljon puhutaan siitä, miten nykyään on vapaus valita, mutta harvemmin puhutaan siitä, miten yhä useampi on vapautensa vanki.

 

Maailmassa on tilaa suomalaisuudelle tulevaisuudessakin ja kyllä suomalaisuudesta aina eroon pääsee, jos haluaa, mutta jos se kerran globaalissa hurmoksessa kadotetaan, sitä on hankala enää takaisin taikoa.

Hyvää uutta vuotta 2009.