BLOGI

Nykypäivänä on rankkaa olla oikeasti konservatiivi

Share |

Perjantai 24.4.2009 klo 11:06 - Vesa-Matti Saarakkala


Hälinä numero 1.vm_saarakkala2.jpg

Olin keskiviikkona maanpuolustuksen suunnittelukunnan tapahtumassa Helsingin yliopistolla eduskuntaryhmän panelistina. Alustajina toimivat puolustusministeri Jyri Häkämies ja puolustusvoimien komentaja amiraali Juhani Kaskeala. Alustukset olivat todella hyviä, mutta…

 

 

Kun paneelissa kysyttiin, uhkaako yleistä asevelvollisuusjärjestelmäämme jokin asia, erehdyin rehellisesti vastaamaan, että kyllä, monikulttuurisuus ja yleinen yksilöllistymiskehitys yhteiskunnassa uhkaa yleistä asevelvollisuutta.

 

Sain lähes kaikilta kansanedustajilta päälleni ryöpyn. Sanottiin, että on sydäntä lämmittävää nähdä tummaihoinen maahanmuuttaja lumipuvussa ja että puolustusvoimat on parhaimpia maahanmuuttajien kotouttajia.

Öö, ok, olen samaan mieltä.

 

Tällä tasolla on siis keskustelu yleisen asevelvollisuuden ympärillä. Rasistileiman pelko saa kaikki hyppimään iloisesti monikulttuuripropagandan tahdissa. Ei kyetä ymmärtämään, että monikulttuurisuus/yltiöyksilöllisyys on ideologia (ei yhtä kuin joukko maahanmuuttajia), joka siis ehdottomasti heikentää yleisen asevelvollisuuden yleistä hyväksyttävyyttä. Maatahan puolustetaan materian lisäksi myös yhteisiin arvoihin perustuen.

 

Koulujen opetusohjelmissa on isänmaallisuus raivattu pois tieltä ja tilalle on tuotu asiakaslähtöinen monikulttuurisuus, monimuotoisuus ja moniarvoisuus. Mielestäni tällainen kehitys, että vielä oikein yhteiskunnan taholta ruokitaan moniarvoisuutta, johtaa yltiöyksilöllisyyteen ja siihen, ettei meillä ole samalla tavalla yhteisiä arvoja, joita puolustaa toisin kuin ennen. Pitkälle menevä moniarvoisuuden ylistys ei nimittäin kaiken järjen ja kokemuksen perusteella mitenkään riitä yhdistämään yksilöitä niin, että he panisivat henkensä alttiiksi toistensa puolesta. Tämä ilmiö näkyy jo yhteiskunnassamme yleisesti. Pientäkään apua on vaikea saada ilman rahaa.

 

Mitä taas tulee varsinaiseen maahanmuuttoon, niin jos periaatteena ei ole ”maassa maan tavalla”, seuraa monikulttuurisuutta, joka taas johtaa todennäköisesti veronmaksuhalukkuuden heikkenemiseen, verotulojen pienenemiseen ja siihen, että yhteiskunnan taholta yhä vähemmän kyetään vaikuttamaan poliittisesti ihmisten arvoihin. Asiat päätetään yksilöllisesti markkinoilla. Nykyinen monikulttuurisuutta painottava maahanmuuttopolitiikka ehdottomasti sekin siis heikentää kansallista yhteisöllisyyttä ja sitä myöten kansallista puolustustahtoa.

 

Toisaalta sekin on selvä, ettei järjestelmän kautta voida mennä liiaksi yhtenäisyyttä painottavaan kulttuuriin, koska sekin laskee veronmaksuhalukkuutta. Pitää siis hakea tasapainoa, mutta merkit viittaavat siihen, ettei nykykehitys voi jatkua kovin pitkälle, vaan tasapaino järkkyy liikaa.

 

Kansallisvaltioiden maailma vailla täyttä rahamarkkinoiden vapautta on paras järjestelmä sekä yhteisöllisyyden että materiaalisen hyvinvoinnin kannalta. Sopivana rajana kansallisvaltiolle toimii ainakin kieli. On tärkeää, etteivät kielet käytännössä katoa.

 

Hälinä numero 2.

Olin eilen illalla myös Jyväskylässä Eurooppanuorten vaalipaneelissa, jossa minulta tivattiin, miten voin pitää vääränä sitä, että lesboperheet voisivat saada lapsia. Perusteluksi esitin sitä, että lapsella on lähtökohtaisesti hyvä olla vanhempina molempien sukupuolten edustajat. Epäilen, ettei ole lapsen kannalta hyvä, jos hänellä on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa.

 

Pidän myös homoutta ja lesboutta epänormaalina, enkä halua siitä tehtävän politiikan keinoin normaalia, koska siitä seuraa nimenomaan se, että homoille ja lesboille voidaan antaa lapsia, joita saavat normaalisti vain heteroparit. Mahdollisuus saada lapsia on siis tässä kysymyksessä mielestäni keskeisin perustelu seksuaalisuuden normaaliudelle. Haluan siis, että normaalius on tässä asiassa määriteltävissä.

 

Näkemykseni ei perustu tieteeseen, vaan omiin arvoihini, joissa sukupuolisuus on tärkeä tekijä. Tätä moni ei meinaa sulattaa, vaan heittää jotakin perustelua tieteen piiristä. Minusta tämä asia ei ole tieteen kysymys. Samasta aiheesta kysyi Ylioppilaslehti tänään. Aiemmin keväällä Aamulehti uteli kantaani. Kovasti aihe puhututtaa. Harmi, että yhä harvempi uskaltaa sanoa kantansa, koska pelkää leimautuvansa ihmisvastaiseksi. Minulla ei ole mitään homoja ja lesboja vastaan, kunhan homous ja lesbous nähdään poikkeamana normaalista. Ei parannettavana sairautena, vaan erityispiirteenä, jota on aina esiintynyt ja jolla saattaa olla myös kulttuurinen ulottuvuutensa eli homoutta voi olla monenlaista. Se voi olla myös ilmiö. Sukupuolettomuuden ideologia liittyy vahvasti tähän.

 

Hälinä numero 3.

Tänään Jalasjärvellä sanoin, että minua ihmetyttää, miten ulkomailta tulee välillä Suomeen asevelvollisuusiässä olevia terveitä miehiä, jotka pakenevat kotimaastansa sodan takia. Mukana on varmasti joitakin rintamakarkureita. Sanoin, että itse en ole aseistakieltäytyjä, kuten eivät olleet suomalaiset sotaveteraanitkaan. Sotaveteraanien sotimisen ansiosta meillä on Suomi, jonne voivat ulkomaalaisetkin tulla turvaan, mutta asiat ulkomailla eivät toki ratkea pakolaisuudella. Naiset ja lapset ovat onneksi ensisijassa, kun myönnämme turvapaikkoja/oleskelulupia. Myös kriisinhallinta on pääpiirteissään hyvä asia. Samoin kehitysapu, kunhan se menee perille ja kohdennetaan todelliseen kehittämiseen. Kehitysapu ei kuitenkaan ole yksin ratkaisu.

 

Meidän kotimainen puolustuksemme perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Se tarkoittaa, että sodan syttyessä emme lähde täältä pois vaan puolustamme maatamme asein.

 

Suomen sisällissodasta voisi todeta sen, että mielestäni valkoiset olisivat tehneet suuren virheen, jos he olisivat luovuttaneet Suomen punaisten käsiin ja Suomi olisi todennäköisesti tullut osaksi Neuvosto-Venäjää. Punaiset olisivat tehneet suuren virheen, jos he olisivat epätoivoisina joukolla loikanneet Neuvosto-Venäjälle ja jättäneet Suomen valkoisille. Suomi oli 1918 äärimmäisen epätasa-arvoinen ja epäoikeudenmukainen maa. Olisikohan Suomi koskaan kehittynyt hyvinvointivaltioksi, jos punaiset eivät olisi uhanneet hallitusvaltaa asein? Itse uskon, etteivät sotiemme uhraukset olleet turhia. Ihmiset kuolivat tärkeiden asioiden puolesta.

 

Nykyinen liberaalihömppä ei perustu mihinkään muuhun kuin oletukseen elämän utopistisesta pehmeydestä ja ihmisen muuttumisesta joksikin sellaiseksi, mitä ihminen ei ole koskaan aiemmin ollut. Rakenteet ja materia ovat vieroittaneet liberaalit kovasta elämästä. Nykyiseen liberalismiin kuuluu myös vaikeneminen osasta elämää eli kuolemasta. Harmi, että humanismin nimissä mennään kohti sosiaalidarwinistista, jopa anarkistista, maailmaa. Harmi sekin, että nykyään, kun internet mahdollistaa yhteydenpidon ja vaikkapa ”virtuaalimatkailun”, internationalistit itsekkyydessään tulkitsevat asiaa niin, että heidän pitää lähteä paikkaan, jonka he tietokoneensa näytöstä näkevät ja josta he lukevat. Elämää ei eletä arjessa vaan sitä käydään elämässä lomalla.