BLOGI

Lamabudjetti nostaa esiin aatteet, jos niitä on

Share |

Perjantai 28.8.2009 klo 15:11 - Vesa-Matti Saarakkala


Hallituksen budjetissa kunnille osoittamat määrärahat ovat täysinvm_saarakkala2.jpg riittämättömät suhteessa niihin velvoitteisiin, joita hallitus on kunnille viime vuosina sälyttänyt. Oikeudenmukaisuuden ja työllisyyden kannalta hyvää budjettiesityksessä on kunnallisveron perusvähennyksen alarajan nostaminen, mikä on kädenojennus pienituloisille. Samoin ruoan alv:n alentaminen on pienituloisille tärkeä toimenpide.

Ristiriita piileekin siinä, etteivät kuntien rahat riitä kaikkien palveluiden ylläpitämiseen, mutta hallitus ei uskalla kertoa, mistä pitää leikata. Jos kunnissa haluttaisiin olla ilkeitä, laitettaisiin valtiotasolla hallituksessa olevien puolueiden kuntapäättäjät nämä leikkaukset tekemään ja me muut päättäjät samaan aikaan kieltäytyisimme kajoamasta kuntien budjetteihin. Nyt kuntapäättäjät lähtevät ehkä nostamaan myös veroja, kiristäen samalla erityisesti alemman keskiluokan verotusta.

Karkkiveron säätäminen on asiaa. Palvelujärjestelmämme ei kestä nykyisenkaltaisten elintasosairauksien lisääntymistä. Järjestelmämme ei tule pysymään pystyssä vain rakenteellisten uudistusten avulla tai ainakaan sen tuottama hyvinvointi ei tule olemaan entisenlaista, jos perinteisiä perusarvoja, jotka edistävät myös terveyttä, ei nosteta kunniaan. Suomalaiset, ja nimenomaan hallitukset poliittisesta väristä riippumatta, ovat omaksuneet liiaksi vapaamielisen Amerikan mallin ja edistäneet vapaamielisyyttä yhteiskunnan joka tasolla vedoten globalisaation paineeseen.

Suomalainen sosiaalipolitiikka perustui pitkään siihen, että sosiaali- ja terveyspalveluiden vastineeksi yhteiskunta vaati yksilöiltä kuria ja järjestystä sekä omatoimista vastuunkantoa. Nykypolitiikassa hallitukset myötäilevät rahanvallasta kumpuavia kansainvälisiä vaikutteita. Tosi asia kuitenkin on, ettei valtio voi olla tarjoustalo, jossa kaikki mieltymykset, niin yksilölliset kuin monikulttuurisetkin, tyydytetään. Silti lasta ei pidä heittää pesuveden mukana lähtemällä nykyiselle keskustalaisoikeistolaiselle tielle, jossa yhteiskunnan palveluita halutaan karsia, kun ei uskalleta nostaa arvoja yhteiskunnan keskiöön.

Hämmästyttävintä budjettiesityksessä on kehitysyhteistyömäärärahojen korottaminen entisestään 4 miljoonalla eurolla tilanteessa, jossa velkaannutaan 13 miljardia euroa vuodessa. Valtion varoja käytetään lähes miljardi kehitysyhteistyöhön vaikka leikkaamisen varaa riittäisi noston sijaan, nyt kun määrärahojen taso Suomen BKT:stakin nousee taantuman vuoksi harppauksen eteenpäin. Maailmallakin samalla rahalla saa enemmän kuin ennen.

Maailman rakenteelliset ongelmat eivät ratkea käyttämällä rahojamme joka vuosi kasvavassa määrin kehitysapuun. Samat kansainväliset tahot, jotka huutavat lisää rahojamme kehitysmaihin, edistävät yltiövapaata kaupankäyntiä polkien kehitysmaiden oikeuksia suojella tuotantoaan ja siten kehittää yhteiskuntaansa. Tutkimuksissa kehy-määrärahojen tason tärkeys sijoittuu suomalaisten prioriteeteissa häntäpäähän. Vain muutamat äänekkäät tahot huutavat ulkomaille lisää rahaa, kertomatta koskaan, mistä sitä pitäisi ottaa pois.

Suomalainen vasemmisto-oppositio tarjoaa lääkkeeksi taloustilanteeseen kehitysavun lisäämistä, lisää pakolaisia Suomeen ja samaan aikaan palveluiden parantamista yksilöllisten toiveiden mukaisesti. Kaikkein erikoisinta politiikan kannalta tilanteessa on, että vasemmisto on vielä enemmän hukassa kuin hallitus. Tätä menoa vasemmistopuolueiden kujanjuoksusta kohti seuraavia eduskuntavaaleja tuleekin todellinen improvisaatiofarssi. Kun politiikassa aate on hukassa, niin kaikki on hukassa. Tilannetta voi paikata vain huutelemalla välihuutoja toisten puheiden päälle ja antamalla lausuntoja politiikan liukuhihnalta.