BLOGI

Hyvää Joulua ja Aatteellista Uutta Vuotta 2010!

Share |

Tiistai 22.12.2009 klo 23:34 - Vesa-Matti Saarakkala


Perussuomalaisten ohjelmatyö eduskuntavaaleja 2011 vartenvm_saarakkala2.jpg käynnistyy tammikuussa.

Perussuomalaiset on outo puolue vanhalla vasemmisto-oikeisto –jakolinjalla tarkasteltuna. Eduskunnassa meidät on sijoitettu keskustan ja Sdp:n väliin eli sillä perusteella olemme keskustavasemmistolainen puolue. Onko eduskunnan istuntosalin paikka kuitenkaan koko totuus puolueestamme? Ei ainakaan minun mielestäni.

Perussuomalaiset eivät usko sen paremmin järjestelmävaltaan kuin rahavaltaankaan, joten tässä mielessä puolueemme on keskustaan sijoittuva. Puolueemme juuret ovat syvällä maaseudulla (ensin Suomen Pientalonpoikien Puolue ja sitten Suomen Maaseudun Puolue), vaikka erityisesti kaupunkien lähiöissä olemme saaneet sittemmin hyvin jalansijaa toisin kuin keskustapuolue. Omasta mielestäni ”käsite” henkinen pienviljelijä kuvastaa hyvin keskimääräistä perussuomalaista. Ei siis raha ja järjestelmä vaan ihminen. Aatteemme on ihmisrealistinen eli poliittiset ratkaisumme perustuvat siihen, millaisia ratkaisuja ihminen luonnostaan hakee tai on ainakin tähän asti hakenut historian saatossa. Emme usko ihmisyyden muuttuvaisuuteen ja siihen, että voitaisiin luoda ns. ”uusi ihminen”.

Perussuomalaisia sekä arvostetaan että arvostellaan siitä, että emme ole pohjimmiltamme kovin materiakeskeisiä. Se, miksi emme ole kovin materiakeskeisiä johtunee siitä, että moni perussuomalainen ei ole koskaan voinut turvata materian voimaan, koska harva perussuomalainen on järin varakas. Perussuomalainen valtaresurssi ei perustu pääomiin vaan ideaan ja yhteisöllisyyteen/joukkovoimaan. On ehkä saatettu omistaa pala maata tai metsää, mutta on jouduttu käymään vieraalla töissä. Lisäksi joukoissamme on paljon pienyrittäjiä: kun ei ole työtä ollut, se on pitänyt kehittää itse. Samalla kaupan päälle on tullut tietty itsellisyys. Materian varaan ei ole kuitenkaan voitu laskea, joten sille on annettu vain välinearvo. Kaikkien kanssa on pitänyt tulla toimeen.

Ylen viime talvena julkaiseman tutkimuksen mukaan me olemme kannattajakuntamme perusteella Suomen todellinen työväenpuolue. Tekeekö se meistä vasemmistolaisen puolueen? Ei. Tekeekö se meistä eturyhmäpuolueen? Ei. Perussuomalaiset ei ole eturyhmäpuolue. Meille tärkein asia on Suomen kansa ja sen äänen kuuluminen ja kuunteleminen. Duunari aistii, että aika on ajanut ohi eturyhmäajattelusta. Eturyhmäpolitikoinnin vaiettu viesti tämän päivän maailmassa on ”ykkösluokassa helvettiin”. Eli otetaan irti kaikki, kun vielä saadaan tietäen samalla, mihin tuollainen kehitys lopulta johtaa. Kuntapuolella tullaan käymään kova kädenvääntö palkoista, vaikka julkinen talous on pahasti laman kourissa ja toisaalta inflaatio hyvin pientä.

 Jos hahmotamme politiikkaa ensisijaisesti eturyhmien kautta, emme ole ensisijaisesti suomalaisia vaan olemme osa jotakin muuta eturyhmää. Eturyhmät ovat omiaan nakertamaan kansanvaltaa. Kun elinkeinoelämä ja oikeisto huolehtivat pääomapiirien eduista ja ay-liike vasemmistoviiteryhmineen omien osaryhmiensä eduista, jonkun on muistettava huolehtia myös kokonaisuudesta. Ay-liike on tarpeellinen, mutta ay-liikkeessä ei ole kyse lopullisesta totuudesta tai jos on, silloin kyse on marxilaisesta maailmankuvasta ja sen edistämisestä. Kun tähän vielä lisätään vihervasemmiston ajama kulttuurivähemmistöjen asia, ei liene ihme, että kansa suorastaan etsii vastavoimaa eturyhmäajattelulle. Jotta kansanvalta voi toimia, on meillä oltava riittävän yhtenäinen kansa.

Puolueemme on siinä mielessä ehdottomasti oikeistolainen, koska ainakin itse koen Perussuomalaisten pyrkivän tavoittelemaan politiikassa yhteisiä totuuksia. Emme ole kulttuurirelativisteja, joiden mielestä kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä, vaikka arvostammekin suuresti erilaisia kulttuureita. Tässä eroamme vasemmistolaisista, joiden mielestä kaikki elämäntyylit ja kulttuurit ovat pohjimmiltaan yhtä arvokkaita. Erityisesti nykyvasemmisto (Sdp ja Vasemmistoliitto) edustaa tätä suuntausta. Niin on ehkä ollut toki aina, mutta kun maailma ei ollut vielä globalisoitunut, syytteli äärivasemmisto mm. demareita sosiaalifasisteiksi, koska hyvinvointipalveluiden vastineeksi vaadittiin maltillisessa vasemmistossa yhteiskuntarauhaa. Kovimmille kommunisteille ei kelvannut pohjoismainen hyvinvointivaltio vaan piti saada jotakin vielä ”parempaa”. Nyky-Sdp voi paikkailla yksittäisillä lausunnoillaan ja Lipposen jyrähdyksillä vuotavaa paattiansa, mutta ei tarvitse ottaa kuin maahanmuutto- ja kehitysapupolitiikka käsittelyyn, niin jo tulppa irtoaa veneestä.

Perinteiseen oikeistoon meidät liittää myös se tosiasia, että puolueemme ideologia ei ole pasifistinen. Rauhan nimissä voi ja pitää voida tehdä paljon, mutta ei kuitenkaan mitä tahansa. Puolustusvoimia tullaan tarvitsemaan aina, mikäli historiaan on uskominen ja historiahan on ihmisyyden historiaa.

Uusliberaali oikeisto (kokoomus) + nykyvasemmisto (=liberaalit) ovat yltiöyksilöllisyyden, asiantuntijavallan ja parhaiden vallan kannattajia. Tähän joukkoon kuuluvat luonnollisesti myös vihreät ja tietysti myös keskustapuolue (ainakin yhä enenevässä määrin), sillä keskusta kuuluu liberaaliryhmään EU-parlamentissa. Kyse on uudesta poliittisesta jakolinjasta: elitistit (yksilökeskeisyys, asiantuntijavalta ja parhaiden valta) vastaan populistit (kansojen ja kulttuurien ääni ja kansanvalta).

Mitä keskustaan tulee, peruskeskustalainenhan ei perimmäisiltä arvoiltaan juuri eroa perussuomalaisesta. Ehkä toki jonkin verran enemmän noissa joukoissa koetaan itsensä porvariksi verrattuna perussuomalaisiin, jotka eivät mielellään määritä itseään porvareiksi, vaan korkeintaan ei-sosialisteiksi. Keskusta tulee lähivuosikymmeninä pienenemään rajusti: porukka siirtyy kokoomukseen, perussuomalaisiin ja vihreisiin. Näiden tulevien uusien poliittisten kotien kirjo kertoo jotakin keskusta-aatteen kriisistä. Keskustalla ei ole enää omaa ideaa, vaan kyse on jostakin epäselvästä käytännönläheisyydestä tyyliin ”otetaan asiat asioina”. Asioita ei kuitenkaan voi ottaa asioina kovin pitkään ilman että porukka hajaantuu ajamaan kuka mitäkin asiaa. Täytyy olla kokonaisnäkemys, joka yhdistää. Kokonaisnäkemystä ei voi muodostaa yksittäisten kannanottojen kautta tai totuutta väistelevän kapulakielen turvin. Ennemmin tai myöhemmin porukka huomaa, ettei keisarilla ole vaatteita.

Jos kansa kokee, että idea ei toimi edes ideatasolla, niin vaikka tekisi kuinka hienoja yksittäisiä käytännönpoliittisia linjauksia, niillä ei ole pitkässä juoksussa suurtakaan painoarvoa. Lisää suuttumusta herättää kansalle säännöllisesti heitetty väite siitä, etteivät kansalaiset ajattele järjellä vaan tunteella ja siksi kansalaiset ei ymmärrä tuota nykykeskustan monimutkaista ”ideaa”. Vain asiantuntijat voivat sen ymmärtää ja hekin vain teoriassa.

Perussuomalaiset porskuttaa eteenpäin toimijoidensa ja ennen kaikkea aatteensa turvin. Viimeksi Suomen Kuvalehden pol.kom. -osio ilkkui meille 11.12, miten Soinin lähtö Brysseliin käy puolueellemme kalliiksi. Minut lehti nosti viikon valopääksi Perussuomalaisten Nuorten minareettikannanoton takia. Jos joku Perussuomalaisia vastustava voi nyt tuon Suomen Kuvalehden lausunnon ansiosta olla poliittisesti turvallisin mielin, se on hienoa. Aika on kuitenkin muuttunut rajusti sitten Vennamoiden ja SMP:n. Ei Perussuomalaisia pystytä murskaamaan ulkoapäin. Aatteemme on paljon vahvemmassa asemassa tässä ajassa kuin 1980-luvulla. Järjestökoneistomme ei ole vielä SMP:n tasolla, mutta kehittyy hyvää vauhtia. Vastustajat voivat yrittää heittää kapuloita koneiston rattaisiin, mutta näyttäähän se kieltämättä vähän hassulta, jos analyysit eivät tulekaan osumaan nappiin. Siitä tietty seuraa mahdollisesti pitempiaikainen pottuilu meitä kohtaan noiden journalistien toimesta, mutta vapaan lehdistön edustaja saa vapaasti valita, miten nurkkaan haluaa itsensä ajaa. Hyvä niin.

Hyvää Joulua ja Aatteellista Uutta Vuotta 2010!