BLOGI

Perussuomalaisten on saatava ottaa vaalitappiosta opiksi

Share |

Maanantai 23.1.2012 klo 8:08 - Vesa-Matti Saarakkala


Koska en ole presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulostenvesa-matti_saarakkala_puolueneuvosto_15.8.2010__kopio_2.jpg selvittyä huomannut perussuomalaisen puolueen piirissä tehdyn vielä ainuttakaan kriittistä analyysia puolueemme asettaman ehdokkaan tuloksen tasosta näissä vaaleissa, katson aiheelliseksi tehdä sen itse.

Kansanedustaja ja Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini pääsi presidentinvaaleissa neljänneksi saaden 9,4 %:n kannatuksen. Soinilla oli hyvät lähtöasetelmat vaaleihin syksyllä, ennen kuin kampanjat varsinaisesti käynnistyivät. Mutta kun ne käynnistyivät, niin viikko toisensa jälkeen Soinin kampanja jäi jälkeen kolmen muun nyt kärkeen äänestetyn ehdokkaan kampanjoista.  Niinpä vaalien tulos ei ollut yllätys, varsinkin, kun gallupit vielä vauhdittivat sen suuntaa.

Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että jos kampanja olisi organisoitu laadukkaammin ja sitä olisi haluttu tehtävän laajemmalla rintamalla ja paremmin resurssein, olisi tulos saattanut olla aivan toinen, parempi. Sitä, miksi kampanja oli lähinnä ehdokkaan oma kiertue ilman muuta merkittävää liikekannallepanoa ja sen resursoimista ja organisoimista, jäi epäselväksi varsin monelle. Myös minulle.

Kampanjan perustyyli oli sama kuin perussuomalaisten pienpuolueaikana. Se oli tuttua ja turvallista, mutta siinä ei ollut mitään uutta. Esimerkiksi suuren eduskuntaryhmän aktiiviseksi rooliksi jätettiin vain mukanaolo muutamissa lehtimainoksissa sekä puhetilaisuudet, joissa itse ehdokas oli paikalla. Käytännössä siis kampanjointi silloin, kun ehdokasta ei ollut paikalla, oli selvästi heikommalla tasolla kuin viime eduskuntavaaleissa.

Tämä johtuu pääosin siitä, ettei kenttäväelle tai kansanedustajille tarjottu missään näkyvämpää roolia ja taloudelliset resurssit kohdennettiin kentän osalta ainoastaan painettuun kampanjamateriaaliin. Tilaisuuksien ym. järjestämiseen ei aktiivisesti tarjottu resursseja, joten noste jäi syntymättä, ja kenttäväen valtasi lähinnä hämmennys, jopa tympääntyneisyys. Ja ihan oikeutetusti. Jos juoksussa ei ole voittamisen tai oikein edes mitalisijan meininki, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi, niin harva ihminen siinä tilanteessa innostuu kampanjoimaan enemmän ja pistämään samalla itsensä likoon toisen puolesta.

Itse koin erittäin hämmentäväksi sen, ettei puolueemme kansanedustajille ollut tarjolla kuin lähinnä lehdenjakajan rooli. Puoluejohto oli passiivinen ja kampanjajohto kääntyi sisäänpäin. Sellainen juttu, joka ei aukea laajoille joukoille, voi toki aueta pienelle piirille, mutta kun tehdään presidenttiä, se ei riitä.

Näissä vaaleissa näkyi myös puolueorganisaatiomme heikkous. Ihmiset eivät jaksa vääntää töitä puolueemme eteen vanhalla mallilla, jossa jokainen tekee vaalitöitä sen, minkä ehtii omin päin, ilman selkeää sapluunaa. Odotettiin jotakin laadukkaampaa, koordinoidumpaa, parempaa. Nyt onkin puoluejohdolla viimeinen hetki herätä laittamaan organisaatio siihen kuntoon, mihin se kuuluu käytettävissä olevilla taloudellisilla resursseilla ilman muuta laittaa. Se vaatii uskallusta etenkin PUHEENJOHTAJA Timo Soinilta, jonka esiintyminen kampanjassa oli varsin onnistunutta. Mahdollisuudet olisivat olleet vaikka mihin.

Johtopaikoille valittujen on itse otettava paikkansa, sillä puoluekokouksen päätöksillä lähinnä annetaan tuohon roolinottamiseen mahdollisuus. Jos odottaa sitä päivää, että kentältä tultaisiin luomaan myös organisaatiokaavio, toimenkuvat ym. puolueen johdolle ja puoluetoimistoon sekä piiriorganisaatioihin ja antamaan se todellinen valta, niin sitä päivää saa odotella vaikka maailman tappiin asti. Puoluetta on johdettava niin, että homma avautuu myös rivijäsenelle eikä vain asianomaisille henkilöille itselleen. On uskallettava luoda selkeämmät valta- ja vastuusuhteet sekä roolitukset. Aivan perusjuttuja tämän kokoluokan kansanliikkeessä tässä tilanteessa. Kärjen pitäisi näyttää mallia.

Perussuomalaisten ajamalle poliittiselle linjalle löytyy jopa viime eduskuntavaalien kannatusta enemmänkin tukea. Ilman uudistumista ja uskallusta kasvaa sen realisoiminen ei kuitenkaan onnistu. Kapea kärki tai pieni piiri ei toimi, kun painitaan suurten puolueiden sarjassa.

Olen liittynyt puolueeseen 17-vuotiaana ja nyt käynnistyi siis kahdestoista vuosi jäsenenä. Olen liittynyt puhtaasti aatteellisista syistä. Ensimmäistä kertaa koen, että mahdollisuuksiin nähden puolue on ottanut selvästi takapakkia ja koska näen asian olevan itse aiheutetun, en voi katsoa sitä läpi sormien ja olla hiljaa. Jotta asia varmasti menee perille, katson tarpeelliseksi tuoda näkemykseni esille, sillä mielestäni myös kentällä ja kannattajilla on oikeus tietää ja ymmärtää, missä puolueessa tällä hetkellä mennään.

Jos joku hermostuu, olen vain tyytyväinen, sillä se on varmin tie uudistumiseen. En nimittäin usko, että presidentinvaalien tulos tyydyttää enemmistöä perussuomalaisten toimijoista. Nyt ei ole helppojen selitysten aika, vaan oppimisen paikka. Sitä paikkaa ei saa tuhlata, sillä nämä presidentinvaalit on perussuomalaisten osalta jo tuhlattu ja toisella kierroksella ovat kokoomuksen Sauli Niinistö ja vihreiden Pekka Haavisto.