BLOGI

Eurohuiputus on huipentumassa - Pitkä marssi on alkamassa

Share |

Torstai 23.2.2012 klo 18:51 - Vesa-Matti Saarakkala


Eurovaalien 2004 alla nimitin Euroopan unionin huippukokouksiavesa-matti_saarakkala_puolueneuvosto_15.8.2010__kopio_2.jpg huiputuskokouksiksi. En osunut kovin harhaan, kun katsoo EU-päätöksenteon kehityskulkua.

Talous- ja rahaliiton kasvu- ja vakaussopimus, joka solmittiin euron turvaksi, oli kuollut jo syntyessään, kun ainakin Kreikka tuli mukaan vääristellyin paperein ja tämä kyllä tiedettiin ytimessä. Kohta suuret jäsenmaat rikkoivat itsekin alijäämäsäännöksiä ja velkavuorten annettiin kasvaa. Sopimus tehtiinkin alun alkaen vain siksi, että sillä vakuutettiin kunnollisten jäsenmaiden kansalaisille kaiken olevan kunnossa. Toisaalta siitä tehtiin juridisesti velvoittamaton, jotta se saatiin hyväksytettyä eri maissa ilman, että kysymykset kansallisesta itsemääräämisoikeudesta olisivat nousseet kovinkaan suuriksi ja näin tie syvenevään EU-liittovaltioon saatiin poliittisesti ja juridisesti auki.

Kun euron kujanjuoksu osana kansainvälistä finanssikriisiä sitten 2008 käynnistyi, päättivät EU-uskossa olevat poliitikot käyttää kriisin täysimääräisesti hyväksi liittovaltiohankkeen loppuunsaattamiseksi. Työ aloitettiin ensin maidenvälisin lainoin. Suomelta rahaa lähti Kreikkaan ensimmäisen kerran 2010. Sitten luotiin kiireellä Euroopan vakausrahasto. Seuraavaksi vuorossa oli ERVV:n eli Euroopan rahoitusvakausvälineen perustaminen. Pian ERVV:tä uudistettiin niin, että jäsenmaat vastaavat myös välineen velkojen koroista ja välinettä voidaan nyt käyttää väljemmin ja moninaisemmin. Riskit kasvoivat merkittävästi. Eduskunnassa kaikki eivät edes ymmärtäneet, mistä olivat päättämässä. Sen jälkeen huippukokoustasolla sitouduttiin tarvittaessa jopa pankkien pääomittamisen rahoittamiseen ja huippukokouspäätökset ovat EU:n tuomioistuimen tulevien päätösten perusteena mahdollisissa ristiriitatilanteissa yksittäisiä tukipäätöksiä tehtäessä.

Koko ajan perusteilla on ollut myös Euroopan rahoitusvakausmekanismi EVM ja sen piti alun alkaen korvata ERVV. Nyt molempien välineiden kokoluokkaa ollaankin kasvattamassa, ja ne saattavat toimia pian jopa rinnakkain. Jos kaikki nyt tiedossa olevat järjestelyt toteutuvat, ovat Suomen kokonaisriskit esimerkiksi Helsingin Sanomien laskelmien mukaan yli 50 miljardin suuruusluokkaa eli Suomen valtion budjetin suuruiset, kun mukaan lasketaan myös EU-päätöksentekoon suoraan kuulumattomat vastuut, jotka tosin muodostavat vain murto-osan kokonaisvastuista.

Välineeseen ja mekanismiin sisältyvien riskien takia perustellaan kokonaan uuden talousunionisopimuksen solmimista. Sopimus on vakavassa ristiriidassa perustuslakimme kanssa ja on viemässä viimekätisen budjettivaltamme unionille, sillä EU:n tuomioistuimelle on tulossa käytännössä uutta toimivaltaa suhteessa talousunionin maihin. EVM:ää ja talousunionia ei ole vielä hyväksytty Suomen eduskunnassa, mutta hallitus näyttää niille jo vihreää valoa.

Suomen EU-politiikkaa on koko Suomen jäsenyyden ajan viety eteenpäin niin, ettei kansalle ole koskaan kerrottu, mihin uusi askel johtaa. Sen sijaan seuraavaa askelta on aina perusteltu sillä, että jos sitä ei oteta, maa jalkojen alta murenee. Isoa kuvaa ovat maalanneet vain perussuomalaiset. Niin nytkin.

Perussuomalaisten linja on koko ajan ollut selkeä: Me vastustamme liittovaltiokehitystä ja tukipaketteja. Tukipaketeilla pelastetaan ensisijaisesti sijoittajia ja suurpankkeja riskien siirtyessä veronmaksajille, ja liittovaltiokehitys mitätöi esimerkiksi Suomen vakuusjärjestelyt, jotka voivat laueta aikaisintaan 15 vuoden päästä. Tätä menoa tuolloin euroa käyttäviä itsenäisiä valtioita ei ole edes enää olemassa, vaan voidaan puhua euroa käyttävistä alueista Brysselin ollessa pääkaupunki. Alueilla on yhteiset velat ja saatavat ja yhteinen sosiaali- ja terveyspolitiikka, eläkepolitiikka, maahanmuuttopolitiikka jne. Suomen osalta tämä tarkoittaa roimaa elintason laskua.

Jo ennen ensi viikolla Suomen eduskunnassa lopulliseen käsittelyyn tulevaa Kreikka-takausta osana ERVV:n toimia tiedetään, ettei paketti Kreikkaa pelasta eikä Kreikka pakettia edes ansaitsisi. Silti järjestely tehdään, jottei kalkkiviivoilla ennen talousunionisopimuksen solmimista pyramidihuijaus romahda. Julkiseksi syyksi Suomessa esitetään lähinnä se, että jos Kreikka romahtaa, menetämme kaikki vanhojen puolueiden ja vihreiden Kreikalle lainaamat rahamme. Tietysti vedotaan myös putoamisella suureen tuntemattomaan, jonka Kreikan kaatuminen voisi käynnistää, kun vain lähinnä pääomapiirit ovat päättäneet varautua euron hajoamiseen EU-poliitikkojen markkinoiman yhden vaihtoehdon politiikan sijaan.

Kaiken kaikkiaan on käymässä niin, että kun vanhan mantereen nykyisissä kansallisvaltioissa eivät johtavat poliittiset voimat ole itse kyenneet muuttumaan globaalin ajan haasteiden mukaan ilman että niiden kannatus laskisi, ne ryhtyvätkin hävittämään kansanvaltaa ja markkinoivat sitä kansoille leveämpien hartioiden luomisena Euroopalle. Väitetään valheellisesti, ettei Euroopan tarvitse juurikaan muuttua, kun luodaan EU:sta vahva globaali toimija, joka laittaa niin markkinat kuin Kiinankin kuriin. Huijarit tietävät itsekin tämän olevan hölynpölyä, mutta juuri siksi ne luovatkin sellaisen poliittisen rakenteen, jossa lopulta epädemokraattisesti runnotaan muutokset läpi ja hyvät maat, kuten Suomi pannaan pilalle osana suurta uusjakoa. Takaisin demokratiaa onkin sitten vaikeampi saada.

Suomessa ne poliittiset voimat, jotka ovat tehneet täydellisen virhearvion EU:sta ja talous- ja rahaliitosta, väittävät pääministeri Katainen nykyisenä keulakuvanaan yhä tietävänsä asiat muita paremmin ja olevansa vastuullisia. Ehkä näin on siksi, että ne ovat tosiasiassa tienneet alusta alkaen, mihin niiden ajamat valinnat Suomen voivat johtaa. Ne haluavat viedä työnsä loppuun.

Tämä poliittinen prosessi, joka Suomessa osana talous- ja rahaliittoa on käynnissä, on ylivoimaisesti merkittävin asia suomalaisten tulevaisuuden kannalta. On selvää, että mikäli vastustaa tällaista menoa, on oltava valmis luopumaan myös eurosta, joka saattaa nykymuodossaan hajota joka tapauksessa. Jos esimerkiksi Suomi ilmoittaisi, että se ei osallistu Kreikan lainojen takaamiseen, ja jättäisimme hyväksymättä myös EVM-valtiosopimuksen sekä sopimuksen talousunionista, niin talous- ja rahaliitto alkaisi siitä mahdollisesti purkautua. Vaikka Suomen jääminen sopimusten ulkopuolelle ei juridisesti estä muita maita solmimasta ko. sopimuksia, voi poliittisen esimerkin voima olla suuri.

Jos ei ole valmis luopumaan mistään tutusta ja turvallisesta, niin peli on selvä: Suomi taantuu takuuvarmasti ja pitkään, ja kaupan päälle menetämme ratkaisevalla tavalla oman päätösvaltamme omiin asioihimme. Esitetyt varuskuntalakkautukset ovat alkusoitto pitkälle marssille, jolle Suomen kansaa ollaan lähettämässä.