BLOGI

Eriskummallista uhmaa PS-puoluekokouksen alla

Share |

Perjantai 5.5.2017 klo 13:12 - Vesa-Matti Saarakkala


Perussuomalaisten puoluekokous lähestyy ja puolue on ennen kokemattomassa käymistilassa. En ole vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgkoskaan kokenut vastaavaa. Puolueen tulevasta suunnasta ei ole syntynyt oikein mitään kunnollista käsitystä tai kuvaa. Ilmassa on lähinnä erilaisia odotuksia ja toiveita ilman mitään konkretiaa. Tähän on tultu, ja se on pelottavaa.

 

Omatunnon krapula vuoden 2015 hallitusratkaisusta ja sen seurauksista on äitynyt osalla nyttemmin niin kovaksi, että pahaan oloon ollaan valmiita ottamaan mitä tahansa, jotta paha olo menisi pois, kunhan vain joku tarjoaa kierroksen. Ollaan kuin riivattuina. Kamalaa katseltavaa ja melko käsittämätöntä, mutta toki inhimillistä. Ei tehtyä kuitenkaan tekemättömäksi saa. Jotka ovat vaalilupauksiin tehtyjen päätösten myötä pettyneet, ovat pettyneet niihin jatkossakin, koska tehdyt päätökset eivät muuksi muutu. Turha siis haikailla mitään uutta alkua. Se on ensimmäinen asia, joka pitää ymmärtää, kun mennään puoluekokoukseen jos aiotaan toimia järkevästi eikä antaa mahdollisuutta hallitsemattomalle kehityskululle ja kaaokselle. Koko Suomi katsoo Perussuomalaisiin.

 

Pohjimmiltaan puolueemme on sekoitus kolmesta vanhasta suurpuolueesta Sdp:stä, keskustasta ja kokoomuksesta. Meihin ovat turvanneet poliittisesti kodittomiksi jääneet suomalaiset. Olemme työväenpuolue ilman sosialismia ja punalippuja. Vaihtoehto korporaatioille, jotka viimeiset 20 vuotta ovat keskittyneet puolustamaan saavutettuja etuja kansakunnan kokonaisedusta ja turvaverkkojen ja kultapossukerhojen ulkopuolelle tippuneista piittaamatta. Valtaosa kansalaisista arvostaa sellaista poliittista voimaa, jolla on näkemystä siitä, miten Suomessa jatkossakin on järkevää yrittää ja sitä myötä työpaikkoja ja hyvinvointia. Valtaosa myös ymmärtää uudistamisen, kunhan omaa asemaa ei uudistuksissa heikennetä kohtuuttomasti ja loputtomasti. Valtaosa arvostaa sitä, että politiikkaa tehdään ajassa.

 

Kannatusjakaumasta päätellen puolueemme on myös koko Suomen puolue. Emme ole boheemeja emmekä toisaalta kyläpoliitikkojakaan. Ylimääräisiä siltarumpuja kyläpäälliköiden monumenteiksi ei tarvita eikä suurien kaupunkien betoniviidakkoihin ole tarkoituksenmukaista ahtaa koko Suomea. Asetamme tässäkin kokonaisuuden sen yksittäisten osien edelle, jotta suomalainen elämänmuoto voi toteutua koko maassa.

 

Kolmanneksi, puolueemme on konservatiivinen ja toimijoitamme kaunistaa vaatimattomuus. Meillä arvostetaan perinteitä ja turvallisuutta. Etenkin kristinusko nähdään positiivisesti, mutta meillä ei edellytetä keneltäkään uskonnollisuutta eli perussuomalaiset ei ole uskonnollinen tai uskovaisten puolue. Rikollisille haluamme kunnolliset ja todelliset rangaistukset ilman paljousalennuksia ja näennäissuorittamista ja turhaa päänsilittelyä. Ulkomaalaisia puolue ei vastusta, mutta Suomi pohjoismaisena hyvinvointivaltiona ei voi olla mikään kansallisuuksien sulatusuuni, eikä varsinkaan elintasopakolaisten ”pyhiinvaelluskohde” ja ”loppusijoituspaikka”. Maahanmuutto Suomeen on tällä hetkellä hallinnassa ja maahanmuuttopolitiikka on kiristynyt perussuomalaisten myötä niin, että joka päivä joku kellokas Suomessa ilmoittaa sen olevan jopa epäinhimillisen tiukkaa. Tämä on todellisuutta, ja tässä todellisuudessa elävät lähes kaikki suomalaiset.

 

Mistä puoluekokouksen alla olevasta epäselvästä hämmentämisestä todellisuudessa nyt sitten on kyse, sitä ovat minulta monet tiedustelleet, kun ottaa huomioon, että keskeiset päätökset kuten hallitusohjelman hyväksyminen ja hallitukseen osallistuminen 2015 sekä puolueen puheenjohtajan valinta 2015 on tehty yksimielisesti. Vain allekirjoittanut aikoinaan kyseenalaisti hallitukseen osallistumisen tällä ohjelmalla. Puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja valittiin eilen hyvässä hengessä ja kaikki kolme vaihtoehtoa siihen olivat ns. vakaan linjan kannattajia. Kenenkään ehdolle asettumista ei estelty, latu oli auki kaikille. 

 

Varmuudella en pysty syytä hämmentämiseen sanomaan, mutta pitkän linjan perussuomalaisena näyttää siltä, että kun poliittiset kyvyt ja taidot eivät lyhyen poliittisen kokemuksen tai muiden syiden seurauksena meinaa riittää, ripustaudutaan utopistisiin toiveisiin ja odotuksiin, joilla yritetään peitellä puutteita omassa poliittisessa osaamisessa ja historiassa, esitetään kovaa naamaa ja pyritään kiinnittämään perussuomalaisten äänestäjien ydinjoukon huomio tähän. Tämä on hämmennysilmiön alkulähde, joka ulospäin esitetään siis itsevarmuutena ja kirkasotsaisena vaihtoehtolinjana. Linjana, jonka tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa ja konkretiaa käytäntöön sovellettuna.

 

Ja muistetaan, että kun nyt olemme hallituksessa, kyse ei ole enää vain perussuomalaisista puolueena, vaan koko Suomesta ja sen lähitulevaisuudesta. Voimme nyt hyväksyä tapahtuneet tosiasiat, ottaa opiksi ja kehittyä sekä pitää kiinni siitä, mitä on saavutettu ja mitä estetty. Tai voimme joukkohurmiossa taisteluhuutojen saattelemina suorittaa kollektiivisen hypyn tyhjyyteen koko kansakunnan silmien edessä ja toivoa kaikkien ja kaiken kannalta, että saamme siivet selkään.