BLOGI

Ei hyvältä näytä

Share |

Perjantai 12.5.2017 - Vesa-Matti Saarakkala


Suomella on laskentatavasta riippuen velkaa noin 116 miljardia euroa ja tänä vuonna valtion budjetista noinvesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg 10 % rahoitetaan velalla. Valtion eli veronmaksajien velka on lähes tuplattu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Paikallishallinnon velkamäärä on yhteensä n. 20 miljardia euroa. Sekin on tuplattu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kotitalouksien velkataso on huolestuttava, ja siitä on Suomea varoitettu.

 

Jos korkotaso nousee, ovat sekä kotitaloudet että julkinen talous Suomessa nopeasti kriisissä. Jo tänä vuonna Suomi tulee rikkomaan keskipitkän aikavälin rakenteellisella alijäämällään EU:n finanssipoliittista sopimusta, jonka edellinen hallitus Suomen osalta solmi. Suomen alijäämän ennustetaan kasvavan tänä vuonna 1,7 prosenttiin, kun se saisi olla korkeintaan prosentin. EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen 60 prosentin BKT-pohjaista velkakriteeriä Suomi jo rikkoo ja tavallisen alijäämän osalta ollaan lähellä rikkoa sopimuksen 3 prosentin raja-arvoa, mutta toistaiseksi vaikean taloussuhdanteen perusteella asia on saatu selitettyä parhain päin.

 

2020-luvulla Suomen huoltosuhde nousee 38 prosentilla siten, että kun lapsia ja eläkeikäisiä on nyt 53 sataa työikäistä kohden, on heitä vuonna 2025 arviolta 73. Tämä edellyttää työllisyysasteen nostamista lähemmäs 80 prosenttia, kun se nyt on 69 %, sillä menopaineet kasvavat.

 

Nykyhallituksen aikana Suomen talous on onneksi saatu kasvuun ja vienti taas vetämään, vaikka huuto on ollut kova. Näillä näkymin Suomen talous voi kasvaa jopa 2 prosenttia tänä vuonna. Työllisyysaste voi nousta 70 prosenttiin vaalikauden lopussa, mutta ilman uusia lisätoimia työllisyyspolitiikassa se ei siis nouse kuitenkaan tavoiteltuun 72 prosenttiin, mikä olisi välttämätöntä velkaantumisen pysäyttämiseksi.

 

Jos velkaantumista ei saada nykytilanteessa pysäytettyä, Suomen julkinen talous romahtaa vuoteen 2025 mennessä, sillä silloin sitä velkaa ikärakenteesta johtuen joudutaan väkisinkin ottamaan, jos sitä joku taho Suomelle vielä tuolloin järkevään hintaan myöntää. Kansalaisten verorasitusta ei voida juurikaan nostaa eli siinä ollaan jo kipurajoilla. Ja joskushan ne vanhatkin velat pitää maksaa.

 

On merkillepantavaa, että me poliitikot etenkin hallituksessa saame näistä edellä olevista madonluvuista huolimatta aika paljon kriittistä palautetta siitä, että leikkaamme menoja ja palveluita. Kun korkotaso ei reagoi ylöspäin eli halpaa lainaa saadaan helposti, ei uskota, miten syvällä suossa Suomi todellisuudessa jo nyt on. Päättäjänä itseäni rauhoittaa ymmärrys siitä, että aivan riippumatta hallituksen väristä, talouden tasapainottamistoimet ja kiristävät työllisyystoimet tulevat olemaan todellisuutta seuraavat noin kymmenen vuotta.

 

Jos siis jo nyt säästöpäätökset hirvittävät, en tiedä, mikä on oikea verbi kuvaamaan tunnetilaa jatkossa. Tämä on vasta alkusoittoa sille, että Suomessa ja monissa muissakin länsimaissa on tullut maksun aika. Pitkä ylikulutuksen aikakausi on päättymässä.

 

(kirjoitus on julkaistu Ilkassa 11.5.)