BLOGI

Työväki ja liberaalit karkaavat Sdp:stä

Share |

Maanantai 4.9.2017 klo 10:48 - Vesa-Matti Saarakkala


vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg

Jotta julkisen talouden menoja eli verorasitusta saataisiin pienennettyä ja kilpailukyky nousuun, Sipilän hallitus joutui lähes kymmenen vuotta kestäneen taloustaantuman ja kymmenen vuoden massiivisen ja kroonisen velaksielämisen seurauksena tekemään raskaita ja kovia päätöksiä heti kautensa alussa. Suomella ei ollut varaa menettää enää toista vuosikymmentä. 

 

Uudistamisen tulokset ovat pikku hiljaa tulossa näkyviin. Työllisyys on selkeässä kasvussa, valtion ja kuntien velkaantumisvauhti on selkeästi hidastunut ja talouskasvu on jopa 3 prosentin luokkaa, mikä on nollakorkojen aikakaudella hyvä tilanne. Kun vielä sote-uudistus saataisiin eteenpäin ilman kokoomuksen vastuutonta yksityistämisähkyä, voi hallitus saada lähes kiitettävän arvosanan kaudestaan. Miinuksena voidaan pitää alkukauden liian löysää, ja pääministerin kohdalla jopa höveliä, reagointia turvapaikkaturismiin, mistä joukkoryntäyksessä Suomeen on kielteisten turvapaikkapäätöstenkin valossa ollut kyse. Nyt hallituksessa höveliys on haihtunut ja tilalle on tullut realismi, jossa Suomi ei eristäydy, mutta jossa maasta ei tehdä hollitupaakaan. Presidentti Niinistön tasapainoinen linja tukee hallitusta paremmin kuin hyvin.

 

Vanha valtionhoitajapuolue SDP on nyt henkitoreissaan ja taistelee tulevaisuudestaan tosissaan. Etenkin markkinaehtoisesti toimiva työväki arvostaa tuloksia ja niitä Sipilän hallituksella on lyödä pöytään toisin kuin edellisen hallituksen Sdp:llä. Julkisella sektorilla kiky-kiristys jakaa porukkaa, mutta pääosa arvostaa sittenkin enemmän kohtuullista verotusta ja työpaikkansa pysymistä kuin parin prosentin palkankorotuksia velkarahalla rahoitettuna. Velkahan on verorasituksen siirtämistä eteenpäin, tulevaisuuteen. Ihmiset ymmärtävät, että kehittyneissä maissa paluuta takavuosien talouskasvuvauhtiin ei nykyisessä globaalin kilpailun talousjärjestelmässä enää ole, joten velkaantuminen on pikku hiljaa pysäytettävä. Etenkin kun suuret ikäluokat tulevat nyt seniori-ikään.

 

Nuoret arvoliberaalit ovat niin ikään jättämässä Sdp:n, sillä vihreät edustaa arvoliberaaliutta paljon selkeämmin, koska sen porukka on nuorempaa ja joukossa ei taatusti ole konservatiiveja toisin kuin Sdp:n ukkoontuvissa työväentaloissa. Aikoinaan perussuomalaisten ja Soinin haastamiseksi johtoon valitusta Antti Rinteestä on hahmona tullut demareille nyt ongelma. Samaan aikaan kun nuoret liberaalit naiset innokkaina vannovat Touko Aallon nimeen, Sdp joutuu houkuttelemaan heitä ikään kuin väkisin, ja se ei näytä hyvältä. Porukka ei lähtenytkään ”Antin matkaan” toisin kuin 2014 uskottiin.

 

Kesän turbulenssin jäljiltä hallitus jatkaa nyt vakaasti tämän vaalikauden loppuun, joten Sdp:n momentum myös ennenaikaisten vaalien väläyttelyn muodossa on mennyt ohi. Tynkäkautta ei tule. Vihreille uusine valtuutettuineen ajan kuluminen taas ei ole ongelma. Perussuomalaisten kannatus oli 2009 alle 10 %, 2011 se oli 19 %.

 

Presidentinvaaleissa Sdp asetti ehdolle Tuula Haataisen, joka on todella hyvä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, mutta presidenttinä häntä on mahdotonta Niinistön sijaan nähdä. Se, mihin hän voi presidenttikisassa oikeasti vaikuttaa, on yleinen mielipide sotea koskien. Se voi olla ihan tervetulluttakin. Myös normaali naisnäkökulma on tervetullut lisä kisaan. Se ei kuitenkaan Sdp:tä pitkältä oppositiovaellukselta tule pelastamaan.