BLOGI

Tiedustelulainsäädännössä tunnustettava tosiasiat

Share |

Tiistai 20.2.2018 klo 17:11 - Vesa-Matti Saarakkala


vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg

Tiedustelulainsäädännön luomiselle ja perustuslain muuttamiselle kiireellisesti on olemassa erityisen painavat perusteet: Lakivalmistelu on aloitettu käytännössä jo 2013. Nyt elämme vuotta 2018. Välissä on nähty Krimin laiton valtaus, hybridisodankäyntiä käytännössä, kansainvaellus ja laiton maahanmuuttoaalto Eurooppaan, satojen tuhansien henkilöiden laiton maassaoleskelu EU:ssa, ulkopuolisten tahojen systemaattinen vaikuttaminen USA:n presidentinvaaleihin, terrorismin uudet muodot ja terroristitekojen yhä laajempi valmistelutoiminta tietoverkkoja hyväksi käyttäen. Suomi ei voi jäädä faxiaikaan.

Olemme jo nyt käytännössä myöhässä näiden tiedustelulakien kanssa. Joidenkin eduskunnassa esiintuomalla logiikalla siitä seuraa johtopäätös, että kun ei-toivottu asiantila on vallinnut jo pitkään, kiirettä ei välttämättä tarvitsi pitää nytkään, vaan voitaisiin ottaa jopa vuosi lisäaikaa siirtäen asian lopullinen käsittely seuraavalle eduskunnalle. En usko, että kansalaisten enemmistö hyväksyy tällaista näkökulmaa. Valtion tärkein tehtävä kun on huolehtia kansalaistensa turvallisuudesta.

Kansalaisten suojelemisen keinoja on punnittava nyt käsittelyssä olevan lakihankkeen yhteydessä mm. kansalaisten yksityisyyden suojan suhteen. Se on erittäin tärkeää. Samaan hengenvetoon voi todeta, että jo tällä hetkellä useilla Suomen valtioon mitenkään liittymättömillä tahoilla on parhaillaan kyky ja mahdollisuudet tarkkailla ja seurata tietoliikennettä ja sen sisältöä Suomessa, myös yksittäisten kansalaisten. Esimerkiksi eduskuntatyössä on ainakin itselleni eteen tullut tilanteita, joissa olen joutunut viranomaisten pyynnöstä jättämään viestintävälineet pois käytöstä ja erilliseen tilaan, kun olen saanut jotakin informaatiota. Se tarkoittaa sitä, että viestintävälineiden kautta voidaan seurata suhteellisen helposti jo nyt ketä tahansa. Ja uskoakseni eduskunnassa tietoturva ainakin kaiken järjen mukaan on varsin korkealla tasolla.

Luomalla edes rajoitetun kyvyn ja tarkkaan rajoitetut ja valvotut mahdollisuudet suomalaisille turvallisuusviranomaisille vastaavaan toimintaan mielestäni emme kavenna suomalaisten oikeutta yksityisyyteen, vaan päinvastoin parannamme näitä oikeuksia, kun emme jätä Suomen tietoverkkoja ulkovaltojen tiedustelutoiminnan ja rikollisten suhteellisen vapaasti käytettävissä olevaksi temmellyskentäksi, jossa Suomen kansalaisten yksityisyys on lähinnä vitsi. Asiat tulee siis asettaa mittasuhteisiinsa ja säilyttää todellisuudentaju.

Meidän on tässä tilanteessa jätettävä kirkasotsainen idealismi ja toisaalta turha dystopian maalaaminen vähemmälle ja tunnustettava tosiasiat sekä realiteetit. Yksityiskohtia tarkkaan punnitsemalla ja harkitsemalla ja demokraattisen prosessin läpivalaisulla tästä lainsäädännöstä tullaan saamaan hyvä.