BLOGI

Kahdeksan vuotta kansanvallan palveluksessa viikkokunnassa riittää

Share |

Perjantai 14.9.2018 klo 14:45 - Vesa-Matti Saarakkala


Tämän eduskuntakauden päättyessä, ellei hallitus kaadu ja tule ennenaikaisia vaaleja, olenvesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg saanut työskennellä kokonaista kahdeksan vuotta kansanvallan palveluksessa eduskunnassa. Se on ollut pääosin mielenkiintoista ja motivoivaa aikaa. Varsinaisesti mikään ei ole itseäni tänä aikana valtakunnanpolitiikassa yllättänyt. Eivät rajut tai suurelle yleisölle odottamattomatkaan asiat: Olen aavistellut monta kehityskulkua jo etukäteen, mikä ei tietystikään ole aina ollut ikuiselle idealistille kovin mieltä ylentävää, kun kaikkeen ei yhden ihmisen tahtokaan kykene vaikuttamaan. Raakaa inhorealismiakin on siitä syystä reppuun kertynyt. Siinä on ollut puolensa ja puolensa.

 

Palo, joka itsellä syttyi politiikkaan jo nuorena, kantoi pitkälle ja se palo on yhä rinnassa olemassa, samoin kuin jonkinlainen poliittinen osaaminen verissä. Uutta tietoa aivolohkoihin on tullut myös roppakaupalla näissä hommissa. Koko aikuisikä on vierähtänyt itse asiassa politiikan töissä. Ensin vuosikaudet vapaaehtoispohjalta, sitten yhtä aikaa palkollisena avustajana ja puolueorganisaatiossa, mutta lopulta kaiken aikaa ja ennen kaikkea luottamushenkilön roolissa. Toki aika paljon muutakin olen elämässäni tuona aikana puuhannut kuin vain politiikkaa.

 

Vuodet ”graniittikaltereiden” takana ja olosuhteet ovatkin tehneet kohdallani tehtävänsä. Jos on nykyinen työasuntoni sijainnut verrattain kaukana eduskunnasta, Espoon Saunalahdessa, kotini ja perheeni Etelä-Pohjanmaalla Kurikassa ovat olleet ihan objektiivisestikin tarkasteltuna kaukana eduskunnasta, kaikella tavalla arvioiden. Vuodet ovat kuluneet nopeasti Helsingissä viikkokunnassa, Kurikan ja eduskunnan väliä sahatessa ja yhdestä todellisuudesta toiseen siirtyessä. Hetkeäkään en ole epäillyt, kumpiko todellisuus on minulle tärkeämpi, ja vaaka on kallistunut entistäkin vahvemmin kotijoukkueen puoleen. Jäin pois kuntapolitiikasta jo 2017, kolmen täyden valtuustokauden jälkeen, maakuntahallinnossa lopetin samoin. Kieltämättä loppuosa reissusta on siis mennyt jäähdytellessä pinnan alla kytevää politiikan roihua.

 

Ja nyt on tullut siis aika jatkaa matkaa myös eduskunnasta eteenpäin. Asialliset asiat hoidetaan tietysti loppuun asti eduskunnassa, niin kauan kuin valtakirjaa jäljellä on - osa tykkää, osa ei. Ihmisten mielistelyyn tai kosiskeluun en taivu, kun sellainen ei kuulu luonteenpiirteisiini edelleenkään. Niin sanottua ”hyvää lähtöä” politiikasta harva saa, ja mikään ei liene niin entinen kuin entinen kansanedustaja. MUTTA kuten siinä Mr. Beanin Äärimmäisessä Katastrofielokuvassa vuodelta 1997, on tässäkin tarinassa kuitenkin onnellinen loppu henkilökohtaisesti: hyvillä mielin voin kotipuolessa ajatella huimaa seikkailua, joka osaltani alkoi jo vuosituhannen vaihteessa nuorena poikana ja joka päättynee poliitikon roolin osalta ensi keväänä 35-vuotiaana ”muutamaa” kokemusta rikkaampana.

 

Mutta toisin kuin Mr Beanilla, jatko-osaa ei tälle tarinalle ole luvassa. Oli hauska pyörähtää näissäkin ympyröissä!

 

Tässä vaiheessa vaalikautta tarjoaisin ajan merkeistä kiinnostuneille vielä ”uusintana” viimeisintä blogiani 31.8. ”Mielikuvapoliitikot ovat kaikki liberaaleja”: https://www.saarakkala.fi/blogi/2018/08/31/26112

 

Kyse ei ole varsinaisesta poliittisesta testamentista, mutta jostakin sinnepäin.

 

Vesa-Matti Saarakkala