BLOGI

Sipilän ratkaisu oli perusteltu ja oikea

Share |

Perjantai 8.3.2019 klo 15:39 - Vesa-Matti Saarakkala


vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg

Pääministeri Juha Sipilä teki kovat, mutta oikeat johtopäätökset ja perustellusti. Hallituksen sote-uudistus on pysähtynyt perustuslaillisiin ongelmiin eikä hallituksen sote-uudistus poliittisesti lähinnä kokoomukselle tärkeän valinnanvapausmallin osalta ole käytännössä edes korjauskelpoinen. Yrityksiä korjata on ollut monia, mutta aina vain syvemmälle suohon on upottu. Keisari Valinnanvapaudella ei ole vaatteita.

Kun sote-uudistus nyt lopullisesti törmäsi peruuttamattomiin perustuslaillisiin ongelmiin tämän vaalikauden osalta, on se perusteltu syy kaataa hallitus ja irrottautua hallitusyhteistyöstä ja hakea yhteistyötä sote-uudistuksessa muiden oppositiopuolueiden kanssa perustuslaillisesti korjauskelpoisen maakuntamallin pohjalta. Hallituspuolueitahan eduskunnassa ei enää ole, koska maata johtaa toimitusministeristö.

Kaikilla puolueilla ja eduskuntavaaliehdokkailla on nyt mahdollisuus ja myös velvollisuus kertoa, miltä pohjalta sotessa ensi vaalikaudella edetään, yhteistyön hengessä tietenkin, koska hallitus-oppositio -raja on poissa ja vastuuta sote-uudistuksen tekemisestä ei voi yksikään hallitukseen pyrkivä puolue välttää. Yhteistyöstä kieltäytyminen ennen vaaleja vaalitaktisista tai arvovaltasyistä olisi erittäin lyhytnäköinen päätös, suorastaan epäviisas. En usko, että kieltäytymiselle löytyisi suomalaisilta ymmärrystä.

Soten järjestämisen ja rahoittamisen laajemmista hartioistahan ollaan oltu yhtä mieltä. Samoin demokratiavajeesta nykyisissä kuntayhtymissä. Minusta oikea pohja on edelleen perustellusti maakuntamalli sisältäen suoran kansanvaalin. Maakunnat ovat olemassa oleva hallinnon taso ja hyvin lähellä erikoissairaanhoitoa tuottavaa sairaanhoitopiirirakennetta. Siis paras mahdollinen ja luonnollisin pohja. Maakuntien väestömääräerojen kauhistelut ovat lähinnä naurettavia, koska ovathan erot sairaanhoitopiirien asukasmäärissä olemassa nytkin. Maakuntamallissa tosin rahoitus tulisi valtiolta eikä kunnilta, kuten nykyisissä kuntayhtymissä, mikä on oleellinen parannus maanlaajuisen tasavertaisuuden kannalta.

Tarkistuksia maakuntamalliin voidaan aina tehdä, kunhan päästään eteenpäin oikeaan suuntaan. Valinnanvapaus on niin hankala rakentaa molempien, sekä asiakkaan palvelutarpeen tyydyttämisen että yhteiskunnan kustannustehokkuuden takaamisen, kannalta toimivaksi, ettei siihen pidä tuhlata enempää ruutia kuin nyt on tehty. Korkeintaan aitojen kokeilujen kautta voidaan valinnanvapautta kokeilla, mutta valinnanvapaus ei saa olla enää pakottava osa poliittista sopimista, koska se elementtinä nytkin kaatoi käytännössä koko sen hyvän työn, jota maku-soten osalta tehtiin. Jatkossa päätetään, menikö työ hukkaan, vai hyödynnetäänkö sitä maakunnallistamalla sosiaali- ja terveyspalvelut.

Maakunta-sote olisi jo toimeenpanovaiheessa ilman valinnanvapauskytkyä, josta ei poliittisista syistä johtuen voitu luopua aiemmin, mutta nyt tilanne on toinen, jos puolueet ja kansa niin haluavat. Maakuntien itsehallintoa ja rahoitusperiaatetta vahvistava verotusoikeus maakunnille olisi myös jo todennäköisesti jatkovalmistelussa, jos maku-sote olisi jo toiminnassa. Jos maakuntien rahoitus olisi korjaustenkin jälkeen perustuslaillinen ongelma, mikä siis ei ole varmaa, on verotusoikeus ratkaisu siihen.

Suomi ei tarvitse epäluonnollisia kuntaliitoksia, joita on väläytelty pitkin matkaa muka sote-palveluiden turvaajana. Epäluonnolliset kuntaliitokset ovat kuin pakkasella päästäisi housuunsa. Hetken lämmittää, mutta kohta tulee kylmä kahta kauheammin. Luonnolliset kuntaliitokset ovat asia erikseen, mutta ne ovat paikallisia ratkaisuja, joilla ei sote-ongelmia korjata.