BLOGI

Kuntavaalien PS-ääniharavat

Tiistai 18.4.2017 klo 18:36 - Vesa-Matti Saarakkala

Timo Soini

Espoo

Uusimaa

4079

125297

3,3 %

Jussi Halla-aho

Helsinki

Helsinki

5641

322933

1,7 %

Leena Meri

Hyvinkää

Uusimaa

938

20275

4,6 %

Arto Luukkanen

Järvenpää

Uusimaa

285

18430

1,5 %

Heidi Savolainen

Karkkila

Uusimaa

74

4051

1,8 %

Taisto Miettinen

Kauniainen

Uusimaa

77

5343

1,4 %

Iiro Silvander

Kerava

Uusimaa

271

15934

1,7 %

Pekka M. Sinisalo

Kirkkonummi

Uusimaa

330

17911

1,8 %

Riikka Slunga-Poutsalo

Lohja

Uusimaa

525

21092

2,5 %

Satu Leino

Mäntsälä

Uusimaa

111

8311

1,3 %

Maiju Tapiolinna

Nurmijärvi

Uusimaa

556

18322

3,0 %

Jenni Lastuvuori

Pornainen

Uusimaa

92

2172

4,2 %

Kristiina Ovaskainen

Sipoo

Uusimaa

165

9774

1,7 %

Paula Tuominen

Siuntio

Uusimaa

42

2804

1,5 %

Pasi Huuhtanen

Tuusula

Uusimaa

144

17789

0,8 %

Mika Niikko

Vantaa

Uusimaa

1237

88842

1,4 %

Veli-Matti Laitinen

Vihti

Uusimaa

305

12766

2,4 %

Pertti Ruuska

Hanko

Uusimaa

170

4448

3,8 %

Veijo Ratilainen

Inkoo

Uusimaa

49

3003

1,6 %

Petri Palin

Raasepori

Uusimaa

227

14015

1,6 %

Jari Tiljander

Askola

Uusimaa

38

2211

1,7 %

Bror Helenius

Myrskylä

Uusimaa

36

975

3,7 %

Lennu Sajomaa

Pukkila

Uusimaa

43

869

4,9 %

Kevin Servin

Porvoo

Uusimaa

321

23727

1,4 %

-

Lapinjärvi

Uusimaa

0

1289

0,0 %

Antti Väkevä

Loviisa

Uusimaa

113

7282

1,6 %

Ville Tavio

Turku

Varsinais-Suomi

2077

92790

2,2 %

Mikko Lunden

Salo

Varsinais-Suomi

1008

24898

4,0 %

Janne Aso

Kaarina

Varsinais-Suomi

662

15618

4,2 %

Mika Koivisto

Raisio

Varsinais-Suomi

365

10788

3,4 %

Vilhelm Junnila

Naantali

Varsinais-Suomi

520

10006

5,2 %

Kari Leppäjoki

Loimaa

Varsinais-Suomi

116

7786

1,5 %

Sami Virtanen

Uusikaupunki

Varsinais-Suomi

142

7408

1,9 %

Juhani Pilpola

Lieto

Varsinais-Suomi

185

8994

2,1 %

Kai Nurro

Parainen

Varsinais-Suomi

78

7839

1,0 %

Jarmo Toivonen

Paimio

Varsinais-Suomi

75

5105

1,5 %

Kirsti Kurki

Somero

Varsinais-Suomi

80

4441

1,8 %

Jyrki Alastalo

Masku

Varsinais-Suomi

209

4478

4,7 %

Tommi Johansson

Laitila

Varsinais-Suomi

214

4013

5,3 %

Farid Harala

Pöytyä

Varsinais-Suomi

73

3986

1,8 %

Mika Hurme

Mynämäki

Varsinais-Suomi

99

3666

2,7 %

Berit Suomi

Kemiönsaari

Varsinais-Suomi

28

3912

0,7 %

Jari Kivelä

Rusko

Varsinais-Suomi

49

2998

1,6 %

Satu Anttila

Nousiainen

Varsinais-Suomi

89

2289

3,9 %

Ari-Pekka Haapanen

Aura

Varsinais-Suomi

88

1682

5,2 %

Silvia Koski

Sauvo

Varsinais-Suomi

45

1612

2,8 %

Mika Jansson

Koski TL

Varsinais-Suomi

44

1230

3,6 %

Olli Ahokas

Vehmaa

Varsinais-Suomi

18

1290

1,4 %

Iiris Peltomaa

Pyhäranta

Varsinais-Suomi

26

1053

2,5 %

Lauri Heikkilä

Marttila

Varsinais-Suomi

68

970

7,0 %

Antti Anttalainen

Taivassalo

Varsinais-Suomi

20

858

2,3 %

Asmo Mikkola

Oripää

Varsinais-Suomi

10

667

1,5 %

Anita Nieminen

Kustavi

Varsinais-Suomi

21

599

3,5 %

Vesa-Matti Junnila

Eura

Satakunta

83

5969

1,4 %

Jani Rantanen

Eurajoki

Satakunta

127

4950

2,6 %

Markus Mäkinen

Harjavalta

Satakunta

56

3366

1,7 %

Tommi Laitila

Honkajoki

Satakunta

74

936

7,9 %

Simo Riuttamäki

Huittinen

Satakunta

211

5074

4,2 %

Erkki Rudenberg

Jämijärvi

Satakunta

46

1040

4,4 %

Sofia Latvajärvi

Kankaanpää

Satakunta

227

6110

3,7 %

Heikki Huhtaluoma

Karvia

Satakunta

63

1464

4,3 %

Mikko Laiho

Kokemäki

Satakunta

124

3650

3,4 %

Ilpo Forsman

Merikarvia

Satakunta

54

1737

3,1 %

Jarmo Virtanen

Nakkila

Satakunta

88

2723

3,2 %

Seppo Nevanpää

Pomarkku

Satakunta

43

1226

3,5 %

Laura Huhtasaari

Pori

Satakunta

2566

40473

6,3 %

Jami Toivonen

Rauma

Satakunta

536

18426

2,9 %

Tiina   Klemelä-Ruohomäki

Siikainen

Satakunta

40

770

5,2 %

Maarit Markkula

Säkylä

Satakunta

145

3585

4,0 %

Tero Järvelä

Ulvila

Satakunta

262

6181

4,2 %

Matti Luostarinen

Forssa

Häme

112

8805

1,3 %

Seppo Söderlund

Hattula

Häme

94

4551

2,1 %

Timo Ratilainen

Hausjärvi

Häme

119

3831

3,1 %

Tuomo Haaksi

Humppila

Häme

27

1214

2,2 %

Lulu Ranne

Hämeenlinna

Häme

1201

31463

3,8 %

Jorma Saarenpää

Janakkala

Häme

99

7572

1,3 %

Petri Into

Jokioinen

Häme

54

2677

2,0 %

Antti Salminen

Loppi

Häme

116

3919

3,0 %

Jari Heikkinen

Riihimäki

Häme

255

12763

2,0 %

Matti Lintukorpi

Tammela

Häme

102

3281

3,1 %

Jari Vähänen

Ypäjä

Häme

18

1320

1,4 %

Mira Nieminen

Asikkala

Häme

195

4499

4,3 %

Taisto Tervo

Hartola

Häme

77

1482

5,2 %

Marko Heino

Heinola

Häme

147

9560

1,5 %

Jari Ronkainen

Hollola

Häme

334

10888

3,1 %

Matti Mäntölä

Kärkölä

Häme

56

2438

2,3 %

Rami Lehto

Lahti

Häme

1320

53622

2,5 %

Ville-Petteri Erola

Orimattila

Häme

348

6874

5,1 %

Ilpo Siljander

Padasjoki

Häme

50

1734

2,9 %

Timo Aromaa

Sysmä

Häme

96

2232

4,3 %

Heli Einola-Virtanen

Akaa

Pirkanmaa

138

7531

1,8 %

Kari Isokivijärvi

Hämeenkyrö

Pirkanmaa

129

4656

2,8 %

Terhi Nurmi

Ikaalinen

Pirkanmaa

196

3789

5,2 %

Mikko Valldén

Juupajoki

Pirkanmaa

20

978

2,0 %

Marko Törhönen

Kangasala

Pirkanmaa

270

14530

1,9 %

Lea Mäkipää

Kihniö

Pirkanmaa

71

1123

6,3 %

Veijo Niemi

Lempäälä

Pirkanmaa

384

10049

3,8 %

Timo Tukia

Mänttä-Vilppula

Pirkanmaa

165

5103

3,2 %

Juha Toiviainen

Nokia

Pirkanmaa

151

15203

1,0 %

Sami Kymäläinen

Orivesi

Pirkanmaa

128

4743

2,7 %

Klaus Myllymäki

Parkano

Pirkanmaa

158

3515

4,5 %

Armi Käki

Pirkkala

Pirkanmaa

149

9297

1,6 %

Martti Mölsä

Punkalaidun

Pirkanmaa

101

1713

5,9 %

-

Pälkäne

Pirkanmaa

0

3283

0,0 %

Ismo Kopra

Ruovesi

Pirkanmaa

25

2505

1,0 %

Maire Villo

Sastamala

Pirkanmaa

111

11945

0,9 %

Lassi Kaleva

Tampere

Pirkanmaa

858

112404

0,8 %

Susanna Karhu

Urjala

Pirkanmaa

50

2365

2,1 %

Mikko Nurmo

Valkeakoski

Pirkanmaa

329

9807

3,4 %

Ari Perämaa

Vesilahti

Pirkanmaa

97

2069

4,7 %

Kalervo Suomela

Virrat

Pirkanmaa

80

3722

2,1 %

Sami Savio

Ylöjärvi

Pirkanmaa

536

14255

3,8 %

Timo Härkönen

Imatra

Kaakkois-Suomi

638

12959

4,9 %

Timo Jantunen

Parikkala

Kaakkois-Suomi

54

2686

2,0 %

Päivi Sivenius

Rautjärvi

Kaakkois-Suomi

55

1861

3,0 %

Harri Ahonen

Ruokolahti

Kaakkois-Suomi

49

2707

1,8 %

Jani Mäkelä

Lappeenranta

Kaakkois-Suomi

749

32178

2,3 %

Lasse Nisonen

Lemi

Kaakkois-Suomi

74

1525

4,9 %

Juha Rantakallio

Luumäki

Kaakkois-Suomi

82

2497

3,3 %

Juhani Kylliäinen

Savitaipale

Kaakkois-Suomi

48

2016

2,4 %

Titta Miikkulainen

Taipalsaari

Kaakkois-Suomi

89

2455

3,6 %

Teija Rönkkö

Enonkoski

Kaakkois-Suomi

41

826

5,0 %

Anssi Karvinen

Heinävesi

Kaakkois-Suomi

54

1791

3,0 %

Jouni Kuitunen

Hirvensalmi

Kaakkois-Suomi

60

1144

5,2 %

Risto Keinänen

Joroinen

Kaakkois-Suomi

58

2337

2,5 %

Johanna Huisko

Juva

Kaakkois-Suomi

93

3071

3,0 %

Tapio Viljanen

Kangasniemi

Kaakkois-Suomi

53

2815

1,9 %

Jussi Marttinen

Mikkeli

Kaakkois-Suomi

242

24364

1,0 %

Tanja Hartonen-Pulkka

Mäntyharju

Kaakkois-Suomi

206

3019

6,8 %

Marko Pöyry

Pertunmaa

Kaakkois-Suomi

48

970

4,9 %

Veli Pekka Myyryläinen

Pieksämäki

Kaakkois-Suomi

128

8054

1,6 %

Antti Kasanen

Puumala

Kaakkois-Suomi

131

1309

10 %

Satu Vihavainen

Rantasalmi

Kaakkois-Suomi

45

1786

2,5 %

Kaj Turunen

Savonlinna

Kaakkois-Suomi

384

16163

2,4 %

Jari Partanen

Sulkava

Kaakkois-Suomi

48

1427

3,4 %

Ari Rinne

Hamina

Kaakkois-Suomi

306

9500

3,2 %

-

Iiitti

Kaakkois-Suomi

0

3510

0,0 %

Juho Eerola

Kotka

Kaakkois-Suomi

751

23673

3,2 %

Jari Lindström

Kouvola

Kaakkois-Suomi

1209

40232

3,0 %

-

Miehikkälä

Kaakkois-Suomi

0

1043

0,0 %

Raul Lehto

Pyhtää

Kaakkois-Suomi

137

2515

5,4 %

Anja Kivelä

Virolahti

Kaakkois-Suomi

67

1717

3,9 %

Mika Purmonen

Ilomantsi

Savo-Karjala

202

2578

7,8 %

Osmo Kokko

Joensuu

Savo-Karjala

435

32656

1,3 %

Jonna Martikainen

Juuka

Savo-Karjala

50

2515

2,0 %

Osmo Pirhonen

Kitee

Savo-Karjala

212

5117

4,1 %

Mika Hiltunen

Kontiolahti

Savo-Karjala

158

6122

2,6 %

Esko Saastamoinen

Lieksa

Savo-Karjala

207

5593

3,7 %

Pertti Nylund

Liperi

Savo-Karjala

79

5363

1,5 %

Ville Sutinen

Nurmes

Savo-Karjala

94

3491

2,7 %

Sanna Antikainen

Outokumpu

Savo-Karjala

136

3253

4,2 %

Jarno Kuningas

Polvijärvi

Savo-Karjala

48

2300

2,1 %

Kari Kulmala

Rääkkylä

Savo-Karjala

141

1177

12 %

Ritva Simonen

Tohmajärvi

Savo-Karjala

50

2233

2,2 %

Tapani Ovaskainen

Valtimo

Savo-Karjala

26

1108

2,3 %

Jouko Tossavainen

Iisalmi

Savo-Karjala

160

9498

1,7 %

Yrjö Pimiä

Kaavi

Savo-Karjala

47

1355

3,5 %

Ari Kaunisaho

Keitele

Savo-Karjala

71

1284

5,5 %

Juha Tapaninen

Kiuruvesi

Savo-Karjala

56

4120

1,4 %

Minna Reijonen

Kuopio

Savo-Karjala

1190

50179

2,4 %

Seppo Jääskeläinen

Lapinlahti

Savo-Karjala

109

4610

2,4 %

Markku Pesonen

Leppävirta

Savo-Karjala

81

4813

1,7 %

Jouni Rautiainen

Pielavesi

Savo-Karjala

155

2423

6,4 %

Jarmo Hänninen

Rautalampi

Savo-Karjala

49

1643

3,0 %

Ari Korhonen

Rautavaara

Savo-Karjala

23

808

2,8 %

Jani Kolehmainen

Siilinjärvi

Savo-Karjala

312

8948

3,5 %

Ilpo Kärkkäinen

Sonkajärvi

Savo-Karjala

85

2015

4,2 %

Olli Ikonen

Suonenjoki

Savo-Karjala

167

3367

5,0 %

Juhani Tähtivaara

Tervo

Savo-Karjala

49

854

5,7 %

Tomi Leppänen

Tuusniemi

Savo-Karjala

21

1316

1,6 %

Pasi Paananen

Varkaus

Savo-Karjala

112

9652

1,2 %

Risto Simonen

Vesamo

Savo-Karjala

58

1176

4,9 %

Jarmo Kyyrö

Vieremä

Savo-Karjala

49

1791

2,7 %

Turo Kalliomaa

Alajärvi

Vaasa

162

5004

3,2 %

Petri Juurakko

Alavus

Vaasa

272

5313

5,1 %

Susanna Välikangas

Evijärvi

Vaasa

25

1309

1,9 %

Harri Koskela

Ilmajoki

Vaasa

227

5834

3,9 %

Jorma Rantala

Isojoki

Vaasa

38

1065

3,6 %

Seppo Tienhaara

Karijoki

Vaasa

37

823

4,5 %

Heikki Santala

Kauhajoki

Vaasa

155

6394

2,4 %

Mika Kankaansyrjä

Kauhava

Vaasa

436

8470

5,1 %

Seppo Palomäki

Kuortane

Vaasa

69

2024

3,4 %

Heidi Pihlaja

Kurikka

Vaasa

165

11274

1,5 %

Aku-Matti Juttuniemi

Lappajärvi

Vaasa

45

1777

2,5 %

Riitta Kangasluoma

Lapua

Vaasa

155

7449

2,1 %

Erkki Valtamäki

Seinäjoki

Vaasa

356

29030

1,2 %

Hilkka Raitanen

Soini

Vaasa

64

1074

6,0 %

Eliisa Panttila

Teuva

Vaasa

122

2965

4,1 %

Reijo Hongisto

Vimpeli

Vaasa

84

1709

4,9 %

Esa Heinänen

Ähtäri

Vaasa

31

2851

1,1 %

Marko Meriläinen

Halsua

Vaasa

46

636

7,2 %

Aleksi Hernesniemi

Kannus

Vaasa

125

2461

5,1 %

Sami Mäkelä

Kaustinen

Vaasa

54

2246

2,4 %

Timo Sillanpää

Kokkola

Vaasa

255

21770

1,2 %

Juha Salminen

Lestijärvi

Vaasa

20

453

4,4 %

Sampo Tyynelä

Perho

Vaasa

59

1368

4,3 %

Oskari Laakeri

Toholampi

Vaasa

31

1565

2,0 %

Jari Mäkelä

Veteli

Vaasa

84

1637

5,1 %

Juha Kalliomäki

Isokyrö

Vaasa

53

2419

2,2 %

Jarmo Tarkka

Kaskinen

Vaasa

32

830

3,9 %

-

Korsnäs

Vaasa

0

1368

0,0 %

Jari Salmela

Kristiinankaupunki

Vaasa

88

4044

2,2 %

Aki Paakkarinen

Kruunupyy

Vaasa

13

3929

0,3 %

Asko Salminen

Laihia

Vaasa

177

3914

4,5 %

-

Luoto

Vaasa

0

2803

0,0 %

Marko Korpi

Maalahti

Vaasa

18

3203

0,6 %

Micael Westerholm

Mustasaari

Vaasa

123

10397

1,2 %

-

Närpiö

Vaasa

0

5244

0,0 %

-

Pedersören kunta

Vaasa

0

6050

0,0 %

Raine Ahopelto

Pietarsaari

Vaasa

120

9906

1,2 %

Aki Leppävuori

Uusikaarlepyy

Vaasa

41

3994

1,0 %

Jukka Mäkynen

Vaasa

Vaasa

780

32698

2,4 %

-

Vöyri

Vaasa

0

3699

0,0 %

Ossi Karjalainen

Hankasalmi

Keski-Suomi

107

2542

4,2 %

Jussi Lehtonen

Joutsa

Keski-Suomi

77

2424

3,2 %

Mauno Vanhala

Jyväskylä

Keski-Suomi

881

62315

1,4 %

Esko Järvenpää

Jämsä

Keski-Suomi

146

10033

1,5 %

Seppo Ahonen

Kannonkoski

Keski-Suomi

32

716

4,5 %

Anna Nieminen

Karstula

Keski-Suomi

83

2215

3,7 %

Harri Oksanen

Keuruu

Keski-Suomi

107

4989

2,1 %

Sampo Laitala

Kinnula

Keski-Suomi

22

1119

2,0 %

-

Kivijärvi

Keski-Suomi

0

660

0,0 %

Jouni Hänninen

Konnevesi

Keski-Suomi

48

1442

3,3 %

Ari Ampuja

Kuhmoinen

Keski-Suomi

40

1283

3,1 %

Raimo Paakkarinen

Kyyjärvi

Keski-Suomi

11

718

1,5 %

Jani Oksanen

Laukaa

Keski-Suomi

90

7930

1,1 %

Ari Ikonen

Luhanka

Keski-Suomi

28

461

6,1 %

Marjo Mitronen

Multia

Keski-Suomi

26

830

3,1 %

Heli Kupari

Muurame

Keski-Suomi

85

4680

1,8 %

Sami Vuoksenranta

Petäjävesi

Keski-Suomi

83

1848

4,5 %

Marko Tiainen

Pihtipudas

Keski-Suomi

52

2123

2,4 %

Pentti Tuomi

Saarijärvi

Keski-Suomi

64

4574

1,4 %

Jouko Sundvall

Toivakka

Keski-Suomi

48

1200

4,0 %

Susanna Kettunen

Uurainen

Keski-Suomi

50

1615

3,1 %

Teuvo Hakkarainen

Viitasaari

Keski-Suomi

158

3281

4,8 %

Jari Halttunen

Äänekoski

Keski-Suomi

429

8647

5,0 %

Juhani Heinonen

Hyrynsalmi

Oulu

61

1113

5,5 %

Eila Aavakare

Kajaani

Oulu

322

14742

2,2 %

Antti Komulainen

Kuhmo

Oulu

138

4115

3,4 %

Paavo Arffman

Paltamo

Oulu

49

1632

3,0 %

Jaana Kemppainen

Puolanka

Oulu

54

1358

4,0 %

Mikko Suutari

Ristijärvi

Oulu

65

686

9,5 %

Hannu Korhonen

Sotkamo

Oulu

78

4657

1,7 %

Sami Pihlajamaa

Suomussalmi

Oulu

94

3748

2,5 %

Janne Havisto

Alavieska

Oulu

58

1156

5,0 %

Samuel Vainio

Haapajärvi

Oulu

71

2935

2,4 %

Ilkka Repo

Haapavesi

Oulu

115

3150

3,7 %

Jorma Tero

Hailuoto

Oulu

19

588

3,2 %

Anu Mäenkoski

Ii

Oulu

55

4211

1,3 %

Lek Pernu

Kalajoki

Oulu

107

6107

1,8 %

Janne Halunen

Kempele

Oulu

150

7079

2,1 %

Joukamo Kortesalmi

Kuusamo

Oulu

103

7870

1,3 %

Esko Loukkola

Kärsämäki

Oulu

46

1197

3,8 %

Asko Laukkanen

Liminka

Oulu

180

3707

4,9 %

Tomi Oja

Lumijoki

Oulu

23

865

2,7 %

Tanja Autio

Merijärvi

Oulu

32

541

5,9 %

Pirkko Mattila

Muhos

Oulu

134

3831

3,5 %

Eero Erkkilä

Nivala

Oulu

186

4548

4,1 %

Mika Antikka

Oulainen

Oulu

170

3490

4,9 %

Jenna Simula

Oulu

Oulu

1189

86161

1,4 %

Juho Kellolampi

Pudasjärvi

Oulu

100

3630

2,8 %

Jorma Romppanen

Pyhäjoki

Oulu

24

1689

1,4 %

Erkki Jauhiainen

Pyhäjärvi

Oulu

28

2765

1,0 %

Sami Kamula

Pyhäntä

Oulu

32

759

4,2 %

Sari Niemelä

Raahe

Oulu

121

10722

1,1 %

Mikko Suontakanen

Reisjärvi

Oulu

35

1358

2,6 %

Ari Ahola

Sievi

Oulu

160

2076

7,7 %

Risto Niemelä

Siikajoki

Oulu

47

2404

2,0 %

Janne Karjalainen

Siikalatva

Oulu

49

2572

1,9 %

Ahti Antero Nevanperä

Taivalkoski

Oulu

40

2104

1,9 %

Heikki Patala

Tyrnävä

Oulu

44

2463

1,8 %

Pertti Kamula

Utajärvi

Oulu

73

1372

5,3 %

Kalle Moilanen

Vaala

Oulu

57

1599

3,6 %

Tarmo Hirvelä

Ylivieska

Oulu

256

6288

4,1 %

-

Enontekiö

Lappi

0

1053

0,0 %

Ilkka Kuuva

Inari

Lappi

33

3245

1,0 %

Harri Tauriainen

Kemi

Lappi

242

9665

2,5 %

Kyösti Sipovaara

Kemijärvi

Lappi

145

3968

3,7 %

Jyrki Savikuja

Keminmaa

Lappi

66

3954

1,7 %

Toni Kenttälä

Kittilä

Lappi

96

3169

3,0 %

Irja Handschmidt

Kolari

Lappi

16

2319

0,7 %

Pentti Reponiemi

Muonio

Lappi

52

1129

4,6 %

-

Pelkosenniemi

Lappi

0

553

0,0 %

Pentti Lakkala

Pello

Lappi

71

2074

3,4 %

Paavo Mursu

Posio

Lappi

62

1579

3,9 %

-

Ranua

Lappi

0

1713

0,0 %

Matti Torvinen

Rovaniemi

Lappi

393

26841

1,5 %

Petri Hakkarainen

Salla

Lappi

45

1869

2,4 %

Jarmo Luosujärvi

Savukoski

Lappi

26

675

3,9 %

Terho Korpikoski

Simo

Lappi

43

1609

2,7 %

Ville Häkkinen

Sodankylä

Lappi

110

4274

2,6 %

Kari Kontiokoski

Tervola

Lappi

43

1556

2,8 %

Kaisa Juuso

Tornio

Lappi

162

9935

1,6 %

Ismo Kalervo Manninen

Utsjoki

Lappi

40

792

5,1 %

-

Ylitornio

Lappi

0

2297

0,0 %

Tulos pöydässä - rehti analyysi

Maanantai 10.4.2017 klo 11:54 - Vesa-Matti Saarakkala

Kuntavaalit 2017, eli entiset kunnallisvaalit, on nyt käyty ja tulos on pöydässä. Perussuomalaisten tulos olivesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg sellainen kuin mielipidetiedustelut olivat ennakoineet. Toiveita oli yli 10 prosentin kannatuksesta, mutta tulos on 8,8 %. Takkiin reilu neljännes vanhaan tulokseen. Lohtuna se, että vaalipäivän äänillä perussuomalaiset ohitti vasemmistoliiton, jonka pj. Li Andersson ehti jo iloita perussuomalaisten selättämisestä. Hän verrattain kokemattomana nuolaisi, ennen kuin tipahti.

 

Vihreät etenivät ja saivat nyt sillanpääasemat monilla paikkakunnilla ottaen opiskelukaupungissani Jyväskylässä samalla valtio-opin vuosikurssilla politiikkaa kanssani opiskelleen Touko Aallon johdolla suurimman puolueen aseman. Muistuttaa perussuomalaisten nousua ja ennakoi valtakunnallista menestystä vihreille seuraavissa eduskuntavaaleissa. Vaihtoehtoa vanhoille puolueille haettiin nyt siis uudelta suunnalta. Aika näyttää, onko vihreistä lunastamaan suuria odotuksia. Perussuomalasten kannattaa kunnissa tehdä yhteistyötä kaikkien niiden tahojen kanssa, jotka haluavat puuttua hyvä veli -politikointiin, oli puolueen väri sitten mikä hyvänsä. Toimijamme ja puolueemme on monissa kunnissa yhä johtava vaihtoehto. Jos valtuustossa löytyy esittäjä ja kannattaja, vaihtoehto saadaan aina esille.

 

Pääoppositiopuolue Sdp, joka yritti tehdä kuntavaaleista hallituksen luottamusäänestyksen, ei onnistunut näissä vaaleissa vaan kärsi tappion, mikä kertoo siitä, että hallituksen uudistava politiikka saa kansalta edelleen vahvan mandaatin. Kansa tietää, että ei voi jättää tekemättä. Sdp etsii itseään ja on nyt hukassa. Olisin ajatellut super-vaikean sote-uudistusharjoituksen tuottaneen nimenomaan demareille enemmän hajaääniä. On jopa vähän sääli nähdä vanha valtionhoitajapuolue tuossa tilassa. Ehkä liian kritiikitön asenne maahanmuuttoon liittyviin ongelmiin näkyy, sillä ainakaan perussuomalaisten äänestäjät eivät juuri demareihin vaihtaneet. Puheenjohtaja Rinne ei myöskään ole onnistunut viestinnässään erityisen hyvin, vaikka asiat osaakin.

 

Vasemmistoliiton vajaan prosenttiyksikön voitto taas ei päätä huimaa, jos ottaa huomioon, miten rankkoja päätöksiä tämä hallitus on joutunut tekemään sen jälkeen, kun Suomen valtio on tuplannut velkamääränsä noin kymmenessä vuodessa. Ei siinä paljon kaikille ilmaisille päivähoidoille ole sijaa. Olisin odottanut, että kommunistien perilliset olisivat saaneet kovemman voiton, mutta ihmiset ovat nykyään onneksi yllättävänkin realistisia ja paikallisvaalit ovat aina paikallisvaalit. Voi sanoa, että ilman pj. Anderssonin kohtuu hyviä vaaliesiintymisiä tv-paneeleissa, vasemmistoliitto ei olisi edennyt yhtään.

 

Keskusta otti takkiin, mikä mennee ehdokasasettelun piikkiin, ja siihen, että suurimmissa kaupungeissa keskustalla ei ole minkäänlaista profiilia. Samoin puolueiden äänimäärissä ykköseksi tullut kokoomus. Kumpikaan puolue ei saanut tavoitteitaan ehdokasmäärässä lähellekään täyteen. Vastuunkanto painaa siis myös kahta muuta hallituspuoluetta.

 

Summa summarum: Jos perussuomalaiset herpaantuu tästä tuloksesta liikaa, hallitukseen tässä maassa nousisivat vaalien kautta todennäköisesti punavihreät, jos vaaleihin ajauduttaisiin ennenaikaisesti, sillä punavihreiden kannatus saattaisi olla eilisiä tuloksia jonkin verran korkeampi eduskuntavaaleissa, jos ne pidettäisiin nyt, kun listat olisivat täynnä joka vaalipiirissä toisin kuin kunnissa. Sitä kannattaa itse kunkin miettiä, vaikka miten harmittaisi. Puolueen ei kannata kuolemanpelossa tehdä poliittista itsemurhaa. Perussuomalaisia ei ole eduskunnan ulkopuolelta yksikään ryhmä edelleenkään kyennyt valtakunnallisesti haastamaan. Vain puolueen hajaannus voisi saada aikaan muutoksen tuohon tilanteeseen.

"Se on täytetty"

Perjantai 7.4.2017 klo 0:08 - Vesa-Matti Saarakkala

Tähän asti olen äänestänyt aina kuntavaaleissa itseäni. Tällä kertaa en asettunut kuntavaaleissa vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgitse ehdolle, mutta aion siitä huolimatta ehdottomasti käyttää äänioikeuttani. Sanotaanhan, että äänestämällä saa vähintäänkin oikeuden moittia päätöksiä ja arvostella.

 

Äänestävänä rivikuntalaisena tuo oikeus kuuluu ensi sunnuntain jälkeen myös allekirjoittaneelle, vaikka varmasti moni ottaisi sen mielellään minulta aktiivipoliitikkona pois. Pidätän itselläni kuitenkin oikeudet kunnallisiinkin mielipiteisiin jatkossakin. Katson sitten, miten niitä tuon ilmi, jos tuon. Mutta mihinkään hurraa- ja painetaan villaisella -porukoihin minua, kriittistä sielua (ei orjasielua), ei tulla koskaan saamaan mukaan. Totuus ei pala tulessakaan, vaikka sitä etenkin pienemmillä paikkakunnilla tietyt porukat yrittävät monin eri tavoin hyvä veli -kerhoissaan kärventää. Se on heidän tapansa elää ja hengittää. Savua silmissä ja sieraimissa sekä keuhkojen uumenissa ja otsalohkossa.

 

Valinnanvaraa perussuomalaisella listalla on. Ääneni menee takuuvarmasti perussuomalaisille. Kurikassa perussuomalaiset on ainut puolue, jota on kiinnostanut kuntalaisten mielipide jättiläismäisiin ja peruuttamattomiin ratkaisuihin, kuten kuntaliitoksiin. Ainoa, jonka rivit olivat suorina viimeisestäkin kuntaliitoksesta äänestettäessä. Ainoa, jolla ei ollut hällä väliä -asenne demokratiaan ja taloudenpitoon sekä paikallisten veronmaksajien edusta huolehtimiseen. Vaalienaluspuheille ei Kurikassa tarvitsekaan tällä kertaa antaa edes puupennin vertaa arvoa! Pöytäkirjat puhukoot puolestaan.

 

Harmi, ettei ääniä riitä annettavaksi kuin yhdelle henkilölle. Julkisesti en ääneni kohdetta paljasta, koska en halua olla epäreilu. Tiedän, miltä se tuntuu, kun joku oman puolueen näkyvä vaikuttaja lähtee jonkun henkilön taakse näkyvästi. Siinä on puolensa ja puolensa, mutta jos et ole itse tuo henkilö, jonka taakse nimillä ja naamoilla lähdetään, ei se erityisemmin mieltä ylennä. Joskin antaa vastaavasti itsenäisyyttä ja vapautta. Eikä kannettu vesi kaivossa loppupeleissä pysy. Sen olen nähnyt politiikassa liian monta kertaa. Kummisedät kuuluvat sukujuhliin, eivät politiikkaan.

 

Äänestettävän ehdokkaan valitseminen ei ole helppo suoritus, koska listallamme on kunnallispolitiikassa tarvittavia hyviä ja monipuolisia ominaisuuksia epätasaisesti eri henkilöillä. Täytyy punnita, mitkä ominaisuudet ovat tärkeimpiä. Kaikilla ei ole kaikkia. Toivotaan ja uskotaan, että läpi menee kuitenkin useampi henkilö, niin silloin saadaan aikaan tilanne, jolloin ryhmässä henkilöiden erilaiset ominaisuudet pääsevät täydentämään toisiaan. Tunnen henkilöt aika hyvin, joten en päätä kirjoitustani toteamukseen "arpa on heitetty", vaan päätös on tehty. Sunnuntaina voi hyvillä mielin todeta, että se on täytetty - kansalaisvelvollisuus nimittäin.

Kannanotto puolueemme johtajien valintaan

Keskiviikko 29.3.2017 klo 16:17 - Vesa-Matti Saarakkala

Moni on kysynyt minulta, vuodesta 2000 puolueessamme vaikuttaneelta toimijalta, ketä/keitävesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg aion äänestää puoluekokouksessamme. Olen todennut, etten osaa sitä vielä varmuudella sanoa, vaan seuraan tilannetta, mutta tämän päivän jälkeen osaan kyllä tarvittaessa sanoa, keitä en ainakaan suosittele äänestettäväksi johtoon, koska en pidä johtajiksi pyrkiviltä sopivana jakaa eduskuntaryhmämme ja puolueemme toimijoita tavalla, JOLLA tänään se on julkisesti tehty. Jokainen politiikassa eduskunnassa toimiva tietää, että tällainen ei vain käy päinsä. Joka ei tätä ymmärrä, ei ymmärrä sitten paljon muutakaan.

 

Kaikille perussuomalaisille on tärkeää toteuttaa ja toimeenpanna hallituksen mahanmuuttopoliittinen toimenpideohjelma, mutta se tapahtuu hallituksen eduskuntaryhmien voimalla, ei yhdeksällä kansanedustajalla, jotka tekevät nyt omaa henkilökohtaista politiikkaansa. Ulostulo, josta luin äsken verkosta, vahingoitti pahasti puoluettamme hajottaen sitä sisältä. Ei hyvä.

 

Toivottavasti puolueen johtaminen ei päädy tällaisiin käsiin. Noin ei voida johtaa ihmisiä eikä asioita.

Yhdeksikön Sotea koskeva uhkaus punnitaan jo ensi viikolla opposition sote-välikysymyksestä äänestettäessä.

Rasismin ja homorummutuksen rumat päät

Perjantai 24.3.2017 klo 15:14 - Vesa-Matti Saarakkala

Tällä viikolla on vietetty taas rasisminvastaista viikkoa. Rasismista on monta määritelmää, ja nykyään vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgrasismiksi helposti leimataan myös eri kulttuureita eli arvo- ja normijärjestelmiä kritisoivat tai priorisoivat mielipiteet. 

 

Minusta rasismia on lähinnä yksilöä koskeva syrjintä tai kiusaaminen, jos syrjintä tai kiusaaminen perustuu syrjittävän/kiusattavan rotuun tai etniseen taustaan tai kulttuuriin. Rasismi on yksiselitteisesti tuomittavaa. Yleinen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tähtäävä kannanottaminen eri kulttuureihin taas ei ole rasismia, vaan filosofiaa ja politiikkaa. Toki siinäkin on mahdollista sortua toimimiseen hyvän maun rajojen ulkopuolella tai jopa lainvastaisella tavalla kiihottaen kansanryhmää vastaan.

 

Olen huomannut, että moni, joka heiluttaa rasismikorttia herkimmin, vaikuttaa itse helposti jonkinlaiselta tirskuvalta ”koulukiusaajalta”. He nostavat itsensä toisten yläpuolelle epärakentavalla tavalla pilkkakirveet kourissaan. Heidät tunnistaa siitä, että he ovat valmiita käyttämään kaikkia mahdollisia retorisia (ehkä muitakin) keinoja vaientaakseen vastapuolen ja leimatakseen hänet/sen. Erityisesti taannoin käydyissä avioliittolakikeskusteluissa tuo ilmiö nosti rumaa päätään. Oikein tunsi, miten perinteistä avioliittokäsitystä monipuolisesti puolustavat tahot joutuivat suoranaisen vihan, pilkan ja ivan kohteiksi. Kyse oli homorummutuksesta, jolla yritettiin vaientaa kaikki kulttuurinen, historiallinen ja älyllinen argumentointi sukupuolineutraalisuutta vastaan. 

 

Minusta homorummutuksessa kaikui totalitarismi ja ulossulkeminen: Kaikki perinteistä avioliittokäsitystä julkisesti kannattaneet ja puolustelleet pyrittiin leimaamaan yksinkertaisiksi, epä-älyllisiksi, sivistymättömiksi ja suvaitsemattomiksi. Tuli tuntuma, että jos kovimmat homofanaatikot olisivat saaneet päättää, yksikään perinteistä avioliittokäsitystä julkisesti puolustava taho ei ansaitsisi sananvapautta, ja jos valta olisi punavihreillä/vasemmistoporvareilla, niin ei taitaisi perinteisesti ajatteleville ihmisille löytyä edes töitä, koska väärä mielipide sukupuolikysymyksiin. Siihen viittaa myös se, että monet pienet ja isot yritykset katsoivat asiakseen yhtyä homorummutukseen. Palkkaisivatkohan nämä yritykset töihin julkisesti homoavioliittoja vastustavia henkilöitä vai syrjisivätkö ne heitä (vai pitäisikö sanoa: niitä?)? Sen verran kovaksi homorummutus yltyi, että en voi ainakaan itse olla enää varma, miten nuo homorummuttaneet yritykset toimisivat. Oliko noiden yritysten työntekijöillä mahdollisuus näkyvästi ottaa kantaa homoavioliittoja vastaan, koska heidän oma työnantajansa katsoi tärkeäksi osallistua poliittiseen vaikuttamiseen homorummutukseen yhtyen? Mukanahan oli jopa pörssiyrityksiä.

 

Minusta Suomen suurin ulossulkemisprojekti ei ole arjessa yksilöiden toimesta tapahtuva rasismi, joka on satunnaista ja organisoimatonta vaan homorummutus. Maahanmuuttokriittisyys ja monikulttuurikriittisyys, joita rasismiin usein samaistetaan, ovat taas parhaimmillaan erittäin rakentavia tulokulmia arkeen ja yhteiskuntaan. Sen sijaan homorummutuksen valtakunnallisesti näkyvimmät ja kuuluvimmat toimet ovat olleet totaalisia: Niissä on kaikunut anarkistien rautakärkimaihareiden päinjuoksuaskeleet ja möly sekä mökä, jossa mylvien jyrätään, vaiennetaan ja tukahdutetaan mielipiteenvapaus vastapuoli häpäisten.

 

Rasismi on potentiaalinen uhka yhteiskunnalliselle koheesiolle, mutta homorummutus ei, sillä homorummutus on jo uhannut ja uhkaa parhaillaankin yhteiskunnallista koheesiota. Toivottavasti ilmiö saadaan kuriin tai laantuu, nyt kun homorummuttajat ovat saaneet, mitä ovat halunneet. Jäljet kuitenkin pelottavat.

Mahdollisen poliittiseen mielipiteeseen perustuvan syrjinnän osalta tarkkiltavat yritykset/yhteisöt: 

Aalto-yliopiston Taiteiden ja Suunnittelun ylioppilaat TOKYO ry; Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY); Active People Oy; Activeark JWT; Aikaa, Ammattijärjestäjä Professional Organizer; AITO Helsinki; Akavan Erityisalat; A-klinikkasäätiön Dopinglinkki; Akselimedia; Aktuaali; Alda Media Oy; Alkuvoima; Aller Media Oy; Alligaattori Kustannus Oy; Amnesty International - Suomen osasto; Amurin Suutari Oy; Angel Films Oy; Anglica ry.; Anima Vitae Oy; Anna Matilainen Design; Another Castle; Antikvariaatti Omituiset Opukset; Anton & Anton; AP Haglund Oy / Amazement; AppCampus; Apple-käyttäjät ry; Apropos lingua; Archipelacon; Armon Vihreät; Arts Management Helsinki; Asianajotoimisto Hippi; Ateneum; Attendo; Avain; Avaus Marketing Innovations; Avoin ministeriö

Backline Rental Finland Oy Ltd; Backline Rental Finland Oy Ltd; Backstage Rock Shop Oy; Balansia Films; Bar Piilo; Barefoot Wine; Bear Park Cafe; Beiz Oy; Bella Parete Oy/Seinäruusu; Ben & Jerry's; Betulla Production Oy; Bieder Kukkakaupat; Black Moda Oy; Blic Oy; Bob the robot; Bom Tuotanto; Bright Finland Oy; Buena; Bulevardin Viestintä

Café Cavalier; Calcus kustannus; Chef & Sommelier; Chez Marius; Chocochili; Cityklinikka; Claybay Hockey ry; Cocomms Oy Ltd; Codento; Colossal Order Oy; Competition&Sales CS Oy; Cooma Dance Academy Oy; Cosa Nostra Crew Oy; Costo; Cosvision ry; Cresense

Demi; Demoni ry; Desucon; Diagonal; Diktamen; Dingle; DJ Online; DNA Oy; DocPoint - Helsinki Documentary Film Festival; Domdom; Done IT Oy; Down to Size; DRG Medical Systems Oy; DTM; Durat; dynamo&son

EDIT; Edumate Consulting Oy; EduWeb; Eerikkilän Urheiluopisto; Eficode; Ei vihapuheelle -liike | No Hate Speech Movement; Eino Nurmisto Photography; Eiring; E-kontakti.fi; Ekumeenisen Yhteys-liikkeen tuki ry; Elisa Oyj; ELMU ry; elomedia.fi; Elovirkku Oy; EM Group Oy; EMMA - Espoon modernin taiteen museo; Emotion Tracker; Esmes Digital Oy; Ethica Oy; Euro Motor Center Oy; EuroGames Helsinki; Exogenic Music Group; Exove

FAB makeup - hair; Fake; Fallen Angel Promotion; Fatgillet rf; FC Fox; Feathr Oy; FinFami ry; Finlayson; Finnmatkat Oy; Flockler; Flow Festival; Food from Hel; Footbalance System Oy; Frantic; Freedom; Fried Music; Frozen Vision; Frozenbyte Oy; Fullsteam; Funny Films Oy; Futurice Oy; Fyysikkokilta ry

Gaggui Kaffela; GAYY ry; Gegwen Getaways; Geysir ry; GimmeYaWallet; Girls Rock! Finland; Glad Game Studio; Glorian Ruoka & Viini; Go Lightly; Go Lightly; Gofore Oy; Good Life Coffee; Grand Cru; Great Minds Oy; Green Spot Media Farm; Groop & Tiensuu Arkkitehdit Oy; GrooveFM; gTIE; Guiart Oy

H.O.T. ry; Habitat Finland; Hahmo Design Oy; Hannan Soppa; hasan & partners; HeiaHeia; Heimo Community Oy; Hella ja Herkku; HELNO Oy; Helsingin Diakonissalaitos; Helsingin gaykuoro Out ‘n loud ry. Helsingfors gaykör Out ‘n loud rf.; Helsingin Jäätelötehdas Oy; Helsingin kauppatieteiden ylioppilaat; Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö (Hoas); Helsingin yliopisto; Helsingin yliopiston science fiction klubi ry; Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY); Helsinki Think Company; Helsinki-filmi; HELtours; Hercules Gay Club; Herman & Noice; Hiltusen pyörähuolto; Homoware.fi; Hotelli- ja ravintolamuseo; Hr Solutions; HUHU Visual Productions Oy; Human@Work; HYPR Agency; Hyvinvoinnin Tavaratalo Oy; Hää- ja juhlapukujen erikoisliike Revelations; Häät.fi

iasy Oy; Ida Fram; Ilosaarirock; Improvisaatioteatteri Intopiukeet Ry; Indian Summer; Indie Films Oy; Ingrid Music Oy; Insinööritoimisto Mittatyö Timo Holopainen Ky; INT2000 Oy; Into; Intotiimi; Invalidiliitto ry; Inverse Music Group; Iskelmä; Iskelmä Rex; It’s Yoga Helsinki; IVALO Creative Agency

Jam In the Box; Jamera Oy; Jatkoaika; Jerone Group Oy; Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys JoMoni ry; Joensuun seudun seksuaalinen tasavertaisuus Hobiles ry; Johnny Kniga; Jokierä Oy; Joy & Order; Julkisten ja hyvinvointialojen liitto; Jumppahullu; Jyväskylän anime- ja mangaseura Tsukiai; Jyväskylän Elävän Musiikin Yhdistys Jelmu ry & Tanssisali Lutakko; JYY | Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta; Jädelino; Järjestöammattilaiset - Jami ry; Järvenpään Vaatepuu

Kaffa Roastery Oy; Kaiku Agency Oy; Kalevan Kello; Kallio Rolling Rainbow; Kalliolan Nuoret ry; Kalliomedia; Kamarikuoro Värinä; Kampaamo Maa; Kansallinen edistyspuolue; Kansallinen sateenkaariryhmä - Kasary ry; Kanta ry; Karkkikauppa Sweetheart; Karreinen.org; Kaskas Media; Kassette Oy; Katajanokan Pyöräkorjaamo; Kauneushuone Janiika; Kaupunkimedia City; Kehvola Design; Kellariompelimo; Kellopeli Lifestyle Clinic; Keski-Suomen Psykologiyhdistys (Kepsy); Keskustan Opiskelijaliitto ry (KOL); Keskustanuoret; Kierrätystehdas ry; Kinda Oy; Kinokokko Oy; Kinostamo; Kitka; KLOK Creative Agency Oy; Kohokohdat.fi; Kokoomuksen Naisten Liitto ry; Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta; Kokoro & Moi; Konst hair & gallery; KotiHammas Oy; Koversis Marja Hannula; Kristallipuolue; Kristian Tervo Photography & Liedon Kuvaus; Krohnsoft; Kroma Productions Oy; Kubo Oy; Kultaranta Resort Oy; Kulttuuria kaikille -palvelu; Kuntien asiantuntijat - KUMULA ry; Kuopio Roller Derby Ry; Kurio; Kustannusliike Robustos; Kustannusosakeyhtiö Nemo; Kustannusosakeyhtiö Paasilinna; Kuubi; Kuusikorven tila; KWD Digital Oy; Kyrö Distillery Company; Käpylä Maanantai PP '11 ry; Käännöstoimisto Magus

Lahden Taiteilijaseura ry; Lankakauppa Kerä; Lapin yliopiston ylioppilaskunta (LYY); Lappeenrannan ja ympäristön Vapaa-ajattelijat ry; Lasinen lapsuus; Lasipalatsin Mediakeskus Oy; Latva; Le Bonk; Lemminkäinen Oyj; Leonidas Oy; Levier Group Oy; Liekku Ry; Lieska-Tuotanto Oy; Liikunta- ja tanssistudio Fiilis Fitness; Like Kustannus Oy; Lippupalvelu; Lippupiste Oy; Live Nation; Loop; Love Me Do; Luckan i Helsingfors; LumiWAU Oy; Luontopalvelu Erätaival

Maa ja ilma ry; Mad House Helsinki; MadCraft; MAFY-valmennus; Magistrum; Magnusborgin Studiot; MaHa Graphics - Hipstaphoto Oy; Mainostoimisto Adams Oy; Mainostoimisto Convoy Oy; Mainostoimisto Pohjolan Mylly; Majava Baari (Beaver Restaurants Oy); Maku Brewing; Mangaani Motion Pictures; Mannerheimin Lastensuojeluliitto; Mann's Street; Mantelina; Maritori; Mattolaituri; McCann Helsinki; Me We; me&i; Mediatoimisto Voitto; Mediayhtiö B105 Oy; Meido; Mekaanisen Musiikin Museo; Mellakka Helsinki Oy; Mennään naimisiin! -lehti; mesenaatti.me; MesiJussi; Messua Oy; Metro Helsinki; Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijakunta METKA; Microsoft Oy; Mielikuvituksia; MIG Salibandy ry; Miia Magia Design; Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijakunta MAMOK; Mili Viita Communications Oy; Miltton Oy; Ministry of Games; Miracle Members; Modern Artisans United MAU Oy; Moision KauppaCafe; Moline; Momono; MOoCB* Concept; Mountain Sheep; MU Health Group; Muotoilutoimisto Ehee; Muru; Musan Salama ry; Musiikkitalo; MUTE Musiikkiteatterikuoro; MY Collection Accessories; My Music Agency; Mysema Oy; Måndag

Naisasialiitto Unioni ry.; Naistoimittajat ry; Nekocon Ry; Neliökilometri; Nem Agency Oy; Nomad Cellars Oy; Nordkapp; Nordkapp; North Pole Dance Company; Nosh Company Oy; Nosto Solutions Oy; Nuoret Lakimiehet ry - Unga Jurister rf; Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijat ry; Nurmi; Nykytaiteen museo Kiasma; Nyyti ry; Nörttitytöt ry

OAJ Pääkaupunkiseudun alueyhdistys ry; Obscure Entertainment; Ohjelmapalvelu Mielihyvä; Ohjelmatoimisto Anselmi; Oktober; On the Rocks; Onemanband OMB Finnish Designers Boutique; Onno; Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry (OLL); ORACLE Finland; Oranssi ry; Oranssimedia; Osk Hiiden Hoito ja Taito; Osuuskumma; Osuuskunta Lilith; Osuuskunta Mielipäivä; Osuuskunta Sange; Osuuskunta Satoria; Osuuskunta Team Kestävä; Oulu Roller Derby ry; Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY; Oulun Ylioppilasteatteri ry.; Oy Aurinkomatkat - Suntours Ltd Ab; Oy Bakom micken Ab; Oy Basso Media ltd; Oy Höntsy Ab; OY KILROY Finland Ab

Packdesign ID Oy; Pajumaja; Pakanaverkko ry; palminen.com Oy; Palvelualojen ammattiliitto PAM ry; Panic Marketing Oy; Panimoyhtiö Hiisi Oy; PAPARAZZI Model Management; Paper Planes; Papit tasa-arvoisen avioliittolain puolesta; Paradise Tattoo & Piercing; Parisi; Parku ry; Parnassia Oy; Patisserie Teemu & Markus; Pelastakaa Lapset ry; Peliyhdistys Legacy ry; Pentagon Design Oy; Photo Do ry; Pihka; PIÑATA; Piraattipuolue; PlayRaven Oy; Pohjantähti-Elokuva; Pohjois-Helsingin Vihreät; Pohjoisranta Burson-Marsteller; Pohjola-Nordenin Nuorisoliitto; Point Panic Oy; Polar Illusions; Popcult Helsinki; Popkatu; ProCom - Viestinnän ammattilaiset ry; Profit Interior Oy; Program Finland Oy; Prometheus-leirin tuki ry; Prominda Revolution Oy; Pro-tukipiste ry; Proud Optiikka; Provinssi; Provisual Oy; Pub Sirdie; Puistokadun Kukkatupa; Punavuoren Folio Oy; Pure Orange Ekokampaamo; Pure Waste Textiles Oy; Putkinotko ry; Puusepänpalvelu Siniranta; Pyöräpalvelu Berggren Oy; Pääkaupunkiseudun Partiolaiset

Qi Store / Urbanstory; Q-teatteri; QX.fi

Radical Soul Oy; Radio City; Radio Helsinki; Radio Nova; Rangunkorpi Oy; Ravintola Aito; Ravintola Demo; Ravintola Ilves; Ravintola Juuri; Ravintola Kerubi; Ravintola Manala; Ravintola Oiva; Ravintola Sointula; Ravintola Tirra; Ravintola Torvi; Reaktor; RedBerg Agency; Redland Oy; Regnbågsankan rf.; Remedy Entertainment ltd; REPUTATION Helsinki; Rival Games Oy; Rohkea Suomi; Roll-On Derby; Rosebud; Routa Travel; Rovio Entertainment Ltd; Rovio Entertainment Ltd; Royal Ravintolat Oy; Ruisrock; Rune & Berg Design Oy; Runsaudensarvi; Ruohonjuuri Oy; Ruokaa Suomesta; Ruokablogi Kokit ja Potit; Ruosniemen Panimo; Rusto-Osiris; Rva K.A.Koskisen Tili- ja toimistopalvelu Oy; Rymy-Eetu; Rytmihäiriöklubi

Saana ja Olli; Sahara Oy; SAK; SAKKI ry; Samuji; Satakunnan Elävän Kuvan Keskus ry; Sateenkaariperheet ry; Sateenkaarisohva; Sateenkaariyhteisöt / ranneliike.net; Satelnet Oy; Saunayoga International Oy; Savukeidas; SC5 Online Oy; Scandic; Secrays; Seema oy; Seijan Laskenta; Seinäjoen Elävän musiikin yhdistys Selmu ry; Seinäjoen Elävän musiikin yhdistys Selmu ry; Seinäjoen vapaa-ajattelijat; SEK; Sempre Media Oy; Seta; Sexpo-säätiö; Sharetribe Oy; Sherpa; Shine Finland Oy; Siili Solutions Oyj; Silencio Oy; SilverFrame Photography; Sininen Meteoriitti Oy; Sisustusarkkitehdit Fyra Oy; Sisustuskauppa.com; Slush; SMT Oy; Snowbird Airlines Oy / Lumilintu Oy; Sokkeli Oy; Somewhere; Sonera; Soppa365; Sori Brewing Finland Oy; Sorware ay; Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry; Sosialidemokraattiset Nuoret Ry; SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry; Soundtravel Oy; SPECIA – Asiantuntijat ja ylemmät toimihenkilöt ry; Special Film Company SFC Oy; Steep Interactive; Stilton Literary Agency Oy Ab; Storyville; Strateginen viestintätoimisto Ellun Kanat; Studentbladet; Studerandekåren vid Yrkeshögskolan Novia - Novium; Studio Carpelan; Studio Skaala Oy; Studio Tambor; Sugar Helsinki; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura; Suomen freelance-journalistit; Suomen Lakimiesliitto- Finlands Juristförbund ry; Suomen Lääkäriliitto; Suomen Mielenterveysseura; Suomen Mikroyrittäjät Ry; Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto – Nuva ry; Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi; Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry; Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry; Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry; Suomen PEN; Suomen Psykologian Opiskelijain Liitto ry; Suomen Psykologian Opiskelijain Liitto ry; Suomen Psykologiliitto ry; Suomen RFSU Oy; Suomen Sosialidemokraattinen Puolue SDP; Suomen Säveltäjät ry; Suomen Työväen Urheiluliitto; Suomen UN Women ry; Suomen Yhteiskunta-alan Ylioppilaat SYY ry; Suomen ylioppilaskuntien liitto; SupaDupa Design; Susannan Työhuone; Suunnittelutoimisto BOTH; Suutari Varis; Svensk Ungdom; Symbio; Sähköliike Helle & Helle Oy; Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry

Tabulaland Art Store; Taidehalli; Taideyliopisto; Taideyliopiston ylioppilaskunta; Takomo Alkutuli; TAKU ry; Tammi; Tampere Roller Derby.; Tampere Rugby Club; Tampereen elokuvajuhlat - Tampere Film Festival ry; Tampereen journalistiikan ainejärjestö Vostok ry; Tampereen Kulttuurikamari Oy; Tampereen seudun tradenomit ry; Tampereen taidekasvatus ry; Tampereen YK-yhdistys TAYK ry; Tampereen yliopiston ylioppilaskunta; Tanssin Tiedotuskeskus; Tanssiteatteri Auraco; Tapahtumat M.A.T Oy Ab; Tapp Commerce Oy; Tarasow Films Oy; Tasty Living Helsinki; Tavastia; Team Unique; Tekstihuoltamo; Tero Saarinen Company; Terveysklinikka Pisara; Terästarvike Oy; The Family Inc. Advertising Network Oy; The Helsinki Distilling Company; The Natural Goods Company; Tieteentekijöiden liitto; Tikau; Tiketti; Tmi Tuomas Jäntti; TOIMISTO makeup & hair agency; Toukka Lastenkirjakioski; Toveri Hki; Tracon ry; Trapesti OY; Traplight Games; Trasek ry; Trendi; Tsto; Tuffi Films; Tulos Helsinki Oy; Turku Design Festival; Turre Legal; Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta - TUO; Turun Ompelimo; Turun Sarjakuvakauppa; Turun seudun psykologiyhdistys ry; Turun yliopiston Politiikan tutkimuksen klubi ry; Turun yliopiston ylioppilaskunta TYY; Turun ylioppilaslehti; Tuska Open Air Metal Festival; Tutkimuspaja Avanto Helsinki osk.; TV Tools Oy; Tyra Therman

Ugly Twins Helsinki; Uhana Design; UKKO.fi; Unionimedia Oy; Unique Sales Oy; Universal Music Finland; Universum ry; Uploud Audio; urbansauna

Vaadin Oy; Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi; Wacky Tie Films; Vapaa-ajattelijain Liitto ry; Vapamedia; Varusteleka; Wasa Teater; Vasemmistoliitto / Vänsterförbundet; We Love Cruises Oy; Web Fellows Oy; Web-veistämö Oy; Veikkausliiga; VELVET; Venuu; Verkkojulkaisut Oy; Verkkolehti Yhtiönkatu; Verkkoteollisuus ry; Werklig; Verso Globe Oy; Viestinnän asiantuntijoiden ammattijärjestö Viesti; Viestintä- ja markkinointitoimisto Myy; Viestintätoimisto Deski Oy; Viestintätoimisto Wolfcom Oy; Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO; Vihreä Lanka Oy; VILD Music Company; Vividin Oy; Volume -Vaasan uuden kulttuurin yhdistys; WSOY; WTF Helsinki; Wunderdog Oy; Vuohi Media; Vuokraturva; VUORIORTTA; WWF Suomi; Väestöliitto; Wörks Oy

YAD Youth Against Drugs ry; Über Helsinki; Yellow Film & TV; Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry; Yhteismaa; Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL

Ziamaria Oy; Zum Beispiel

Åbo Akademis Studentkår; Åke & Pulla Oy

Ämy ry

Sitä saa, mitä tilaa

Tiistai 14.3.2017 klo 16:40 - Vesa-Matti

Timo Soinin ilmoitettua, että hän ei hae ensi kesänä jatkokautta perussuomalaisten vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgjohdossa, on puheenjohtajaehdokkaaksi ilmoittautunut useampia henkilöitä. Se on arvostettavaa, sillä puheenjohtajaksi pyrkiminen on iso päätös.

 

Itse toimin puolueen puheenjohtajistossa 2005-2007 ja uudestaan 2009-2011. Puoluehallituksessa olin 2003-2011 yhteen pötköön. Olin vuoteen 2011 asti laatimassa myös puolueen valtakunnallisia vaaliohjelmia. Tiedän tasan tarkkaan, mitä puolue on syönyt ja suunnilleen, millaisia toimijoita siinä ytimessä on. Kaikkia uusia ulompana ytimestä olevia en tunne, mutta epäilen kyllä, etteivät kaikki uudet tunne myöskään puolueensa ydintä. Eivät ainakaan puolueen ytimen historiaa.

 

Nyt puolueen nykylinjaa koettelee ja haastaa moni. Itse aikoinaan haastoin puolueen johtamista, toimintatapoja ja ehkä hieman linjaakin, vuosikaupalla. Tein sen silloin, kun oli siihen oikea aika ja mielestäni perustelin kohtuullisen hyvin. Näin päivänselvästi, millaiseen tilanteeseen puolue tulee joutumaan. Mikään ei ole yllättänyt. Ymmärsin, että monella, joka puoluetta ajoi tähän asemaan, ei todellisuudessa ollut mitään suunnitelmaa, miten puolue onnistuu tässä. Linja oli ns. herran haltuun. Sain jonkinlaisen pahan ilman linnun tai ainakin ilonpilaajan maineen, kun olin kriittinen. Ilmeisesti olisi pitänyt olla hiljaa, jos ei pyri puheenjohtajaksi. Asenne, jota en ole koskaan ymmärtänyt, kun kerran pitäisi yhdessä tehdä asioita.

 

Tämän hallituskauden myötä koen, että puolue, sen johto ja kenttäväki tekivät kuitenkin lähes yksimielisesti linjavedon siitä, millaiseksi puolueeksi perussuomalaiset pyrkii. Tämä tapahtui toukokuussa 2015. Muistan sen erityisen hyvin, koska huomasin jääneeni tarkasti perustellun hallitusohjelmaan liittyvän vaihtoehtovaatimukseni kanssa vähemmistöön – yksin. En tiedä, missä silloin luurasivat ne kaikki muutosvoimat, joita puolue onkin yhtäkkiä mukamas täynnä. Mistä järjen valo, visiot ja viisaus ovat nyt yhtäkkiä tupsahtaneet tajuntaan? Mistä rohkeus? Ilman että edes kukaan myöntää mitään.

 

Niinpä. Siksi katselenkin nykyisiä vaihtoehtolinjan esittäjiä erityisen kriittisesti. Olen toiminut ytimessä niin kauan. Tiedän ja muistan, kuka on ollut äänessä milloinkin, kuka hiljaa, kuka poissa. Tiedän, kuka on luottanut kehenkin, ja miten hyvällä tai huonolla menestyksellä. Tunnistan monenlaisia motiiveja, jaloja ja epäjaloja. Kannattaa raaputtaa vaihtoehtoja pintaa syvemmältä eikä olla heti lääpällänsä, kun joku vähän politiikassa heruttaa. Ainakaan kukaan konservatiivi ei voi toimia niin.

 

Tiedostan, että suuri yleisö ei nykyisissä viestinnän oloissa pysty pääsemään perille eri poliittisten toimijoiden todellisesta luonteesta ja kyvyistä kovin helpolla. Eletään julkisuuspelin varassa. Ei tarvitse kuin vilkaista erilaisia faniryhmiä ja voi todeta, että pääosin niissä ollaan aivan pihalla siitä, mitä on tapahtunut milloinkin ja miksi. Ehkä osalle sillä ei ole edes väliä: Aivan sama, kunhan vain sattuu ja tapahtuu. Tuollainen hämärtynyt käsitys todellisuudesta ja sen ruokkiminen antavat mahdollisuuden erittäin arvaamattomille, ja etenkin hallitsemattomille, kehityskuluille. Henkilöpalvonnasta seuraa ”yllätyksiä” ja pettymyksiä.

 

Itse kaipaan konservatiivisempaa otetta asioihin henkilöpalvonnan ja pinnallisen huutelun sekä mustavalkoisten iskulauseiden sijaan. Jälleen kerran kenttä päättää, mitä se tällä kertaa haluaa ja mikä sille riittää. Sitä saa mitä tilaa – aivan kuten tähänkin asti.

Johdetaanko Perussuomalaiset oppositioon?

Tiistai 7.3.2017 klo 8:07 - Vesa-Matti Saarakkala

Sunnuntaina perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti, että hän ei aio jatkaa vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgenää ensi kesänä puolueen johdossa, vaan edessä on hänellä jotakin muuta. Soinin pitkä, ansiokas ja varmasti raskaskin työrupeama puolueen johdossa päättyy. On aivan selvää, että kukaan ei Soinia Soinina pysty korvaamaan. En tiedä toista niin vahvauskoista, joka olisi nähnyt niin paljon vaivaa puolueemme eteen kuin Soini. Soini on oikea poliittinen muuli.

 

Sen sijaan kysymys kuuluukin lähinnä nyt, miten Soinin jättämä perintö puoluejohtajana säilyy vai säilyykö? Soinin kauden loppupuolella puolue on muutettu protestipuolueesta vaihtoehdoksi, joka kykenee myös yhteistyöhön ja silti olemaan vaihtoehto. Hintansa sillä on, tietenkin. Olettiko joku, ettei ole?

 

Eilen maanantaina eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Sampo Terho tuli ulos ja kertoi, että hän pyrkii puolueen puheenjohtajaksi nyt kun Soini väistyy. Teemat hän lupasi esitellä myöhemmin, mutta jotakin esimakua jo saatiin. Yksi asia Sampon ulostulossa särähti jonkin verran omaan korvaani.

 

Kuuntelin televisiosta ja luin lehdistä viime eduskuntakaudella ehkä noin parin vuoden ajan, että puolueemme on mentävä hallitukseen ja että ”me menemme hallitukseen”. No, se tarkoitti, että kyse oli jo suoranaisesta vaalilupauksesta. Tämä tehtiin puoluejohdossa tietoisesti. Sillä haluttiin varmistaa, että kukaan ei uskaltaisi kyseenalaistaa asiaa, kun olisi h-hetki. Mielestäni vähempikin pohjustus julkisuudessa olisi riittänyt luottamuksen saamiseen äänestäjiltä, ja olisi olleet ehkä paremmat lähtökohdat käydä hallitusneuvottelut puolueen tavoitteiden läpisaamisen kannalta.

 

Kun sitten hallitusovet aukesivat, ensimmäiseksi kuulin, että puolueesta aiotaan nyt tehdä valtionhoitajapuolue. Se tarkoittaa sitä, että ylimääräinen kipuilu vaikeiden asioiden edessä saisi väistyä ja hallitusvaltaa käytettäisiin jatkossa vakaasti ja arvokkaasti, saaden vaaleissa hankittu luottamus sitä kautta säilytettyä. Tämä oli ehkä aika ylevä ja jalo tulokulma raadolliseen politiikkaan, mutta se otettiin johtotähdeksi.

 

Kun usko meinasi horjua, ammuttiin rivit suoriksi ottamalla käyttöön retoriikka rintamakarkureista. Se on kovaa puhetta, mutta sillä on puolueen asema nyt paalutettu nykyiselleen. Yhä edelleen puolueen viesti äänestäjille on se, että vain hallituksesta käsin voi vaikuttaa ja että puolueen ei ole viisasta päästää vihervasemmistoa hallitusasemaan. Olemme saaneet paljon aikaan ja saamme loppukautta kohden entistä enemmän.

 

Sitten, kaiken tämän jälkeen, tullaan takaisin eiliseen maanantaihin. Olin kuulevinani ryhmäpuheenjohtajamme sanovan, että perussuomalaiset voisi mahdollisesti ottaa seuraavien eduskuntavaalien johtotähdekseen Fixit-äänestyksen järjestämisvaatimuksen eli puolueemme ottaisi käytännössä kärkitavoitteekseen saada aikaan Suomessa kansanäänestyksen Suomen EU-jäsenyydestä.

 

Paljon olen nähnyt, paljoon olen taipunut, aika paljon olen myös uskonut. Puolueessa mukana 16-vuotiaasta, vuodesta 2000. Nyt minulle kuitenkin nousi mieleen kysymys, onko tämä kaikki taipuminen ja uskominen ollut turhaa? Peräänkuulutan linjakkuutta. Toki, Euroopassa voi tapahtua paljon lyhyessäkin ajassa, mutta jos katsoo Suomea, kuuntelee suomalaisia ja huomio maantieteellisen asemaamme sekä lukee ja ymmärtää yhdessä eduskunnassa hyväksyttyjä ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksiamme, olisiko Fixit-äänestys johdonmukaista ja todella realismia? Jos Fixit-äänestyksestä tehdään puolueen uusi keihäänkärki, sopii kyllä epäillä sitä, onko puolue enää jatkossa hallituspuolue seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Millainen olisi Suomessa vaadittava vaalikannatustaso, jolla puolue voisi marssia lyömään nyrkkiä neuvottelupöytään, että muut puolueet (oletan, että puolueemme ei saa yli 50 %:n kannatusta) lähtisivät sisällyttämään hallitusohjelmaan EU-kansanäänestyksen järjestämisen? Kreikan kolmatta tukipakettia ei saatu ja uskallettu vastustaa edes yli 17 %:n kannatuksella viime eduskuntavaalien jälkeen.

 

Eiköhän nyt ole viisaampaa jatkaa sillä linjalla, joka on valittu 2015, ja jota linjaa pitkään pohjustettiin. Ymmärrän kyllä, että jotakin täkyjä pitää keksiä, mutta ei mennä takaisin hokkuspokkus –osastolle. Kyllä pettymysten tie on jo läpikäyty. Ei mennä kohti uusia. On parempi rakentaa puolue kriittiselle realismille eikä pelata itseään takaisin nurkkaan, josta on päästy kovalla vaivalla pois – ja josta pois pysytään tälläkin hetkellä kovalla vaivalla.

 

Peräänkuulutan johdonmukaisuutta. Jos johdonmukaisuuden sijaan toiminta alkaa näyttää taas epäjohdonmukaiselta, jonkun on otettava vastuu ja kerrottava, onko nyt tehty sitten jokin virhe, jos suunta muutetaan, ja jos on, ketkä virheen ovat tehneet ja miksi.

 

Nuo taitavat olla sen verran vaikeita kysymyksiä vastattavaksi, että eiköhän pysytä nyt vain linjalla, vaikka vaikeaa näyttää olevankin ja kiusaus olisi kova linjalta poiketa.

Hyödylliset idiootit

Sunnuntai 5.3.2017 klo 12:24 - Vesa-Matti Saarakkala

Historia tuntee politiikasta käsitteen ”hyödylliset idiootit”. Alun perin Leninin kerrotaan lanseeranneen vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgkäsitteen ja tarkoittaneen sillä Neuvostoliitolle myötämielisiä ei-kommunisteja.

 

Hyödyllinen idiootti on hyväuskoinen hölmö, jota muut pystyvät käyttämään hyväkseen omiin tarkoitusperiinsä. Politiikassa hyväuskoisuus on perisynti, koska politiikassa on keskeistä hahmottaa poliittisten toimijoiden motiivit. Hyväuskoinen ei halua uskoa toisesta pahaa eikä epäillä. Hän on politiikan pelinappula, jota muut liikuttelevat. Hyväuskoinen etsii aina jotakin, johon tarrautua. Jotakuta, itsensä ulkopuolista, johon uskoa.

 

Vallanpitäjissä ympärillä ilmenevä hyväuskoisuus ruokkii itseriittoisuutta ja voi itse asiassa synnyttää tilanteita, joissa ns. tilaisuus tekee varkaan. Se synnyttää epäjaloa motivaatiota. Epäjaloista motiiveista seuraa huonoja päätöksiä, jopa hallitsematonta kaaosta.

 

Jalot motiivit taas voimaannuttavat ihmisiä, ne ovat happea edustukselliselle demokratialle. Jalot motiivit synnyttävät luottamuksen ilmapiiriä. Sitä tarvitaan, jos halutaan aidosti onnistua jossakin, sillä jaloja päämääriä tavoiteltaessa joudutaan tekemään myös ikäviä pääöksiä kurinalaisella otteella. Jos ei ole luottamuspääomaa tehdä niitä, syntyy ongelma. Kaikesta tulee silloin vaikeaa. Tehdään helposti epäjohdonmukaista politiikkaa, ”paikon paikkoja”. Syntyy älämölöä, johon tarinan punainen lanka hukkuu. Jos tarina ei lennä, siihen on ulkopuolisen mahdotonta uskoa. Juoni ei voi olla epäjohdonmukainen.

 

Hyväuskoinen ei voi koskaan olla hyvä johtaja. Hyväuskoisesta ei ole esittämään visiota, koska pitäisi uskaltaa kertoa ne karutkin keinot vision saavuttamiseksi, mikä on hyväuskoiselle erittäin vaikeaa. Lopulta hän on talutettava ja autettava, vähintään toinen silmä poliittisesti sokea. Kaikkein pahinta on, että syvästi hyväuskoiset ihmiset ajattelevat, että tapahtuneet virheet voi aina korjata ja tehdyn saa tekemättömäksi. Hyväuskoinen on jopa hieman lapsellinen, eräänlainen tapatunari. Hän ei uskalla kohdata tosiasioita, vaan ajautuu ojasta allikkoon.

 

Vastuunkanto ja kunniallisuus on hyväuskoiselle toissijaista. Siksi hänelle on mahdollista olla hiljaa kun olisi aika avata suunsa ja vastaavasi hän saattaa avata sen, kun olisi pikemminkin aika olla hiljaa. Hän ei häpeä, siksi hän saattaa muutkin häpeään. Hyväuskoinen vieroksuu kunnianhimoa, joka tosiasiassa on valoa poliittiseen pimeyteen. Hyväuskoinen hätkähtää ja kammoaa sitä, koska valokeila osoittaa myös epäkohdat ja valuvirheet.

 

Älä usko hyväuskoiseen, älä ole hyväuskoinen, hyödyllinen idiootti. Äläkä koskaan usko ihmiseen, jonka ympärillä hyväuskoiset parveilevat. Hän kun ei enää näe ympäröivää todellisuutta hyväuskoistensa takana. Hyvä johtaja ei kerää ympärilleen parvea pörräämään ja surraamaan. Hän pystyy kohtaamaan sekä maailman että itsensä juuri sellaisina kuin ne tosiasiassa ovat. Sellainen johtaja on riittävän luotettava ja riittävän oikeudenmukainen. Vain hyväuskoinen sanoisi, että joku itsensä ulkopuolinen on politiikassa luotettava ja oikeudenmukainen.

(Kirjoitus on julkaistu Uudessa Suomessa 10.2.2017)

Alammeko hyysätä vauhtisokeutuneita rikkaita?

Keskiviikko 1.3.2017 klo 19:57 - Vesa-Matti Saarakkala

Liikenne- ja viestintäministeriöstä on lähtenyt viime viikolla lausuntokierrokselle esitys, vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgjonka mukaan päiväsakoista siirryttäisiin kiinteähintaiseen liikennevirhemaksuun. Käytännössä suurituloisten ylinopeuksista saamat jättisakot jäisivät historiaan. Esitystä perustellaan vertaamalla Suomen järjestelmää muiden pohjoismaiden järjestelmiin.

 

Samaan aikaan kokoomus on saanut kunnallisvaaliehdokkaakseen jättisakot ajaneen Reima Kuislan Seinäjoelta. Sattumaa? Todennäköisesti, mutta aina on mahdollisuus, että asioilla on omat yhteytensä. Sen on politiikassa oppinut, kehittyvien maakuntien Suomessa. Piirithän ovat täällä pienet. Varallisuusveron poistaminen Sdp:n ja keskustan johdolla sekä kokoomuksen tuella 2005 on vain yksi muistutus historiasta.

 

Minua henkilökohtaisesti ärsyttää rikkaiden itkeminen tuloihin perustuvista päiväsakoista. Suurituloisilla on ajatus, että kun he ovat saattaneet tehdä, ja usein päätyneetkin tekemään, paljon yhteiskunnan hyväksi esimerkiksi investoimalla ja työllistämällä, ja maksamalla paljon veroja, heidän tulisi päästä suhteessa pienemmillä rangaistuksilla ylinopeuksista kuin tavallisen tallukan, joka ei välttämättä ole merkittävä yrittäjä, vaan ”vain” pikkuyrittäjä, työntekijä tai mahdollisesti eläkeläinen, opiskelija, tai mikä vielä pahinta, kokonaan työtön ja tukien varassa! (Ja omasta syystä tottakai!)

 

Harva suurituloinen on yhteiskunnan rakentaja kuitenkaan hyvää hyvyyttään. Kyllä markkinataloudessa peruslähtökohtana on voitontavoittelu itselle. Suomen verojärjestelmä on ensisijaisesti se, joka tekee heistä ”hyväntekijöitä”, eivät heidän omat lähtökohtaiset motiivinsa liiketoimintaansa. Jälkeenpäin on tietysti helppoa huomata tehneensä välillisesti hyvää. Se antaa tavallista paremmat lähtökohdat korottaa itsensä tarvittaessa oikeudenkin yläpuolelle.

 

Minulle lainsäätäjänä tekee tiukkaa, jos alamme höllentää rangaistuksia suurituloisten ”hyväntekijöiden” kohdalla. Perustelut sille tuntuvat minusta enemmän tai vähemmän hihasta ravistelluilta. Ja kun muistetaan, miten näyttävää kampanjaa jotkut suurituloiset kaaharit ovat julkisuudessa käyneet asiantilan muuttamiseksi, saattaa eduskunta alkaa näyttäytyä tavallisten kansalaisten suuntaan oudossa valossa, mikäli tieliikennelaki tässä muodossa etenee. Tilannetta ei yhtään paranna se, että vielä noin vuosi sitten oli esillä liikenteen rikesakkojenkin tuplaaminen (tuloihin katsomatta) valtion rahantarveperusteella. Se kaatui onneksi perustuslakiin, mutta ei kai siitä nyt tehdä äkkiväärää johtopäätöstä, että ryhdytään suorastaan alennusmyyjiksi lainsäätäjinä!

 

Olisiko nyt aika painaa jarrua? Ainakin itsellä pelkkä ajatus suurituloisten suosimisesta esitetyllä tavalla tekee pahaa. Pitääkö meidän todella alkaa hyysätä vauhtisokeutuneita rikkaita, koska he kehtaavat sitä itse pyytää? Eihän heille muutaman satasen sakko hurjastelusta tunnu missään. Mutta tietenkin silloin jää enemmän vaalirahaa jaettavaksi kavereille ja taustaryhmille.

Perinteisen avioliiton puolesta - viimeisen kerran?

Torstai 16.2.2017 klo 22:25 - Vesa-Matti Saarakkala

Arvoisa puhemies! Käsittelyssämme on kansalaisaloite avioliitosta ja sen pitämisestä vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgnykyisellään, yhden miehen ja yhden naisen välisenä juridisena sopimuksena ja heteronormatiivisen kulttuurimme tunnusmerkkinä sekä kivijalkana.

 

Tämä kansalaisaloite on demokratian pelisääntöjen mukaan laillisesti kerätty ja eduskuntaan tuotu, koska avioliitto vuosituhantisena kulttuurisena instituutiona on nyt vakavasti kyseenalaistettu liberaalien eli vapaamielisten kansanedustajien toimesta siinä muodossa, jossa me sen tunnemme. Avioliitto haluttaisiin määritellä uudelleen, sukupuolineutraaliksi, viitaten kintaalla avioliiton perimmäiselle tarkoitukselle.

 

Arvoisa puhemies! Sanotaanpa nykyään mitä sanotaan, mutta tosiasia on se, että avioliitto on alkujaan synnytetty suojaamaan parisuhdetta syrjähypyiltä ja niiden seurauksilta. On haluttu luoda luonnollisuutta korostava, mutta samalla luonnon vaarat tunnustava kulttuurinen vastavoima viettejä vastaan yhteiskunnan perusyksikön, perheen, turvaksi. Se, että nykyään esiintyy lapsia myös keskenään samaa sukupuolta olevilla henkilöillä, jotka lapset on voitu saattaa alulle myös ilman seksiä, ei muuta tätä historiallista tosiasiaa, vaikka nykyisiin monimuotoisiin parisuhteisiin ja perhemuotoihin viitaten ikään kuin salamitaktiikalla vähitellen siivuttaen yritetäänkin perustella aina seuraavaa liberaalia toimenpidettä.

 

Itse näen asian niin, että poikkeukset vahvistavat säännön eli että emme voi sukupuolivähemmistöjen ehdoilla muuttaa kulttuurisia sääntöjämme perustavaa laatua olevassa heteronormatiivisessa sukupuolisessa jaottelussa, johon yhteiskuntamme hyvin pitkälle perustuu. Korostan, että en kyseenalaista kenenkään homoseksuaalin omaa henkilökohtaista suuntautumista vedoten mihinkään eheytymiseen enkä vetoa suoraan uskontoon, vaan terveeseen järkeen: Vain miehen ja naisen muodostamalla parilla on lähtökohtaisesti mahdollisuus saada yhteisiä jälkeläisiä omien sukusolujensa kautta, mutta esimerkiksi naisparilla ei ole. Sen, että esimerkiksi ns. itsellisille naisille on sallittu nykyään lainsäädännössä keinohedelmöitys, mitä heidän kohdallaan ei voida pitää siis hoitona, ei pitänyt johtaa uusiin vaatimuksiin. Näin on nyt kuitenkin käynyt ja se asettaakin kyseenalaiseen valoon monet lainsäädännön liberalisoinnit. Niillä kun aina perustellaan seuraavaa askelta. Kyse on salamitaktiikasta.

 

Keinohedelmöitystä itsellisille naisillekin on aikoinaan perusteltu käytännössä sillä, että on parempi antaa naiselle hänen haluamansa oma lapsi tuolla tavalla kuin pakottaa häntä toteuttamaan toiveensa omasta lapsesta jotenkin muuten, mihin toiveensa toteuttamiseen hänellä on toki täydet oikeudet, jos haluaa toimia moraalittomasti. Lainsäätäjä on siis pyrkinyt vastaamaan yhteiskunnallisiin lieveilmiöihin, kuten yksilökeskeisyyteen, tuomitsemisen sijaan hyväksynnällä ja kannustamalla. Tiettyyn pisteeseen asti se on hyvä asia, mutta kyllä siinä vaiheessa, kun lapsia on alettu ns. tilata, mennään mielestäni liian pitkälle. Tämä ei edelleenkään tarkoita sitä, etteivätkö esimerkiksi kaksi naista voisi olla hyvä vanhempi ja hyvä aikuinen lapselle, mutta kyllähän siinä vaiheessa mennään liian pitkälle, jos kouluissa jo aletaan arvoneutraaliuden nimissä lapsille opettamaan, että eivät ne vauvat välttämättä kuulu lähtökohtaisesti vain parisuhteeseen, vaan että vauvan voi jopa yksin keinohedelmöityksellä tilata itselleen ja se on aivan ok, yhtä hyvä juttu kuin että sitoutuu toiseen ihmiseen ja siitä suhteesta ja sitoutumisesta syntyy lapsi. Tällaisella hölynpölyllä kasvatetaan lapset totaalisen kieroon.

 

Arvoisa puhemies! En vastusta homoseksuaaleja, enkä hyväksy homoseksuaalien syrjintää tai kiusaamista, mutta vastustan sitä äärimmäistä yksilökeskeisyyttä, jota eduskunnan enemmistö on sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisellä edistämässä.

 

Ensimmäinen uhri tässä sukupuolineutraalissa sumutuksessa on ollut totuus. Tämä kansalaisaloite aidosta avioliitosta on viimeinen yritys pelastaa se valheelliselta tulevaisuudelta, jota täällä osa nauraa tirskuen ja toisten mielipiteiden julkilausumisen oikeutuksen kyseenalaistaen eteenpäin junttaa.

 

Oikein hirvittää se fanaattinen ja totaalinen suhtautuminen, jota monet sukupuolineutraalia avioliittolakia ajaneet tahot ovat tässä prosessissa tuoneet toiminnallaan ilmi. Mitähän tuleman oikein pitää?

Realistisen kriittisen politiikan puolesta

Maanantai 6.2.2017 klo 12:00 - Vesa-Matti Saarakkala

Viime aikojen poliittisen liikehdinnän ja uusien Atlantilta puhaltavien tuulien myötä jotkut vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgSuomessakin ovat tehneet poliittisen johtopäätöksen, että Suomen pitäisi Brexitin jalanjäljissä erota EU:sta - ja tietenkin myös rahaliitto EMU:sta.

 

Nuorena, voisi sanoa räkänokkana, omaksumani katsantokannan perusteella olen aiemmin itsekin ollut käytännössä EU- ja eurovastainen, mutta sittemmin olen muuttanut mielipidettäni. On turvallisuuspoliittiset syyt ja syyt, jotka liittyvät tulkintaani poliittisen toiminnan todellisesta luonteesta ja politiikan käytännön mahdollisuuksista. Realismia on tullut aimo annos idealismin tilalle.

 

Esimerkiksi vielä hallitusneuvottelujen yhteydessä johdonmukaisesti halusin ja vaadin, että Suomi nostaisi riman EVM:n tukipakettien myöntämiselle maksimikorkeuteen eli asettuisi tarvittaessa EVM:n hallintoneuvostossa yksin tukipaketin myöntämistä vastaan estäen sen myöntämisen normaalissa päätöksentekojärjestyksessä edellyttäen ns. hätätilamenettelyä ja vastustaen tukipakettia aktiivisesti kaikin käytettävissä olevin keinoin. Se olisi ollut poliittisesti johdonmukaista. Toisen kauden kansanedustajana ja koko edellisen kauden euroasioita tarkasti suuressa valiokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa seuranneena tiesin, että jos rimaa ei nosteta maksimikorkeuteen, kolmas tukipaketti Kreikalle tulisi olemaan käytännössä läpihuutojuttu ja olisi edessä nopeasti. Jokaisen, joka oli perillä euroalueen vakausmekanismien säännöistä, olisi pitänyt asia ymmärtää. Kyse on aivan perusasiasta. Kolmas tukipaketti ei tosin virallisesti lisännyt Suomen vastuita, vaikka siitäkin ovat monet puhuneet ristiin ja tulkintaa löytyy joka lähtöön.

 

Tätä taustaa vasten itseäni lähinnä hymyilyttävät nykyään köykäiset puheet Suomen eroamisesta euroalueesta – EU-erosta nyt puhumattakaan. Aamulla tukipaketti, illalla ehkä kansanäänestys ja huomenna euroero. Uskokoon ken tahtoo. Ei tule tapahtumaan. Itselleni se, että jouduin yhdessä, itselleni siihen asti tärkeimmässä, poliittisessa asiakokonaisuudessa luopumaan poliittisesta johdonmukaisuudesta, tarjosi mahdollisuuden ja antoi moraalisen luvan ajatella asioita uudesta näkökulmasta. Astuin valtio-opillisista teorioistani arkipäivän todellisuuteen. Huomio, miten vaivatonta joillekin oli korvata poliittinen johdonmukaisuus poliittisella tarkoituksenmukaisuudella, sai minut ajattelemaan koko poliittista toimintaa uudella tavalla. Nuorena aatteellisena lipunkantajana halusin uskoa, että lähes kaikki ovat politiikassa periaatteen ihmisiä ja mukana puhtaasta kutsumuksesta. Mennään vaikka läpi tulen, mutta ei anneta periksi piiruakaan. Sittemmin olen huomannut, että ikävä kyllä politiikassa periaatteellisuus tuntuu monella olevan kiinni isommista trendeistä ja omista aikatauluista.

 

Tosiasia on se, että Suomi eroaa rahaliitosta vain jos se hajoaa. Hajoaminen on mahdollista, mutta ei kuitenkaan todennäköistä. Paljon todennäköisempää on keskinäisen yhteisvastuun syveneminen EU:ssa ja euroalueella. Vaikka EU- ja eurovastaiset voimat voivat olla kasvussa, niiden kyky, kannatus ja voima eivät tule riittämään muuhun kuin kapinointiin. Tässä suhteessa poliittinen toiminta voidaan ja kannattaa Suomessakin rakentaa realismille. Se ei tarkoita kritiikittömyyttä tai välinpitämättömyyttä. Ei eliitin myötäilyä, mutta ei kyllä alta arvostelun menevää performanssipolitiikkaakaan. Hyvin perustellulle ja analyyttiselle kritiikille ja vastakkainasettelulle on sijansa ja tarve. En esimerkiksi itse katso hyvällä ääriliberaalia politiikkaa, jossa ei kanneta todellisuudessa vastuuta tehden vaikeita päätöksiä, vaan jossa halutaan jakaa kaikille mannaa kuin sitä sataisi taivaasta. Se on erittäin edesvastuutonta, ja omiaan lisäämään ääriliikehdintää. Sitä voisi kutsu "hyvän ihmisen syndroomaksi". Medialla yhtenä valtiomahtina on myös merkittävä rooli. Sen ei pidä lähteä politikoimaan, tai ns. valemediat vyöryvät tilalle.

 

Suomen ja suomalaisten mahdollisten poliittisten valintojen tekemistä rajoittavat kansakuntamme pieni koko ja maantieteellinen sijainti, olemassa olevat kansainvälispoliittiset ja taloudelliset sitoumukset sekä vientiriippuvuus. Koko yhteiskuntajärjestelmämme on eurokriisin myötä viritetty esimerkiksi matalalle korkotasolle, jonka EKP on pystynyt takaamaan. Kahdenkeskisissä kauppasopimuksissa Suomi pienenä maana olisi heittopussi. Eivätkä suomalaiset ikipäivänä tässä tilanteessa, eikä edes lähitulevaisuudessa, uskaltaisi irrottautua EU:sta, sillä se olisi melkoisen uhkarohkeaa ottaen huomioon turvallisuuspoliittisen lähiympäristömme ja maailmanpolitiikan viimeaikaisen kehityksen. Rahaliitto syvine keskinäisriippuvuuksineen ja kertyneine yhteisvastuineen taas on liima, joka pitää EU:nkin kasassa. En osaa sanoa, paljonko Keski-Euroopan mailla olisi tällä hetkellä menetettävää, jos EU hajoaisi, mutta Suomella pelissä on paljon. Asialla ei pidä leikitellä.

 

Hallituksen tiukan talous- ja yhteiskuntapolitiikan keskeisimpiä syitä ovat EU:n vakaus- ja kasvusopimus sekä viime vaalikaudella Sdp:n, vihreiden, Rkp:n, KD:n ja vasemmistoliitonkin hyväksymä EU:n talouskurisopimus. Jälkimmäisen sopimuksen noudattamisen tulkinta on ensisijassa EU-komissiolla ja Suomessa Valtiontalouden tarkastusvirastolla. Suomi on todella tiukoilla sopimuksen sitoumusten noudattamisessa. "Vaihtoehtona" ovat tukipaketit joko muille tai itselle, ja oman budjettivallan mureneminen. Jäsenyys nykyisenkaltaisessa, yhteisvastuuta kaihtavassa, rahaliitossa edellyttääkin jäsenmailta ns. sisäistä devalvaatiota. Saa nähdä, kuinka pitkälle tulitikkuleikin EU:n ja rahaliiton ympärillä annetaan Euroopassa yltyä, ennen kuin esimerkiksi edellä mainitut puolueet suostuvat tukemaan hallituksen vastuullista ja euroalueen vakauttakin tukevaa talouspolitiikkaa. Ehkä se tapahtuu vasta seuraavien eduskuntavaalien yhteydessä. Ottaen huomioon nousevien talouksien kilpailukyvyn ja niiden kansalaisten halun lisätä hyvinvointiaan sekä monien niiden autoritaarisen yhteiskuntapoliittisen järjestelmän, jossa päätöksiä on helppo viedä tehokkaasti täytäntöön, pidän itse selvänä, että Eurooppa ei voi välttyä materiaalisen elintason alenemiselta. Se on ensimmäinen tosiasia, joka pitäisi nopeasti tunnustaa Euroopassa.

Totuudenjälkeiseen aikaan?

Perjantai 3.2.2017 klo 9:31 - Vesa-Matti Saarakkala

Hallituskauden puoliväliriihi lähestyy, kun puolivälikin lähestyy. Puoliväliriihessä vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgtarkastellaan hallituksen tavoitteiden toteutumista ja linjataan kauden jälkimmäisen puoliskon politiikka hallitusohjelman pohjalta. Aikataulu on luonnollinen, koska hallitus vannoi virkavalansa 29.5.2015. Talo elää tavallaan ja vaalit ovat ajallaan.


Vasemmisto-oppositio olisi toivonut, että riihi olisi pidetty jo ennen huhtikuun kuntavaaleja, sillä se haluaisi tehdä kuntavaaleista oman oppositiopolitiikkansa käsikassaran. Se haluaisi kuntavaaleista ikään kuin kansanäänestyksen hallituksen politiikasta, vaikka me kaikki tiedämme kuntapäätöksenteossa olevan kyse aivan muusta.


Onko oppositio kääntänyt kellonsa totuudenjälkeiseen aikaan ja johdattamassa nyt ihmiset ajan hengessä harhapoluille? Jos on, se on erittäin valitettavaa paitsi kuntien elinvoiman, myös oppositiopuolueiden kuntavaaliehdokkaiden kannalta, sillä väkisinkin syntyy kuva, etteivät oppositiopuolueiden ehdokkaat olisi omina itsenään paikallisine teemoineen todellisia vaihtoehtoja äänestäjille, jos ja kun ehdokkaitaan käskyttävät johtajat kerran päättävät teemat heidän puolestaan lähidemokratiasta piittaamatta. Se ei ole oikein.


Mitä itse puoliväliriiheen tulee, on sanomattakin selvää, että pöydällä on jälleen kerran julkisen talouden tasapainotus. Siihen Sipilän hallitusta velvoittaa jo pelkästään EU:n vakaus- ja kasvusopimus sekä Sdp:n, vihreiden, kristillisdemokraattien, Rkp:n ja vasemmistoliitonkin viime vaalikaudella hyväksymä EU:n talouskurisopimus, joka rajoittaa Suomen julkisen talouden keskipitkän aikavälin rakenteellista alijäämää. Tätä alijäämäisyyttä valvoo Suomessa Valtiontalouden tarkastusvirasto. EU-komissio on jo kirjelmöinyt Suomelle siitä, että lisätoimenpiteitä tarvitaan: Velkaannumme yhä liian nopeasti eikä nykyinen kasvuvauhti riitä hoitamaan tasapaino-ongelmaa.


Tämä meinaa monilta unohtua, eikä ihme, sillä oppositio laulaa seireenilaulujaan ”nupit kaakossa”. Ei ole tavallisen ihmisen vika, jos totuus tuollaisen hämmentävän ja lumoavan laulun äärellä unohtuu. Se on inhimillistä ja siksi tekeekin erityisen pahaa se, että ihmisten hätää ja huolta käytetään omiin likaisiin poliittisiin tarkoitusperiin. Ilmeisesti osa päättäjistä olisi valmis ajamaan Suomen ja jälkipolvet taloudelliseen perikatoon ja Kreikan tielle. Kreikassahan säästöistä ei päättänyt enää oma hallitus vaan ns. troikka, joka koostuu EU-komissiosta, Euroopan keskustapankista EKP:stä ja Kansainvälisestä valuuttarahastosta IMF:stä.


Suomi on edellisen sixpäk-hallituksen jäljiltä huonossa hapessa ja simahtanut euroalueen hännille. Vasta tämä hallitus on saamassa pyörät pyörimään, ja jos kapuloita karavaanin rattaisiin ei heiteltäisi, olisi kiihdytys kasvuun ollut nopeampikin. Nyt on päästy vauhtiin, mutta julkisen talouden moottoria ei voi virittää enää velalla tai kone laukeaa keskelle pakkasmaisemaa ja joudumme hankeen.

(Kirjoitus on julkaistu Ilkassa 2.2.2017)

Sananvapauden voimassa olevia rajoja on kunnioitettava

Lauantai 21.1.2017 klo 12:25 - Vesa-Matti Saarakkala

Viime aikojen oikeustuomioiden seurauksena sananvapaus on taas ollut keskustelun vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgkohteena. Vaikka itse olen puoltanut lakimuutoksia, joilla käytännössä poistettaisiin lainsäädännöstä pykälä uskonrauhan rikkomisesta ja muutettaisiin pykälää koskien kiihottamista kansanryhmää vastaan, nostaen kynnystä tuomitsemiseen, en siitä huolimatta ymmärrä niitä poliittisia toimijoita, jotka eivät piittaa näistä tällä hetkellä voimassa olevista lakipykälistä ja laintulkinnasta, josta on saatavilla esimerkkejä aiemmista oikeustapauksista. Ei pitäisi olla niin vaikeaa pysyä sananvapauden rajoissa kuin jotkut antavat ymmärtää.

 

Esimerkiksi Teuvo Hakkaraisen ja Sebastian Tynkkysen saamat tuomiot tulivat nykyisten lakipykälien vallitessa kieltämättä aiheesta. He menivät kirjoituksissaan liian pitkälle. Hakkarainen vaati selkeästi tiettyyn väestöryhmään kuuluvien poistamista maasta, Tynkkysen viestinnässä asia ilmaistiin epäsuoremmin, mutta tyylilaji oli selvä. En näe mitenkään mielekkääksi lähteä puolustelemaan heidän ontuvia selityksiään ja tekemään näistä herroista joitakin sananvapauden esitaistelijoita, vaikka monesta asiasta olenkin herrojen kanssa politiikassa samaa mieltä.

 

Maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta sekä ulkomaalaisten tekemää rikollisuutta voi kritisoida helposti ilman, että pitää lähteä käräjöimään asioista. En oikein ymmärrä, miten tämän asian sanominen voi olla monelle perussuomalaiselle niin kovin hankalaa. Jos puolueemme perusta rakennetaan jatkossa ”Meillä saa laukoa ja murjaista -politiikan” varaan, mennään kyllä metsään ja pahasti. Laskemme riman silloin liian alas ja kannustamme mielettömiin suorituksiin. Valtaosa ihmisistä vierastaa sellaista kulttuuria. Onko tarkoitus tehdä puolueesta marginaaliporukkaa ja ”päässilimäästen leikkikenttä”?

 

Onko puolueemme nyt saatettu todella tilanteeseen, jossa ne, joiden pitäisi pystyä johtamaan liikettä, eivät pysty enää linjaamaan tässä mitään, vaan mennään periaatteella ”katsotaan”? Olemmeko todella näin heikoilla? Se tuntuu ainakin minusta erikoiselta, sillä meidän pitäisi kyetä johtamaan hallituksesta käsin myös suomalaisia. Jos me kykenemme miljarditolkulla tasapainottamaan julkista taloutta tehden kovia linjauksia suomalaisia koskien, mutta emme kykene linjaamaan poliittista kulttuuria, vastuunkantomme valuu hukkaan. Parin vuoden hallitustaipaleen jälkeen pitäisi pikku hiljaa kirkastua, millainen asema ja mitä on tullut valittua kesällä 2015, mutta hankalaa näyttää olevan. Sellainen arpominen tässä vaiheessa heikentää uskottavuuttamme valtiolaivan ohjaajina. Todennäköisesti tätä edellä olevaa ei monen perussuomalaisen mielestä saisi ääneen sanoa, mutta minusta se on kohtuullista, jos meillä saa sanoa ja kysyä sekä kritisoida paljon muutakin. Ei voi olla niin, että aina kun olisi aika esittää vaikeita ja epämiellyttäviäkin kysymyksiä puolueessamme, pää pannaan pensaaseen. Juuri sillä linjalla on tähän nyt tultu.

 

En voi kannattaa sellaista meininkiä, jossa otetaan hällä väliä –asenne sananvapauden rajoituksiin tai oikeusistuinten tuomioihin. Sellainen meno pikku hiljaa karkottaa järkevät ihmiset poliittisesta toiminnasta. Miten ihmeessä kaiken vastuunkannon ja valtiohoitamisen jälkeen olemme yhä tällaisessa tilanteessa? Toivottavasti asiaan saadaan pikku hiljaa jokin selvyys, sillä pitemmän päälle tällainen epäselvä tilanne muodostuu kestämättömäksi. Tulee uusia ja uusia ”politiikan korkeushyppääjiä”, jotka huudattavat riman niin alas, että kohta sitä ei tarvita enää lainkaan ja linjanvetäminen vaikeutuu päivä päivältä. Ei ihme, että puolueessamme ollaan nyt tilanteessa, jossa johtajuus on auki ja näkymä epäselvä. Kelle ja mille tässä pitäisi tukensa oikein antaa?

Eutanasialle kyllä, homoliitoille ei

Tiistai 27.12.2016 klo 12:07 - Vesa-Matti Saarakkala

Eduskuntaan on tulossa kansalaisaloite eutanasian sallimisesta Suomessa. Koska julkisuudessavesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg käy keskustelu asiasta näin välipäivinäkin aika voimakkaana, tuon esille oman kantani aloitteeseen: Kannatan eutanasia-kansalaisaloitetta. Kansalaisaloitteesta poiketen eutanasia olisi kuitenkin voitava antaa myös alaikäiselle lapselle huoltajien sitä pyytäessä ja lääketieteellisten kriteerien täyttyessä. Viittaan tässä taannoiseen Iltasanomien juttuun, jossa Harri Seppälä toi julki poikansa tapauksen. En voi hyväksyä äärimmäisen kärsimyksen keinotekoista pitkittämistä pelkän periaatteellisuuden vuoksi lääketieteen taakse menemällä, varsinkaan lapsen kohdalla. Se on mielestäni julmaa ja turhaa. Perusteluissa aika ajoin vilahtelevasta luonnollisesta kuolemasta ei nykyisen lääketieteen vallitessa ja lääketieteeseen turvauduttaessa voida enää tosiasiassa useinkaan edes puhua.

 

Minusta jokaisella on vapaus kytkeä eri asioita toisiinsa uskonnollisin perustein, ja on jopa suositeltavaa tuoda uskonnolliset syyt/motiivit kannanmuodostukselleen myös julki, mutta itse en perustele poliittisia kantojani ensisijaisesti uskonnollisilla syillä. Siksi minulle esimerkiksi eutanasia ja homoliitot ovat kaksi toisistaan täysin erillistä asiaa. Samoin abortti. Hyväksyn eutanasian ja abortin, mutta en avioliittoa ja adoptio-oikeutta homo/lesbopareille. En hyväksy myöskään hedelmöitys”hoitoja” lesbopareille enkä ns. itsellisille naisille, ja tästä olen valmistelemassa myös lakialoitetta eduskunnalle. Tosiasioiden valossa ja lapsen edun nimissä hedelmöityshoitojen antaminen olisi suositeltavaa vain aviopareille, koska avoliitoista erotaan avioliittoja herkemmin. Järkevässä yhteiskunnassa asioita ja ilmiöitä voidaan arvottaa myös demokraattisin päätöksin. Yksilönvapauden taakse asiassa kuin asiassa piiloutuminen on älyllistä epärehellisyyttä, kun käsitellään kuitenkin yhteiskunnallisia asioita.

Huomisen historiaa omilla vahvuuksilla

Keskiviikko 21.12.2016 klo 14:53 - Vesa-Matti Saarakkala

Sipilän-Soinin hallitus, jonka kolmantena osapuolena on toiminut puheenjohtajaansa vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgvaihtanut kokoomus, on osoittanut toistaiseksi olevansa aikaansaava. Vaikka monia yksittäisiä lakihankkeita on perustelluista syistä peruttu, on aikaansaatu mm. historiallinen kilpailukykysopimus, otettu hallintaan ennennäkemätön maahanmuuttokriisi ja käännetty työllisyys edellisen hallituksen mahalaskun jälkeen kasvuun. Sote-uudistus on vielä valinnanvapauden osalta vaiheessa, mutta perustuslaillisia esteitä keskustan ja perussuomalaisten ajamalle 18 maakunnan sote-ratkaisulle ei ole, mikä on sote-uudistushistoriassa jo saavutus sinänsä.


Hallituspuolueita erottaa toisistaan se, että sekä keskusta että kokoomus ovat arvoiltaan liberaaleja perussuomalaisten edustaessa konservatiivisuutta. Kuitenkin puolueita yhdistää se, että monet ratkaisut taloutta ja työllisyyttä koskien ovat meillä kaikilla konservatiivisia. Kaikilla kolmella on ymmärrys siitä, että julkinen sektori ei voi kasvattaa suhteellista kokoaan kansantaloudesta. Tiettyihin lieveilmiöihin ja oireisiin ei kyetä vastaamaan millään rahasummilla, vaan on korostettava ns. kotikonsteja ja tervettä järkeä. Vanhoja hyväksi havaittuja ja koeteltuja keinoja. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voida rakentaa jatkuvalle palvelutarpeiden kasvulle. Sairaista, vammaisista ja vanhuksista tulee huolehtia, mutta esimerkiksi kansantautien syntymistä on pystyttävä ennaltaehkäisemään. Monien sairauksien osalta se on usein täysin mahdollista.


Kikyn myötä Suomessa on palannut usko siihen, että myös työmarkkinoita kyetään uudistamaan siten, että työpaikat ja julkiset palvelut sekä sosiaalietuudet mahdollistava yritystoiminta on järkevää jatkossakin. Suomeen kannattaa investoida ja yrittäjäriskiä halutaan pienentää. Perustulokokeilu, joka sinänsä on puutteellinen, on periaatteellisesti oikea suunta: Työntekemisen on oltava kannattavaa, eikä järjestelmän saa syrjäyttää ihmisiä, joilla olisi halua ja kykyä työskennellä esimerkiksi osa-aikaisesti tai väliaikaisesti. Maailman talous on muuttunut 1980-luvulta, ja niin pitää Suomenkin muuttua.

Suomi on maailman markkinoista kaukana sijaitseva, pitkien etäisyyksien ja kalliin
infrastruktuurin maa, jonka vahvuuksiin eivät kuulu markkinointi ja ”isosti ajattelu”, vaan äärimmäinen rehellisyys ja vaatimattomuus. Juuri nämä olosuhteiden ja kansanluonteen asettamat reunaehdot ovat ehkä nostaneet Suomen yhdeksi maailman parhaiten hallinnoiduista ja hyvinvoivimmista maista. On ymmärretty, miten täällä pakkasissa on elettävä ja asioita hoidettava. Ilmastonmuutos voi olla totta, mutta niin paljon asiat eivät ole muuttuneet, että voisimme pohjantähden sijaan alkaa seurata sateenkaarta, ja uskoa sen päässä olevan aarteen. Suomen ja suomalaisten kannattaa hyväksyä itsensä ja olosuhteet, joissa elämme eikä uskoa humpuukiin. Siinä lähtökohdat hyvälle huomiselle.

Avioliittolain liitännäislaeista ja kansalaisaloitteesta

Lauantai 10.12.2016 klo 14:25 - Vesa-Matti Saarakkala

Arvoisa herra puhemies! Avioliittolain muutokseen eli sukupuolineutraaliin avioliittolakiin vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgliittyvät liitännäislait ovat nyt eduskunnan käsittelyssä. Samaan aikaan eduskunnassa on käsittelyssä yli 106 000 allekirjoitusta kerännyt kansalaisaloite avioliittolain säilyttämiseksi nykyisellään eli kansalaisaloite aidosta avioliitosta. Se toimitettiin eduskuntaan 22.6.2016 eli kohta puolisen vuotta sitten.

 

Mielenkiintoisen tästä tilanteesta tekee perustuslakivaliokunnan toiminnassa aina ajoittain esiintyvä oikeudellinen käsite nimeltään ”perusteltujen odotusten suoja”. Oman ymmärrykseni mukaan tällä hetkellä ei voida mitenkään tulkita eduskunnan enemmistön hyväksymän ja 1.3.2017 voimaan astuvan avioliittolain muutoksen muodostavan uusille väestöryhmille minkäänlaisia perusteltujen odotusten suojaa.

 

Sen sijaan, jos eduskunta nyt hyväksyy avioliittolain muutokseen liittyvät liitännäislait, jotka koskevat keskenään samaa sukupuolta olevia aviopuolisoita ja heidän sosiaaliturvaetuuksiaan 1.3.2017 alkaen, syntyy mahdollisesti tilanne, jonka jälkeen eduskunnan aiemmin hyväksymää avioliittolain muutosta eli sukupuolineutraalia avioliittolakia olisi perustuslain näkökulmasta erittäin vaikeaa kumota juuri tämän perusteltujen odotusten suojan kannalta.

 

Siksi olen pettynyt tilanteeseen, jossa kansalaisaloite aidosta avioliitosta on nyt jämähtänyt perustuslakivaliokuntaan. Se voi merkittävästi vaikeuttaa aitoa avioliittoa koskevan kansalaisaloitteen jatkokäsittelyä ja pienentää aloitteen sisältämien lakiehdotusten hyväksymisen mahdollisuuksia eduskunnassa. Tosiasia on se, että tuo aloite pitäisi ja olisi jo pitänyt käsitellä nopeasti ja ennen kuin eduskunta käsittelee avioliittolain muutokseen eli sukupuolineutraaliin avioliittolakiin liittyvät liitännäislait. Ja nyt puhutaan siis eduskunnan olemassa olevan aikataulun perusteella tästä hetkestä.

 

Jos kansalaisaloite aidosta avioliitosta kaatuu tähän prosessiin eli eduskunnan aikataulutukseen, se jättää paljon hampaankoloon monille, jotka eivät kannata sukupuolineutraalia avioliittolakia. Ja jos näin käy, kansalaisaloiteinstituutiolle ja demokratialle on aiheutunut peruuttamatonta vahinkoa. Voiko kansalainen enää sen jälkeen luottaa siihen, että lainsäädännön muutosprosessin voi onnistuneesti käynnistää laadukkaalla kansalaisaloitteella vai tuleeko kansalaisaloiteinstituutiosta pelkkä vitsi?

 

Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan perusteella olen pakotettu tekemään esityksen, että tämä nyt ensimmäisessä käsittelyssä oleva hallituksen esitys jätetään pöydälle.

 

Puhemies! Teen siis pöydällepanoehdotuksen. Mielestäni on nyt kaikkien etu katsoa ja varmistaa, että tämä päätöksentekoprosessi menee oikein. On valitettavaa, että tällainen tilanne on päästetty syntymään, sillä on hyvin tiedossa, että nyt käsittelyssä olevat liitännäislait liittyvät ensi vuoden talousarvioon eli kyseessä ovat budjettilait.

Eduskunnassa 8.12.2016

Vesa-Matti Saarakkala

Onko pääministerillä oikeus antaa palautetta?

Keskiviikko 30.11.2016 klo 12:46 - Vesa-Matti Saarakkala

Ottamatta kantaa pääministeri Sipilän keskeneräiseen jääviystutkintaan oikeuskanslerinvirastossa/oikeusasiamiehen kansliassa, pidänvesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg erikoisena sitä käsitystä, että poliitikko ei saisi antaa median edustajille suoraa palautetta. Mielestäni tämä oikeus kuuluu myös pääministerille, vaikka hän kritisoisi julkisin varoin rahoitettua Yleisradiota. Jos tällä on sitten vaikutusta kyseisen median toimintaan, se ei ole pääministerin vika, vaan vastuu siitä kuuluu yksinomaan Ylen johdolle.

On kuitenkin erittäin hyvä, että tämä palautteenantamisaasia käsitellään nyt julkisesti. Mielestäni Sipilä oli rohkea, kun toimi palautteenantamisessa suoraan eikä nostanut itseään johonkin jumalasta seuraavaan kategoriaan, vaan suuttui, kuten pitääkin, jos siltä tuntuu. Hän aivan varmasti tiesi, että tästä tulee kohu, koska toimittajat kyllä vuotavat jutut julkisuuteen, elleivät pääse toimimaan kuten mielensä tekisi. Hienoa, että löytyy poliitikkoja, jotka eivät pokkuroi toimittajia. Sekin on erittäin tervettä, ja voi tervehdyttää mediaa pysymään asiassa eikä spekulaatioissa ja tarinankerronnassa.
Mutta katsokaapa, miten toimittajat toimivat vaikkapa suhteessa tasavallan presidenttiin. Kuka tahansa Suomen tasavallan presidentti onkaan, todennäköisesti sama toimittajakunta, joka loukkaantuisi jostakin hallituspuolueen johtohahmon palautteesta, saattaisi aivan hyvin pokkuroida ja mielistellä presidentin edessä, jotta saisi haastatteluita jatkossakin. Presidentti nauttii Suomessa journalistista koskemattomuutta.
Vastaavaa kaksinaismoralismia ja periaatteettomuutta toimittajilla esiintyy politiikassa enemmänkin, mutta siitä ei vain puhuta. Jos et tanssi toimittajien pillin mukaan, huomaat sen kyllä nopeasti. Toimittajat rakentavat tällaisella toiminnallaan poliittisia kuplia ja yhteiskunnallisia ”yllätyksiä”, mistä on saatu viime aikoina isojakin esimerkkejä. Monet toimittajat haluaisivat, että maailma pyörisi heidän mielensä mukaan. Monet heistä haluaisivat olla ehkä jopa poliitikkoja, mutta ilman siihen kuuluvaa vastuuta. Ja kyllähän se niin on, että taitava ja juonikas toimittaja kykenee toimimaan mielipidevaikuttajana ilman minkään valtakunnan vastuuta.
On erittäin hyvä, että perinteisen journalismin rinnalle on syntynyt vaihtoehtoista journalismia. Yhden totuuden toitottaminen ei enää onnistu, ja toimittajat kokevatkin nyt sitä samaa tuskaa, joka kuuluu luontaisena osana politiikkaan ja politikointiin. Näin pitääkin olla.

Totuudenjälkeinen sote

Perjantai 18.11.2016 klo 16:19 - Vesa-Matti Saarakkala

Suomi on niin sanottu pohjoismainen hyvinvointivaltio, jossa me yhteiskuntana vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgtaloudellisesti jaamme keskenämme riskit, joita yksilö voi elämässään kohdata. Jokainen meistä voi sairastua vakavasti, joutua työttömäksi tai työkyvyttömäksi jne. Työkyvyttömyyseläkkeellä Suomessa on n. 200 000 henkilöä. Lisäksi moni työtönkin on osatyökykyinen, ja ehkä osittain siitä syystä työtön. Moni on lisäksi syrjäytynyt.

 

Globaalisti tarkasteltuna yhteiskuntamme on ainakin toistaiseksi kyennyt verrattain hyvin huolehtimaan tällaisia haasteita kohdanneista kansalaisista. Työtön tai sairas on oikeutettu kohtuullisiin sosiaalietuuksiin ja vakavasti sairas saa varmasti maailman parhaasta päästä olevaa lääketieteellistä hoitoa.

 

Samalla on kuitenkin selvää, että tämä kaikki maksaa ja lisää myös verorasitusta, ja meidän päättäjien onkin jatkuvasti mietittävä, miten voimme kustannustehokkaasti ennaltaehkäistä vakavia ja kroonisia sairauksia ja työkyvyttömyyttä. Aiommehan tukea työttömiä ja työkyvyttömiä jatkossakin huolehtimaan itsestään ja hoitaa sairaita verovaroin eli pitää kiinni hyvinvointivaltion pehmeästä ytimestä ja inhimillisyydestä. Jos ja kun näin teemme, olisi järkevää keskittyä enemmän terveyteen ja terveellisyyteen, sillä moni sairaus on saattanut syntyä yksilöiden omista valinnoista ja tavoista.

 

Aivan kuten ehkäisemme esimerkiksi alkoholihaittoja ja niistä aiheutuvia kustannuksia vastuullisella ja tasapainoisella alkoholipolitiikalla, meidän on riskit keskenämme jakavana yhteiskuntana ehkäistävä myös pitkäaikaissairauksia ja työkyvyttömyyttä. Siihen kuuluu sekä lääkinnällinen, ammatillinen että sosiaalinen kuntoutus. Akuuttikuntoutus vakavissa sairaustapauksissa ja vammoissa pitäisi olla itsestäänselvyys, silloin otetaan asioista kiinni. Sekin maksaa meille, mutta se maksaa meille vähemmän kuin kasvava työkyvyttömyys tai sitä paljon yleisempi ilmiö, jota nimitän toimintakyvyttömyydeksi. Inhimillistä hintalappua ei ole mahdollista määritellä.

 

Suomi on kuitenkin velkaantunut nyt nopealla tahdilla jo kohta kymmenen vuotta. Puhutaan mitä puhutaan, mutta tuoreimmat haasteet saapuivat meille turvapaikanhakijakriisin myötä. Yhteiskuntajärjestelmämme pehmeä ydin on uhan alla, eikä talouskasvusta tule olemaan lieveilmiöiden ratkaisijaksi. En usko, että saamme luotua Suomeen lyhyellä aikavälillä niin paljon uusia työpaikkoja, jotta voimme jatkaa linjalla, jossa sairastaminen Suomessa käytännössä syystä tai toisesta suhteellisesti ottaen lisääntyy. Meidän on siis kyettävä valistuksella, terveystarkastuksilla (joihin voidaan integroida uutta teknologiaa), terveysperustaisella verotuksella sekä kuntoutuksella vähentämään sairastamisesta yhteiskunnallemme aiheutuvia kustannuksia ja tulonmenetyksiä. Täytyy myös luoda mielekkäitä ja ikään kuin ylimääräisiä kannustimia yksilöille pitää huolta itsestään ja yrittää elää terveesti, koska terveesti elämisen itsestään selvät hyödyt eivät syystä tai toisesta tunnu olevan meille nyky-Suomessa itsestäänselvyyksiä.

 

Kysymys kuuluu, pystytäänkö yksilökeskeisyyttä ja valinnanvapautta korostavassa Suomessa yli puoluerajojen yhdistämään konservatiivinen ja sopivasti holhoava yhteiskuntapolitiikka sekä pohjoismainen laajasti riskejä jakava yhteiskuntamalli? Jos siihen ei pystytä, se tarkoittaa hyvinvointivaltiomme loppua siinä muodossa, jossa me sen tunnemme. Jälkipolvet eivät pääse siitä siinä tapauksessa enää nauttimaan.

 

Jotta asiassa päästäisiin eteenpäin, meidän poliitikkojen olisi avoimemmin kerrottava kansalaisille visio siitä, miten edellä mainittuihin haasteisiin on jatkossa todella tarkoitus vastata eikä vain pala palalta leikata sitä ja tätä etuutta tai korvausta. Leikkaukset voidaan kokea hyväksyttäviksi, jos kyetään kertomaan ja kuvaamaan visio hyvinvoinnin tulevaisuudesta. Ei ole oikein mennä pakoon sellaisten puolitotuuksien taakse, että hyvinvointiongelmat on tarkoitus muka ratkaista työllisyyttä nostamalla ja sote-kustannuksia 3 miljardilla eurolla hillitseviä rakenteita luomalla. Niin se asia ei nimittäin todellakaan tule menemään. Se on kuin lähdettäisiin karhujahtiin ilmakiväärien kanssa. Näyttää etäältä tarkasteltuna aidolta jahdilta, mutta ei  ole sitä.

 

Viime kädessä huomisen hyvinvointia koskevat ratkaisevat päätökset ovat siis poliittisia. Emme voi millään operatiivista toimintaa koskevalla rakenneuudistuksella esittää kansalaisille operatiivisen puolen tai talouden dynamiikan ratkaisevan tätä yhtälöä.

 

Me kaikki tiedämme, että Suomi on pääomaköyhä, kaukana maailman markkinoista oleva, kalliin infrastruktuurin, pitkien etäisyyksien ja ikääntyvän väestön maa, jossa markkinointi ja think big –ajattelu eivät kuulu vahvuuksiimme. Vaikka meillä olisi kuinka sivistynyt, osaava ja monikulttuurinen tuleva sukupolvi kasvamassa vastaamaan globaaleihin haasteisiin, mutta joka hikoilee vain saunassa ja juoksee cooperissakin enää noin 2 kilometriä, on tulevaisuutemme kansakuntana taputeltu. Ei paljon auta, vaikka kahvimaku olisikin kehittyneempi ja hienostuneempi kuin aiemmilla sukupovilla. Kysymys onkin siitä, pystytäänkö Suomessa enää puhumaan tosiasioista ilman, että joku aina loukkaantuu ja media rientää paikalle sormella osoittelemaan ja marttyyreitä puolustamaan? Vai elämmekö tässäkin suhteessa totuudenjälkeistä aikaa?

Taidetta, jota kansa ostaa ja ymmärtää

Tiistai 8.11.2016 klo 19:22

USA:n presidentinvaalit ovat alleviivanneet, että elämme vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpgnyt ideologiattomuuden aikakautta. Monimuotoista globalisaatiota ja elitististä päätöksentekoa - toisin sanoen nykytilaa - kannattava Clinton on saanut vastinparikseen Trumpin, joka haluaa muutosta nykymenoon mutta jonka takana ei ole ideologista konseptia. Tilannetta kuvastaa hyvin Francis Fukuyaman teoria historian lopusta, jossa ideologiat ovat väistyneet liberaalidemokratian ottaessa niistä niskalenkin.

 

Toisaalta USA:ssa Trumpin korkea kannatus ja irtiotot nykytilaan nähden ovat jollakin lailla oireellisia: Amerikassa kansalaiset ovat tunnistaneet ja tulleet tietoisiksi liberaalidemokratian haittapuolista. Kaava ei olekaan toimiva. Talouskasvu junnaa, talouskasvun painopiste on siirtynyt lännestä muualle, epävarmuus on lisääntynyt. Jako häviäjiin ja voittajiin on kärjistynyt. Pahoinvointi lisääntyy.

 

Liberaalidemokratia ei välttämättä takaakaan enää parasta talouskasvua ja turvallisuutta, mutta toisaalta herää kysymys, voiko tästä huomiosta vetää sitä johtopäätöstä, että liberaalidemokratian muuttaminen konservatiivisempaan suuntaan toimisi lännessä? Onko länsi jo liian syvällä ideologiattomuudessa ja liberaaliudessa voidakseen perata järjestelmäänsä niin, että se muuttuisi ratkaisevalla tavalla konservatiivisempaan suuntaan? Onko ylipäätään löydettävissä riittävästi ideologista liimaa konservatiivisesti ajattelevien välille, jotta saadaan kasattua riittävän selkeä ideologinen kaava?

 

Turvapaikanhakijakriisi ja sen ratkaisumallit saattavat osaltaan antaa meille pian vastauksen näihin kysymyksiin. Itä-Eurooppa näyttää monin paikoin olevan konservatiivisemman demokratian kokeilukenttä. Unkarissa ja Puolassa suositaan konservatiivisia yhteiskuntapoliittisia virtauksia, ja suomalaisten tiedotusvälineiden yksipuolisesta propagandasta huolimatta, tuo suuntaus nauttii laajan enemmistön kannatusta. Ratkaisevaa on juuri se, että konservatiivinen virtaus jossakin maassa saa hegemonisen enemmistöaseman, jolloin päästään näkemään onnistuuko vai epäonnistuuko konservatiivinen politiikka käytännössä.

 

Jos onnistumisia tulee, liberaalidemokratian piirissä olevissa maissa orastavat populistiset liikkeet saattavat nousta aivan uudelle tasolle politiikassa eli ne voivat muuttua protestista varsinaiseksi vaihtoehdoksi vanhalle politiikalle ja taantuvalle liberaalidemokraattiselle järjestelmälle. Syntyy tilanne, jossa voidaan alkaa tunnustaa väriä entistä avoimemmin, kun konservatiivisuus nähdään realistisena suuntauksena. Konservatiiviselle puolelle tulee silloin myös entistä kyvykkäämpiä ja taitavampia poliitikkoja, kun protestivaihtoehdot ensin raivaavat tilan horjuttamalla liberaaleja niin että liberaalit joutuvat perääntymään ideologisesta puhdasoppisuudestaan. Suomessakin yhä harvempi valtapuolueiden poliitikko uskaltaa enää tunnustaa olevansa täysin liberaali. He ovat joutuneet tinkimään ideologiastaan, koska ihmisten mielestä heidän ideologiansa ei näytä toimivan käytännössä, vaikka se rakenteissa hallitseekin yhteiskuntapolitiikkaa. Liberaalien valta-asema ei tunnu enää perustuvan heidän ja ideologiansa aitoon kannatukseen ja onnistumisiin, vaan lähinnä joidenkin kompuroivien populistien ja konservatiivien tekemien virheiden osoitteluun sekä moraalipuheeseen. Se ei välttämättä riitä enää kovin kauan/pitkälle. Liberaalien aika on käymässä vähiin, mistä viestii myös heidän outo epävarmuutensa ja pelkonsa, vaikka he ovat yhä kuskin paikalla.

 

Nykytilaa ei voi tällä hetkellä vielä onnistuneesti haastaa ideologialla, koska ihmiset eivät enää/vielä usko ideologioihin. Elämme ehkä jonkinlaista siirtymäkautta. Amerikkalainen laaja sananvapaus on taannut kuitenkin mahdollisuuden suoraviivaiseenkin järjestelmän kyseenalaistamiseen, mikä on mahdollistanut esimerkiksi Trumpin nousun. Kun ihmiset ovat nyt meillä saaneet Amerikan maistiaisia siitä, millaista on sanankäyttö rapakon toisella puolella, niin en pitäisi ihmeellisenä jos protestimieliala täällä kasvaa. Saattaa jopa käydä niin, että uusi vihapuhelainsäädäntömme ja sen tulkinta voivat kääntyä itseään vastaan. Tulee entistä nokkelampia ja kekseliäämpiä populisteja, jotka eivät lankea lainsäädännön helppoihin ansoihin, vaan tekevät politiikantekemisestä suoranaista taidetta. Taidetta, jota kansa ostaa ja ymmärtää - jopa janoaa.

Politiikka on rikki

Tiistai 11.10.2016 klo 18:00 - Vesa-Matti Saarakkala

Arvostetun poliitikon lähtökohta on ollut, ettei saa olla änkyrä, mutta ei myöskään jees-mies.vesa-matti_saarakkala__Kopio.jpg Tuo "resepti" ei kuitenkaan nykyään kovin pitkälle riitä. Sanonta ”Politiikka on rikki” lanseerattiin Suomessa muutamia vuosia sitten. Poliittisessa puheessa sanonnan otti käyttöönsä silloinen ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb. Sittemmin pääministeri ja valtiovarainministeri. Nyttemmin rivikansanedustaja. Hänen tapaansa korjata politiikkaa ei arvostettu tarpeeksi.

 

Amerikassa presidentiksi pyrkivät seksikohuissa ryvettyneen entisen presidentin Bill Clintonin puoliso ja poliittisen eliitin kammareissa ikään kuin kalustoon kuuluva Hillary Clinton sekä kiinteistösijoittaja, viihdejulkkis Donald Trump. Eikö todella ketään muita löytynyt loppusuoralle? Ei löytynyt, sillä tässä ollaan. Politiikka on rikki.

 

Minusta kyse on ajan hengestä ja ilmiöstä. Politiikka on menettänyt arvokkuutensa. Politiikan tekeminen on mukautunut tai joutunut mukautumaan nykyiseen teknologiaan ja viestintään, joka on nopeatempoista, kohu- ja henkilökeskeistä ja jossa puheet ja kuvat ovat toinen toistaan sensuroimattomampia ja hätkähdyttävämpiä. Mikään ei tunnu olevan arkisessa kielenkäytössä pyhää. Kirosanat, lynkkaukset, kaksimielisyydet, suoraviivaiset twittermielipiteet ja alatyylisyydet ovat aivan tavanomaisia. Keskeistä on tunnetilojen synnyttäminen ja niistä viestiminen. Yksiniittiset mielipiteet ovat valtavirtaa, olipa kyse liberaaleista tai konservatiiveista. Kuvamateriaali, jota näytetään televisiossa ja mm. uutissivustoilla on hyvinkin hätkähdyttävää, ja tarkoitus on herättää niillä nopeita reaktioita katselijoissa ja lukijoissa. Ärsykkeitä heitetään kuin sytykkeitä nuotioon. Sitten kiisteellään siitä, syttyikö oikein. Politiikka on rikki.

 

Tästä huolimatta, yhtäkkiä poliittisten ehdokkaiden tulisi kuitenkin olla pyhäkoulutyttöjä ja -poikia, nuhteettomia ja harkitsevia, mutta silti koko ajan esillä. Heiltäkään ei kuitenkaan jakseta kuunnella asiaa kovin kauan, kun on totuttu ärsykkeisiin ja sytykkeisiin, joten heidänkin pitää alkaa ”räpätä”. Kuka asettuu tikkatauluksi, kuka rupeaa joikaamaan. Väärin menee nekin. Luontoiltaan soittaminen on kai ollut paras ja mieliä jakamattomin veto, ja siinä ovat kunnostautuneet Sauli Niinistö ja Pentti Tiusanen. Onnittelut heille. Luontoiltaan soittamista ei voi pahalla tahdollakaan sanoa huomiohakuisuudeksi. Onhan puutarhanhoito tärkeintä. Ei tosin kovin tärkeää sekään. Eli mitä väliä?

 

Poliitikon tulee muistaa olla kaikkien kaveri, mutta tarvittaessa - eli nykyään aika usein – irtisanoutua kaikesta ja kaikista, milloin mistäkin. Aika vaikea yhtälö. Myös pitää tuomita erikseen, tai muuten hyväksyy. Islannin tekemän maalin nimittäin.

 

Politiikka on rikki.

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »